Stockan pienet henkilöt

Kirjoitin juuri Stockmannin tiedottajalle palautteen neloskerroksen karppialtaasta. Kyllähän se on aina vituttanut ilmeisellä pienuudellaan, mutta tuossa viime viikolla pysähdyin tutkailemaan altaan asukkeja.

Koikarppi, joita Stockan koristehenkilöt ovat, voi hyvin hoidettuna saavuttaa ihmisiän. Stockmannin karpit EIVÄT ole hyvin hoidettuja, minkä voi päätellä yksinkertaisesti niiden altaan tilavuudesta, joka on mitätön. Hyvissä oloissa koikarppi voi myös kasvaa 60-senttiseksi ja useiden kilojen painoiseksi. Erään yksilön iäksi on mitattu jopa 226 vuotta.

Ei saisi humanisoida, mutta ihan kuin ne poseeraisivat.

Eläimillä on tapana kuitenkin sopeutua surkeisiinkin olosuhteisiin ja yrittää saada annetuista olosuhteista irti paras mahdollinen. Vangitut eläimet, silloin kun eivät mene psykoosiin, pyrkivät kehittelemään uusia ja vähemmän lajityypillisiä harrasteita, kuten kaikki lemmikkien kanssa elävät tietävät. Stockmannin karpit eivät tee poikkeusta. Nehän ovat kerrassaan hurmaavia persoonia. Kun ihminen menee altaan reunalle, kalat parveilevat heti katsomaan mitä tapahtuu. Jos niille alkaa puhua, ne kiinnostuvat entistä enemmän. Ne tulevat pinnalle tutkimaan tilannetta. Tämä on tietysti tulkintaa, mutta niillä näytti olevan muukin motivaatio tässä kuin hapensaanti. Perustan tulkintani siihen, että koikarpit kiintyvät omistajiinsa ja voivat syödä kädestä.

Erityisen kiinnostunut yksilö.

Kuvista tuli vähän mitä sattui, kun henkilöt eivät tahtoneet pysyä paikallaan.

Edit. Saamani vastaus:

Hyvä Laura Gustafsson Kiitos palautteestanne, joka koski Helsingin keskustan tavaratalon kala-allasta.Kala-allas on asiakkaidemme suosima ja se on ollut Stockmannin Helsingin tavaratalossa 1960-luvulta asti. Kala-allasta huoltavat sekä Stockmann että ulkopuolinen, kalojen hoitoon erikoistunut yritys, Suomen Akvaariopalvelu. Stockmann tarkistaa altaan tilan ja kalojen kunnon päivittäisen ruokinnan yhteydessä sekä tekee tarvittavia puhdistustoimenpiteitä. Suomen Akvaariopalvelu tarkistaa kalat sekä mittaa altaan veden arvoja ja happipitoisuutta säännöllisesti. Altaan vesi vaihtuu jatkuvasti suuttimen kautta ja uusi, altaaseen johdettava vesi sisältää runsaasti happea paineistuksen ansiosta. Kaikki mitatut arvot ovat reilusti ylittäneet vaadittavat vähimmäisarvot.Stockmannin karppiparven koko on mitoitettu yhdessä Suomen Akvaariopalvelun asiantuntijoiden kanssa kala-altaan koon mukaan, jotta kaloilla on mm. riittävästi tilaa liikkua ja kasvaa.

Toiset kannattavat

Helsingin Sanomissa oli niin asiallinen pääkirjoitus, että minähän siis kerrassaan kopioin sen kokonaisuudessaan tänne. Kiitämme kirjoittajaa!

"Kansa innostui tarhauskiellosta

Suomalainen demokratia otti ison harppauksen torstaina, kun Turkistarhaton Suomi -kansalaisaloite sai kerättyä vaaditun määrän allekirjoituksia puolessa vuodessa. Kyseessä on ensimmäinen kansalaisaloite, joka menee eduskunnan käsiteltäväksi.Paalupaikka Suomen ensimmäisenä kansalaisaloitteena takaa, että aloitteen tietä eduskunnassa seurataan tarkkaan. Eduskuntaryhmien edustajat vakuuttivat torstaina, että kansalaisaloite saa sille kuuluvan arvon ja kunnon käsittelyn.
Nyt on tärkeää, että aloite ei jää pelkän valiokuntakäsittelyn varaan vaan että se pääsee eduskunnan täysistuntoon. Näin päättäjät voivat osoittaa kansalaisille, että heidän toiveitaan kuunnellaan.
Eduskunta on tuskin valmis kieltämään turkistarhausta.
Selvin tuki kiellolle tulee vihreiltä. Vastaavasti Rkp on tiukasti kieltoa vastaan, samoin suurin osa keskustalaisista. Kokoomuksen, sosiaalidemokraattien ja perussuomalaisten mielipiteet jakautuvat. Kristilliset haluavat noudattaa molempiin suuntiin kumartavaa hallitusohjelmaa.
Kysymys turkistarhauksen jatkamisesta on omantunnonkysymys. Siksi se sopii erityisen hyvin myös ensimmäiseksi eduskunnan käsittelemäksi kansalaisaloitteeksi.
Sekä tarhauksen vastustajilla että kannattajilla on vankat ja hyvin perustellut argumenttinsa. Kannattajien mukaan turkistarhaus on Suomessa laillinen elinkeino, joka työllistää etenkin Pohjanmaalla ja tuo satoja miljoonia euroja vientituloja.
Vastustajien mielestä villieläimien pitoa häkissä hyötytarkoituksessa ei voi perustella eurooppalaisessa sivistysvaltiossa nykyaikana.
Suurin osa suomalaisista turkiksista menee vientiin, lähinnä Kiinaan ja Venäjälle. Tarhauksen kannattajat huomauttavat, että kielto Suomessa siirtäisi tuotantoa maihin, joissa turkiseläinten olot ovat huonommat kuin täällä. Perustelua voi arvostella, koska muiden maiden puutteelliset olot eivät ole riittävä oikeutus toiminnan jatkamiselle Suomessa.
Vaikka tarhausta ei nyt kiellettäisikään, ei ole täysin mahdotonta, että eduskunta päätyy kieltoon tulevaisuudessa. Silloin siirtymäajan pitää olla riittävä. Laillista ja mittavaa elinkeinoa ei voi lopettaa pikapäätöksellä eikä kevein perustein.
Kansalaisaloite on vahva merkki siitä, että mielipiteet ovat muuttumassa turkistarhauksen vastaiseksi. Samalla se on todiste siitä, että ihmisillä on halua vaikuttaa."

Toisten syntiinlankeemus

Käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?"
Vaimo vastasi käärmeelle: "Sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'."
Käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole, vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan."

Boa-käärmeiden rakenteessa on jäänteitä alkumatelijan raajoista.

Herra Jumala sanoi vaimolle: "Mitäs olet tehnyt?" Vaimo vastasi: "Käärme petti minut, ja minä söin."
Herra Jumala sanoi käärmeelle: "Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän."

Käärme ei lisäänny siemenestä, vaan kuoriutuu munasta.

Sitten: herra Jumala tekee Aadamille ja hänen vaimolleen puvut nahasta.

This is what you sound like

Noc-niminen maitovalas on opetellut puhumaan kuin ihmiset. Odotamme uutista ensimmäisestä ihmisestä, joka oppii puhumaan kuin maitovalaat.

Noc.

Toisten maailman luominen

"Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut maan päällä, taivaanvahvuuden alla." Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
Ja Jumala siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä."

Kunkin lajinsa mukaan.

Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu.

"Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan." Ja tapahtui niin.
Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

Kunkin lajinsa mukaan.

"Tehkäämme ihminen ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat. Täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet."

Kunkin lajinsa mukaan.

"Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi." Ja tapahtui niin.

You go girl! (or boy)

Hurraa! Esitystaidetta viidakossa €: ! Ei sisäänpääsymaksua!

Bileet  0€:

Katso eläintä, mutta ole jooko hiljaa

Kävin Esityskompostissa katsomassa Katariina Nummisen Zoo-demoa. (Kuvitus liittyy juttuun hyvin hatarasti!)

"Mitä ihminen näkee kun hän katsoo eläintä? Entä mitä jos ihmistä tarkkailee kuin eläintä, lupaa kysymättä? Millainen sosiaalinen tilanne eläintarhassa käynti on, miten aikuiset selittävät eläimiä lapsille? Mitä meistä kertoo se, miten eläimiä katsomme ja miten niistä puhumme?" 

Numminen oli vieraillut Korkeasaaressa nauhurin kanssa ja äänittänyt ihmisten puhetta eläinten äärellä. Teksti oli litterointi tästä puheesta.

Lumileopardi, Korkeasaaren tunnuseläin ja monen ihastuksen kohde.
(Kaikki kuvat tässä postauksessa ovat peräisin Korkeasaaren nettisivuilta.)

Näin demoista ensimmäisen, jossa näyttelijät Irina Pulkka ja Tuomas Tulikorpi lukivat tekstin (massaa oli paljon, sillä lukemiseen kului tunti ja 45 minuuttia). Lukemisen lomassa esiintyjät pysähtyivät välillä katsomaan yleisön edustajia.

Uhanalainen saukko tsekkaa sut.

Tämä ei ole taidekritiikkiblogi, joten keskityn jälleen esteettisten ansioiden sijaan siihen, mikä teoksessa oli toisten näkökulmasta kiinnostavaa. (No sen voin sanoa, että mikäli Zoo nähdään joskus jossain muutoinkin kuin demona, niin ehdottomasti menen katsomaan.)

Varpuspöllökin tulisi, jos vain pääsisi vapaaksi.

Tekstissä ihmiset katsovat ei-ihmisiä, ja tästä katsomisen ja katsomispuheen luonteesta teoksessa on kysymys. Miten ihminen katsoo ei-ihmistä? Mitä ihmisen päässä silloin liikkuu. Vastaus ei ole ollenkaan mairitteleva. Tällaisen tutkimusmatkan jälkeen ei voi kuin nauraa kun kuulee eläintarhoja puolustettavan niiden valistavalla vaikutuksella. Ihmiset eivät tiedä kertakaikkiaan mitään töllistelemistään olennoista. Siis ei mitään. EI MITÄÄN.

Toisenlaista lastenkaitsemista.

Ihmisten puhe eläimen edessä liikkuu asiantuntemattomalla tasolla ja, kiinnostava huomio, koko ajan preesensissä. Siis ihmiset alkavat puhua siten kuin yleensä kuvittelemme, että ei-älyllinen olento puhuisi. Puhe koostuu yksinkertaisista "se menee", "se tekee" ja "se on" -alkuisista virkkeistä, jotka usein alkavat jollain katsomaan kehottavalla ilmauksella. "Se menee sateensuojaan, se on meitä fiksumpi." Toki eläintarhan aikuiset kävijät siirtyivät toisinaan keskustelemaan jostain aivan muuhun liittyvästäkin. Lisäksi mieleen jäi erityisesti lopun dialogi, jossa isä ja isän ystävä pelottelevat pikkupoikaa arvuuttelemalla, mitä tapahtuisi, jos tiikerin häkki avattaisiin.

"Say what?"

On tietysti ihan ok innostua eläimen äärellä. Se tapahtuu minullekin joka kerta. Mutta kun kuunteli lähes kaksi tuntia sitä, miten omat lajikumppanit eivät osaa sanoa muuta kuin "katso, katso" tai "oooh" tai "sammakko, sammakko" niin tuli siinä sääli niitä kohtaan, jotka joutuvat kuuntelemaan tätä päivittäin monta tuntia. Jos Korkeasaaren kääpiömangustien, merikotkien ja visenttien pitäisi kartoittaa ihmisen äly, niin kovin korkealle sitä tuskin reitattaisiin.

"You got a degree in philosophy
so you think you cleverer than me."
Kultaleijonatamariini!!!

Vastaus Zoon esittelyn kysymykseen siitä, miten aikuiset selittävät eläimiä lapsilleen, on niin ikään surkea. Ainakaan tämän otoksen aikuiset eivät esittele eläimiä yhtään omia näköhavaintojaan pidemmälle. Lasten kanssa liikkuvia aikuisia kiinnosti monesti enemmän se, miten eläintarhassa pääsee liikkumaan tehokkaimmin eteenpäin.

Ahmaa vainotaan erityisesti poroalueilla, vaikka ahman pääasiallista ravintoa ovat pikkunisäkkäät ja raadot. Mutta kuten on huomattu, ihmisten enemmistö (vai äänekäs vähemmistö) on henkisiltä kyvyiltään rajoittunutta.

Toisaalta eläimenkatsomistapahtumassa on jotain hienoa hetkeen pysähtymistä, kerrankin unohdetaan, mistä tullaan, mihin mennään ja ketä ollaan. Ollaan vaan läsnä. Ihminen unohtaa itsensä, fokus on muualla. Niin kuin taidetta tehdessä (erityisesti näytellessä) kuuluisi olla. Mutta voisiko tämä johtaa muuhunkin kuin "katso se syö" -tyyppiseen puheeseen. Ennen kaikkea voisiko se johtaa johonkin muuhun kuin puheeseen. Onko ihmisen aina pakko puhua. Puhe vie aina kauemmas läsnäolosta ja todellisesta kohtaamisesta, puhe etäännyttää.

"Yeaa, shut the fuck up man."
Sininuolimyrkkysammakko ei ole Korkeasaaressa myrkyllinen, koska se ei saa ravintoa, joka kehittäisi sen myrkkyä.

Toisten kannalta Zoon jännittävin kohta kuullaan vaippapaviaanien häkin kohdalla. Paviaanin inhimillisyys ja toisaalta tietynlainen hävyttömyys meidän näkökulmastamme herättää reaktioita. Lapset kysyvät, miksi noiden joidenkin pyllyt näyttää tolta, ja aikuiset vastaavat, etteivät tiedä (no, lapset ja ennen kaikkea aikuiset, oletteko koskaan katselleet omia genitaalejanne). Vaippapaviaanien luona Katariina oli onnistunut äänittämään teinilauman. Tyttö sanoo: "Ne on jotenki niin ihmismäisiä. Ällöttävää."

"Jep, meitäkin vähän ällöttää."

Julkisen tilan eläimet

Teimme lauantaina tutkimusretken Helsingin eläinpatsailla. Yllättävänkin suuresta tarjonnasta valitsimme tällä kertaa (jokseenkin sattumanvaraisesti) seitsemän. Mukana meillä oli asiantuntijamme Markus S. joka toimi valokuvaajana.

Sokerityttö

"Öö, ootsä niinku kuullu karppaamisest?"

Suomen Sokeriteollisuuden muistomerkki sijaitsee Mannerheimintie 15:ssä. Viljo Savikurjen vuonna 1956 tekemässä patsaassa on nuori tyttö ja suomenpystykorva. Tyttö tulkintamme mukaan kouluttaa koiraa sokeripalan avulla. Pidämme teosta myönteisenä arjenkuvauksena. Koiran asema tosin on jokseenkin alisteinen. Ensinnäkin se näyttää (mun mielestä) jotenkin epäsuhtaisen pieneltä kookkaan tytön rinnalla. Lisäksi patsas on nimetty vain tytön mukaan, eli koira on kuvausrekvisiittaa. Kyseinen koira on kuitenkin suhteellisen kuuluisa henkilö, sillä Savikurki ikuisti hänet myös Suomen Kennelliiton mitaliin. Pystykorvan nimi on Heli.

Sama tyyppi.

 Herttainen aiheenkäsittely ja pehmeät koulutuskeinot toivat patsaalle 8 pistettä ja peukut ylös.

Keidas

Ann Sundholmin Arabianrantaan vuonna 2006 tekemä betoniveistos, jossa kolme urosleijonaa makaa soikion sisällä, herätti ristiriitaisia tuntemuksia. Keitaassa on paljon hyvää. Se on komea teos, joka yllättää ainakin minut joka kerta (ne vain yhtäkkiä ovat siinä).

Osallistumme.

Leijonat ovat massiivisia. Niiden päälle voi mennä istumaan tai makaamaan. Ne ovat ihania ja lutuisia ja kauniskasvoisia. Mutta miksi ne makaavat sillä tavalla? Kahdesta leijonasta tulee sellainen olo, ettei voi olla ihan varma, ovatko ne joutuneet salametsästäjien uhreiksi.

"No ni, herätys."

"En tunne pulssia."

Jonkinlaista elonmerkkiä kaipaisi, häntä voisi olla pikkuisen pystyssä. Ja miksi nämä sukupuuton partaalla elävät suurpedot olisivat tulleet Helsinkiin vain makoilemaan ikään kuin kaikki olisi ihan ok? Selvästi joukko on evakossa, koska mukana on pelkästään uroksia, jotka liikkuvat yhdessä vain etsiessään uutta laumaa. Tavallaan henkilöistä huokuu rauha, mutta ansaitsemmeko näin rauhanomaisia leijonia? So many questions.

"Ei. Kuolleita on."

Keitaan estetiikka ja osallistavuus viehättivät meitä (myös oranssi pyöreä lamppu), niistä 9 pistettä. Ambivalenssista ja leijonien elinvoimaisuudesta sen sijaan tulee vain 4 pistettä.

Ambivalenssi, siksi

kahdet pisteet.

Keitaan läheltä bongasimme toisen olennon, jonka nimesimme sieluksi. Tai sialuksi. Sen oikea nimi oli Mamma ja tekijä ei jäänyt mieleen.

Sielulla on jonkinlainen asia päässä.
Laura ei halunnut kuvaan, mutta hänet on näköjään pakotettu ja poruhan siitä tuli.

Hanhiparvi

Hanhia rumahkolla alustalla.

Tämä sympaattinen Pirkko Nukarin pronssiveistos vuodelta 2000 sijaitsee Lintulahden aukiolla. Lähteen mukaan hanhet ovat luonnollista kokoa, mutta tätä hieman epäilen, sillä olivathan ne nyt ihan perkeleen isoja.

Matkalla Moskovaan, ei kun Perä-Posiolle.

Hanhiperspektiivi.

Mallia on otettu "kotihanhista"eli kaiketikin kesyhanhista. Teos on sympaattinen ja osallistava ja pidämme siitä, miten hanhet ovat suuntaamassa merelle, kohti etelää(?). Esteettisesti ajatellen hanhien sijoittelu on hieman satunnainen ja niiden kiitorata arvelutti erityisesti Terikeä. Eläimen valinta kuitenkin miellytti niin paljon, että veistos sai peukkuja ja 9 pistettä.

Kynsilakka, check.

"Ei en ota teitä kyytiin."

Mesikämmen muurahaispesällä

On siinä jotain söpöäkin.

Päivän antikliimaksi koettiin Karhupuistossa, jossa kohtasimme Jussi Mäntysen punagraniittisen funkkis-karhun vuodelta 1931. Eläinmuseon preparaattorilta olisimme odottaneet jotain karhumaisempaa (vai voiko kuolleiden eläinten parissa työskenteleviltä tällaista odottaa? Kuollut ruumis on hyvin eri asia kuin elävä). Helsingin kaupungin taidemuseo kirjoittaa veistoksesta:


"Työ auttoi häntä saavuttamaan eläinten kuvauksessa tarkkuuden ja elävyyden, johon ennen häntä olivat kyenneet vain von Wrightin veljekset.

Muinaisen Suomen toteemieläin karhu on kuvattu niska köyryssä muurahaiskeon päällä. Veistoksen jyhkeys ja tyylitelty, mutta pohjimmiltaan realistinen ilmaisu vaikuttavat koko ympäristöön. Anatominen tarkkuus yhdistyy luonnonmukaiseen sommitelmaan. Teos viestii voimaa ja omanarvontunnetta."

Olemme eri mieltä. Teos oli mielestämme möhkälemäinen eikä karhu vaikuttanut karhulta vaan pelkästään symbolilta. Jalusta tuntui tämän patsaan kohdalla erityisen hankalalta ja etäännyttävältä. Pelkistetyssä karhuhahmossa kummastutti reisiin tehdyt jutut, jotka olivat ehkä pullistuneita verisuonia.

Huomaa reiden "suoni".

Ähtäriläinen karhu. Ei näy kuulkaa verisuonia. (Kuvaaja tuntematon.)

Tuomio: neljä miinus.

Mesikämmen-patsaan kohdalla ryhmämme liikennekäyttäytyminen oli muuttunut huolimattomasti röyhkeäksi, minkä voi todeta kuvasta.

Batmobiili.

Kotkia

Kasvitieteellisessä puutarhassa on hienoa syksylläkin.

Kierroksen vaikuttavimpiin kuului Bertel Nilssonin Yliopiston Kasvitieteellisessä puutarhassa (Kluuvissa) oleva pronssiveistos. Kotkia valmistui vuonna 1913, mutta sijaitsi alunperin Ateneumin puistikossa, josta se siirrettiin 1974 puutarhaan vesialtaan keskelle. Veistoksen eläimet ovat hienoja ja hurjia petoja.

Toinen lintu tosin muistuttaa hieman pingviiniä ojentaessaan avattua suutaan ylöspäin. Ehkä se on nielaisemassa jotain tai aloittamassa juuri huutamisen. Toinen tarkkailee vieressä. Nokat ja profiilit ovat vaikuttavia. Näille ei tee mieli vittuilla. 10 pistettä.

Emme menneet systemaattiselle osastolle.
Me olimme systemaattinen osasto.

  

Äidinrakkaus

Kuka ei muka rakasta Varsapuistikon hevospatsasta? Kyllä, kaikki rakastavat sitä. Emil Cedercreutzin 1928 toteuttamassa pronssipatsaassa tamma imettää varsaa. (Alkuperäisessä suunnitelmassa tammalla oli pää pystyssä, mutta toteutuksessa se on kääntänyt katseen lapseensa.)

Teos on havaittu luonnollisen kokoiseksi.

Korvat vähän luimussa.

Erityismaininta siitä, että veistoksen tammalle on tehty genitaalit. Usein vain miespuolisilla eläinpatsailla näkee tällaisia.

(Emme halua olla epäkunnioittavia, mutta patsaiden tämä puoli jää usein arvioimatta.)

Vaikka teos onkin symbolisesti nimetty, se esittää eläimet omina itseinään eikä vertauskuvina. Hevosten luonnollinen koko korostaa veistoksen herkkyyttä. Äidinrakkaus menee kaiken arvostelun yläpuolelle ja tyydymme toteamaan: ihana.

I-HA-NA.

Havis Amanda

jonka myös Mäntäksi nimesimme on melkoinen klassikko, mutta tässä analyysissä sivuutamme suihkulähteen naispäähenkilön ja keskitymme teoksen ei-ihmisiin. Ville Vallgrenin vuoden 1908 kohuveistoksessa on sulokkaan neitosen lisäksi vesieläimiä: neljä merileijonaa ja jonkinlaisia tarkemmin määrittelemättömiä pohjassa eläviä kaloja (mahdollisesti monneja).

Talviaikaan suihkulähde näyttää jotenkin mitättömämmältä kun vesi ei yhdistä elementtejä.

Viiksekäs kala.

Huomaa ulos työntyvä kieli.

Onhan se upea.

Kokonaisteoksen arviointi on hyvin vaikeaa, koska siis onhan tämä aivan törkeän seksikäs. Merileijonien liukkaat selät ovat kuin lihaksikkaalla miehellä. Muodot ovat eroottisia. Allas kokonaisuudessaan on harvinaisen vaginallinen poikkeuksena normaaleihin fallisiin pönötyksiin. Rietas ja hävytön. Ja siis täysin ilman sanoihin yleensä sisältyvää arvolatausta. Seksikäs. Estetiikasta 9 pistettä ja Markuksen erityismaininta: "Hyvä perse."

Epäisänmaalliset eläimet herättivät aikanaan närää, muta ei ole vaikea ymmärtää, miksi Vallgren valitsi seksikkäät merileijonat Mantan kumppaneiksi.

Mutta mutta. Emme jälleen pitäneet veistoksen arvomaailmasta, jossa luonto ja eläimet on valjastettu symboloimaan jotain ihmisyyden piirrettä. Amanda ei ole missään suhteessa häntä kohti vettä ruiskiviin eläimiin, vaan katselee aivan muualle. Eläimet ovat sivuseikka, eivät henkilöitä. Merileijonien suut ovat kammottavalla tavalla ammollaan ja kidasta pistää ulos vesiputki.

Kokonaisuus on väkivaltainen ja häiritsevä, mutta samalla sen muotokielessä on jotain samaa kuin Disneyllä. Arvomaailmasta siis 2 ja peukut alas.

Disney-merileijona heittäytyy väkivaltaiseksi.

Bonusnaudat

Lisäksi näimme Miina Äkkijyrkän peltivasikoita, mutta niitä emme ehtineet jäädä analysoimaan.

Äkkijyrkän Joy kuvattuna siten kuin se ehkä yleisimmin nähdään.

Kolme + kolme leijonaa. Retkikuvat: Markus.