Syyskuun viimeinen päivä.
Joskus ennen syyskuut olivat minulle henkisesti hankalimpia. Monia ikäviä asioita on tapahtunut juuri tässä kuussa. Liekö se perjantain levottomuus liittyi samaan?
Eilinen bingo sujui mukavasti. Porukkaa ei ollut paljon, mutta vallan riittävästi. Nyt pelit alkoivat jo yhdeltä, kuten koko loppuvuoden, eikä illalla kuudelta. Mielialaan vaikutti varmasti valoisuus, kun aurinko vielä paistoi.
Illalla oli alettava ruoanlaittopuuhaan. Tiesin, että jääkaapissa oli jauhelihaa, mutta teki mieli kokeilla jotain uutta tapaa sen valmistukseen. Parista nahistuneesta omenasta se ajatus lähti.
Jääkaapista löytyi myös yksi chili sekä 2/3 osaa pekonipaketista.
Pilkoin ne sekä yhden sipulin.
Paistoin nuo ensin pannulla keskenään.
Lorautin sekaan vähän hunajaa.
Surruuttelin mössöä vähän tasaisemmaksi sauvasekoittimella ja paistoin jauhelihan yksikseen pannulla.
Maustoin jauhelihan ja lisäsin sitten mössön sekaan. Lorautn päälle purkin ruokakermaa ja kourallisen kuivattua lipstikkaa. Voi että tuli HYVÄÄ.
Pitäisi vain olla useammin rohkeampi kokeilemaan jotain uutta! Veikkaan, että menen tänään vasta klo.21. jälkeen kauppaan katsomaan -60% tuotteita. Se jos mikä lisää luovuutta kokkaamiseen.
Mikä on erikoisin Sinun tekemäsi ruoka?
Toiseksi viimeinen päivä reissussa.
Kun heräsin aamulla ja olin matkalla keittiöön laittamaan kahvia, niin äiti-raasu tuli huolissaaan eteisessä vastaan. Kystofix'in letku oli mennyt yön aikana tukkoon ja mitä ilmeisemmin äidin olo alkoi olla melkoisen tuskainen. Äidin paniikki johtui siitä, ettei hän osannut laittaa uudehkosta puhelimestaan numerovalintaa päälle.
Äidillä käy kotihoito kaksi kertaa viikossa ja nyt sattui olemaan juuri kyseinen päivä. Hän soitti ja perui käynnin. Sillä aikaa minä viestitin ML:lle, joka tuli noukkimaan äidin kyytiin ja vei keskussairaalaan päivystykseen. Heidän poissaollessaan imuroin ja pesin lattiat.
Isävainaa on aikoinaan tehnyt tuon seinäkoristeen. Äiti oli kerännyt ja kuivannut kasan luonnonkukkia, joista hän toivoi minun kehittelevän silmäniloa talveksi. Tässä näkemykseni, jota kutsuin 'runsaudensarveksi'. Äiti (kai) tykkäsi.
Sairaalasta paluumatkalla äiti ja ML poikkesivat lounasravintola Turkoosissa, josta saa haettua ruokaa mukaan. Äiti käy tuolla toisinaan, koska a.) pitää heidän ruoistaan ja b.) hän syö helposti kaksi päivää yhdestä lounasannoksesta.
Tuo olikin ainoa päivä, jolloin minä en kokannut. Yhdistin nuo salaatit yhteen isoon kippoon ja yllätyin, kuinka paljon sitä oli.
Äiti oli valinnut itselleen "jotain". Kalkkunaa tai broileria, en muista.
Minulle äiti toi pippurihärkää, joka oli todella mureaa ja hyvää. Siitä riitti itsellenikin kahdeksi kertaa. Mukana tuli myös iso pussillinen erilaisia leipiä.
Jälkiruokana oli vadelmakiisseliä...
...jota nautimme vaniljakastikkeen kera. Hyvää.
Kirjoitin kortit Tupolle ja Mammalle. Arvannette kumpi on kummalle? Jätin äidin lepäämään ja lähdin viemään kortit postilaatikkoon ennen sen tyhjentämistä. (Eivät ole viikossa löytäneet perille?!)
Päivällä oli palaveri kotihoidon sairaanhoitajan kanssa, "koska tytär oli paikalla". Saimme selvitettyä monia asioita ajantasalle ja hyvä niin.
ML lähti hakemaan miestään töistä ja pääsin samalla kyydillä keskustaan tapaamaan erästä vanhempaa miestä. Toisenkin piti tulla, mutta hän ei enää vastannut soittooni.
Kävelin keskustasta kotiin ja oli vähän surullinen mieli sillä tiesin kotiinlähdön koittavan seuraavana päivänä.
Oikaisin yhtä polkua pitkin ja samalla muistin, kuinka olimme lapsuudessani kulkeneet samaa polkua neuvolasta tullessa. Mukanamme oli potkukelkka, joka tökkäsi kadulle tullessa. Äiti sai ison mustelman nivuseensa ja minä siitä surkean mielen.
Kotipihassa jylläsivät asfaltointikoneet.
Ja vaikka ML oli pihalla, niin hän ei ehtinyt varoittamaan minua. Hämärässä en huomannut uutta pintaa ja niinpä loikin siitä yli saaden lenkkareiden pohjat mustiksi. Minut komennettiin kenkineni suoraan pyykkitupaan, jossa naapuritar hinkkasi kengänpohjat tuoreeltaan Mäntysuovalla niin puhtaiksi kuin ne sai. Kiitos!
Takapihan aidasta käydään kiistaa. Onhan se yli neljäkymmentä vuotta vanha ja omalla tavallaan kaunis, mutta mielestäni se kuuluu päivittää samalla kun koko pihakin laitetaan kuntoon.
Olin illalla menossa tupakalle, kun ML kyseli missä olen ja pyysi poikkeamaan heillä. Tietysti menin, mutta enpä olisi arvannut kuinka minut yllätetään! ML:n mies istui sohvalla läppäri sylissään ja kysyi mitä päiviä olin katsonut joulukuulle...
Siis, ML oli meillä, kun kerroin katsoneeni halpalentoja joulukuulle. Siinä samalla mainitsin, että niitä tuskin on kauaa myynnissä, "koska joulu". ML oli huomannut äidin ilmeen ja saanut siitä ajatuksen. Katsoin puhelimellani Norwegianin joulukuun hintakalenterin ja kerroin päivät. ML:n mies naputteli konettaan ja kysyi sähköpostiosoitteeni. MITÄ? Kyllä, he ostivat minulle (alle satasen maksavat!) lennot!!! 😮
Kiittelin, hämmästelin ja KIITTELIN! Olipa jännää palata äidin luo!
Pyysin äidin keittiöön ja kysyin: "mitä jos tulisin joulukuussa seuraavan kerran?". Sitten aloin luettelemaan: "yhdeksi yöksi?", "kahdeksi yöksi?" ja niin edelleen. Kuinka mahtavaa oli seurata äidin ilmeitä! Päästyäni YHTEENTOISTA yöhön äiti huokaisi hymy huulillaan ja totesi, että "ihan paras joululahja!". Puolitoista viikkoa! Olen täysin samaa mieltä!!! 💖
Olin siinä mielessä oikeassa, että nyt (25.9.) kun katson hintakalenteria, niin siellä olisi enää vain yksi halpa meno ja yksi halpa paluu joulukuulle. Niillä lennoilla olisin ollut kuusi yötä äidin luona, eikä sekään huono olisi ollut, mutta silti. Aika hurjaa, että minun lentoni maksoivat alle 50€ suunta, kun kallein yhdensuuntainen lento maksaa joulukuussa yli 314 euroa!?
Nyt meillä on taas mitä odottaa.
Sain illalla valmiiksi itselleni säärystimet samoilla langoilla, joilla tein äidillekin omansa. Jätin loput langat odottamaan joulukuuta...
Mukavaa syyskuun viimeistä päivää!
Eli AjanKohtaista.
Sunnuntaiaamu ja kolmas mukillinen kahvia menossa. Kovin on harmaata ja sateisen näköistä. Flunssa jyllää kolmatta viikkoa ja yskä on oireista ehdottomasti ärsyttävin. Olisin halunnut äidin juottamaa yskänlääkettä, mutta kyseistä Mustanparran yskänmikstuuraa saa vain Yliopiston apteekista.
Piti tyytyä lähiapteekin tarjontaan.
Eihän tuokaan auta ellei sitä ota?
Olin torstaina vetämässä bingoa, mutta paikalle ei tullut kuin muutama pelaaja. En tohtinut olla kokonaan vetämättä, joten kierroksia pelattiin vain kaksi. Omistajatar päätti, ettei torstaisin enää pelata. Harmi.
Toivottavasti tänään tulee paljon pelaajia. Bingoaikaa on muutettu moneen kertaan. Vielä viime sunnuntaina se alkoi illalla kuudelta, mutta niin moni valitti aikaa liian myöhäiseksi. Tänään ja koko loppu vuoden aloitan yhdeltä.
Vähänkö harmittaa: minulla olisi ollut etukortti Tukholman risteilylle, mutta sillä ei saa enää reissua. Risteily olisi maksanut kaksi euroa ja hytin vaihto saman verran. Vielä ennen Rovaniemen reissua olisi matka löytynyt. Olemme muutaman kerran käyneet juuri ennen joulua, jotta olemme päässeet nauttimaan joulubuffetista. Se on ollut ikään kuin meidän joululahja meille. Nyt ei taideta mennä.
Sude, todistettavasti kokeilin jälleen silmukointia. En onnistunut vieläkään. 😒
Minulla oli perjantaina iltapäivällä jotenkin levoton olo. En tiedä miksi. Lähdin poikkeamaan kirppiksellä...
Sovitin kuvan rannekorua ja otin sen pois. Huomasin palaavani uudestaan ja uudestaan korun luo, joten olihan minun tuo ostettava. Voimakoru? Levottomuus katosi.
Yleisurheilua, yleisurheilua ja yleisurheilua. Minkäs teen kun olen kimpassa penkkiurheilijan kanssa?! Pääsin kuitenkin illalla katsomaan tallentamani Vain elämää ja Lauri Tähkän päivän. Antti Tuiskun esittämä 'Minun Suomeni on' säväytti ja pidin myös Erinin esittämästä kappaleesta. Kudoin samalla valkoista sukkaa ja nautin punaista viiniä.
Sunnuntaiaamun äänet koostuvat kahvinkeittimen naksahduksista, Kallion kirkon kelloista, ratikoista sekä Linnanmäellä huvittelevien kiljahduksista. Omien keuhkojen rohinasta sekä nukkuvan Tupon tuhinasta. Ehtisinköhän kutomaan sukan loppuun ennen bingoa...
Mikkelinpäivää!
Jo nyt päivät ja kuvat sekaisin?
Kirjoittelen näitä nyt kerralla sillä minua ei nukuta. Muistiinpanoista sun muista huolimatta taisin yrittää vahingossa ohittaa loput lauantaista. Hmm. Tässä on kysessä sunnuntai 15.09.
Heräsin kerrankin ennen äitiä ja kipitin keittämään kahvia. Ihmettelin kahvin hyvää makua ja äiti sen keksi, että olin juuri vaihtanut merkkiä. Nyt TIEDÄN kumpaa kahvia ostan itse seuraavalla kerralla!
Ensin äiti pisti minut kuorimaan ja raastamaan kasan luomuporkkanoita. Hommaa hankaloitti se, että osa niistä oli ehtinyt hieman pehmenemään. Raaste syntyi ja sai sitruunaa päälleen.
Sillä aikaa äiti kävi ostamassa lähikaupasta broilerinakkeja, jotka osoittautuivat oikein hyviksi.
Pilkoin keitettyjä perunoita ja nakkeja valmiiksi paistamista varten.
Laitoin ainekset valmiiksi ruokaisaan munakkaaseen.
Paistoin molemmat valmiiksi ja taas olimme tyytyväisiä.
Jossain välissä kudoin äidille säärystimet väreillä, joista äiti tykkäsi.
Illemmalla keräsin kasaan hedelmiä, jotka uhkasivat jäädä syömättä.
Tein hedelmäsalaatin, jota nautimme iltapalaksi vaniljakastikkeen kera.
Kuinka arvostinkaan sitä, ettei meillä ollut mihinkään kiire!
Tärkeintä oli olla siinä kaksin ja jutella juuri siitä, mistä teki mieli puhua! 💓
Reissu oli arvoisensa jo nyt!
Maanantaina shoppailtiin.
Ensin kyllä poikkesimme verovirastossa asioilla, mutta sen jälkeen lähdimme kiertelemään kahteen kauppakeskukseen. Lankakauppa Vallaton Villa'sta halusi äiti ostaa minulle jotain lankaa. Löysin tarjouksen kympillä kolme kerää. Ihanan pehmeää lankaa, jossa on 80% villaa.
Laitan tähän väliin kuvan valmiista tossukoista, jotka sain juuri (su 22.9.) valmiiksi. Kuva vääristää värejä. Nämä jäävät itselleni.
EDIT. Lankaa riitti vielä lapasiinkin. Nyt en hetkeen tee mitään turkoosista tai petroolin värisestä langasta.
Jatkoimme matkaa kenkäkauppaan, josta äiti osti itselleen vedenkestävät mustat lenkkarit ja minulle talvisaappaat. Pinta on jotain synteettista ainetta, ei mokkaa eikä nahkaa. Sisällä on lämmittävä karvavuori. En muista, koska olisin hankkinut kengät oikeasta kenkäkaupasta, eikä minulla ole ollut kunnon talvikenkiäkään vuosiin. Nyt on, KIITOS äidin!
Kävellessä bongasin seinältä kivan mainospolkupyörän ja olihan se kuvattava vaikka ei ko. liikkeessä käytykään.
Pullakahvit kuuluvat ostosreissuun ja nautimme sellaiset Picnic'issä. Oli hyvää pullaa!
Kävelimme keskustasta kotiin ja tällä kertaa meinasi tulla kylmä. Ehkä se johtui hitaasta kävelyvauhdista. Poikkesimme matkalla ruokakaupassa. Iltaan kuului ML:n kyläily, iltateetä rieskojen kera sekä kutomista ja TV:n katselua.
Minusta tuossa aidan päädyssä olevassa kolossa on selvästi hevosen pää. Kaula jää oikealle ja turpa alas vasemmalle. Silmät ovata herkät ja surulliset. Näettekö?
Talon päädyn alla pylväässä oli mielestäni joku hahmo?
Lauantaita!
