War ain't over

Suomalainen petoviha on muinaisina aikoina ollut vielä paljon maanisempaa kuin nykyään. Muinaisilla ajoilla tarkoitan nyt eritoten ajanjaksoa 1600-luvulta pitkälle 1900-luvulle, jolloin petoja vastaan käytiin suoranaista sotaa, maksettiin tapporahoja ja puhuttiin taistelumenetelmistä.

Suomalaisten ihmisten vastapuolena sodassa olivat kauhistuttavat suomalaiset pedot: karhu, susi ja hylje. Näitä henkilöitä on maassamme vihattu jopa enemmän kuin ulkomaalaisia ihmisiä, mikä on jo aika paljon. Tavoitteet suden, karhun ja hylkeen suhteen ovat olleet samat kuin Hitlerillä juutalaisten suhteen.

Hups!

Kuten Maa- ja metsätalousministeriön ylijohtaja Tauno V. Mäki vuonna 1967 kirjoitti: "Suomen kansaa ei yleensäkään voida sanoa eläinystävälliseksi ja petojen hillittömässä vihaamisessa suomalaiset ovat aivan omaa luokkaansa. Yleinen käsitys on, että kaikki, minkä luullaan aiheuttavan vähäisintäkin vahinkoa, pitäisi kiireesti tappaa sukupuuttoon."

Taunokin tykkäsi tappamisesta, vaikkei sukupuuttoa tavoitellutkaan.

Itämerellä elää arviolta 26 000 harmaahyljettä. Toinen maassamme elävä hyljelaji on äärimmäisen uhanalainen saimaannorppa, joita on jäljellä noin 310 yksilöä. Karhuja Suomessa elää noin 1500-1600, WWF on luokitellut suomalaisen karhun vaarantuneeksi. Suomen susikannaksi taas arvioidaan vain 140 yksilöä. Susi on maassamme äärimmäisen uhanalainen, mutta ei silti rauhoitettu. Yhteensä näitä petoja on siis suomalaisten ihmisten (mikäli koko Itämeren alue lasketaan Suur-Suomeen ja totta kai se lasketaan) riesana reilusti alle 30 000 yksilöä. Vertailun vuoksi ihmisiä Suomessa oli marraskuun lopulla Tilastokeskuksen arvion mukaan 5 425 058 kappaletta.

G. Rondoletius oli puolensa valinnut hyljesodassa.

Ihmislajilla on erikoinen tapa olettaa, että kaikki maa-alueet ja vesistöt kuuluvat automaattisesti hänelle. Samoin näillä alueilla elävät syötäväksi kelpaavat henkilöt ja muu irtaimisto. Ihmislaji pitää jopa kohtuullisena sitä, että heidän pitäisi voida lenkkeillä metsässä pelkäämättä törmäystä suurpedon kanssa. Todennäköisyys kohdata yksi 140:sta sudesta tai 1500:sta karhusta on lopulta aika pieni. Hyljettä tuskin kukaan pitää verenhimoisena ihmissyöjänä, heidän ainoa syntinsä on edelleen ruokavalio. Syövät kaloja silkkaa ilkeyttään. Toisin kuin ihmiset, jotka syövät kaloja siksi, että heille on joku sanonut, että se on terveellistä.

Ahven. (Edelleen hankalaa löytää kuvia elävistä kaloista.)

Lohi.

Lähteinä käytin Pasi Klemettisen Kurkistuksia karhun kulttuurihistoriaan ja Juha Ylimaunun Elinkeinot ihmisen ja eläimen suhteen muokkaajana -artikkeleita. Kritiikin sananen: Klemettisen artikkeli ei käsittele karhun kulttuurihistoriaa vaan ihmisen. Samoin Ylimaunun artikkelissa puhutaan ainoastaan ihmisen suhteesta eläimeen ja siitä, miten on kuitenkin aika ok ihmisen tappaa eläimiä. Ei kovin vuorovaikutteista.

Think shark!

Toisten historia kävi tutustumassa Barcelonan Aquariumiin. Kokemus oli ajatuksia herättävä. 

Aquarium oli valmistuessaan 1995 Euroopan suurin merimaailma, jonka tankeissa uiskentelee yli 11000 kalaa ja muuta merenelävää. Aquariumia mainostetaan "maagiseksi, mysteeriseksi maailmaksi" ja "eläväksi showksi", mitä se toki olikin. 

Valaistujen vesitankkien luoma reitti näytti ikkunaiselta käytävältä ja itse asiassa ensimmäinen vaikutelma oli, että käytävä oli täynnä 3D-monitoreja (viereisessä IMAX-rakennuksessa samaa saattoi 3D:nä harrastaakin). Värikkäissä tankeissa uiskenteli kaikenkokoisia ja -näköisiä eläviä tavalla, joka toi elävästi mieleen laavalamput. 

Aquarium on erikoistunut on välimeren lajistoihin. joita esitellään lukuisten tankkien voimalla. Tankkien vieressä on kylttejä, joiden tarkoitus on taustoittaa kävijälle eri lajien elinolosuhteita ja antaa muuta hyödyllistä tietoa. Vaikutelmaksi kuitenkin jäi, että sivistäminen ei ollut hankkeen ydinajatus. 

Aquariumin hitti on "spektakulaarinen" Oceanarium, 36m halkaisijaltaan oleva ja 5 metriä korkea vesitankki, jonka läpi kävijä voi kulkea katettua käytävää pitkin ja tuntea melkein kuin uivan haiden kanssa. Käytävässä ei ole penkkejä, sillä jos siihen jää seisoskelemaan tulee huomanneeksi haiden kiertämän yksitotisen radan. 

???

Toisella henkilöllä on merkillisen pieni pää ja jonkinlaisia lonkeroita,
joissa se kantaa pieniä, kiiltäviä kiviä. 

Esitystapa mukailee luonnontieteellisissa museoissa totuttuja dioramoja, sillä erotuksella, että otukset ovat eläviä. Arkkitehtuurissa on pyritty huolella luomaan vaikutelma siitä, että katsoja on tunnelissa jossa pääsee katsomaan luonnotilaista vedenalaista maailmaa. Vaikka informaatiota on vähän, koko esillepano nojaa todellisuusvaikutelman luomiseen ja faktoilla pelaamiseen. Näemme välimeren kirkasvetisenä, kirkasvärisenä ja kalarikkaana idyllinä, jossa jopa hait jättävät syömättä suuhunsa seuranaan olevat värikkäät pikkukalat. Käynnistä syntyy vaikutelma siitä, että Aquariumissa käynti on hyvä työ ja jotenkin epämääräisellä tavalla "tiedostavaa" tai jopa "ekologista". 

Todellisuusvaikutelma. 

Kiertokäynnin kuljettuaan katsoja ohjataan kahvila- ja pelialueen kautta kauppaan. Kaupassa kävijä saa tutustua samoihin mereneläviin mutta nyt ilmankestäviksi tehtyinä. Kummallisia olentoja on kaikkia kokoja jä värejä täälläkin. Kalatankkien värikylläisyydellä pehmennetty lompakko aukeaa sovinnolla kalapenaalien, avaimenperien ja mukien edessä.  

Diversiteetti

Lätty...

...on lätty.

Syvänmeren olioita.

Merellisistä tunnelmista kävijä pääsee jatkamaan matkaa IMAX-elokuvateattereiden ja ostoskeskusten "spektakulaarisiin" ja "maagisiin" maailmoihin.  Ostoskeskuksessa eläimet ovat muuttuneet iloisen lehmän myymäksi mcdonalds-pirtelöksi, donitsien suklaaksi ja fish-and-chipseiksi, ja liikehuoneistojen ikkunoiden akvaariotankeissa loistaviksi kuoseiksi. Kaikki on kitkatonta, värikästä ja vaivatonta, aivan kuin kaloilla meren alla. 

Can you Sea,

 we give you milk,

and honey,

Babe!

***

Seinän takana todellisuus on tietenkin hieman toisenlainen. WWF:n välimeriohjelman mukaan merialue vastaa pinta-alaltaan vain yhtä prosenttia maailman meristä, mutta yli 20% kaikesta merenkäynnistä tapahtuu sen kautta. Joka vuosi 635 000 tonnia öljyä joutuu vesistöön liikennöinnin seurauksena. 80% kaupunkien jätevesistä lasketaan vesistöön puhdistamattomana. Ja mitä tulee kaloihin, välimerestä nostetaan arviolta 1.5 miljoonaa tonnia kalaa joka vuosi usein laittomin menetelmin kuten troolauksella, dynamiitilla tai verkoilla, jotka koituvat usein myös kilpikonnien ja delfiinien kohtaloksi. Ranta-alueiden täyteen rakentaminen ja valjastaminen turismin käyttöön - mitä myös Barcelonan satama-alue edustaa - on merkittävä ongelma alueen ekosysteemeille ja kalakannoille. 

Iloisia värejä sisällä.

Iloisia värejä ulkona. 

On kummallista, suorastaan ihmeellistä, että länsimaissa käytetään vapauden ja sensuroimattoman tiedonvälityksen kaltaisia käsitteitä samaan aikaan, kun  luontoa ja toisia lajeja koskeva proppagandistinen, faktoja iloisesti tarkoitusperiinsä vääntelevä kaupallinen viestintä täyttää kaikki julkiset tilat.

Toisten lajien valjastaminen niiden itsensä riistämisen järjestelmiin on niin syvälle normalisoitunut käytäntö, että sen huomaamiseksi pitää hetki nielekellä. Barcelonan akvaarion tapauksessa merkillepantavaa on, miten sujuvasti ryöstötalous haltuunottaa tiedon ja tieteen ilmiasut myynninedistämisvälineikseen. Akvaariotankeissa, terraarioissa tai häkeissä olevat oliot eivät oikeasti "sivistä" tai opeta ihmisille mitään merestä, luonnosta tai mistään muustakaan. Ne ovat siellä ainoastaan idealisoidun luonnon mannekiineina, pehmoeläinten esikuvina, jäänteenä jostakin auraattisesta alkuperäisestä joka antaa massatuotteelle sen arvon. 

Hai saattaa kiihdyttää luonnossa kymmenen, kahdenkymmenen kilometrin tuntivauhtiin, viihtyä sadan yksilön parvissa tai elää yli kaksikymmenvuotiaaksi. Itse asiassa haiden kasvattaminen vankeudessa on vaivalloista, useimmat heittävät henkensä vuodessa. Onnistumisena pidetään sitä, että näitä olentoja, joiden aivojen ja kehon suhteellinen massa vastaa nisäkköiden ja lintujen vastaavaa ja joiden on nähty luonnossa toteuttavan leikin kaltaista toimintaa voidaan nykytekniikalla pitää eristyssellin kokoisissa purkeissa hengissä vuosien ajan.

Aquarium ei kerro meille, miltä haista tuntuu olla purkissaan. Tai että mitä se mahdollisesti toivoo, kokee, ymmärtää tai haluaa: minkälainen hain oma maailma on. Meille kerrotaan, että hailla on evä, kahdesta osasta koostuva sukupuolielin ja paljon hampaita. Hailla ei ole sisäpuolta, sillä se on eräänlainen tuote, yläkerrassa alkavan 3D-elokuvan traileri tai kaupassa myytävän pyjamakuosin prototyyppi. 

Ainoa lohtu kai on, että nämä oliot eivät tiedä ympärillään tapahtuvan hulluuden koko laajuutta, vaan kuvittelevat ehkä sen olevan vain jokin heihin kohdistunut epäonninen, paikallinen sattumus. 

Swim to the hills and far away!