2-vuotias perennapenkkini

Eräänä päivänä pari vuotta sitten sain idean perustaa pitkän kukkapenkin vanhan navetan kivijalan edustalle. Aloin innokkaasti kaivamaan maata ja jo puolessa välissä penkkiä tuli olo, että oliko tämä sittenkään niin hyvä idea. Penkki on pitkä ja melko kapea. Aika haastava siis. Tein kuitenkin työn loppuun ja toin vanhaa kompostimultaa monen monta kottikärryllistä pohjalle. Reunaan laitoin muutaman koivunrungon ajatuksena, että sitten kun ne lahoavat jossain vaiheessa, niin laittaisin tilalle jotain vähän pysyvämpää ratkaisua. Jo samana kesänä siirsin penkkiin pihastamme joitakin monivuotisia kasveja sekä ostin uusia. Tyhjiin kohtiin istutin kesäkukkia. Tänä kesänä penkki on jo aikamoisen rehevä, eikä kesäkukille enää löydy tilaa.

 

Kevätpikkusydän(Dicentra eximia)

Särkyneeksi sydämeksi tätä meillä kotona aina kutsuttiin. Samaa sukua kuitenkin. 

Tarhakalliokielo. Lajike "Weihenstephan".

Ensi keväänä pitää muistaa jakaa silmupistokkaista.

Mikäs tämä olikaan? Viime vuonna sen vielä muistin...

Pian kukkivat vasemmalla päivänkakkarat. Takana ukonkelloja. Paljon on kasveja, joita en lehdistä tunnista, enkä ulkoa muista. Kirjan avulla on kuitenkin hauska tehdä tutkimustyötä, vaikka joka kerta harmittaa, miksi nimet eivät tunnu jäävän millään päähän.

Olen selvästi hillitympien kukkien ystävä. Ylitsepursuava väriloisto ei ole minun juttuni ja pidänkin enemmän vaaleista ja ehkä vähän hailakoista sävyistä. Tämän kukkapenkin perustaminen on ollut haaste minulle. Kukat, jotka tähän olen valinnut ovat osittain hetken mielijohteesta sinne päätyneet. Ne mitkä ovat silmää miellyttäneet. Asettelu ei varmasti mene kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta minä tykkään. Kuvat eivät ole tässä parasta mahdollista laatua, koska olen ottanut ne kännykällä. Kamerani on jotenkin epäkunnossa, eikä suostu tarkentamaan lainkaan. Kurja tilanne bloggarille, mutta ehkä saan sen pian kuntoon kuitenkin. Uusi kamerakaan ei olisi huono juttu, mutta nyt juuri sellaisen investoimiseen en ole valmis. Ihanasti kukkivat jo lapsuudessani kovasti ihailemani lemmikit. Niitä on pihapiirissämme aika paljon siellä ja täällä, enkä lakkaa ihmettelemästä niiden herkkää kauneutta. Kukkien katselu tuo paljon muistoja varhaisista lapsuusajoista. Muistan seuranneeni äidin samettikukkien kasvatusta ja kukkapenkkien hoitoa mielenkiinnolla. Meillä oli tapana jakaa mielessämme kukkalajikkeita sisareni kanssa ja sitten bongailimme omiamme mistä milloinkin. Lapsuuden kesät olivat kauniita ja aina helteisiä. Ainakin muistoissani. Vaikka tänä kesänä on ollut viileää ja ainakin meillä täällä kovin tuulista, on minulla kuitenkin ollut melkoisen hyvä kesäfiilis päällä. Puutarhahommat kiinnostavat taas enemmän kuin viime kesänä. Kesäkukat kerkesin laittamaan maahan ja ruukkuihin ajoissa, joten nyt ei tarvitse kuin odotella niiden rehevöitymistä. Äitini on hoitanut kasvimaan ja kasvihuoneen mallilleen, eli hommaa ei ole jäänyt minun kontolleni liikaa. Näihin tunnelmiin jään odottamaan keskikesän juhlaa. Voikaa hyvin!

 

 

Juhannustoivotuksin, Niina :)