Peilin uusi vanha väri

Peili jälkeen

Peili ennen

Meillä tosiaan ei ole peilejä missään päin taloa muuta kuin vessassa ja niitä kyllä huomaa kaipaavansa, ettei aivan hurjan näköisenä ulos talosta pullahtaisi. Tämä huuto.netistä löytynyt vanha ehkä n. 20-luvulta oleva peili tarvitsi uutta väriä pintaan. Innostuin raaputtamaan ruskeaa maalia ja altahan paljastui mitä ihanin vihreä sävy, juuri sellainen mitä siihen kaavailinkin. Sen raaputtaminen kokonaan esiin oli aivan mahdoton toimitus, maali lähti mitä hellimmilläkin yrityksillä pois juuriaan myöten, joten uusi maali siis. Puolihimmeä kalustemaali oli tähän hommaan sopiva, hioin maalin kuivuttua esiin hiukan vanhaa ruskeaa sävyä sekä vanhaa vihreää. Nyt voi makuuhuoneenkin nurkassa peilailla itseään.

Ihanaa valoa

Aamulla oli aurinko hiipinyt eteiseen jo ennen kuin itsekin sinne raahustin sängystä. Oli maalannut seinän keväiseksi ja lämpimäksi. Pystyi kuvittelemaan jo kesäisen aamun vaikka ulkona paukkui pakkanen.

Ruokailuhuone sai kaiken remonttisekasorron keskelle valaisimen, 90 cm halkaisijaltaan on jo oikein sopiva tähän tilaan, löytö edullisesti huuto.netistä.

Tämä on minun aarre, katson sitä matkalla keittiöön joka aamu enkä malta odottaa että saan sen työpöydän yläpuolelle. Valaisin tarvitsee vähän muutosta, sisällä oleva 500 watin lamppu valaisisi meidän koko etupihankin tarvittaessa, aivan liikaa siis. Loppuun asti mietittyä muotoilua, yksityiskohtia ja kunnon metallia, aina ilo silmälle.

Sekoitus

Meillä sisustus on mukava sekoitus vaikka mitä yhdessä, vanhaa talonpoikaista, 50-luvun aarteita, uutta modernia, teollisuuslöytöjä ja romanttista sekä itse tehtyä. Nämäkin vähitellen kerätyt kynttilänjalat eivät ole kovin erikoisia, 50 sentin-3 euron löytöjä ja kaikki eri muotoisia ja korkuisia, yhdessä muodostavat kuitenkin hauskan kokonaisuuden, josta saa pöydän komistuksen hetkessä.

Kierrätyslöytöjä

Hämeenlinnan rakennustarvikkeiden kierrätyskeskus on todellinen löytöpaikka. Pääsimme käymään siellä onneksi pitkästä aikaa, sillä viikonloppuna paikkaan ei harmi kyllä pääse ostostelemaan. Löytyi kunnon vankka metallinen emännänjatke, vanha kimpipatja jonka hyväkuntoinen kangas on se todellinen aarre, puulokerikko ja painava koko metallinen jalkavalaisin sekä vielä kattovalaisin joka olisi aikomus vanhettaa eri tekniikoin paljon vanhemman näköiseksi.

Patjan täytteen tyhjennän ja laitan futonpatjan tilalle, kunnon vanha raitakangas on valtavan kestävää ja väritkin on tässä niin kohdillaan. Kierrätystä ja tavarat uuteen käyttöön, vain 15 euroa kaikkineen ja sisälsi vielä hauskan seinäkoukun ja vanhan kaapin kahvan, joita meiltä löytyy monia rikkinäisiä, mallin näkeekin kuvan taustalta olevasta kaapista.

Uutta ja vanhaa ja vanhasta uutta

Huomaan kaipaavani aina vain enemmän voimakkaita värejä, raikkautta ja valoa ja kevät olisi enemmän kuin tervetullut. Päätin valjastaa keittiötä raikastamaan kunnon oranssit pullokorit jotka löytyivät aseman vinteiltä, niissä olikin kuuraaminen mutta aika puhtaaksi ne sain. Näihin mahtuu vain pienet pullot, kun ovat normaaleja pienempää korimallia. Toimisivat varmaan piknikillekin.

Keittiö sai kaksi valaisinta lisää ikkunan luokse tällä kertaa.

Viikonloppuna innostuin myös ompelukoneen ääreen. Talon mukana tuli myös iso kasa vanhoja hiukan kulahtaneen oloisia mutta yhä kauniita pellavaisia ja puuvillaisia käsipyyhkeitä. Kun pyyhkeitä jo valmiiksi löytyy paljon, päätin tehdä näistä toiseen tarkoitukseen tyynynpäällisiä. Ompelu, pesu ja silitys ja kankaat olivat suorastaan uuden näköisiä ja oloisia, yhtä taianomainen vaikutus oli muutamaan vanhaan valmiiseen pitsityynyliinaan. Nyt vain täytteet sisään ja pian näytänkin mihin tarkoitukseen niitä väkersin.

Lampun uusi henki

Ennen

Vanha kirpputorilta löytynyt jalkavalaisin saa uutta ilmavaa ilmettä kummasti maalilla. Vain 7 euroa, kokopuinen upea sorvattu jalka katoaa kokonaan näkyvistä ollessaan niin tumma tylsistynyt ja varjostin on parhaat aikansa nähnyt. Uulan puolihimmeä puulattiamaali antaa hyvän matan pinnan, näin keskeneräisenä oli vain pakko jo esitellä, katsotaan millainen varjostimesta sitten tuleekaan..

Katto täynnä pahvia

Nyt on sairastettu sitten vatsatautikin, voimat ovat taas palanneet ja intoa kerätään. Mies on urakoinut makuuhuoneen kanssa ja tällä kertaa vuorossa on katto ja siinä kiinni olevien pahvien irroittelu. Melkein jokainen huone asemalla on "koristettu" näillä pahvilaatoilla, alta löytyy onneksi alkuperäinen helmiponttipaneeli. Sähköjohdot kaikissa huoneissa ovat vanhoja metallikuorisia ja haluaisimme ne kovin mielellään säästää kun niiden kunto on vieläkin vallan mainio, tässä huoneessa koitamme ensi kertaa onnistua tässä, katsotaan miten käy...

Maakellari

Ei aivan niin lohduttoman näköinen kuin ulkoapäin, maakellarin sisällä on kuin siirtyisi ajassa taaksepäin. Aseman maakellari on vuodelta 1880, vanhat lihakoukutkin ovat paikoillaan, seinät on rakennettu valtavista graniittilohkareista ja katto on holvikattomainen. Jäätyvä vesi kattorakenteissa on ollut hajottava tekijä, uusi ulkokatto olisi aikomuksissa rakentaa kesällä suojaamaan lisävaurioilta.

Täällä ei ole enää pitkiin aikoihin säilötty mitään, mikä on kyllä harmi, käyttöön tämä varmasti otetaan joku päivä uudelleen, käyttötarkoituksesta vaan emme ole vielä aivan varmoja. Tila on myös lämmitettävä, erillisen eteisen puolelta pääsisi lisäämään pökköä pesään, jotta pakkanen ei pääsisi hiipimään sisälle ja pilaamaan säilöttyjä herkkuja.

Lauantairetkeilyä

Lauantaina lähdimme kunnon päiväretkelle jota olimme suunnitelleet jo aiemmin ja kun miehellä oli yhtä suuri hinku lähteä niin mitäpä sitä nyt antaa pienen flunssan haitata. Tikkakin päryytti pihassa kun lähdimme aamulla, taisi olla jo kevään soidinmenot meneillään kun piti tokkia sitä mahdollisimman äänekästä pellinpalaa sähkötolpan nokassa ihan vain metelin vuoksi.

Ruukkialuetta

Perinteinen sähköjohtojen pintavetomalli täysin modernisoidulla johdolla, erittäin kaunis nykyaikanakin

Lähdimme Rakennusapteekissa käymään Karjaalle Billnäsiin kun emme olleet vielä aiemmin käyneet paikan päällä. Loistava aurinkoinen talvipäivä ja Ruukin alue oli kerrassaan mahtava, täytyy lähteä kesällä uudestaan, tällä kertaa kävimme vain rakennusapteekin puodissa ja varaosapankissa ja kurkkasimme entisöintinäyttelyitä jotka olivat harmi kyllä osaksi suljettu ollessaan uudistumassa.

Ostimme maalia toisen makuuhuoneen lattiaan sillä heiltä löytyi suoraan varastosta oikeaa sävyä. Päädyimme sittenkin Permo-maaliin, joka ei ole täysin puhdas pellavaöljymaali, rakennusapteekin erittäin avuliaan ja osaavan myyjän johdosta. Maali kuluu kauniisti vaikkei olekaan yhtä hengittävää kuin täysin pellavaöljystä valmistettu maali. On se silti parempi ratkaisu kuin jo useamman vuosikymmenen lattioissa olleet muovimatot. Täältä löytyy kyllä valtavasti hyödyllisiä neuvoja ja tarvikkeita perinteiseen korjaamiseen ja rakentamiseen ja uudisvalmisteista melkein mitä vain.

Nummelan rautatieasema

Matkalla takaisin oli aivan pakko pysähtyä parilla kirpputorilla kun olivat niin sopivasti matkan varrella ja kyltit ohjasivat niin helposti perille tieltä. Kävimme myös tarkastamassa Nummelan rautatieaseman sillä tämä ja Parolan asema on valmistettu aivan samoihin aikoihin ja samojen tyyppipiirustusten mukaan, eli ovat lähes identtisiä, pienillä eroilla kylläkin. Kyllähän talon sisarusta oli siis pakko käydä morjestamassa. Mainio päivän reissu.