Sukkia ja reppu

Urakka oli vähän isompi kuin olin kuvitellut.

Eräs ystävättäreni tilasi minulta kuudet sukat, kuten olen aiemmin jo kertonut. NYT ne ovat valmiit!

Lanka on kaikissa Kehrän Lauri-sukkalankaa ja sukkien koot vaihtelee 24-35. Vähänkö taas illalla manasin, kun piti päätellä useammat sukat kerralla. Onneksi noissa kaikissa oli vain neljä pääteltävää lankaa per sukka. Siinä taas nähtiin 'hyvä' päätökseni päätellä sitä mukaa kun pari valmistuu...

Sorruin "vaihteeksi" ostamaan facebook'in kierrätysryhmästä "kun halvalla sain". Tällä kertaa kohde oli piknik-reppu. Reppu sisältää ruokailuvälineet (yksi lusikka puuttuu), kahvalliset teräsmukit ja kangasservetit neljälle. On leikkuulauta, sahalaitainen veitsi, minisirottimet sekä lisäkassi. Sivussa on topattu pussukka esimerkiksi limu- tai viinipullolle ja repun takaosassa tilava kylmälaukkuosio.

Luultavasti mukana on ollut joskus myös lautaset (hankin jostan kirppikseltä kivat muovilautaset ennen ensi kesää) sekä huopa, jotka nyt puuttuivat, mutta ei minua se haittaa. Eikä se puuttuva lusikka. Myyjä mollasi repun ulkonäköä. Minun mielestäni turhaan. Maksoin repusta VIISI EUROA.

KAPPAS, googlasin reppua ja löysin samanlaisen: mukana ON ollut lautaset ja huopa. Hui, hinta on uutena TOISTA SATAA euroa!?! WAU.

Soitin eilen illalla äidille, joka oli päässyt pois sairaalasta ja oli juuri pyykkituvassa, hmm. Hän oli saanut reseptit särky- ja nukahtamislääkkeisiin. Uusi kolposkopia on edessä. Siitä sitten katsotaan leikkaustarve. 

Omasta puolestani harmittaa hitosti, että äitiä tutkitaan ja ronkitaan koko ajan. Tai siis tietysti on hyvä, että tutkitaan, mutta eikös tuo palleatyrä jo todettu? Ja leikkaustarve? Ei vanha ihminen jaksa jatkuvaa häsläystä ja odottelua. Äiti itse kyllä sanoi, että olo helpotti puolella kun pääsi ulos.

Nyt kohti uusia lankahommia. Pitää jäljentää haastava kuvio koneelta paperille ja alkaa sitten työstämään Lapin sukkia, joita en ole ennen tehnyt. Kiva haastaa itseään välillä.

Huomenna alkaa JOULUkuu...

Äiti-ressu

Äiti on TAAS sairaalassa.

On valitellut kipujaan pari viikkoa eikä ole saanut kunnolla nukutuksi. Se palleatyrä vaivaa. Jokaisen ruokailun jälkeen sattuu. Äiti-ressu.

Hän oli ajatellut menevänsä maanantaina aamulla keskussairaalan päivystykseen, mutta reipas naapuri oli kehoittanut menemään jo sunnuntai-iltana. Näin äiti välttyi pidemmältä jonottamiselta. Naapuri vei autolla. Maanantaina olivat ottaneet siellä verikokeita ja eilen viipalekuvauksen koko vatsasta.

Soitin eilen illalla ja äiti arveli pääsevänsä tänään kotiin. Hoitaisivat nyt kerralla kuntoon! On ollut puhetta palleatyrän leikkaamisesta, mutta nyt kuulemma anestesialääkäri arvuuttelee nukuttamisen riskejä. Sydän on tutkitusti kunnossa, verenpaine koholla (kuten aina iltaa kohti, vuosia). Ja äiti sanoi tapaansa - leikkaamisessa/nukuttamisessa on AINA riskinsä.

Surettaa huomata, että äidin voimat ja elämänilo alkaa hiipua. Kuka sitä jaksaisi loputtomiin unettomuutta, jatkuvia kipuja, epätietoisuutta sekä kaiken maailman tutkimuksia!?

(Muutama vuosi sitten työkaverilta saadut kumpparit muistuivat mieleen ja löysivät tiensä komeron perältä käyttöön)

Gun lähti Rovaniemelle jo sunnuntai-iltana heti tilanteesta kuultuaan. Olen tyytyväinen siitä, että hän on siellä äidin tukena ja apuna sekä siitä, että hänellä on auto käytössään kuskata äitiä tarvittaessa. Hän aikoo olla siellä luultavasti jouluun saakka.

Jännittää mitä tänään tapahtuu..!? En haluaisi, että äiti kotiutetaan ilman, että jotain lohduttavaa ja elämänlaatua parantavaa olisi näkösällä. Ei äiti kauaa jaksa pätkäunilla ja jatkuvilla kivuilla.

Jännittää ja pelottaa.

Vahinkosukat

Meni jotenkin silmukkamäärät väärin.

Piti tulla koko 35, mutta nämä mahtuikin omiin 38-39 jalkoihin. Kuva vääristää värin. Se on enemmän koralli kuin vaaleanpunainen.

Tein juuri ruoan ja syötiin. Tuppo katselee hiihtoa. Minun on mentävä suihkuun. Kuudelta alkaa keskustassa karaokeravintolassa Pojan 30-vuotis yllätysbileet. Olisi ollut kiva pukeutua nätimmin, mutta olen laiska ja menen farkut&huppari-linjalla. Aina. Väsyttäisikin, mutta ei auta.

Leppoisaa lauantaita!

Ihan vaan tänään

Tänään piti tulla lumimyrsky.

Siltä se aamuyöstä vaikuttikin kun tuuli todella voimakkaasti. Oli pakko sulkea parvekelasi, joka yleensä on meillä auki. Iltapäivällä alkoi pyryttää vaakatasossa, mutta ei sitä kauaa kestänyt. Oli se silti hyvä syy pysyä sisällä ja kutoa jälleen...

Eräs ystävätär tilasi minulta kuudet villasukat. Yhdet itselleen ja viidet lapsenlapsilleen (koot 24 - 35). Urakan viimeiset sukat ovat tekeillä. Voitte varmaan arvata, että puikot ovat viuhuneet. Taisin eilen kutoa kellon ympäri ja vähän päälle. Saatte kuvan noista sukista sitten kun viimeisetkin ovat valmiit.

Tuon urakan jälkeen pitäisi tehdä erään miehen naisystävälle Lapin sukat, joita en ole ennen tehnyt. Tupon vanhin likka poikkesi eilen ja siinä samalla lupasin tehdä hänellekin uudet villasukat (viimeistään joulun jälkeen, ei kuulemma kiire). Pojalle lupasin eilen, että teen hänen avokilleen pinkit sukat pukinkonttiin. Ja yhdet paksut lapasetkin on kesken. Ja...

Arvatkaapa harmittiko tiistaina? Meidän piti mennä Pojan kanssa syömään ja Tuppo oli tulossa mukaan. Gun ilmoitti tulevansa myös ja paikkakin sovittiin valmiiksi. No, ensin perui Gun ja hieman myöhemmin Poika. Ymmärränhän minä, että kun hänen työpäivänsä oli venynyt tavallista myöhäisempään, niin nuoripari ei viitsinyt tulla niin, että olisimme tavannet tiukalla aikataululla. Harmitti silti.

Poika poikkesi keskiviikkona ja sai villasukkansa sekä Tukholman risteilyn. Tuppo oli ostanut Pojalle kahdeksan kappaletta sarjakuvalehtiä, jotka oli julkaistu Pojan syntymän aikaan. Hauska idea. Illalla tuli viesti, jossa Poika kiitti lahjoista ja kertoi sukkien olleen sopivat.

Ärsyttääkö teitä Black Friday? Minua KYLLÄ. Facebook on täynnä mainoksia ja telkkarista ei juuri muita mainoksia nyt tulekaan. Onko ne tarjoukset MUKA niin hyviä? On myönnettävä, että Tuppo löysi mainoksen talvikengistä. Nettikaupassa ne maksavat noin seitsemänkymppiä ja huomenna kaupassa 29,90 euroa. Ne Tuppo todella tarvitsisi. Ja Eckerö mainostaa euron risteilyjä...

EDIT. Tuppo onnistui ostamaan tarvitsemansa kengät!

Loppuun on 'pakko' kertoa hassu juttu tältä päivältä. On ollut puhetta toki siitä, että jos googletat jotain, niin saat sivupalkkiin saman aiheen mainoksia. Ja siitäkin, että jos vaan puhut jostain lähellä puhelintasi, niin sama toistuu? Tänään Tuppo heitti roskiin yhden mainoksen ja saman tien putosi postiluukusta saman firman uusi mainos. Heh heh.

Kohti viikonloppua!

Sukkapäivä

Tänään on merkkipäiviä...

...mutta olen luvannut itselleni kutoa sukkia koko päivän!

On Lapsen oikeuksien päivä, Poikani 30-vuotispäivä sekä hänen isänsä nimipäivä. Poika saa kuvan sukat huomenna kun vien hänet syömään.

On vielä paljon sukkia kudottavana ennen joulua. Kuvan sukat aloitin eilen ja koska ne ovat pienet, niin saan ne pian valmiiksi. Pitää urakoida nyt, ettei tule kiire joulun alla. Samalla saa katsottua "pois" digiboxiin tallennettuja kotimaisia sarjoja.

Puikot heilumaan, mars.

Viljapossua

Joskus tekemäni ruoka onnistuukin.

Olin ottanut pakkasesta ensimmäisenä käteen osuneen paketin. Lihojen sulaessa kävin siellä "marttailemassa". Siis lauantaina. (Ja eilen sunnuntaina EN voittanut bingossa yhtään mitään..)

Paketti sisälsi kuusi kappaletta viljaporsaan maustamattomia fileepihvejä. Emme Tupon kanssa ole ylimpiä possufaneja ja siksi jouduin miettimään miten saisin niistä syömäkelpoisia. TheBaarissa tapaamani ystävätär antoi loistavan vinkin: nuiji ja leivitä ne.

Minähän nuijin. Laitoin melkoisen reippaasti mausteita korppujauhojen sekaan ja se kannatti.

Onnistuin! Me molemmat söimme kertaistumalla kaksi kappaletta.

Pilkoin kastiketta varten sipulia ja todella tulista chiliä. Jo paistovaiheessa lisäsin mukaan pippurisekoitusta. Lisättyni jauhot sekä 'kerman', jatkoin maustamista. Grillimaustetta, oreganoa, basilikaa, pizzamaustetta, paprikaa, ripaus kanelia ja yksi kasvisliemikuutio.

Siitä tuli ehkä paras tekemäni kastike ikinä!!!

Lihat ja kastike nautittiin keitettyjen perunoiden kanssa. Olipa hyvää!

Tämän tarkoitus oli paikata sitä epäonnistunutta kebabin tekoyritystä, josta kerroin. Joskus onnistun, joskus en. Nyt ONNISTUIN.

Kiva kun sentään joskus...

Anarkistimarttailua

Sataa, sataa ropisee...

On kummallista kun ei ole syksy eikä talvi. Vettä sataa melkein joka päivä ja mittari näyttää plussa-asteita. Olenko kuullut väärin, että talvesta olisi povattu runsaslumista? Epäilyttää toistaiseksi.

Istuin eilen tässä koneen äärellä juomassa kahvia, kun huomasin Kallio Kipinöi tapahtumakalenterissa ilmoituksen Anarkistimarttojen neulepajasta. Tapahtuman alkuun oli vartti ja tapahtumapaikka ihan 'nurkan takana'. Puin äkkiä vaatteet päälle ja pakkasin keskeneräisen kutimen kangaskassiin.

Vaikka olen hieman arka menemään tuollaisiin mukaan, niin meninpäs kuitenkin. Paikalla ei ollut montaa henkilöä, mutta jonkin verran porukkaa saapui jälkeeni. Olisikohan meitä lankailijoita ollut parhaimmillaan yhteensä kaksitoista. Osa virkkasi, osa kutoi.

Uusia oli paikalla muitakin kuin minä. En aio liittyä jäseneksi enkä varmaan osallistu toista kertaa vaikka ihan mukavaa olikin. Istuin siellä hieman muista taaempana enkä juurikaan osallistunut keskusteluihin. Kudoin ja kuuntelin vain.

Siellä ollessani satoi, mutta kun siirryin TheBaariin parille ja jatkamaan kutomista, ei satanut. Ja sitten taas satoi. Juttelin mukavia paikalle saapuneen kivan ystävättäreni kanssa. Sain sukan valmiiksi ja lähdin kaupan kautta kotiin. Taas pääsin kastumatta perille. Loistavia ajoituksia siis.

Pitää vielä päätellä tänään sukat valmiiksi ja sitten pääsen antamaan ne Pojalleni lahjaksi. Toivottavasti sopivat. Iltapäivällä taidan lähteä TheBaariin bingoon...

Sateista sunnuntaita!

EN ole kokki!

En edes hyvä ruoanlaittaja.

Välillä saan jotain ihmeellisiä inspiraatioita kokeilla jotain uutta. Todellakin ko-keil-la. Tällä kertaa inspiraation antoi pakkasessa oleva karitsan jauheliha, joka aiemmalla kerralla pelkästään kastikkeeksi muokattuna maistui villasukalle. Tosin sukkia en ole koskaan maistanut...

Ostin lisäksi sika-nautajauhelihaa katsomatta mitään reseptiä etukäteen. *moka* Jälkikäteen veikkaan, että yksi virhe oli rasvamäärän runsaus.

Hurruuttelin lihataikinamössöä, johon olin lisännyt tilkan oliiviöljyä ja mausteita, viitisentoista minuuttia taikinakoukuilla. Yritin kääriä pökäleen kahteen kertaan folioon.

Paketti oli sata-asteisessa uunissa ehkä noin kolme tuntia kunnes mittari käärön sisällä näytti 80 astetta. Annoin käärön olla vielä puoli tuntia jälkilämmöllä. Irronneen rasvan määrä ja haju etoi.

Jäähdyttyään tekele lojui aamusta iltaan jääkaapissa muka tekeytymässä.

Netin syövereistä löytämässäni ohjeessa, jota en niin tarkkaan noudattanut, väitettiin, että glöntistä saisi siivuja juustohöylällä. No, ei meillä ainakaan.

Päätin kuitenkin, että "sitähän syödään kun se on tehty" ja tein keitettyjen perunoiden lisäksi Blå Band'in yrttikastikkeen jauheesta. Kamalaa sekin oli.

Urheasti Tuppo kasasi niistä meille annokset, jotka söimme kokonaan. Ei ollut hyvää. Tuppo söi sitä toisenkin kerran, minä en. Saas nähdä mitä lopuille tapahtuu... (Tuppo kertoi syöneensä sitä vielä eikä jäljellä ole enää paljoa, yes!)

MUTTA on yksi ruoka, johon en näemmä kyllästy koskaan: tekemäni jauhelihakastike.

Se minulle uppoaa A.I.N.A. ja vaikka joka päivä!!!

Kyllä tekemilläni ruoilla nälkä siirtyy. Joskus miellyttävämmin, toisinaan vähemmän maukkaasti. Nälkään emme kuole, mutta hifistelköön he, jotka sen taitavat. Ugh.

Mikä tekemäsi ruoka on Sinun bravuurisi?
Mitkä on Sinun inhokkeja?

En kokeile enää koskaan tehdä itse kebab'ia. Piste.

Kahdeksas kerta...

Tallinnassa 16.11.2017.

Laskin juuri, että eilinen Tallinnan reissu oli minulle kahdeksas tänä vuonna. No, kuten on ollut puhetta, niin täältä on helppo lähteä. Ja etukorttien kanssa halpaa.

Tapasin toissapäivänä Ystävättäreni TK:n, jonka kanssa oltiin Turkissa reilu vuosi sitten. Hänellä on tämä viikko lomaa ja hän keksi yllättäen idean lähteä laivalle. Minä viestitin toiselle ystävättärelleni, joka oli joskus aiemmin luvannut antaa minulle risteilykortin. Kuinka ollakaan, niin 'tarjous' oli voimassa edelleen.

Sain koodin valmiiksi ja ostin meille risteilyn seuraavalle päivälle. Tällä kertaa etukortti oli VIP ja sisälsi hytin veloituksetta. Risteily Viking Line'n XPRS:illä maksoi neljä euroa per nainen. Hytiksi valitsimme A2P Seaside Standard'in, joka sijaitsee kannella kuusi ja on ikkunallinen. 8,6 neliön hytissä on yksi alavuode (sohva) ja yksi ylävuode, TV ja puhelin (mihin sitä tarvii?).

Tapasimme TK:n kanssa aamulla ja kävelimme hakemaan sen etukortin, joka tulee olla mukana lähtöselvityksessä. Matkasimme sitten kahdella ratikalla terminaaliin, jossa yllätyksekseni tapasin naisen, joka oli aikoinaan kahden poikansa kera samalla Samoksen reissulla kuin me Tupon kanssa. Nyt hän oli lähdössä työmatkalle Tukholmaan.

Tein meille lähtöselvityksen todella ajoissa ja pääsimme ensimmäisten joukossa laivaan. Hytti löytyi helposti. Meille sattui lievästi hassuja asioita alkuun:
- ovi ei meinannut aueta kortilla millään!?
- vessapaperi ei tullut ulos telineestä ennen kun hain apuun naisen, joka avasi koko telineen.
- TK:n istuessa sohvalle, rojahti selkänoja hänen 'niskaansa'. Se ei ollut kunnolla kiinni...
- emme löytäneet TV:n kaukosäädintä, mutta ilmoittaessani siitä infoon, sain kuulla, ettei niitä juuri olekaan sillä "ne on melkein joka hytistä varastettu". Miksi ihmeessä joku vie hytistä kotiinsa kaukosäätimen???

Nautittiin menomatka hytin rauhasta. Syötiin eväitä ja minä sain kudottua edellisenä iltana aloittamani sukan valmiiksi. Käytiin tax free'ssä, josta TK osti itselleen hopeiset nappikorvakorut. Koska säästin olemalla menemättä bingoon (bingolappu 5€ + olut 5,50€), kävin myöhemmin ostamassa itsellekin nappikorvikset. Ihanat hopeiset korut, joissa on kirkkaan turkoosit kivet (6,90€). Ovat korvissani.

Perillä Tallinnassa paistoi aurinko. Käytiin Viinapörssissä katsomassa valmiiksi paluumatkan ostokset ja kävelimme ostoskeskus Nautica'an.

Kiertelimme siellä ja poikkesimme muutamassa kaupassa. Yhdestä ostin itselleni talveksi kymmenen paria urheilusukkia (yht. 7€) sillä kaikki paksummat sukat olen kuluttanut loppuun. Jalassani oli nytkin Tupon sukat...

Toisesta kaupasta TK osti itselleen hupparin ja minä korviksia (kuudella eurolla).

Käytiin vielä Rimissä, josta TK osti mm. paria eri leipää, joista pitää, sekä paluumatkalle valmispizzaa. Ostimme molemmat Nivea'n dödöt sillä ne olivat Suomen hintoja halvemmat.

Minä ostin pyynnöstä Tupon kaimalle kilon juustomakkaraa. Ja tulleeksi tavaksi uskollisena valikoin itselleni kipollisen salaattia, nam. Jouduin ostamaan pikkulusikan sillä noutotiskin liepeiltä ei löytynyt kertakäyttövälineitä. Tästä lähtien otan aina muovihaarukan kotoa mukaan!

Käveltiin takaisin sataman toiselle laidalle ja käytiin ostamassa juomat sekä tupakat. Matkalla terminaaliin TK löysi vielä itselleen repun, josta oli ollut puhetta jo tulomatkalla.

Sorruin maistiaisten innoittamana ja herkkusuuna ostamaan kuvan pullon itselleni (ja Tupolle) jouluksi. Tuota ei avata ennen jouluaattoa!!!

Oltiin ajoissa takaisin laivassa ja hytissä. Nautittiin ostamamme eväät. Kävin vielä tax free'ssä ostamassa Tupolle tuliaiseksi pussin lakuja ja pakkasin laukkuni valmiiksi.

Sitten lähdimme vähän kiertelemään ja päädyimme ns. tanssiravintolaan. Ensin lavalla oli edelliseltä reissulta tuttu bulgarialainen Jerihon Band, josta en erityisemmin pidä. Seuraavaksi ohjelmassa oli musavisa, josta TK voitti drinkkilipun! 

Lopuksi lavalle nousi odottamamme Taikakuu. Jouduimme pettymään kun bändi ei soittanut omia kappaleitana kuin vasta ihan lopussa. Miksi he esittivät mm. Anssi Kelan kappaleen? En ymmärrä. Soittivat he kuitenkin viimeisenä kappaleena Hiljainen on laulu rakkauden, jota TK odotti koko keikan ajan. Hyvin se jäi 'korvamadoksi' kun lähdimme hakemaan tavaramme hytistä ja poistuimme laivasta.

Pääsimme harvinaisen sujuvasti ulos ja ratikkaan, jossa pääsimme jopa istumaan. Ratikanvaihdon ja loppumatkan jälkeen menimme TheBaariin, jossa TK:n aviomies ja Tuppo istuivat odottamassa meitä. Oli oikein mukava reissu. KIITOS TK!!!

Onneksi olimme laivalla eilen emmekä tänään: on satanut ja tuntuu, että puuskittainen tuuli on melko voimakasta. Merellä varmaan keinuttaa kovaa. Valmis sukka kaipaa pariaan ja on alettava kutomaan sillä ne sukat menevät Pojalleni synttärilahjaksi ensi viikolla.

Kivaa alkavaa viikonloppua!

Hei hei, Rovaniemi!

Kahtena iltana kolmesta käytiin keskustassa.

Minulla oli tietysti jo heti ensimmäisenä iltana polttava uteliaisuus päästä käymään tutkailemassa keskustaa. Olihan kyseessä kotikaupunkini. Juotiin ennen sitä äidin kanssa iltateetä ja äiti jäi hyvillä mielin iltapuuhiinsa. Poikettiin Borealiksen kautta viemässä sinne yöpalaa.

Käytiin ensin juomassa yhdet tuopit Koskikapakissa, jossa oli viisi-kuusi asiakasta baaritiskillä pelaamassa musabingoa . Ei muita. Jatkettiin matkaa tuttuun rock-paikkaan Paha Kurki.

Jo ovenkahva on hieno.

Sisustus on kaikinpuolin todella upea. Baaritiskiltä löytyy mm. kaksi vanhanaikaisen mikrofonin mallista oluthanaa.

Sähkökitaroita on sijoitettu todella luovasti ja niitä on paljon. Asiakkaita siellä oli meidän lisäksemme kaksi.

"NO sports, NO politics, NO bullshit" YES!

Seuraavaksi poikkesimme irkkupubissa Oliver's Corner. Ainoa paikka, jossa joimme IV-oluet. Paikalla oli kymmenisen asiakasta meidän lisäksi. Jatkoimme matkaa Pub Uittoon, jossa emme olleet ennen käyneet. Kiva paikka, mutta olut maistui kamalalta. Porukkaa siellä oli jonkin verran sillä siellä oli darts-kisa meneillään.

Torstai-iltana lähdimme taas keskustaan vaikka väsytti ja satoi. Suuntasimme suoraan tuttuun karaokebaariin Pub Hulibumbaan, joka oli tiistaina (kuljettiin ohi ja todettiin se) suljettu. Ei sielläkään montaa asiakasta ollut. Todella mukava ja seurallinen tarjoilija-omistaja jutusteli meidän kanssa ja sai minut laulamaan. Ei käyty muualla.

Näin on tämän kertainen Rovaniemen visiitti "pureskeltu". Koitti perjantai-ilta, lentokentälle meno, lähtöselvitys, turvatarkastus, koneeseen meno...

Sain ikkunapaikan, ja Tupon viereeni. Kone lähti kymmenen minuuttia etuajassa ja oli taas täynnä. Ostettiin yhdet oluet, jotka olivat vielä kesken kun kuulutettiin, että kone alkaa laskeutumaan.

Kiitos ja hei hei Rovaniemi! Nähdään taas!

Menimme Helsinki-Vantaan lentokentällä Alepaan ja haimme kotiin einestä. Käveltiin juna-asemalle, jossa juna tuli muutamassa minuutissa. Pasilassa käytettiin hissejä sillä liukuportaita ei siellä nyt ole. Noustiin paikalla olevaan ratikkaan ja se lähti välittömästi liikkeelle. Reissu ohi.

KIITOS taas, Tuppo, ihan parhaasta matkaseurasta! Rakastan sinua!

Seuraavaan kertaan!