Haaveesi?

Mikä on Sinun haaveesi kun kesä antaa odottaa itseään?

Minulla on tarkoitus "purkaa" vielä paljon Kreetan reissusta, mutta nyt en ehdi. Tulipa vaan mieleen, kun ulkona on harmaata ja sataa, että mistä Te haaveilette? Mikä olisi paras paikka ja mille?

Itse haluaisin muuttaa Välimeren tuntumaan. En siihen pieneen mökkiin vaan kaikki palvelut omaavaan taloyhtiöön. Kirjoittamaan ulos kaiken minkä olen tähän asti elämästäni salannut. Harva sitä todeksi uskoisi, mutta minä elän niiden asioiden kanssa...

Palataan.

Äidin unisukat

On aurinkoinen helatorstai.

Äiti sanoi vuosi sitten, ettei tarvitse enempää villasukkia. Nyt kuitenkin pyysi lyhyt- ja leveävartiset unisukat, jotka olisi helppo potkia sängyssä pois. Tein toisen kotona ja toista kahdella reissulla laivalla. Tavattiin Gun'in kanssa Pasilan asemalla ja hän otti viedäkseen Kreetan tuliaiset sekä sukat.

Presidentti Mauno Koivisto haudataan tänään ja äitini täyttää huomenna kahdeksankymmentäviisi vuotta. Onneksi tapahtumat eivät sattuneet samalle päivällä!

Minä taidan lähteä viemään Mammalle Tallinnasta tuomani juomat. Jos vaikka katsoisimme hautajaiset yhdessä.

Hyvää ja hellää helatorstaita!

Taas Tallinnassa (22.05.2017)

Ystävätär siis tarjosi risteilyn myöhäiseksi 50-vuotislahjaksi.

Voitte varmaan arvata, että en juurikaan kuvaillut mitään tällä kertaa. Kaikki ne seudut on jo niin koluttu ja kuvattu. Tavattiin terminaalissa ja suunnattiin laivaan. Pakko jakaa tässä kohtaa vinkki: jos menette Katajanokan terminaaliin, niin kiertäkää jonottava joukko oikealta ohi. Näin pääsette etujoukoissa laivaan ja saatte varattua parhaat paikat kuten me eilen(-kin).

Ystävä O. oli tehnyt hyvät eväät. Kudoin äidin sukkaa, mutta sain vain kantapään tehtyä. Bingoon oli 'pakko' osallistua, mutta en voittanut mitään. Vaikka laivamatka kestää vain kaksi ja puoli tuntia, alkaa se tuntua tylsältä. Sama artisti lavalla kuin perjantainakin ja hänellä samat biisit sekä jutut. Mutta ystävä O:n kanssa oli mukava jutustella pitkästä aikaa.

Maissa käytiin ostospaikoissa toisin kuin Tupon kanssa. Maltoin mieleni enkä ostanut mitään. Vain Rimistä hain juustoa sekä makkaraa. Ja alkosta Mammalle viiniä ja Sambucaa. Ja tupakkaa, tottakai.

Juttu jää nyt näin lyhyeen sillä Gun soitti juuri. Luulin, että hän lähtee huomenna äitini luokse Rovaniemelle, mutta hän lähteekin tänään. Kiire mennä parvekkeelle aurinkoon kutomaan sukka valmiiksi. Gun vie sukat ja Kreetan tuliaiset mennessään, niin ei tarvitse postittaa.

Ihanaa kun tarkenee!

Tallinna 19.05.2017

Ja taas poikettiin lahden toisella puolella.

Meillä meni yksi "vapari" käyttämättömänä vanhaksi. Toinen oli juuri menossa kun Tuppo totesi polttaneensa kaikki Kreetalta tuomansa tupakat. Aika ex tempore hankittiin reissu, jonne lähdettiin perjantaina. Hintaa päiväristeilylle tuli á neljä euroa.

Tein tapani mukaan eväsleivät messiin. Niillä plus lisukkeilla pärjättiin päivä. Mentiin osa matkaa ratikalla ja loput käveltiin. Takki oli aivan turha matkassa. Lämmin.

Jostain syystä en ole kai ennen kiinnittänyt huomiota tuohon Helsingin tuomiokirkon takana olevaan rakennukseen.

Kauppatorin viereen rantaan on rakennettu kummallinen paikka, jota en voi sanoa kauniiksi. Kivahan se on, että keksitään uutta, mutta...

Katajanokan ensimmäisessä laiturissa oli paatti, joka kiinnitti huomioni. Seabourn Quest on loistoristeilijä, jolla on historiaa saman verran kuin Tupolla ja minulla. ;) 

Ketähän siellä oli kyydissä?

Selvittiin yllättävän reippaasti lähtöselvityksestä ja rutinoituneesti etujoukoissa laivaan. Löysimme ikkunapaikan tanssiravintolan puolelta.

Ravintolassa soitti trio, jonka laulaja oli Tupolle entuudestaan tuttu. Tupon lapsuuden ystävä, joka musisoi 50-vuotissynttäreilläni, on soittanut samassa bändissä artistin kanssa.

Kuunneltiin musiikkia ja käytiin vuorotellen tax free'ssä. Kudoin äidille sukkaa. Laiva saapui satamaan ja me lähdimme ulos viimeisten joukossa. Siis välttääksemme pahinta ruuhkaa.

Ulkona lämpö iski kuin Kreetalla. Kännykkä näytti 25 astetta ja oli todella kuuma. Paikalliset sanoivat, että oli kesän ensimmäinen päivä.

Ostin tutusta paikasta kortin...

...ja siihen postimerkin. Tuli tunne ja tarve laittaa äidille kortti. En voi olla ajattelematta, että "vielä kun voi".

Mentiin tuttuun paikkaan nimentä Drink ja joimme siellä yhdet; minä oluen ja Tuppo siiderin. Samalla kirjoitin kortin äidille. Samalla soitin myös ystävättärelleni, joka oli töissä. Sovimme treffit työpaikan tupakkapaikalle ja ehdimme nähdä pikaisesti.

Ravintolan vieressä huomioni kiinnittyi yläikkunaan.

Valkoinen kissa tarkkaili katua ja sen vilinää.

Paluumatkalla poikkesimme Rimissä sekä Alkossa. Reput painaen raahauduimme kohti satamaa ja matkalla tapasin yllättäen erään ystävättäreni. Hassua.

Laiva oli jo täynnä emmekä saaneet istumapaikkoja mistään. Tyydyimme istumaan ulostuloaulan seinustalla lattialla, mutta eipä se haitannut. Väsytti.

Hypättiin satamassa ratikkaan (5), jolla päästiin rautatieasemalle. Jatkoimme siitä toisella kotiin. Kiva ja kuuma reissu.

Uskomatonta, mutta totta - olen lähdössä huomenna uudestaan. Ystävättäreni, joka muutti Seinäjoelle ja meni siellä naimisiin, kutsui minut huomenna Tallinnaan. Maksaa reissun 50-vuotislahjaksi kun ei päässyt helmikuussa synttäreilleni. Onhan se lähdettävä kun nähdään nykyään niin harvoin. "Tyttöjen reissu". Rahat on suht finaalissa, mutta niillä mennään mitä on...

Aurinkoista sunnuntaita!

Päästiin perille Kreetalle

Oltiin hotellilla puolen päivän aikaan.

Kuten jo kerroin, niin onneksi nainen respasta tuli opastamaan oikeaan rakennukseen.

Täytimme harvinaisen tarkat hotellikortit toisen suomalaisen pariskunnan kanssa.

Hotelli koostuu kolmesta rakennuksesta, jotka on yhdistetty kahdesta eri hotellista. (Jännä, että kun etsin tuon sivun, niin siellä sanottiin, ettei vapaita huoneita ole ollenkaan...hmm..)

Saimme huoneen numero 313 - kuin Aku Ankan rekkarista, hih.

 Huone sijaitsi kolmannessa eli ylimmässä kerroksessa.

Aluksi korkeus hirvitti parvekkeelta katsottuna, mutta olimme kiitollisia, ettemme joutuneet maatasoon. Kissat ja muut elukat eivät ole suosikkilistalla avoimesta ovesta kotiutuneina.

Vastapäätä näkyi minigolf-rata, jossa myöhemmin käytiin. Hävisin Tupolle, murr.

Näkymä uima-altaille oli herkullinen!

Purettiin laukut ja mentiin ensimmäiselle lounaalle.

Lounaspuffet'in jälkeen lähdettiin tutkimaan lähimaastoa.

Ranta näkyi hotellilta ja suuntasimme sinne. Kävelimme hetken ja ihastelimme merta. Kävelimme rantakatua vanhan kaupungin suuntaan ja takaisin. Edelleen kipeä selkäni esti kävelemästä enempää.

Huomasin unohtaneeni "tuikut" (lämpökynttilät) matkasta ja siksi kävin ostamassa appelsiinin tuoksuisen kynttilän parvekkeelle iltahetkiä varten.

Palasimme illalliselle.

Meillä oli siis 'all inclusive' eli saimme nauttia puffetista aamiaiset, lounaat ja illalliset juomineen.

Tunnollisena kuvaajana (hmm) niistä kaikista löytyy todisteet, heh.

Jälkiruokiin ei oltu panostettu. Pääasiassa oli esanssille maistuvia liivatehyytelöitä ja kokonaisia appelsiineja sekä omenoita, joita venäläiset rohmusivat mukaansa...

Edellisen yön nukkumattomuus kostautui ja menimme aikaisin nukkumaan.

Hyvää yötä.

Sini-valkoisin siivin

Lähtöaamu koitti 07.05.2017.

Tavarat oli pakattu ja könysimme niiden kera TheBaariin. Otettiin lähtötuopit ja odotettiin, että baarimikko sai baarin tyhjäksi. Hypättiin hänen kyytiin ja käytiin mutka Jätkäsaaressa. Frendi kuskasi meidät kentälle eikä ottanut kyydistä maksua. (Toimme tuliaiseksi Real Madrid'in rantapyyhkeen)

Olimme valkenevassa aamussa ajoissa hiljaisella Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kolmen aikaan kun lento lähti kuudelta.

Kävimme 24/7 - Alepassa ostamassa aamupalaa.

Söimme sämpylät ja kävimme vielä ulkona tupakalla.

Teimme lähtöselvityksen automaatilla ja saimme viimeiset vierekkäiset paikat. Minulle ikkunapaikka, niinkuin aina...

Ja niinkuin aina (paitsi paluulennolla) olimme siiven kohdalla. Tupon viereen istui (aika adhd-) poika, jonka vieressä käytävän toisella puolella istui veljensä, meidän edessä heidän vanhempansa, lähellä isovanhempansa ja koneen eri puolella juuri 30 vuotta täyttänyt siskonsa perheineen.

Lento meni kivuttomasti.

Vajaan neljän tunnin päästä alkoi näkyä kohdesaari, Kreeta.

Laskeuduttuamme Haniaan siirryimme bussiin ja sillä terminaaliin. Löysimme laukut, pääsimme tupakalle ja siirryimme bussiin etupenkkiin.

Joku "Jorgos" ajoi ammattimaisesti.

Bussimatka kesti tunnin verran ja ilmastointi pelasi.

Maisemat vaihtelivat merimaisemasta lumihuippuisiin vuoriin.

Sitten alkoi näkyä kohdekaupunki Rethymnon, jossa asuu reilut 55 000 asukasta plus turistit, joista suurin osa tuntui olevan venäläisiä.

Meidän hotelli oli kolmesta ensimmäinen ja vaikutti olevan sijainniltaan paras.

Meitä hyppäsi samalla bussista kaksi pariskuntaa. Siitä toisesta, nuorekkaasta eläkeläispariskunnasta, tuli kivaa lomaseuraa, mutta heistä lisää myöhemmin. 

Annoimme myöhemmin palautetta matkaoppaalle siitä, että meidät jätettiin keskelle risteystä emmekä tienneet mihin kolmesta rakennuksesta pitäisi mennä. Onneksi nainen respasta tuli avuksi ja kirjauduimme sisään.

INFO: Rethymnon on ensimmäistä kesää Detur'in kohde eikä siellä ole opasta paikalla. Ei ollut edes bussissa mukana. Infotilaisuus oli vasta keskiviikkona ja sekin pelkästään ruotsiksi. Miinus!

Jatkuu...

Välipalanen

Vähän ajankohtaista...

Niitä lomakuvia on niiiiin paljon, että kestää hetken jos kolmannenkin ennen kun saan niistä valittua mukavimmat ja muokattua (pienennettyä) ne. Ja jaettua osiin. Mutta LUPAAN, että tulossa on. Paljon.

Mentiin eilen Tupon kanssa keskustaan tapaamaan Tupon äitiä ja vanhinta tytärtä (yliopisto aloitti jo kesäloman). Tavattiin Forumissa, kuten aina. Likka ehdotti ruokapaikaksi Kampin keskuksen ylintä kerrosta, joka oli niin 'fancy' hänen mielestään. Paikkoja siellä on valittavana monta.

Mentiin paikkaan nimeltä Jord. Hyvähän se on ensin mennä syömään sinne ja vasta sitten lukea arvostelut hintatietoineen. Not. Hieno ja valoisa paikka "mielettömän hienolla" näkymällä. Joo, oltiin korkealla ja nähtiin nostokurjen lisäksi Sokos ja muiden rakennusten kattoja. Taustalla soi Phil Collins.

Saatiin aluksi laseihin kaadettuna (kupla- tai tavallista) vettä sekä perusteellisesti esiteltyä 'juurevaa' leipää levitteineen.

Itse valitsin ainoana punajuurikeittoa paahdetulla murealla possulla (lehtien alla) sekä jugurtilla. Ihan hyvää vaikkakin haaleaa. Noista lehdistä maistoin yhden eikä se maistunut miltään.

Kolme muuta valitsivat salaatin, jossa oli... hmmm... salaattia, kananmunaa, perunaa ja 'mummon' kurkkuja. Neiti otti annoksen vegaanisena. Itse en olisi kyennyt annosta syömään ja kaikkiruokaisella Tupollakin oli yllättäen vaikeaa saada ne mukana olevat kylmät perunat syötyä. Samalla mies kyllä kommentoi, että oli ehkä paras syömänsä salaatti.

Likka valitsi jälkiruoaksi vihreää teetä, joka tuli erikoisen miellyttävässä lasikannussa. Me muut otimme kahvia, koska olimme siihen asti onnellisen tietämättömiä, että se kaunis kupillinen maksoi 4,50 euroa per kuppi. KÄÄKS.

(Kerroksen vessa oli uskomattoman iso, siisti ja tyylikäs)

Lasku oli ISO. Lounaslistassa luki hinnat 1-4:lle lounaalle. Tuppo ilmoitti mennessämme, että otamme kolme tai neljä lounasta. Meni kuuroille korville. Sanoivat sillä aikaa kun olin vessassa, että olisi pitänyt kertoa selkeästi. Niinhän Tuppo teki, mutta ei. Itse olisin paikalla ollessani ärähtänyt. Lasku oli neljältä seitsemänkymmentäyksi euroa. PHUUH ja huhhuijaa! Kii-tos Tupon äidille!!!

Saatoimme Tupon äidin rautatieasemalle junaan ja Tupon tytär nouti pyöränsä, jolla lähti kotiin.

Itse kävelimme Kaisaniemen poikki.

Kummallinen sää toukokuulle; välillä piti laittaa takki kiinni ja välillä avata kun hiosti.

Samalla kun kuvasin Säästöpankinrantaa, niin tuli maisemasta helmikuinen Kööpenhaminan reissu mieleen.

Oli hassua huomata netistä, että Kampista kotiin on vain alle kaksi kilometriä. Tuntuu se eriltä jos kävelee ristiinrastiin tai yhtä suoraa...

Kävellessä keksimme, että meillä on (TAAS!?) alennuskortti Viikkarille ja se menee vanhaksi tuota pikaa. Kotona Tuppo hankki sillä meille reissun Tallinnaan, koska hänellä on vielä tämä viikko lomaa. Lähdemme päiväristeilylle jo huomenna (tänään). Maksoi neljä euroa per tyyppi.

Sain eilen samalla, kun kävimme kannustamassa Suomen TheBaarissa voittoon Jenkkejä vastaan (0-2), toimitettua ennen reissuamme tekemäni 100-sukat perille. "Ei se tyhmä ole, joka pyytää vaan se, joka maksaa" -- sain tupakkarahat huomiselle. Jee.

En tiedä miksi heräsin tähän aikaan (klo. on puoli viisi aamulla), mutta pitänee mennä hetkeksi nukkumaan, jotta jaksaa taas yhden Tallinnan reissun. Eväsleipätarpeet on valmiina. Ja arvoa ratikkalipussa. Toinen äidin 85-vuotis yösukista on valmis ja teen toisen laivalla. Toivottavasti sää suosii!

Taustalla:  https://www.youtube.com/watch?v=QH3Fx41Jpl4

Kivaa perjantaita!