Aikaansaannoksia

Eteisessä on vihdoin vähän säilytystilaa, kaikki pipot, hanskat ja aikas suuri valikoima huiveja ovat päässeet vihdoin muuttopakkauksista ihan oikeasti lipastoon. Katselin huivimäärää joka on kertynyt vuosien aikana ja mietin että eikö tämä ole jo pikkaisen liikaa kun eivät meinanneet edes laatikkoon mahtua. Huomasin kuitenkin, että olen kaikkia kaulassani käyttänyt ja aika uutterastikin joten mistään ei tarvitse omatunnon tuskien vuoksi luopua, valinnanvaraa on mukava olla. Niitä voisi olla vaikka vähän enemmänkin..

Auringossa

Kaikki näyttää paremmalta auringossa, tänä lauantaina tuntui olevan iäisyys kun viimeksi oli ulkoilmassa auringonpaisteen aikaan, päivät alkavat selvästi pidentymään. Pihan poikki risteilee valtavasti eläinten jälkiä, jänikset ja kaikki ne kissat jotka ovat ottaneet talomme kivijalan omaksi valtakunnakseen josta käydään joskus kiivaita valtataisteluja. Mies tunnisti myös ketun helminauha-jalanjäljet, tuntuu että yö on ollut vilkas ja tapahtumia täynnä.

Vieraita odotellessa

Vanha makasiini jota ohittaa juuri kiitävä salama eli juna illan pimeydessä.

Sisko ja siskontyttö tulevat koirineen luokse koko viikonlopuksi ja vietämme rentoa hauskaa, pelaten paljon, hyvän ruoan ja ehkä viikonlopulla kirpputorikierroksen merkeissä. Tai sitten emme tee mitään tähdellistä vaan lötkötämme kotona kuin vihannekset ja rentoudumme urakalla. Katsotaan mitä keksitään mutta hauskaa seuraa on luvassa.

Iltapuhteita

Talon lähes kaikki huoneet ylä- ja alakerrassa on päällystetty linoleum-matoilla tai jollain muulla yhtä kekseliäällä ja kylmällä materiaalilla, joten meillä riittää työtä paljastaa alla odottavat lautalattiat takaisin käyttöön ja lämmittämään varpaanpäitä näin viileinä talviöinä. Huopatossut ovat kovassa käytössä joka päivä.

Etenemme huone kerrallaan ja rauhakseltaan, jokaisen linoleumin alla on myös käytetty primeria tasoittamaan vähän epätasaisuutta ja sen irroittelussa onkin mukavasti iltapuhdetta. Täältä löytyneen loistavan neuvon johdosta kokeilimme fairyvettä sen liuottamiseen ja jopas helpotti raaputustyötä.

Tässä yläkerran yksi makuuhuone ja miehen suorittamaa urakkaa, nyt on lattia jo odottamassa kevyttä hiontaa ja uutta pellavamaalia. Taustalla loistaa suunnittelemiani valaisimia.

Suuri muutos

Asema koki suurimman muutoksensa sitten 60-luvun tuhoavan remontin jälkeen kesällä 2008 kun lämmitysjärjestelmä vaihdettiin öljylämmityksestä maalämpöön. Päätös oli loistava ja laitteet toimivat loistavasti, ajan kanssa, ja aika pian, investointi maksaa itsensä takaisin.

Suuri talo vaati vähän enemmän, maalämpökaivoja oli kaivettava kaksin kappalein ja syvyyttä poraukselle tuli n. 250 metriä maan uumeniin kummallekin kaivolle. Näistä kuvista puuttuu erittäin kurainen ja ei niin kaunis näky kun maasta porattu maa- ja kiviaines muuttivat pihamme yhdeksi liejupesäksi usean päivän ajaksi ja punaisen graniitin vuoksi hetkellisesti melkein pelottavan väriseksi sillä punaisen graniitin porausmuju oli tottakai, punaista. Joten tässä kuitenkin loppuasennuksia harvinaisen seesteisenä kesäpäivänä ja 6000 litraisen öljysäiliön hyvästit.

Muistelua

Tammikuussa iskee usein sellainen tunne että ei tiedä mikä innostaisi seuraavien useiden talvikuukausien yli muu kuin ajatella jo kesää. Mutta kun kesä tuntuu vielä niin kovin kaukaiselta, niin tekee mieli muistella vähän joulua. Silloin saimme paljon miehen sukulaisia kylään ja kerrankin kaikki mahtuivat olemaan, ja olo oli erittäin mukavaa. Vanha talonpoikaispöytä pääsi myös ensimmäistä kertaa toimintaan, jynssättyäni sitä ankarasti puhtaaksi kokonaisen illan juuri ennen joulua.

Enkelinkellot ovat niin mukavia vaikka niin monen yhtä aikaa käyttö ei ehkä ole niin mainio idea loppujen lopuksi kuitenkaan, ainakin vieraaksi tullut kissa oli sitä mieltä että kilinä alkoi jo vähän ottaa päähän. Voisi varmaan kokeilla myös ilman kelloja ja antaa enkelien pyöriä vaan.

Ensimmäinen ilta

Marraskuun ensimmäinen päivä pääsimme muuttamaan täyden remontin keskeltä alakerrasta yläkertaan. Yläkerrassa on ollut aina asemapäällikön asunto, silloin vielä kun asemalla päällikkö oli. Huoneet olivat olleet vuokralla jo pidemmän aikaa vuokralaisella käytössä ja juuri sopivasti ennen joulua pääsimme ensimmäistä kertaa ylös jopa purkamaan tavaroita pahvilaatikoista.

Kuva on marraskuulta, ensimmäinen ilta yläkerrassa kun olimme koko päivän siivonneet, toin lampun pääsaliin ja kuvasin. Olo oli todella onnellinen, vaikkakin äärimmäisen väsynyt päivän päätteeksi, pääsimme pois lattialta nukkumasta ja sain pestä kasvot juoksevalla lämpimällä vedellä lavuaarissa, voi näitä perusmukavuuksien ihanuutta!

Alakerrassa vessojen purun johdosta lähti myös lavuaari ja juokseva lämmin vesi, sen jälkeen se oli juoksu saunalle aamuin illoin jos pesulle halusi, tätä kestikin jo neljä kuukautta, pidempi aika kuin muistinkaan...

Hulluna

Olen hurahtanut täysin kaiken mahdollisen kokoisiin säilytysastioihin, ovat ne sitten suuria tai pikkuruisia, minulla on pakkomielle niihin. Ei minulla riitä niihin kaikkiin edes tavaraa täytteeksi, edes puoliin, mutta jostain kumman syystä kun siinä on kansi, on se vain lähes pakko hankkia. Voisikohan niitä perustella jollain? Ehkä joku päivä ne vielä tursuavat tavaraa, sitten voi taputtaa itseään selkään ja onnitella että hyvin ennakoitu. Toivottavasti.

Vähän sisustusta

Vähän sisustustakin täytyy harrastaa. Saimme vihdoin komean naulakon yläkerran pääeteisen seinälle ja joten löytämäni matkalaukut pääsivät paremmin esille. Ihanaa kun voi kävellä yhteen huoneeseen ja katsella jotain kaunista eikä vain keskeneräistä.

Jälkeen

Pääaula

Toimisto

Pakaasihuone

Asemapäällikön huone

Alta paljastui alkuperäinen puulattia, josta erotti kaikkien vuosikymmenten kävelyt ja kulkemiset, jopa vanhojen odotustilan penkkien paikat erottuivat selvästi sillä lattia oli kulunut suorastaan kuopalle niistä kohdista missä ihmiset pitivät jalkojaan penkillä istuessaan. Maalirippeitä oli osassa huoneista tallella lattioissa, mutta suurimmaksi osaksi puu oli ollut maalitta jo jonkin aikaa. Vanhojen listojen alta, jotka irrotimme varovasti kunnostusta varten, löytyi alkuperäisiä tapettikerroksia ja runsaita värejä, jopa mustaa raitatapettia ja vahvan viininpunaista. Kaikki ei ollutkaan tuhoutunut 60-70-luvuilla! Aivan kaikki uunit olivat kyllä purettu öljylämmitykseen siirryttäessä, katsotaan jos joitakin voisi tulevaisuudessa palauttaa entisille paikoilleen.

Lattia oli kovin tikkuinen massan alta paljastuessaan ja täynnä sidenauloja, mutta kevyt hionta riittää, johon ryhdymme varmaan kesän tullessa uudemman kerran.

Ennen

Talon rungon ollessa vallan mainiossa kunnossa pystyimme heti alusta asti keskittämään energiamme sisätiloihin. Ennen kuin pääsimme tippaakaan pidemmälle, päätimme testauttaa alakerran noin 200 neliötä peittäneen massan materiaalilaboratoriossa, ja kaskas, asbestiahan se, niin täynnä sitä kuin vain olla voi.

Asbestipoistofirman hommiahan se sitten oli sen tökötin irrottaminen, hyvin hoitivat homman ja varjelivat alla olevaa puulattiaa parhaansa mukaan. Lopputulos oli erittäin hyvä, tuntui kuin vuosien paino olisi noussut talon harteilta jo tämän ansiosta.

Koti

Asema tuntui heti kodilta kun sinne ensimmäisen kerran pihaan saavuttiin loskaisena lokakuun päivänä. Oli unelmien täyttymys ja samalla kunnia päästä tätä taloa ja ympäristöä vaalimaan, niin kauan kalten kohdeltu ja unohdettuna odottanut ystävää.

Melkein vuosi

On aikaa kun saimme talon avaimet käteemme, paljon on jo ehtinyt tapahtua ja paljon on vielä tehtävää, mutta eihän se tekeminen tällaisen talon kanssa lopu, hyvä vaan!

Asema on valmistunut 1920 vanhan poltetun aseman sijoille ja jäljellä sillä on kaverina vanha tavaramakasiini, yksi vartiotupa ja 60-luvulla tehdyt sauna ja liiteri. Ja myös asemapuisto joka on jätetty lähes oman onnensa nojaan jo useaksi vuosikymmeneksi. Maakellareita löytyy kaksin kappalein myös 1880-luvulta, toinen hautautuneenä ryteikköön ja toinen murheellisesti rempallaan.

Ensimmäinen

Tämän blogin tarkoitus olisi kertoa talomme, Parolan rautatieaseman remontoinnista ja restauroinnista sekä elämästä täällä ja kaikesta mitä mieleen juolahtaa tässä elämän seassa ja menossa. Toivottavasti tästä kaikesta on hyötyä ja iloa myös muille. Tervetuloa!