Stansta vanhenee...

Olen kohta vuoden vanhempi kuin eilen...

Olen kysynyt biologiselta äidiltäni kellonaikaa syntymälleni, mutta sain vastaukseksi: "kymmentä vaille tai yli yksi". No, yhden aikaan kuitenkin. Siihen on vielä kolmisen tuntia... Ja sitten olen taas lähempänä 5-kymppisiä, huh.

Hain perjantaina paketin postista (kuten jo kerroin). Hassua, että kun kuun alussa lähetin isälle lahjaksi tekemäni lapaset, niin nyt sain itse uudet tumput. Ihanat, lämpimät ja sopivat!

Äiti oli kasannut pakettiin kaikenlaista. Osa oli ennestään minulle tuttuja, mutta ei se haittaa.

Ihana tuo voiveitsi! Vissiin katajaa? Hopean värinen juttu on musta ripsiväri.

Amour-hajuvesi pääsee ns. arkikäyttöön, jotta rakastamani Red Door säästyy tärkeämpiin hetkiin.

En oikein osaa käyttää rintakoruja muuten kuin laukkujen koristeena, mutta käyhän se niinkin. Ylimmän väri ei oikein näy kuvassa, mutta se on musta-vihreä. 

Hassu tuo 'Helsinki 2000'. 

Tämän paketin avaan vasta yhden aikaan, näin päätin. :) 

Tuppo on tyttärensä kanssa "asioilla". Minä pesin juuri koneellisen pyykkiä ja alan kohta tekemään salaattia. Ei tämä päivä sisällä mitään ihmeellisyyksiä, mutta meinaamme mennä illalla tuttuun karaokebaariin. Jospa sinne eksyisi muutama ystävä mukaan. 

Olin eilen yhteydessä Poikaani ja lupasin viedä hänet lounaalle keskiviikkona. IKÄVÄ!!!

Hyvää tätä päivää!!!

EDIT. Kuinka sopivasti eräs ystävättäreni saikaan postiluukun kolahtamaan juuri tänään:

Tuoppien päälle laitettavat suojat. Mukana lähettämiäni tölkkien klipsuja. Tupolle musta ja -yllätys- minulle oranssi.

Ei mene roskat eikä ampiaiset. Keskelle saa pillin. Ihanat! :) 

EDIT 2. Avasin sen sinisen paketin. Sisältä löytyi suloinen ja kaunis Neito "LUMOAVA" kaulakoruperhonen. Tykkään!!!

Lounaalla ja Mammalla

Kävimme perjantaina keskustassa lounaalla.

Käveltiin keskustaan. Olin jo etukäteen manaillut Hakaniemen läpi kävelemistä kun siellä tuulee aina. Nyt siellä tuuli todella kovaa. Tavattiin Tupon äiti Forumissa ja pian sinne saapui myös Tupon nuorin ja vanhin tytär. Tytöt olivat suunnitelleet, että menisimme tiettyyn ravintolaan, mutta vaihdoimme paikkaa. Menimme Aleksanterinkadulle ravintolaan, jossa olemme olleet kerran ennenkin. Factory.

Vanhin tytär kasasi itselleen salaatin (josta tykkäsi) ja me muut otimme lounaspuffetin. Muuten ruoka oli hyvää, mutta kana oli tosi kuivaa.

Sytytimme pöydässä olevan kynttilän ja leikimme, että vietämme syntymäpäivääni (se on huomenna). Annoin Tupon äidille tekemäni kaulaliinan. Mukana oli kortti, jossa luki "lämmittävä osanottomme" siskonsa poismenon johdosta. Tyttäret lähtivät mummun mukaan "maalle" ja me Tupon kanssa shoppailemaan. 

Hain seuraavia tölkkilapasia varten tilatut "ylihyvät" langat. Toiveena kun on, että Suomen lipun värit. Samalla haimme huuhtelu- ja hoitoainetta, heh.

Otin muutaman kuvan todetakseni, että Stadissa ei näytä helmikuulta. Ei ole lunta, ei.

Kävelimme takaisin Kallioon. Sitten minulle tulikin kiire kun piti hakea äidin lähettämä syntymäpäiväpaketti postista. 

Paketin sisällöstä kerron erikseen. :) 

Tuppo joutui käymään yksin A-liikkeessä ja kantamaan kaikki kotiin. A-liikkeessä siksi, että olimme lupautuneet Mamman luo kylään. 

Tuppo osti Mammalle kaulakorun. Osti samalla kyllä minullekin korun sekä kolmet rintsikat lahjaksi. Kiitos Tuppo! <3 

Minä ostin Mammalle suklaata. Siis pointti oli se, että kun TheBaari on remontissa eikä Mamma kykene oikein liikkumaan, niin me "veimme baarin" Mamman luo. Istuimme yli kuusi tuntia naisen luona, joimme viiniä ja juttelimme. Samalla virkkasin hänelle bling-bling-ponnarin. 

Ilta sujui oikein mukavasti ilman karaokea, heh. Ei riitoja eikä ketään haukuttu niin kuin TheBaarissa tapahtuu usein.

Sain Mammalta sormuksen sekä rannekorun.

Minna-Iisakkien saaja, yläasteaikainen luokkakaverini, laittoi kuvan perille menneistä sukista. Taisi olla sopivat. 

Nyt vien Tupon hetkeksi pois telkkarin ja kisojen parista. Suksia-sprinttiä-ankkureita jne. jne. PLAAH! Mies selostaa enemmän kuin telkkarin selostaja. Vähäpuheiseksi mieheksi TOSI PALJON! Korvasta melkein sisään ja varmasti ULOS!!! (Rakastan kuitenkin!)

Sitten takaisin kotiin, ruoanlaittoa, pyykkäystä ja saunaa, että Stansta on huomenna valmis olemaan vuoden vanhempi... 

Sujuvaa sunnuntaita!

TölkkiLapasen pari

Olen tehnyt lisää käsitöitä.

Sain tehtyä sille TölkkiLapaselle sen tavallisen lapasen pariksi. Tässä:

Tein varren samoilla raidoilla kuin TölkkiLapasessa ja lopun sävelsin. Samoilla langoilla kuitenkin.

Näytin eilen lapasten saajalle kuvan ja hän tykkäsi kovasti!

Illalla tuli nukuttua todella pitkät päikkärit. Herättyämme aloin vaihteeksi virkkaamaan. 

Teen huivin Tupon äidille. Sain inspiraation lankoihin ja tyyliin hatusta, joka hänellä oli viimeksi tavatessamme päässä. Kaulassa hänellä oli virkkaamani huivi, joka jäi aikoinaan mielestäni säälittävän heppoiseksi. Nyt teen paksumman ja isomman.

Tapaamme huomenna hänet sekä yhden tai kaksi Tupon tyttäristä kun menemme keskustaan lounaalle. Tupon äiti menetti siskonsa muutama päivä sitten. Jospa tuo huivi lohduttaisi ja lämmittäisi edes hiukan.

Huivista puuttuu enää muutama kerros ja lankojen päättely. Menen tönimään Tupon sohvan toiseen reunaan, pois "paikaltani", ja hoidan homman loppuun.

Kivaa iltaa!

Virkatut ballerinat

Halusin välillä virkata.

En ehtinyt nukkua montaa tuntia ennen kun Tuppo heräsi tekemään töitä. Kun mies vielä keitti kahvitkin, niin nousin minäkin ylös. Siinä kahvia hörppiessä keksin mitä teen. Tai oikeastaan sain idean vihkostani, johon merkkailen LankaJuttuja niitä tehdessäni.

Pikkusiskollani on syntymäpäivä kuunvaihteen tienoolla ja siitä se ajatus lähti. Ballerinat tein kolmessa tunnissa, mutta reunojen, "remmien" ja kukkien virkkaaminen oli melkoista näpertelyä. Vielä kun päätteli kaikki langat, niin menihän noihin jonkin aikaa.

Pikkusisko (sama äiti) on viisitoista vuotta nuorempi kuin minä. Tai viikkoa vaille, heh heh. Olemme ihan erityyppiset ja -luontoiset. Edes ulkonäöllisesti emme juurikaan muistuta toisiamme. Vain vähän. :) 

Pikkusisko ja -veli asuivat lapsuutensa isänsä ja äitimme kanssa. Eron jälkeen he jäivät isälleen, joka menehtyi pari vuotta sitten.

Tein tänään taas sosekeittoa. Laitoin melkein kaikkea mitä kaapista löytyi: perunaa, bataattia, purjoa, sipulia, porkkanaa, kukka- ja parsakaalia sekä sitä kantarelli-tuorejuustoa. Niistä syntyi pari litraa keittoa eli syömme sitä vielä huomennakin.

Tuppo katsoo jalkapalloa, mestareiden liigaa. Minä palaan sohvalle ja alan kutomaan sille TölkkiLapaselle tavallista paria samoista langoista kaveriksi.

Ulkona myrskyää!

TölkkiLapanen

Sain ensimmäsen version valmiiksi.

Eräs ystäväni tilasi minulta ensimmäisen ja toinen samanlaisen heti perään. Olivat nähneet kuvan netissä. Päätin harjoitella tokana tilatulla, jotta ensimmäisenä tilattu sujuisi helpommin. Olihan tuossa säveltämistä!

Nyt tuossa näkyy saajan lempinimi, mutta ei kai siitä suurta haittaa ole...

Kudoin ensin varren ihan tavallisesti. Päättelin sitten kahden puikon silmukat ja loin saman verran uusia. Jatkoin putkineuleena melkein kolmekymmentä senttiä ja ompelin päät jääneeseen aukkoon kiinni. Kuulostaa hankalalta eikä se ihan vaivatonta ollutkaan.

Onneksi tilaajan kanssa oli ollut puhetta 'kätisyydestä' ja siksi osasin tehdä aukon oikeaan päähän tuon 'pohjan' virkkaamalla. Ompelin sen sinne kiinni.

Toiveena oli punainen, mutta kun se väri on hieman vähissä, niin käytin "Jokereiden värejä". Onhan tuo aika hassu? Taidan tehdä tuolle pariksi normaalin lapasen samoilla langoilla.

Ulkona on hirmuinen tuuli. Puhisee, kolistelee ja rämistelee. Onneksi emme ole merellä eikä muutenkaan tarvitse liikkua kuin korkeintaan kauppaan.

Laskiaistiistaita!

Adoptoitu-Stansta

Vähän 'syvällisempää' tällä kertaa...

Pitkäaikaiset lukijat ehkä muistavat, että Stansta on adoptoitu. Televisiossa alkanut sarja antoi potkua tehdä jotain pitkään suunniteltua.

Minut on adoptoitu 60-luvun lopulla. Pääsin hyvään perheeseen ainoaksi lapseksi. Minulle kerrottiin jo alle kouluikäisenä adoptiosta ja opin suht helposti elämään asian kanssa. Olin toki erilainen sillä siihen aikaan en tuntenut ketään toista saman kohtalon kokenutta.

Löysin teini-ikäisenä kirjeenvaihdon, jota oli adoptiota ennen käyty. 

Olin vähän vaille kahdeksantoista vuotias kun tapasin ensimmäisen kerran biologisen äitini. Hän oli saanut minut 18-vuotiaana. Samalla sain pikkusiskon sekä -veljen, joihin olen edelleen yhteydessä.

Ehdin tavata puoli vuotta myöhemmin äidinäitini sekä äidin veljen (Tupon kaima), jotka molemmat menehtyivät syöpään. Äidin sisko on hengissä. Juteltiin pitkään puhelimessa jouluaattona. Sovimme, että vien Poikani käymään tapaamassa häntä ensi kesänä.

Äiti on...antaas olla. Espanjassa kuitenkin.

Sain aikanaan selville biologisen isäni yhteystiedot ja soitin hänelle hänen 60-vuotispäivänä. Olin itse silloin kolmekymppinen. Soittoa seurasi kaksi tapaamista eikä niistä sen enempää.

Paitsi se, että kun istuin hänen rekan kyydissä, niin hän kertoi, että minulla on sisaruksia. Kertoi, että Ruotsissa on sisko ja veli. Ja kertoi Suomessa olevan siskon nimen ja vaati, etten ota yhteyttä.

Nyt siitä vaatimuksesta on 17-18 vuotta aikaa. Kokeilin Fonectaa ja löysin numeron.

Viime torstaina sitten otin ja soitin numeroon. Vastasi! Jännitti!

Kerroin faktat. Että isämme nimi on 'se ja se', että hänellä on kaksi veljeä, joilla on sama alkukirjain. Että hän on kotoisin 'sieltä' ja että näytti aikoinaan sisareni asuinpaikan nimen kera. Kaikki piti paikkansa.

Kerroin toki itsestänikin. Sain kuulla, että isämme on kuollut kymmenen vuotta sitten. (Ehdinpäs tavata!) Samalla sain kuulla, että minulla on yksi veli lisää! Isosisko ja isoveli!

Ymmärrän toki millainen shokki puheluni oli. Sanoin, että "ota aikaa, sulattele ja soittele sitten jos siltä tuntuu". Itse haluaisin toki tavata joskus. Välimatkaa on suurinpiirtein sata kilometriä eli ei mikään mahdottomuus.

Ehkä minä vielä joskus tapaan kaikki. Toivottavasti!

Poikani on kysellyt juuriaan lapsenlapsen syntymän jälkeen. Ehkäpä ensi kesänä hän pääsee tapaamaan muutaman biologisen sukulaisen. 

Tapaamisia odotellessa!

PS. Otan vastaan kysymyksiä ja vastaan jos kykenen. :) 

Wanhojen tansseissa

Oltiin perjantaina katsomassa tansseja.

Käveltiin Jäähallille ja treffattiin Tupon äiti matkalla. Paikalla hallissa oli melkein kahdeksansataa tanssijaa yhteensä yhdeksästä eri lukiosta.

Mukana tanssimassa oli myös Tupon vanhin tytär.

Hän oli itse (ehkä äitinsä avustuksella) meikannut ja laittanut hiukset. Mekko oli tuttavalta saatu ja mummun tuunaama. Simppelin kaunis ja erikoisen värinen. Näyttävät korut antoivat ns. loppusilauksen. Kaunis!

Onneksi likka oli viestitellyt etukäteen, että "tulkaa sille puolelle, että orkesteri jää vasemmalle". Jos olisimme olleet toisella sivustalla, niin emme olisi nähneet likan tanssia ollenkaan. Ihmeen sujuvasti kaikki meni. Yhtään isompaa kompastumista tai vastaavaa emme havainneet. 

Tytär oli aluksi sitä mieltä, ettei osallistu ollenkaan. Isänsä sanoi, että "tanssithan muutenkin, niin mene" ja tytär meni. Onneksi!

Minä herkistelin taas. Ainahan olen tällainen. Mutta kun pojat olivat siellä niin tosissaan, poliisien soittokunta soitti hienosti ja kaikilla oli juhlamieli korkealla. Niisk. Tytär oli aurinkoisen onnellinen! Otin muuten pari oikein onnistunutta kuvaa niin, että niissä on tanssijan lisäksi mummu ja iskä. Jäi kiva muisto!

Tytär jäi vielä hakemaan kamppeitaan ja me kävelimme osan paluumatkaa Tupon äidin kanssa. Hän varmasti nautti päästessään katsomaan kättensä jälkeä tyttären päällä! Mummu käveli asemalle ja junaan. 

Tuppo vei minut ulos syömään "vähän-niinkuin-ystävänpäivän-kunniaksi" etukäteen.

Vähän tylsää lähibaari-ruokaa, mutta ajatus tärkein. Nälkä lähti.

Kyllähän Tuppo olisi halunnut viedä minut Stockmannille ostoksille tanssien jälkeen, mutta kun satoi räntää. Ei huvittanut lähteä kävelemään. 

Eilen ystävänpäivänä emme tehneet mitään erityistä. Tuppo teki töitä ja minä kudoin. 

Juuri äsken ilman salamaa otettu kuva. No, tilattuna on (2x) lapanen, jonka sisällä on paikka tölkkiä varten. En löytänyt netistä ohjetta, kuvia kyllä. Tupon äiti (käsityöläinen) ehdotti pitkästi ja seikkaperäisesti tekstiviestillä oman keksimänsä ehdotuksen tekemiseen. Minä sävellän...

Ja näinpäs menen katsomaan perjantaista The Voice of Finland'ia ja säveltämään lisää. 

Raikasta laskiaissunnuntaita!