Hei vaan hei!
Olen ollut nettiä ja blogia paossa hetken. Miettinyt, että teenkö tätä postausta ollenkaan vai en, koska aihe pistää vähän itsenikin kiemurtelemaan. Mikä on oikein ja mikä väärin, ja mikä sen määrittelee? Päätin kuitenkin kirjoittaa ja julkaista tämän sillä vanhalla periaatteella, että "minun blogi, minun jutut ja minun mielipiteet". Eikö niin?
Varasin ajan Pelastusarmeijan ruokajakoon, Rälläkkään, jo kuun alussa ja sain ajan tämän viikon tiistaille. Koskaan ennen ei ole mennyt näin kauas, mutta avun tarve on ollut uusien opiskelijoiden ym. vuoksi tavallista suurempaa. Otin tapani mukaan mukaan -heh heh- ison repun sekä vetokärryn. Ruoat jaetaan edelleen muovikasseissa oven ulkopuolelle.
Kysytään "syötkö kaikkea" ja hämäläissyntyisellä kesti pari päivää tajuta, että voisin vastata "laktoositonta". Kuvittelin olevani nirso, jos en kelpuuta kaikkea. Pösilö minä. Tai no. Tiedätte, että minulla on tapana jakaa ruokaa eteen päin, jos on jotain itselleni sopimatonta. Niin tein nytkin, kunhan olin saanut järjettömän painavat kantamukset sisälle kotiin saakka.
Olihan se sitten kotona tilanne, kuin olisi avannut viime vuosina vähemmän näkyneitä lahjapaketteja. Kalaa, laktoosia sekä 'tämän päivän tuotteita'. Keksin heti mitä tein - soitin Ystävätär T:lle, jolle olen ennenkin antanut osan saamistani ruoista. Sanoin, että 'otapas pyörä ja aja tänne', saat ruokaa ja lasillisen punaviiniä. Näin tehtiin. 💚
Ensimmäisenä käteen osui paistettuja muikkuja ja muusia -annos. Kuka maksaa tällaisesta melkein kymmenen euroa?! Minä olen viimeksi maistanut muikkuja joskus Epsoon aikaan eli toistakymmentä vuotta sitten ja se makupala päätyi kukkien seuraksi. En tykkää eli T:lle.
Seuraavaksi löytyi tämä. Voisi olla hyvääkin, mutta tiesin, että itselläni jäisi syömättä. T:lle.
Nämä sain ängettyä pakkaseen.
Näissä molemmissa oli laktoosia, joten T:lle.
Smoothiessa oli mukana mustaherukkaa, jota en voi sietää. T:lle, joka lopetti juuri määräaikaisessa kesätyössä ja joutuu odottamaan Kelan päätöksiä. Mehun pidin itse ja olen juonut sen jo melkein kokonaan.
Limun ja öljyn pidin itse.
Toinen paprikoista meni T:lle.
Samoin appelsiineistä kaksi ja banaaneista kolme.
Emmentalin -aah- pidin itse. 😘
Kuten vuohenjuuston -aah- myös. 😘
Kevätkääryleitä päätin kokeilla T:n houkuttelemana.
Kuulemma ennemmin uunin kautta kuin mikron, jotta niistä ei tule löllöjä.
Söin väkisin kaksi. Ei minun makuun. Tuosta punaisesta soosista tykkäsin kyllä.
Hunajameloni pitää muistaa syödä! Vai voiko sitä... eikun salaattiin.
Tässä on se kaks'piippuinen juttu. Että miksi haen ja annan muille. Nuo ovat kaikki hävikkiruokaa, jotka menisivät muuten roskiin. Toki olisi toivonut itsellenikin enemmän, mutta kun ei voi valita. Sainhan minäkin vaikka mitä.
Sain kolme isoa naudanpaistilla täytettyä patonkia. En ole TAASkaan hetkeen syönyt juuri mitään (nou hätä - otin pakkasesta jäätelörasiallisen tekemääni spagettia jollain kastikkeella ja söin kaikki eilen ja tänään!). Annoin noista kaksi T:lle ja yhden Tupolle, jonka kanssa tapasimme eilen.
Mies toi minulle lasipurkit, jotka sain joskus aikoinaan miehen edesmenneeltä kaimalta. Nyt olisi mihin säilöä...
Patongin lisäksi vei tuon ison pullapitkon pullahiirelle. 😉 Oli oikein mukava tavata, kiitos.
Että tällainen hävikkiruokajuttu tällä kertaa.
Suihkussa käyty (miten niin käyty? Yksin kävin..) ja roskat viety. Odotan äidin soittoa, koska soittaessani sinne päin meni puhelin kiinni ja seuraavaksi se oli varattu. Puolisen tuntia aikaa ja sitten pitää vaihtaa vaatteet ja lähteä perjantaiseen bingoon. Plaa-plaa-plaa. Toivottavasti siellä on pelaajia, mutta ei yhtä hirveää meteliä kuin viime kerralla!
Sain äidin kiinni ja hän puhuu Muumeista... 💗 Nyt pitää kipittää...
