Pekan päivää!

Kesäkuun toiseksi viimeistä päivää.

Viime viikko oli jotenkin outo. Yhtenäkään aamuna ei ollut herätessään varma viikonpäivästä. Ehkä se johtui juhannusviikonlopusta, jolloin sunnuntai tuntui jo maanantailta. Eihän noilla viikonpäivillä ole (toistaiseksi) minulle niin väliä. Kunhan muistan viikon päästä hypätä oikeaan junaan... 

Tuntuuko teistä, että kesäkuu on puolet lyhyempi kuin vaikkapa lokakuu? Minusta tuntuu.

Menin eilen vetämään bingoa ja kuten arvasin, niin pelaajia ei juurikaan ollut. Tunnistin toki pari, joiden tiesin tulleen varta vasten paikalle ja siksi vedin heidän toiveestaan kaksi kierrosta, jotka eivät maksaneet "talolle" mitään. Paitsi sen kympin, jonka sain itse. Pelaajia oli peräti kuusi, hah.

Sebastianille tiedoksi:

Bertta 1-15

 Iivari 16-30

Niilo 31-45

   Gideon 46-60 

Otto 61-75

😁😁

Tänään tuntuu vähän viileämmältä. Aurinko paistaa kumminkin ohuen pilvipeitteen takaa. Kännykkä näyttää yhdeksäätoista astetta. Viime viikolla ei tainnut olla yhtenäkään päivänä alle kahtakymmentä?

Mikähän siinä on, että minulla tuntuu olevan tapana kerätä päähäni listaa tekemättömistä asioista? Olisi varmasti helpompaa olla tyytyväinen asioihin, jotka on saanut tehtyä?

Olen luvannut mennä tällä viikolla siivoamaan Mamman parvekkeen ja vaihtamaan lakanat. Kai minä siivoan samalla koko asunnon, uskoisin.

Keskiviikkona olen lupautunut menemään tuuraamaan tietovisaan ÄsBaariin. Sitä en ole tehnyt koskaan aiemmin! Oikea vetäjä tekee kysymykset vastauksineen valmiiksi enkä minä mikrofoniin lärpättämistä tietenkään enää pelkää. Hyvin se menee, kunhan teen heti alkuun selväksi, että annetuilla tiedoilla mennään. Jännitän vähän kuitenkin.

Isävainaalle hyvää nimipäivää! 💖

Jospa pistäisin perunat kiehumaan ja tekisin kastikkeen, niin sitten saattaisin ehkä ottaa langat ja puikot hyppysiin... Harmi, että keskeneräiset sukat ovat Omassa Kotona.

*       *       *

EDIT. Vähänkö olen tylsä tuon ruoanlaiton suhteen!? Keitin (lähinnä Tupolle) muutaman perunan... 

Samalla pitkästä aikaa (lähinnä itselleni) basmatiriisiä.

Paistelin sipulia ja punaista suippopaprikaa (taas!) isompina palasina pieniksi pilkottujen jalapeñojen kanssa. Vähän sokeria ja suolaa sekaan. Paistoin aluksi erikseen kanan jauhelihaa, mutta kippasin sen muiden sekaan. Tein kastikkeen, jonka maustoin pippurin lisäksi mango-curry'lla.

Tosi maistuvaa (mahtava jälkipolte!), mutta pitäisi varmaan joskus haastaa itsensä tekemään jotain täysin erilaista?

Keksisittekö jotain uutta kokattavaa äidin luona, kun hän ei syö punaista lihaa? Lohet, sosekeitot sekä broilerin jauhelihat on "niin tehty" jo. En ole perehtynyt kasvisruokiin, mutta kaipaisin sellaisiin (helpohkoja) ohjeita, kiitos! 

Onko teillä suunnitelmia heinäkuulle?

Kun kohta kesäkuu mennyt on...

Kesäkuun viimeistä sunnuntaita!

Ajattelin tulla vain tuota toivottamaan...

Alle tunti ja pitäisi aloittaa bingon vetäminen piiitkästä aikaa, mutta mitä veikkaatte - tuleeko sinne ketään? Tuskin. Helle paahtaa edelleen. Jos minulta kysyttäisiin, niin pelit peruutettaisiin. Istuisin itsekin ennemmin terassilla (lue: ulkona) kuin sisällä. Pakkohan siellä on tietysti käydä katsomassa tilanne. Kymmenen pelaajaa riittää aloittamiseen. Uuh.

Kuinka moni on mökeillään tai muilla kesäreissuillaan? Maalla, merellä tai jossain muualla kuin sisällä ravintolassa? Uuh nro 2.

No, vaikka hiki virtaa, niin on lähdettävä katsomaan tilanne.

Kaikkea hyvää sunnuntai-iltaanne!

Askel

Perjantai.

Eilen, ennen kun kävelin tänne Tupon luo, niin pääsin seuraamaan ihan privaattipaikalta vastapäisen puutalon pihalla pidettyjä jameja. Oli kontrabassoa, trumpettia ja muita soittimia, ja lapset mukana. Irlantilaistyyppistä musiikia Suomi-twistillä. Mahtavaa! Aivan huikeeta! Roikuin Oman Kodin olohuoneen ikkunassa, nautin ja peukutin. 👍

Kävelin sitten ilman reppua tänne miehen luo ja päätin, että mieleni parantuu. PÄÄTIN olla paremmalla mielellä. Tuppo otti siipirikon vastaan hyvin! Pus. 💓

Jääkaapissa oli kanapekoni-burgerpihvejä. EN suosittele!

Pilkoin, paistelin ja ehkä karamellisoin 😅  sipulia, paprikaa sekä jalapeñoja.

Niinsanotut burgerpihvit hajosivat samantien, kun avasin paketin. Jälkiviisautena ajattelen, että ne olisi pitänyt muussata yhteen, lisätä niihin vaikka kermaa sekä mausteita. En tehnyt niin. Ärsyttävän "jankkitallaa"! Muokkasin neljästä kuusi kappaletta ja käytin ne pannulla.

Päälle ruokakermaa, yrttejä sekä lisää mausteita. Uuniin.

Kyllähän noita nälkäänsä söi, mutta ei ne hyviä olleet.

Olen saanut purettua mieltäni Tupolle. En minä tiedä vielä, että helpottiko, mutta y-ri-tin kuitenkin. Minun muka piti mennä tänään kahteen eri ruoka-apuun, mutta en saanut itseäni liikkeelle. Harmittaa. Jäi ruoat samatta ja rahat finaalissa.

No mutta;

Mukava alkavaa viikonloppua!

Mansikoita

KIITOS kommenteista ja ymmärryksestänne! 💛

Tänään on TAAS ollut päivä, jolloin voisin kirjoittaa listan sanoilla, että "minua ahdistaa, kun". En tee niin, en ainakaan vielä. Ahdistuminen lisää ahdistusta? On aikoja, jolloin mietin, että jostain terapiasta voisi olla apua. Kammoan niitä. Kävin teininä yhdessä ja koin, että se mukava nainen mietti vain koko ajan mitä ruokaa sinä päivänä tekisi... Pahoittelut hänelle. Varmaan yritti parhaansa.

Sain viime kerralla Rovaniemen reissulla äidin kirjoittamat ja minulle säilyttämät tekstinsä, jotka hän oli kirjoittanut silloin, kun minun 'satavuottakestävä' murrosikä oli pahimmillaan. Myönsin ihan hetki sitten hänelle, että en ole juuri nyt henkisesti siinä kunnossa, että lukisin niitä. Myöntäminen tuntui hyvältä ja äiti ymmärsi. 💓

Ehkä ne kannattaisi lukea, vaikka pelkkä ajatuskin tuntuu pahalta?

*     *     *

Mutta eilen Tuppo tuli! Yhdessä kävelimme Arabian ostarille, vaikka selkäni, joka kipuilee nykyään TAAS liian usein, oli kipeä.

Tuli tunne, että vaikka olen TAAS koko ajan hankala omine tunteineni, niin silti, ihana mies ei ole antamassa periksi kanssani. Mikä ihanampaa, kiitos Rakas! "Jos mä tuun, niin läheks' kävelee?". Haki minut ulos. Mies kävi ostamassa lakanoita 👍 ja kesäherkkuja.

En tainnut syödä viime kesänä montaakaan mansikkaa?! Nyt sain sellaisia, yes!

Vietettiin aikaa rannassa. Törmättiin pariin tuttuun siinä samalla. Kävin uittamassa varpaani vedessä. (Ja Tuppo taisi vähän polttaa käsivarsiaan..)

Olo helpottui hetkeksi. Kävin ostamassa uusia perunoita (hah-haa; tasan 1,50€!?), jotka mies pesi ja keitti. Tarjoili ruoan eteeni, nam.

...ja lähti pois.

Tänään, vaikka on ollut todella kuuma päivä, niin en ole saanut itseäni enempää ulos kuin muutaman kerran tupakalle. Ehkä mm. siksi, että rahaa on viikoksi kolmekymmentä euroa. Onneksi on Tallinna-tupakat! Ja tulevana sunnuntaina ensimmäinen bingo pitkään aikaan. Hmm, sinne ketään tule paikalle tähän aikaan kesästä!

EDIT. Jippaijee, myin juuri peltisen työkalupakin tämän taloyhtiön kautta kympillä!

Pitäisi edes yrittää ajatella asioita, jotka elämässäni on hyvin. Keksin muutaman, mutta sitten voiton vie ne ahdistavat. Paska. Anteeksi.

Jospa huomenna olisi...

Arvonta on suoritettu!

Onpa mahtavan kuumaa!

Koska olen yksin Omassa Kotona, niin piti luottaa virtuaaliseen arvontakoneeseen. Ensin kuitenkin poimin teidän osallistujien nimet MUKA sikinsokin paperille:

Sitten rustailin niihin perään numerot ja edelleen sikinsokin...

StanstaLandian historiasta löysin tien arvontakoneelle ja syötin sinne numeron seitsemätoista.

Titti-di-diii:

Kenenkäs kohdalle piirrustin numeron yhdeksän?

ONNEA Marita Lahdesta!!!

Laitatko minulle osoitetietosi sähköpostiin palkinnon postittamista varten, kiitos!
(stanstalandia-ät-luukku-piste-com)

Kiitos kaikille osallistuneille! 👌

*     *     *

Sain viime yönä mukavaa seuraa. Olen siitä otettu. Ystävätär M. toi itsensä mukana (vissiin itsekasvatettuja? Ei, kun jonkun luomuja, mutta mahtavan hyviä tomaatteja syömättömän suuhun!) tomaatteja...

...ja kaalin.

Ja lohta!? 😂

Nyt noita lohia riittää!!!

Tuppo soitti. Tulkoon syömään lohia JOS tuo uusia perunoita tullessaan... 👀

Riitaan tarvitaan aina vähintään kaksi. Nyt kyse oli siitä, että Tuppo toimi kuin isä, mutta mielestäni hänen olisi pitänyt kysyä myös minun mielipidettäni. Ehkä puimme asian tänään...

Lohilta maistuvaa päivää!

Jättämisen pelko

Se elää minussa aina. (pitkä postaus)

Sopiiko, että kerron vähän muustakin kuin kokkailusta, virkkaamisesta, Tallinnan reissuista tai kutomisesta? Kiitos.

*     *     *

Synnyin vuonna 1967 Lahdessa. Biologinen isäni, Luojan Kiitos, on jotain kaksitoista vuotta sitten kuulemma edesmennyt. Oli jo silloin ties monettako kertaa naimisissa, mutta ei koskaan biologisen äitini kanssa. Neljä kertaa kuulemma ehti avioon. Isän puolen sisaruksia taitaa olla paljon..? Biologinen äitini on ehtinyt avioon saman verran, mutta eivät koskaan keskenään. Biologinen äiti asuu Espanjassa ja laittaa synttärionnittelut (hah) messenger-viestillä ja vastaa äitienpäivä- sekä jouluntoivotusviesteihin "kiitos samoin".

Luulin, että se oli vitsi: että isä oli bussikuski ja äiti rahastaja. Että varikkoreissu venyi. Ei ollut vitsi.

Asuin nuoren äitini kanssa seitsemän neliön hellahuoneessa Launeella. Hän kuulemma jätti minut sinne alle yksivuotiaana usein itsekseni. Jossain vaiheessa lastensuojelu tuli ja pelasti minut. En puhunut kuulemma vuoteen. Olin jätetty.

Minut adoptoitiin Rovaniemelle, kun olin parin vuoden vanha. Pelko jättämisestä oli ja pysyi. Laskin öisin alleni melkein kouluikään saakka. Yhtenä yönä olin herännyt ja juossut keittiöön ihan paniikissa. Adoptioisäni juoksi yhtä paniikissa perässä, koska muisti, että siellä oli ikkuna auki. Asuimme kolmannessa kerroksessa.

Eräänä toisena aamuna isä oli käynyt ostamassa parvekkeelle kukat ja tarvitsi äitiä pitämään ovia auki. Minäpä heräsin sillä aikaa eikä ketään ollut missään. Paniikki. Jättämisen pelko.

Kai minä jossain vaiheessa aloin häpeämään sitä pelkoa ja herkkyyttäni. Aloin muuttamaan itseäni ja mihin se johti? Kuka minä oikein olen? Miksi minut aina jätetään ellen ehdi itse ensin?

Nyt, kun olemme olleet Tupon kanssa yhdessä yli yhdeksän vuotta, enemmän kuin olen koskaan ennen ollut kenenkään kanssa, niin pelkään edelleen. Mies tietää, että AINA PITÄÄ jättää lappu, jos lähtee jonnekin silloin, kun nukun. Pari kertaa on unohtunut ja paniikki on välittömästi läsnä. Se jättämisen pelko.

*     *     *

Kirjoitin tuon aamulla, kun oli vieläkin paha mieli eilisestä. On vähän edelleenkin. On asiota, joita minun on edelleen vaikea käsitellä ja tuo on yksi niistä. Onneksi on mm. Mamma (puhuttiin juuri 45 min. puhelimessa) ja Liskis, joille voin soittaa mihin aikaan vain apua saadakseni, KIITOS!!! 💕💕

*     *     *

Tulin siis eilen Omaan Kotiin. TAAS oli vaikea lähteä tänään ulos, vaikka aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Iltapäivällä kuitenkin terästäydyin. Hain kaupasta evästä ja menin lähimpään puistoon.

Viestitin yhdelle ystävätär M:lle, joka tuli kutsuttuna pian seurakseni. 💓

Oli mukava jutella. 💕

Ja oli kyllä lämmin! Onneksi en ollut kauempaa, sillä vitivalkoiset etureiteni imivät aurinkoa.

Kuinka ihanaa olikaan, että ystävätär M. ehdotti antavansa minulle savustettua lohifileetä!

Söin sitä Omassa Kotona jo leivän päällä, nam.

Tuppokin viestitteli...

Jos joskus on vaikeaa

ja mieltä oikein ahdistaa,

niin ajatuksista kirjoittaminen

saattaa sun oloasi parantaa.

Mieleni tekisi kertoa vaikka mistä.

Ajatuksista vaikkapa eilisistä.

Ei se välttämättä mieltäni helpota,

mutta ei se estä minua yrittämästä?

Jos jaksoit sä lukea tämän taas,

se mieltäni helpottaa tietää.

Jos vielä jaksasit kommentoidakin,

niin mielipiteesi koitan "sietää"..

😌

Kiitos, kun poikkesit!

Wienerleikkeet ja lohkoperunat

Joskus pitää syödä?

Koska olin ihan raato koko sunnuntain, niin maanantaina piti tehdä jotain. Tuppo tiskasi isohkon tiskin, joten minun oli helppo aloittaa kokkaaminen. Mies oli ostanut wienerleikkeet, joten niiden pohjalta lähdettiin. (Inhoan tuota sanamuotoa - lähdettiin minne?)

Löysin jääkaapista ison suippopaprikan (joita pitäisi olla aina siinä kuin sipuliakin) ja pilkoin siitä suurimman osan (Vanha Rouva:) tavallista isommiksi palasiksi. Karamellisoin ne sipulilohkojen kera.

Laitoin ne pois pannulta voideltuun vuokaan ja paistoin leikkeet pikaisesti pannulla. Pistin mausteet niskaan.

Ja sitten leikkeet vuokaan...

Päälle ruokakermaa ja lisää mausteita. Tupon toiveesta laitoin myös vähän tekemääni jalapeñohilloketta. Lihat oli uunissa 150 asteessa vähän vajaa tunnin.

Valmis ruoka kännykällä kuvattuna ei näytä miltään, mutta ihan mureaa ja hyvää oli.

Tuppo oli ostanut samalla lihojen kanssa lohkoperunoita, jollaisia en ollut ennen nähnytkään.

Erilaisia, mutta ihan hyviä.

*     *     *

Kävin illalla Mamman luona ja rouva ilahtui yllätystuliaisista. Istuin siellä hetken. 

Tavattiin Tupon kanssa sieltä lähdettyäni ja minä, myönnän, olin eräästä miehen teosta eri mieltä, suutuin, pakkasin repun ja kävelin Omaan Kotiin. Varmaan taas ihan hyvä olla täällä muutama päivä...

Huomenna on arvontapäivä. Vielä ehtii osallistua. Keksinkin jo palkinnon, mutta olkoon se vielä salaisuus..  😉

Hellepäivää!

Juhannusristeily

Tallinna 19.-20.06.2020.

Jouduin vielä lähtöpäivän aamuna käymään Omassa Kotona, sillä luottovaatteeni, farkkuhame, oli siellä. Samalla nappasin sieltä yhdet varvastossut mukaan. Tapasimme TheBaarin terassilla, josta lähti kolme mustaa reppua reissuun.

Matkasimme kahdella ratikalla satamaan ja niin edelleen. Kuten aina. Siksi(kin) tästä reissusta kuvasaalis on heikko. Myös siksi, että unohdin maihin mennessä oman puhelimeni lataukseen hyttiin.

Ystävämies J. oli siis kolmantena. Hyttimme, hänen oma ja minun Tupon kanssa, sijaitsivat samalla kannella.

Laivalla, kuten aina, on tarjolla "edullista" kuohuvaa laseittain, mutta tällä kertaa J. osti meille pöytään koko pullon.

Hyttimme oli se tavallinen neljän hengen hytti ja mukana oli, kuten aina, Sub Way'n patongit, joilla pärjäsimme illan. Ei enää kuvia aina samoista jutuista. 😁

Mutta tästä ON kuvia!!!

Minä en juuri koskaan pelaa laivalla mitään rahapelejä, koska en MUKA koskaan voita niistä mitään. Nyt sijoitin muutaman kolikon (koska Sub'issa ei ollut muuta vaihtorahaa kuin kolikoita) ja kuinkas sitten kävikään!?!

Sain ilmaiskierroksia, joiden myötä voittosumma nousi ja nousi. Panos oli tuon 0,40€, jolla voitin...

Hihkuin kuin pikkutyttö. Onneksi lähellä ei ollut muita kuin Tuppo. En tiedä olisinko osannut lunastaa voittoanikaan ellei mies olisi ollut apuna. JEEEE! 👌😄

Laivassa oli vaahtoavia käsidesiautomaatteja joka puolella.

Huomattiin ero arkipäivien risteilyiden ja perjantai-illan välillä. Nyt laivassa oli paljon mekastavia nuoria, jotka juoksivat ja hilluivat pitkin käytäviä.

Auringonlasku oli kaunis.

Kävimme yöllä vilkaisemassa laivabändiä, mutta emme viihtynet siellä pitkään.

Aamulla jonotettiin maihin. Turvavälit toimi ihmeen hyvin. Aurinko paistoi, mutta ei ollut tukalan kuumaa. Käytiin Rimissä ostamassa salaattia ja pizzapalat, jotka söimme ulkona.

Kuten jo mainitsin, niin puhelimeni oli maissa viipymisen ajan hytissä. Tuppo otti joitain kuvia, mutta niissä kaikissa ollaan me, joten en laita niitä kuvia tänne. Minä kävin yhdessä pienessä kaupassa ostoksilla ja sitten poikkesimme vielä Callessa. Menimme ajoissa takaisin laivaan. 

Paluumatkalla kävin yksin heittämässä ostamani kukan mereen isävainaalle. Kuten usein ennenkin. Vähän harmitti, kun en tajunnut J:n toivoneen pääsevänsä mukaan. No, se oli isävainaan ja minun hetki, ja kerroin terveiset äidiltä. 💝

En jaksanut tehdä eilen mitään, joten purin repun ja kassit vasta äsken. Hyvinpä olin taas katsonut, sillä viinipönikkä yllätti. Siinä on puolet puna- ja puolet valkoviiniä sekä tietysti kaksi hanaa. Mukava yllätys. EDIT. Ainakin "semi-sweet white" on ihan semimakeaa.

Sain äsken puhelun työvoimatoimistosta. Minut on valittu sinne kuntouttavaan työtoimintaan ja aloitan elokuun alussa. Onnittelikin vielä. 😂

Pitäisi mennä tänään viemään Mamman tilaus perille. Ostin hänelle myös yllätyksenä pullon kuohuvaa sekä mantelilikööriä, josta hän tykkää. Olisikohan voittorahoilla ollut osuutta asiaan..?

Aurinkoa ja alkanutta viikkoa!