Toisten Helsinki

Teimme lauantaina tutkimusretken. Tarkkailimme kaupunkia toisten näkökulmasta ja havainnoimme myös eläinrepresentaatioita tai repersentaatioita, kuten meillä animalluminaatissa sanotaan. Retki oli aika lyhyt, Hakaniemen kauppahallista Kluuvin kauppakeskuskseen. Lisäksi minulla oli tukka jotenkin huonosti.

Tarkoitukseen valmistetut okulaarit ja oikea asenne.

Kauppahalliin meneminen tietysti oli aikamoista veren kaivamista nenästä, mutta teimme sen silti. Toisia ei halliin elävänä päästetä, mutta kuolleiden henkilöiden lajikirjo oli melkoinen. Päätimme kaikesta huolimatta tutkailla, miten toiset mahdollisesti viihtyisivät hallissa, mikäli onnistuisivat tekemään sinne invaasion ja selviämään reissusta hengissä.

Lämpimästi tervetuloa.

Kauppahalli olisi mielekäs paikka siivekkäille otuksille, koska monet ruuat sijaitsevat lasin takana. Esim. varis voisi kokea olonsa mukavaksi. Lihansyöjälle halli sopisi myös, sillä hajut ovat moninaiset. Pedolta vaadittaisiin kuitenkin kiipeilykykyä ja ketteryyttä jotta lihapalat olisivat saavutettavissa. Vahvempi toimija kuten karhu voisi toki vaikkapa hajottaa vitriinit tai raivata ihmismyyjät tieltään. Keskikokoiselle kasvinsyöjälle, kuten isolle jänikselle tai peuralle vihannestiskit olisivat kuin buffet. Pieni kaniini tai marsu pärjäisi huonosti. Samoin suurelle eläimelle kuten hevoselle käytävät saattaisivat olla ahtaat. Sioille löytyisi perunaa ja sipulia yletettävän matkan päästä. Orava joutuisi kusetetuksi. Kalat eivät luonnollisestikaan voisi tulla sisään vedenpuutteen vuoksi. Valas ei edes mahtuisi halliin. Eniten hallin antia rakastaisi ehkä vuohi, joka paitsi pystyisi saavuttamaan herkut, myös kelpuuttaisi kaiken (esim. kukkaset).

Hankalia muovipusseja.

Vanhoja käpyjä muovioksassa!

Vaatii voimaa tai ketteryyttä.

Tyyli ennen kaikkea.

Älä sinä mene merelle, anna meren tulla luoksesi.

Munasolut.

Yököttävähkön kauppahallikokemuksen jälkeen suuntasimme Hakaniemen autiolle torille lumisateeseen. Kovinkaan moni eläin ei viihdy aukeilla paikoilla. Torilla ei myöskään olisi mitään syötävää. Eli kenelläkään ei olisi syytä siellä hengailla. Paitsi linnuilla. Myös suuret kasvissyöjät kuten norsu voisivat mutustella torin viereisen puistikon puista lehdet. Mutta ei talvella.

Talvisin jääkarhut pyörittelevät jäätelöpalloja arktisilla alueille, kuten Suomessa.

Tori olisi kuitenkin harvinaisen turvallinen paikka siinä mielessä, että autot pysyttelevät sieltä yleensä poissa.

Hullu auto.

Torilta laskeuduimme jäälle, mikä ei myöskään vaikuttanut hirveän viriililtä elinympäristöltä. Ehkä karhu, jääkarhu ja leijona voisivat pyydystää siellä kaloja (mikä ei olisi kaloille kovin miellyttävää) ja pilkkijöitä. Kylmiä vesiä sietävät merenelävät saisivat olla lahdessa aika rauhassa, mutta nisäkkäille jäätynyt vedenpinta olisi miinus.

Kaisaniemenkaduksi muuttuva Unioninkadun pätkä pitkänsillan jälkeen oli todella ahdistavaa ympäristöä. Sieltä haluaisi ensimmäiseksi paeta toisella puolella sijaitsevaan Kasvitieteelliseen puutarhaan, mutta ensin pitäisi selviytyä vilkkaasta autotiestä ja puutarhan aidasta. Kasvitieteellinen lienee myös aika eksklusiivinen paikka: sinne valitaan vain harvat. Lisäksi itse teossa yllätetyt kasvinsyöjät on saatettu teloittaa siihen paikkaan. Näyteikkunoissa ja kadulla havaitsimme lukuisia eläinesityksiä.

Nothing much to smile about.

Kissan ruoho.

Lihasyöjän lisäksi ikkunassa yrmeä nalle.

Terveisin koira.

Papukaijojen muonaa.

I-HA-NA myös pimeässä.

Symppis.

Seuraavaksi laskeuduimme maan alle. Emme oikein keksineet, millainen eläin viihtyisi tämän kokoisessa tunnelissa. Piilopaikat ja pakenemisreitit vaikuttivat riittämättömiltä.

Luolamaalauksetkin olivat ennen (40 000 vuotta sitten) hienompia.

Ollaan johdonmukaisia yhdessä.

Nautafest sitten ensi syksynä.

Leppäkerttu kirpputorilla.

Muistutus valomainoksessa.

Tunnelista putkahdimme valoisaan (oudosti valaistuun) Kluuvin kauppakeskukseen. Lenkkarikauppa myi eläinkenkiä. Animalluminaatti tiedusteli, mistä nahasta kengät on tehty, mutta ainoa saamamme tieto oli, että ei varmaan ainakaan leopardin nahasta. G-star raw -kaupassa ihmettelimme tuulipukuun puettua (muovista?) koiran luurankoa ja sen läheisyydessä olevia koirankouluttajanukkeja.

Kenen idea ja miksi.

Kluuvin yläkerrassa oli mittava määrä viherkasveja, joten siellä voisi kasvinsyöjä viihtyä. En tosin ole varma kasvien myrkyllisyydestä. Tapasimme jopa eläviä henkilöitä!

Ja kuolleita myös.

Kluuvin alakerta oli kovin eläinsomisteinen. Pohjakerroksen maatilatori ja ruokakauppa olisivat sitten ihan oma lukunsa, johon emme nyt mene.

Miksi enää tekisit itse ruokaostoksesi kun kissakin siihen kykenee!

Minulla on muistikuva, että hihkun tässä "hinkit, hinkit", vaikka nämä ovat tietysti tonkat. 

Tämä kirja ei kerro eläimestä. Se kertoo elintarvikkeesta.

Inglot pääsi mukaan, koska se on eläinkokeeton.

Belgen hurja karhu.

Kuvat otti toisten mies Markus.

Think shark!

Toisten historia kävi tutustumassa Barcelonan Aquariumiin. Kokemus oli ajatuksia herättävä. 

Aquarium oli valmistuessaan 1995 Euroopan suurin merimaailma, jonka tankeissa uiskentelee yli 11000 kalaa ja muuta merenelävää. Aquariumia mainostetaan "maagiseksi, mysteeriseksi maailmaksi" ja "eläväksi showksi", mitä se toki olikin. 

Valaistujen vesitankkien luoma reitti näytti ikkunaiselta käytävältä ja itse asiassa ensimmäinen vaikutelma oli, että käytävä oli täynnä 3D-monitoreja (viereisessä IMAX-rakennuksessa samaa saattoi 3D:nä harrastaakin). Värikkäissä tankeissa uiskenteli kaikenkokoisia ja -näköisiä eläviä tavalla, joka toi elävästi mieleen laavalamput. 

Aquarium on erikoistunut on välimeren lajistoihin. joita esitellään lukuisten tankkien voimalla. Tankkien vieressä on kylttejä, joiden tarkoitus on taustoittaa kävijälle eri lajien elinolosuhteita ja antaa muuta hyödyllistä tietoa. Vaikutelmaksi kuitenkin jäi, että sivistäminen ei ollut hankkeen ydinajatus. 

Aquariumin hitti on "spektakulaarinen" Oceanarium, 36m halkaisijaltaan oleva ja 5 metriä korkea vesitankki, jonka läpi kävijä voi kulkea katettua käytävää pitkin ja tuntea melkein kuin uivan haiden kanssa. Käytävässä ei ole penkkejä, sillä jos siihen jää seisoskelemaan tulee huomanneeksi haiden kiertämän yksitotisen radan. 

???

Toisella henkilöllä on merkillisen pieni pää ja jonkinlaisia lonkeroita,
joissa se kantaa pieniä, kiiltäviä kiviä. 

Esitystapa mukailee luonnontieteellisissa museoissa totuttuja dioramoja, sillä erotuksella, että otukset ovat eläviä. Arkkitehtuurissa on pyritty huolella luomaan vaikutelma siitä, että katsoja on tunnelissa jossa pääsee katsomaan luonnotilaista vedenalaista maailmaa. Vaikka informaatiota on vähän, koko esillepano nojaa todellisuusvaikutelman luomiseen ja faktoilla pelaamiseen. Näemme välimeren kirkasvetisenä, kirkasvärisenä ja kalarikkaana idyllinä, jossa jopa hait jättävät syömättä suuhunsa seuranaan olevat värikkäät pikkukalat. Käynnistä syntyy vaikutelma siitä, että Aquariumissa käynti on hyvä työ ja jotenkin epämääräisellä tavalla "tiedostavaa" tai jopa "ekologista". 

Todellisuusvaikutelma. 

Kiertokäynnin kuljettuaan katsoja ohjataan kahvila- ja pelialueen kautta kauppaan. Kaupassa kävijä saa tutustua samoihin mereneläviin mutta nyt ilmankestäviksi tehtyinä. Kummallisia olentoja on kaikkia kokoja jä värejä täälläkin. Kalatankkien värikylläisyydellä pehmennetty lompakko aukeaa sovinnolla kalapenaalien, avaimenperien ja mukien edessä.  

Diversiteetti

Lätty...

...on lätty.

Syvänmeren olioita.

Merellisistä tunnelmista kävijä pääsee jatkamaan matkaa IMAX-elokuvateattereiden ja ostoskeskusten "spektakulaarisiin" ja "maagisiin" maailmoihin.  Ostoskeskuksessa eläimet ovat muuttuneet iloisen lehmän myymäksi mcdonalds-pirtelöksi, donitsien suklaaksi ja fish-and-chipseiksi, ja liikehuoneistojen ikkunoiden akvaariotankeissa loistaviksi kuoseiksi. Kaikki on kitkatonta, värikästä ja vaivatonta, aivan kuin kaloilla meren alla. 

Can you Sea,

 we give you milk,

and honey,

Babe!

***

Seinän takana todellisuus on tietenkin hieman toisenlainen. WWF:n välimeriohjelman mukaan merialue vastaa pinta-alaltaan vain yhtä prosenttia maailman meristä, mutta yli 20% kaikesta merenkäynnistä tapahtuu sen kautta. Joka vuosi 635 000 tonnia öljyä joutuu vesistöön liikennöinnin seurauksena. 80% kaupunkien jätevesistä lasketaan vesistöön puhdistamattomana. Ja mitä tulee kaloihin, välimerestä nostetaan arviolta 1.5 miljoonaa tonnia kalaa joka vuosi usein laittomin menetelmin kuten troolauksella, dynamiitilla tai verkoilla, jotka koituvat usein myös kilpikonnien ja delfiinien kohtaloksi. Ranta-alueiden täyteen rakentaminen ja valjastaminen turismin käyttöön - mitä myös Barcelonan satama-alue edustaa - on merkittävä ongelma alueen ekosysteemeille ja kalakannoille. 

Iloisia värejä sisällä.

Iloisia värejä ulkona. 

On kummallista, suorastaan ihmeellistä, että länsimaissa käytetään vapauden ja sensuroimattoman tiedonvälityksen kaltaisia käsitteitä samaan aikaan, kun  luontoa ja toisia lajeja koskeva proppagandistinen, faktoja iloisesti tarkoitusperiinsä vääntelevä kaupallinen viestintä täyttää kaikki julkiset tilat.

Toisten lajien valjastaminen niiden itsensä riistämisen järjestelmiin on niin syvälle normalisoitunut käytäntö, että sen huomaamiseksi pitää hetki nielekellä. Barcelonan akvaarion tapauksessa merkillepantavaa on, miten sujuvasti ryöstötalous haltuunottaa tiedon ja tieteen ilmiasut myynninedistämisvälineikseen. Akvaariotankeissa, terraarioissa tai häkeissä olevat oliot eivät oikeasti "sivistä" tai opeta ihmisille mitään merestä, luonnosta tai mistään muustakaan. Ne ovat siellä ainoastaan idealisoidun luonnon mannekiineina, pehmoeläinten esikuvina, jäänteenä jostakin auraattisesta alkuperäisestä joka antaa massatuotteelle sen arvon. 

Hai saattaa kiihdyttää luonnossa kymmenen, kahdenkymmenen kilometrin tuntivauhtiin, viihtyä sadan yksilön parvissa tai elää yli kaksikymmenvuotiaaksi. Itse asiassa haiden kasvattaminen vankeudessa on vaivalloista, useimmat heittävät henkensä vuodessa. Onnistumisena pidetään sitä, että näitä olentoja, joiden aivojen ja kehon suhteellinen massa vastaa nisäkköiden ja lintujen vastaavaa ja joiden on nähty luonnossa toteuttavan leikin kaltaista toimintaa voidaan nykytekniikalla pitää eristyssellin kokoisissa purkeissa hengissä vuosien ajan.

Aquarium ei kerro meille, miltä haista tuntuu olla purkissaan. Tai että mitä se mahdollisesti toivoo, kokee, ymmärtää tai haluaa: minkälainen hain oma maailma on. Meille kerrotaan, että hailla on evä, kahdesta osasta koostuva sukupuolielin ja paljon hampaita. Hailla ei ole sisäpuolta, sillä se on eräänlainen tuote, yläkerrassa alkavan 3D-elokuvan traileri tai kaupassa myytävän pyjamakuosin prototyyppi. 

Ainoa lohtu kai on, että nämä oliot eivät tiedä ympärillään tapahtuvan hulluuden koko laajuutta, vaan kuvittelevat ehkä sen olevan vain jokin heihin kohdistunut epäonninen, paikallinen sattumus. 

Swim to the hills and far away!