Joululounas, ja heipat...

Viimeinen päivä Rovaniemellä tällä reissulla 18.12.2019.

Ensimmäistä ja ainoaa kertaa minulla oli kello herättämässä. Oli hommia. Kahvit juotuani tyhjensin pakastimen; lajittelin vanhat poislaitettavaksi ja säilytettävät kylmälaukkuihin parvekkeelle. Sulatin ja pesin arkkupakastimen. Sitten lähdimme äidin kanssa joululounaalle.

Siellä oli paljon porukkaa, mutta onnistuin saamaan meille loistavat paikat kabinetin nurkasta. Oli oma rauha.

Tarjolla oli rosollia, sipulisilliä, metsäsienisalaattia sekä mätimoussea, josta äiti todellakin tykkäsi. Oli joululimpun lisäksi kylmäsavulohta sekä graavia.

Ohjailin äitiä ja noudin meille aivan ihanaa kotikaljaa. Äiti olisi halunnut ostaa sitä, mutta sitä ei riittänyt myytäväksi asti. Siispä olin nopea ja santsasin. 😋

Menimme kyllä niin oikeaan aikaan sillä hetken päästä jono ylettyi ovelle saakka ja kaikki pöydän olivat täynnä. Lämpimissä ruoissa löytyi porkkana- ja lanttulaatikkoa, keitettyjä perunoita sekä lämpimiä uunikasviksia. Oli harmaasuolattua joulukinkkua sekä sinappikastiketta.

Syötiin rauhassa. Tiedostimme, että kyseessä oli Meidän Joulu. 💕

Jälkiruoaksi nautimme kahvia sekä luumurahkaa oikeista luumuista.

Kävelimme täysine vatsoinemme äidin luo, jossa pakkasin ruoat ja marjat pakastimeen järjestykseen. "Tuolla leivät, tässä valmiit ruoat, tuo korillinen sisältää jäätelöt, kakut sekä leivokset,  ja toinen kasvispussukoita. Pohjalla Vanhan rouvan tuomat kalat ja tatit. Vieressä äidin itse tekemät mehut ja isossa pussissa vadelmat ja toisessa kaikki muut marjat", opastin äitiä.

Hain kellarista isävainaan taiten tekemät himmelit sekä kaksi laatikollista joulukoristeita. Kävin lähikaupassa hakemassa äidille maitoa ja kananmunia, ja toivottamassa hyvät joulut. Kudoin keskeneräiseen sukkaan kantapään valmiiksi ja söin vähän iltapalaa. Kävin alakerran auttavaisten naapureiden luona halaamassa, toivottamassa joulut ja viemässä joulukortin kiitoksineni.

Sitten se ihana naapuripariskunta tuli ja ajoimme lentokentälle.

Halaukset ja muut. Mielen haikeus ja samalla ajatus alkaa etsimään seuraavaa reissua. En varmaankaan malta olla kauaa tuolta poissa. Ja ei, en usko, että muuttaisin tuonne takaisin. Käyminen on eri asia...

Tämä reissu oli tässä.

Prisma ja kyläilyä

Rovaniemi ti 17.12.2019.

Aloitin reissun jokaisen aamun keittämällä kahvit ja ottamalla kuvan mukistani, jotta erottaisin näin jälkeenpäin eri päivien kuvat toisistaan.

Olen "ilkeä ihminen" ja kieltänyt äidiltä oikeat kynttilät. Äidillä onkin nyt paljon led-kynttilöitä. Siis en oikeasti ole ilkeyttäni kieltänyt vaan turvallisuussyistä. Nyt poltimme oikeaa muutamaan otteeseen ollessani paikalla 'vahtimassa'. 

Kudoin hetken sukkaa ja samalla annoin äidille aikaa hoitaa omat aamutoimensa. Sitten lähdimme Prisma-reissulle. Vaikka äiti liikkuu ihan ripeästi ikäisekseen (inhoan tuota sanaa!), niin reilun kilometrin matka otti aikansa.

Äiti suostui mittasuhteeksi paikallista Mount Everest'iä kuvatessani. Että on sitä lunta siellä jonkin verran?

Sanoi kuvan nähdessään, että "sukset puuttuu". Jatkoimme matkaa Prismaan.

Hoidimme molempien pankkiasioita ja kävimme ostoksilla. Oli minulla jo kolme-neljä tarjouslankakerää sylissäni, mutta osasin jättää ne ostamatta. Kassalla myytiin hauskoja suklaita. Tuppo sai noista nuo alemmat kaksi.

Tulimme takaisin taksilla, jota jouduimme odottamaan parikymmentä minuuttia. Kulutimme sen ajan juttelemalla Pelastusarmeijan joulupadan vahdin kanssa. Laitoin pataan kolikkoni.

Päästiin kotiin, syötiin ja otin kolmen vartin tirsat. Juotiin kahvit ja syötiin ihanaa kuivakakkua.

Sitten lähdin liikkeelle. Kävelin reittiä, joka on tuttu lapsuudesta: kohti ala-astetta ja vieressä olevaa uimahallia.

Omakotitalojen paikoille on rakennettu paljon kerrostaloja. Toivottavasti en loukkaa kenenkään yksityisyttä, kun otin niistä taloista muutaman kuvan?

Kaikenlaisten jouluvalojen määrä oli ihan huikea!

Kaipa jotkut reitit ovat jossain muistissa sillä osasin perille. Siis vaikka en ole kohteessa koskaan käynytkään.

Mieleen muistui monen lapsuuden/nuoruuden aikaisten ystävien kodit. Tuskin hekään niissä enää asuvat.

Kylässä vierähti helposti reilut kolme tuntia. Kahvia ja kuivakakkua JA Ihanaa Seuraa, KIITOS! 💕

Palasin äidin luo vähän pidempää reittiä, "koska halusin ja voin".

Imin itseeni tunnetta, jota koin tuolla lumimaisemissa kävellessäni. Tiesin, että samaa en voi juurikaan kokea täällä Helsingissä.

"Kotona" jatkoin kutomista ja samalla tiedostin, että edessä oli viimeinen yö siellä tällä reissulla. Hieman haikeaa.

Pakkasin joulukassiin korvaamattomalle naapuripariskunnalle heille tekemäni villasukat...

...osuvan joulukortin kera.

He saivat paketin "huomenna" kuskatessaan minut lentokentälle.

Vielä yksi postaus tuolta reissulta...

Yöllinen istahdus

Jutellaanko?

Ei vaan, istun tässä läppärillä ja olen "hieman tavallaan vähän niinku" itseeni tyytyväinen. Majoitimme (ennalta sopimatta) viime yöksi Helsinkiin tulleen ystävättäremme vaikka olisin niin kaivannut kaiken tohinan jälkeen omaa rauhaa Tupon kanssa. Niinpä kuuntelin yön kahden kuorsausta ja koitin kestää. Annoin naiselle jopa villasukat, jotka olin aikonut myydä. No, naisella oli hyvä mieli, kun ei tarvinnut maksaa hotellimajoitusta. Siksi kai ystävät ovat?

Vielä saatoimme Tupon kanssa selkäleikkauksesta toipuvan naisen kaupan kautta Mamman luo. Toivottavasti heillä on ollut mukava ilta.

Sain tiskattua koko joulun ajan tiskit ja purettua repun lisäksi pari muuta kassia. Vähän enemmän tilaa ahtaissa neliöissä. Kello on törkeän paljon siihen nähden, että edessä on unen jälkeen suihku ja bingo. Taidan leikkiä vielä joulua sen verran, että syön loput peruna- ja porkkanalaatikot sekä pienen palan kinkkua. Täydellä vatsalla nukuttaneen paremmin...

Vuoden viimeistä sunnuntaita!

Jänkäpäntiö kylässä

Maanantai 16.12.2019 Rovaniemi.

Yöllä oli satanut lunta ja sade jatkui edelleen.

Puhelimessani luki, että "paketti on noudettavissa linja-autoasemalta klo.11.30.". Lähdimme äidin kanssa paikalle ja lopulta olimme kuin kolme tonttua punaisine takkeinemme. Äiti lähti kiikuttamaan saamansa kalat sekä tatit (ISO KIITOS!) jäisinä kotiin pakkaseen. Me lähdimme Vanhan rouvan kanssa lounasravintola Turkoosiin, joka sijaitsee linkkariasemaa vastapäätä vanhassa postitalossa.

Olin itse lukenut mitä ilmeisimmin edellisviikon ruokalistaa, koska puhuin riistakäristyksestä. Sitä ei ollut.

Kiitos ruoasta, iloinen, ihana, pirtsakka 'vieras kaukaa Oulun maalta'! 💖

Mainittakoon, että äitini käy toisinaan hakemassa tuolta ruokaa, josta hän syö kaksi-kolme kertaa. Edellispäivän ruokaa saa annoksen kolmella eurolla.

Salaattipöydästä löytyi vaikka mitä ja peruna-porkkanakeitto oli hyvää.

Vähänkö hymyilyttää edelleen, että otin itse epähuomiossa vain puolet makkarapihvistä, mutta se olikin hyvä moka, koska välissä oli lämmintä kurkkusalaattia juuston kera. Ensin mainitusta en pidä.

Aina nuo minun lautaset ovat vähän säälittävän näköisiä, mutta kun olen vähäruokainen, niin olen. Kaiken ottamani söin. Jälkiruoaksi nautimme kahvit ja minä jotain marjakiisseliä. 
(Ps. Laitoin ko. ravintolaan facebook'in kautta positiiviset kiitokset!)

Matkalla äidin luo...

...ohitimme vanhan veturin ja...

...poikkesimme rautatieasemalla, josta Vanha rouva osti itselleen valmiiksi lipun iltajunaan. Jatkettiin matkaa äidin luo.

Siellä keitettiin taas kahvit ja herkuteltiin taivaallisen hyvällä vieraan leipomalla/tuomalla kakulla. Oi nam! (Ha haa, sitä on vielä pieni palanen täällä Tupon luona!)

Samalla herkuteltiin Torimarketin omalla herkulla, piparkakkurahkalla. Ihanaa sekin.

Olin kasannut Ystävälle "joulupöydän" valmiiksi.

Suklaa oli joulumyyjäisistä.

Punaisessa paketissa oli punaisia sydämiä idearikkaan jänkäpäntiön jatkojalostuksia varten.

Yhdestä paketista löytyi Socki'n sukkalankaa rouvan värimakuun sopien.

Ja viimeisestä paketista pussukallinen pesuaineita.

Istuttiin olohuoneessa ja kerrankin taisin hävitä äidilleni puhumisessa? Kuinka paljon löytyikään maantieteellisiä yhtäläisyyksiä, harrastuksia ja kaikkea! Siis rouvalla ja äidilläni. Nappasin kutimen hyppysiini ja nautin.

On todellakin iso ilo, että olen saanut tutustua Sinuun, Vanha rouva!!! 💝

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja oli lähdettävä kohti juna-asemaa. Lähdin tietysti saattamaan eikä matka sinne ole pitkä.

Eikä pakkanen purrut.. 😄

Melkein teki mieli hypätä samaan junaan, jotta olisimme saaneet kolmisen tuntia lisää yhteistä aikaa...

Halattiin ja rouva nousi junaan (kutomaan punaista sukkaa). Minä menin nostalgian vuoksi asemaravintolaan juomaan yhden (kalliin) oluen yrittäen vielä vilkuttaa vieraalle.

Tällaisia tapaamisia toivon lisää!

Palasin äidin luo ja jatkoin sukan kutomista.

Ihana päivä!