Haastemies, Mamma ja muuta

Haastemies kävi.

On kyllä melkoisen uskomatonta touhua: ensinhän käräjäoikeudesta oli yritetty soittaa, mutta kun en vastaa tuntemattomiin numeroihin, niin sitten tuli tekstiviestillä yhteydenottopyyntö. Sitten vaihdettiin vielä muutama viesti ennen kun haastemies soitti ja ilmoitti asiansa.

Tulin tiistai-iltana Omaan Kotiin ja täällä odotti kirjallinen tiedoksianto asiasta ja kutsu mennä paikalle käräjäoikeuteen. Sama lappu tuli eilen postin mukana! Hetki sitten mies kävi sovittuun aikaan tuomassa neljä kappaletta papereita, joista kaksi minun tulee allekirjoittaa ja toimittaa sinne käräjäoikeuteen ennen kuun viimeistä päivää. Miksi niitä ei voinut allekirjoittaa nyt heti tässä?

Tai no toisaalta... Kyse on siis siitä, että vuokranantaja (Helsingin Asuntohankinta Oy) haluaa nostaa vuokraani (ja monen muun, käsittääkseni) kolmessa osassa, joista jokainen on enemmän kuin perus indeksikorotus. (Korotus tulevan tammikuun alussa yli 60 euroa, siitä vuoden päästä 10% ja siitä vuoden päästä 4.9%.) Tuosta syystä vanha vuokrasopimus irtisanotaan ja halutessani sitä jatketaan uudella sopimuksella. En kai minä tästä ole lähdössä mihinkään yli kahdenkymmenenseitsemän vuoden jälkeen?! Haloo.

Yhteenvetona siis soittoyritykset, tekstiviestit, puhelu, paperiset yht.otot, haastemiehen käynti ja oma velvollisuus mennä käymään käräjäoikeudessa!!? Hurjasti tyypillä hommaa muutaman paperin kanssa. Mies ihmetteli itsekin, että papereiden mukana ei ollut itselleni jääviä kappaleita? Että näin.

EDIT. Katsoin uudestaan ja nipussa on kaksi uutta vuokrasopimusta eikä allekirjoitettavaa irtisanomista ollenkaan. Ja nekin tulee palauttaa vasta marraskuussa, mutta hoidan tuon ensi viikolla.

Menin maanantaina sovitusti Mamman luo, josta taituroimme taksilla kohti hammaslääkäriä. Ensimmäinen auto jätti väärän rakennuksen eteen ja toinen vei perille. Mamma pääsi "piinapenkkiin" ja minä odotin käytävällä. Ei siinä kovin kauaa mennyt ennen kun rouva tuli ulos kahden paikatun hampaan kera ja oli oikein tyytyväinen.

Paluumatkalla poikettiin juomakaupan kautta ja perille päästyämme 'palkitsimme' itsemme viinillä. Siinä samalla käytiin hieman läpi naisen vaatevarastoa ja minä vähän imuroin juhannusta ajatellen. Mamma vielä palkitsi tekemillään, todella maistuvilla, paahdetuilla juustoleivillä. Jäin yöksi.

Tulin sitten tiistai-iltana yksin Omaan Kotiin. Eilen imuroin vähän ja pesin koneellisen pyykkiä. Pesukoneeni taitaa vedellä viimeisiään sillä linkouksen aikana alkoi kuulua pelottavaa räminää. Ryntäsin sammuttamaan koneen. Sain onneksi lingottua jonkin aikaa, jottei pyykit jääneet ihan valuviksi. Olisin halunnut kutoa, mutta läpivedosta huolimatta kädet hikosivat liikaa.

Nukkuminenkin oli melkoista pyörimistä hikoilun vuoksi. Sitten "mielenkiintoista" asiaa. Huomasin, että joku muukin käyttää viemääni lasipurkkia tupakkien stumppaamiseen sillä se oli kanteen asti täynnä. Hyvähän se on, että käyttää, mutta kai sen vaihtamisen voisi tehdä se joku toinenkin enkä vain minä? Joka tapauksessa vein sinne tänään uuden ja toimitin täyden pois. Nyt mahtuu taas.

Aion käydä suihkussa ennen Tupon luo lähtöä (ja kappas, Mamma ehti jo soittaa, että kaipaa lisää viiniä juhannukseksi, tänään..). Miestä on vähän ikävä vaikka olin täällä vain kaksi yötä...

Juhannussuunnitelmia ei ole. Voisihan se olla kiva mennä mukavien ystävien kanssa jonnekin mökille grillaamaan, saunomaan ja uimaan, mutta kun sellaista paikkaa ei ole. Ainoa varma homma on sunnuntain bingo mikäli sinne ilmaantuu pelaajia.  Ehkäpä menemme 'puistoilemaan' jos sää sallii.

Aurinkoista juhannuksen odottelua!