Makasiinissa

Vanha tavaramakasiini on yhtä vanha kuin asemakin, vuodelta -20, täällä on onneksi jäänyt paljon enemmän ennalleen alkuperäisestä, mitään ei ole maalattu, patina lukuisista kädenjäljistä näkyy kaikkialla ja aivan kuin osa tavaroista olisi vain jäänyt niille sijoilleen töiden loputtua. Miehet menivät vain kotiinsa.


Monta upeata metallikaappia, eri aikakausilta ja eri kokoisina, odottaa sijoituspaikkaa asemalta, näihin olisi upeaa taas säilyttää aivan mitä tahansa. Suuremmat talkoot pitänee sitten järjestää näiden siirtelyyn, paljon riuskoja miehiä tarvitaan.

Yksi käsittämätön löytö tehtiin makasiinin ylisiltä, purujen seasta. Mieheke löysi vähän pengottuaan pilkkopimeässä, kaksi vanhaa lokerikkoa, täynnä tavaran määrä-aseman merkkauslappuja, K-Ö. Nämä ovat ennen sotia, asemien nimiä mitä ei enää ole Suomessa ja asemia joita ei enää ole olemassa. Näiden kanssa täytyy olla tarkkana, tarkoitus on pitää niitä kuin kukkaa kämmenellä.



Näidenkin ovien kautta on kulkenut niin moni, joka päivä vielä kun makasiini oli todella tavaramakasiini, ovista ja seinistä löytyy puumerkkejä, muistiinpanoja ja sormenjälkiä. Onneksi täällä on kaikki tämä tallella.

Liitutauluja ja uteliaisuutta

Mies rakenteli kummipoikansa kanssa, 6 v, upean liitutaulun, täysin purkumateriaaleista, joissa en sokeana enää itse nähnyt mitään potentiaalia kuin polttopuuksi. Mies oli vain avustajana, itse suunnittelutyön ja maalauksen hoiti etevä kummipoika ja sai tämän heti kotiin vietäväksi, liitutaulumaali kun kuivuukin niin nopeasti. Itse kehyksen väritykselle ei ole tehty siis mitään, vaan puretussa puulistassa oli valmiina näin hieno väri ja raitakin. Takalevynä käytettiin vaneria ja piste iin päälle oli ripustusnauha.

Minä tilasin näitä heiltä heti kolme, kiitos.


Vanhasta kehyksestä tuli myös kätevä muistuttaja eteiseen, mieheke tämänkin väsäsi toivomuksien mukaan, minä vain kiinnitin sen liimapaperinauhalla taustasta, oli just sopivankokoinen, ei tarvitse edes nauloja kiinnitykseen. Mitäpä voisi sanoa muuta kuin että meillä tykätään maidosta kovasti.

Ja uteliaisuus se kissankin vei... Tottakai kun toisen makuuhuoneen vaaleanpunaisen tapetin tuijottelu lähietäisyydeltä alkoi hiukka jo riittää kun sitä rapsutin esiin, oli aivan pakko mennä testaamaan, ihan pikkuisen vain, että mitä toisen makuuhuoneen tapetin alta löytyy.

Tästä pidän vielä enemmän. Onneksi paljastetun kohdan saa vielä lipaston taakse piiloon, meinasi melkein lähteä mopo käsistä kun näin aarteen mitä alla odotti. Paras on vielä olla paljastamatta tätä esiin enempää sillä kun huoneeseen tehdään lattia ja kattomaalaukset saattaa tapetille käydä helposti huonosti.

Pieni suuri kunnostus

Vielä viime vuonna pyykinkuivausteline pihassa oli aika surullinen näky, pinta niin hurjassa ruosteessa että ensimmäinen ajatus oli että saakohan tästä enää toimivaa. Eihän se sitten ollut kuitenkaan kuin pintaruostetta, se vaati rälläkän, kunnon hiomalaikan, kuulosuojaimet ja hengityssuojaimen sekä useita tuntia tikkailla koikkarointia että telineet saatiin puhdistettua perusteellisesti. Oli minullekin ensimmäinen kerta rälläkän kanssa, loppujen lopuksi aika palkitsevaa hommaa, viime kesän harvoja hellepäiviä oli ihan mukava käyttää tähän hommaan.

Kummatkin telineet maalattiin vaaleanharmaalla Miranolilla, kestää ainakin säitä tulevaisuudessa, tolpat ovat nyt niin säihkyvät että ensimmäisenä tuli miehelle mieleen että josko vaikka jalkapallopeli kavereiden kanssa...

Sopiihan se siihenkin, narua tähän valtavaan kuivaustelineeseen meni useampi rulla, tolpat ovat nimittäin n. 10 metrin päässä toisistaan, joten kyllä tähän mahtuu pyyhkeet vaikka kaikki kerralla jos tarvitsee. Pieni, suurenkokoinen muutos, ihana on saada kesän tuoksuisia liinavaatteita kaappiin.

Korkeuksissa ja pinnan alla

Mies kiipesi urheana aseman katolle tarkastamaan katon kuntoa ja irrottamaan vanhan rumilus-satelliittilautasen jota me emme mihinkään tarvitse, tuntui hurjalta katsoakin menoa, katto on niin jyrkkä ja hyvin korkealla, onneksi oli asiaan kuuluvat kunnon turvavaljaat päällä.


Katto on loistavassa kunnossa ja maalikin näyttää vielä hyväkuntoiselta, vuonna 2004 on pinta kunnostettu viimeksi. Onneksi oli kamera matkassa niin sai taltioitua maisemiakin, täältä näkyy jo kovin kauas. Minä ihailin vain maan kamaralta.

Sivumakuuhuoneessa innostuin vihdoin kokeilemaan, josko saisin alempia tapettikerroksia paljastettua, kiitos Liivian inspiroimana aivan suihkepullon ja muovilastan avulla sain kahden tapettikerroksen alta esiin aivan mahtavan vaaleanpunaisen tapetin. Hurja hinkutus tässä tulee olemaan, mutta niin sen arvoista. Aivan ihana kuosi, tämä palkitsee pitkät työtunnit kun tapetti vähitellen paljastuu.

Arvonnan voittaja!

Nyt on arvonta suoritettu! Kiitokset kaikille osallistuneille, mahtavan paljon teitä olikin, siinähän menikin pieni hetki kun kaikki saatiin paperille, mutta onnistui parhaiten printterin avulla!

Arvontapaikkana toimi aseman odotussali ja vähän Chiquita Banana Song-musaa taustalla (kyllä se on oikeasti sen kappaleen nimi, hih) niin oli tunnelma korkeimmillaan. Kaappikello ei valitettavasti käy tällä hetkellä joten ei ollut kello aivan näin paljon...

Ja "onnettarena" sai toimia mieheke, ja valokirjaimen voittaja on...

Mari, Wanhatar blogista! Onneksi olkoon aivan kamalattomasti. Pistäthän minulle yhteystietosi niin N lähtee matkaan heti miten. Mukavaa helatorstai-iltaa kaikille.

p.s. Kiitos kaikista kommenteista todella paljon, uusia tuttavuuksia hurjat määrät, minä koitan vierailla kaikkien blogeissa mahdollisimman pian.

Pieniä löytöjä

Pieniä aarrelöytöjä viime viikonlopuilta, kirpputorilta tarttui aivan yllätyksenä mukaan suloinen jakkara ja käsinkirjoitettu nuottikirja. Kotona vasta huomasin tutkia jakkaraa tarkemmin löytääkseni pohjasta leimat ja alkuperäisen Thonet-tarrankin. Ällistys oli moinen kun hinta oli ollut kummallekin yhteensä alle kymmenen euroa.

Vanha Arabian vihreä teekannu löytyi muutama vuosi takaperin opiskelupaikan viereiseltä kirpputorilta ja nyt löysin sille sattumalta kermakon ja sokerikon. Tämä väri on kyllä ollut semmoinen että muualla en ole sitä koskaan nähnytkään. Hassuja sattumia kerrassaan.

Erittäin edullisena keräilynkohteena minulla on nämä "labyrinttilasit", siksi minä ainakin niitä muksuna aloin kutsumaan kun mökillä näistä mehua juotiin ja sormella oli hauska seurata pintaa ja ratkoa joutuuko umpikujaan vai ei. Sisko osasi kertoa että lasit ovat itse asiassa 70-luvun sillipurkkeja, joissa oli muovikansi ja sillien loputtua purkista sai juomalasin. Näitä on löytynyt sieltä täältä, 10 sentin hintaan useimmiten. Minulle niistä tulee mieleen aina kesä, mökki ja äidin tekemä mustaherukkamehu.

Viikonloppua

Viime viikonlopun kirpputori-löytö, patakaappi pääsi edellisen senkin tilalle keittiöön aputasoksi. Tehty kunnon 4 cm paksuisesta lankusta, kaikki on yhä niin tiptop kuin olisi tehty vasta eilen. Tälle en tehnyt yhtikäs mitään muuta kuin pientä pesua, niin ihanat värit jo valmiiksi ja kun ovet avaa tulee tuoksusta mieleen mummola ja kesä mökillä.


Esineet ovat löytöjä sieltä täältä, äidin vanhoja 50-luvun keittiöliinoja ja omasta lasitölkki-kokoelmasta muutama mukana, voi kun ehtisin leipoakin, näillä välineillä sitä mieluusti pistäisikin mokkapalat kehiin.


Kirpputorilta löytyi myös pari vanhaa Viikonloppu-lehteä, aivan uusi tuttavuus, niin kertakaikkisen hauskat jutut että nämä oli pakko ottaa mukaan. Täytyy lukea vielä tarkemmin, jos täältä löytyisikin jokin mukava resepti jota kokeilla. Hauskaa viikonloppua kaikille!


P.s. Arvonta-aikaa on vielä mukavasti jäljellä, vielä ehtii hyvin osallistua. Ja kauniit kiitokset valtavista kehuista, olen hurjan otettu!

Olisipa lapsi jälleen

Keltavuokot ovat kukkeimmillaan, ja ilta-aurinko on usein se paras kuvaushetki, oli vain aivan pakko tuoda ammeet pihaan ja kuvata. Äidin perintölakanoita on hyvä ottaa käyttöönkin, nämä olivat äidillä aina visusti vaatehuoneessa ja niitä sai vain katsoa ja vähän hipeltää. Kylläpäs minä kadehdin nyt muksuja, kun ei tarvitsisi naapureista välittää vaan voisi kesäpäivänä polskia rauhassa ammeessa pihamaalla ilman rihman kiertämää ja ottaa niin rennosti kuin vain mahdollista. Se vasta olisikin mukavaa. Ehkä jos olisi kunnon sermit...

Kiitos valtavasti uskomattoman ihanista kommenteista edelliseen postaukseen! Minä aivan punaiseksi muutun, siis punastun ja ikihyviksi ihastun.

Arvonta

Valot pois...

Valot päällä valoisalla...

Valot päällä pimeällä.


N niin kuin Nami, N niin kuin Nauru...

Nyt on arvonnan aika! On tullut jo 10 000 kävijää täyteen, wau!
Kiitokset aivan valtavasti kaikille teille ihanille blogini lukijoille!

Näin kesän kunniaksi ja valaisin-intoilijoita kuin olemme, arvonnan kohteena on tämä N-kirjaimen muotoinen, meidän kunnostama valokirjain. Kirjain toimii ledeillä, kuluttaa erittäin vähän sähköä ja on kunnostettu kierrätysmateriaaleilla niin pitkälle kuin on ollut mahdollista. Kirjain on 20 cm korkea, 20 cm leveä ja 14,5 cm syvä, eli on oikein soman pikkuinen, toimii vaikka missä käytössä, yövalonakin tarvittaessa ja valo paistaa tässä myös taaksepäin.
Voit myös linkittää tähän arvontaan vapaasti, kaikki linkittäjät saavat vielä toisen arpalipukkeen arvontaan, kerro minulle toki jos olet linkittänyt niin tiedän. Osallistua voi jättämällä kommenttia tähän postauksen perään tai laittamalla postia parolanasema@gmail.com.
Arvonta aikaa on 20.5. klo 22 asti ja helatorstaina arvotaan.
Onnea kaikille tasapuolisesti ja vielä kerran kiitos!

Edit: Arvonta on päättynyt! Kiitos kaikille osallistujille.

Lokerikko

Uusimpia hankintoja oleva vanha postin lokerikko sai muodonmuutoksen. Se on kovin ränsistynyt mutta yhä kovin vankka, useat hyllyt olivat vääntyilleet aivan mutkalle, ja jouduin tekemään pienistä katkaistuista nauloista porakoneen avulla hyllytukia saadakseni pahimmat korjattua. Pinnassa oli surullinen lakka ja valkoinen maali piristi paljon ilmettä. Pellavaöljymaali ei aivan riittänyt niin pitkälle kuin olin toivonut, mutta vähän ränsistynyt maalipinta pukee tätä lokerikkoa justiinsa sopivasti. Tämän maalaamiseen menikin aivan tuhottomasti aikaa kun lokeroita on lähes sata.


Olemme hulluina keräilemään sitä sun tätä, näihin hyllyihin on mukava kerätä aarteita näkyville. Osa lokeroiden esineistä on talosta löytyneitä aarteita, muun muassa leimasimet joita on vielä lisää, näillä on merkattu lähtevää ja saapuvaa tavaraa vielä kun tavaraliikennettä asemalla oli.

Vanhat roikka-valaisimet ovat minusta niin loistavia, sopivat remontointiin ja sisustukseen, näitä ei tarvitse edes kiikuttaa varastoon kun huone on saatu kuntoon.

Kaikki vanhat kamerat lokerikossa ja pöydällä toimivat, laatikkokameroillakin tulee kuvattua kun fiilis yllättää, filmin kanssa pitää vain olla luova, onneksi ekspertti tähän taiteiluun löytyy kotoa.

Mies kunnosti vanhat radistin kuulokkeet vaihtamalla johdot täysin ja muutti nämä stereokuulokkeiksi, ihana yhdistää modernia ja vanhaa, soundi näissä on mukavan rauhaisa. Pienet keraamiset koukut hyllyssä ovat sunnuntain mukavia löytöjä täältä, aina niin ihania aarteita ja Katleena kertoo tarinat esineiden takana.



Näihin leimasimiin olen aivan hulluna, Parola-leimasin oli täysin hukassa ja erillään muista ja löytyi tavaramakasiinin erään pöydän laatikosta kun oikein kunnolla tonki.

Tosiaan tällä viikolla on luvassa yllätys kaikille teille blogini lukijoille, ihan pieni hetkinen vain enää.

Piknik

Vappupiknik maistui erikoisen hyvältä Hämeenlinnan linnapuistossa, erinomaista seuraa, ystäviä ja koiria, aurinkoa ja mainiot eväät. Limonaatitkin maistuivat erikoisen hyville kun ne pullotti lasipulloihin ja nimesi etiketein ja aivan uusilla nimillä. Toimme paikalle hauskat kokoontaitettavan pikniksetin, pöydän ja 4 jakkaraa, tyynyjä ja piknik-repun josta löytyy kaikki tarvittava vedenpitävää retkialustaa myöten ja tottakai näistä unohtui täysin ottaa kuvaa. Seuraavalla piknikillä siis. Kaikki maistuu paremmalta ulkona auringossa.