Kartano keltainen

      Retiisiä, tilliä, Petuniaa, Hopealehteä, Pelargoniaa ja salaattia.    Kasvihuone on tänä vuonna täyttynyt lähes pelkästään tomaatilla ja paprikalla. Joitakin kesäkukkia on siellä vielä odottamassa ulos pääsyä. Ja tillillä on oma pieni tilansa penkin päässä. Pariin ruukkuunkin heitin vähän tillin siemeniä, koska muistelin puolihorroksessa, että en ollut niihin vielä mitään laittanut. Myöhemmin tajusin, että nehän olivat minun Ruusubegonian ruukkuni, joten siellä kasvaa nyt sitten ensin tilliä ja toivottavasti sen jälkeen vielä ne begoniatkin. Tomaattilajikkeita tuli sitten hankittua puolivahingossa aika montaakin sorttia. Myös paprikaa on nyt useampi kasvamassa. Mielenkiinnolla saan odotella, että tuleeko niistä mitään. Paprikaa en ole ennen kasvattanutkaan ja monta uutta tuttavuuttaa löytyy tomaateistakin. Ulkona perunalaatikossa kasvaa retiisiä ja ruohosipulia. Niitä on myös kasvimaalla, josta löytyy lisäksi salaattia, porkkanaa ja paria eri...

Jänikset olivat käyneet popsimassa herneenvarret kasvimaalta ja jouduin tänään sitten kylvämään uudet tilalle. Salaatit ja porkkananvarret eivät olleet jostain syystä kelvanneet onneksi. Kävin ostamassa harsoa, jos sen avulla saisin herneetkin säästymään ainakin näin aluksi. Huomasin, että samat kaverit olivat vierailleet myös perennapenkissä ja syöneet Akileijan lehdet. Puisto olisi ollut niitä täynnä, mutta ilmeisesti kukkapenkissä on kivempi käydä ruokailemassa. Kasvihuoneessa on mukava touhuilla. Laitoin sinne myös tilliä kasvamaan. Kylvin vähän lisää retiisiä  ja ruohosipulia vanhaan perunalaatikkoon, jonka asetin kasvihuoneen seinustalle. Kukkivat omenapuut ovat inspiroineet minua viimeaikoina kovasti valokuvauksessa. Tänään asettelin puun alle pyöreän pöydän ja tuolin. Eikös vain olekin aika kaunis näky? Tässä nauttisi mielellään kupposellisen teetä. Suunnittelin, että illalla kun lapset ovat käyneet nukkumaan ja jos ei vettä sada, niin taidanpa juoda siinä iltateen...

     Kävin läpi kamerani muistikorttia ja kuvia, joita otin viikonloppureissultamme. Haikea fiilishän siitä tuli väkisinkin, mutta oli hyvä idea kuvata tuttuja paikkoja ja läheisiä, jotta voi sitten katsella niitä, kun ikävä tulee.        Kuvan otin isäni luona heinäladon nurkalta. Tämä kuva saa muistelemaan lapsuusaikaa, kun meillä oli kaksi hevosta ja ratsastelimme isäni kanssa näillä pelloilla ja metsissä. Joskus vauhti oli aika hurjaa ja hyppiminen suurien ojien yli pelotti, mutta ei auttanut kuin mennä vaan isän perässä. Kuva tuo paljon mukavia ja tärkeitä muistoja mieleen.      Kotiin viemisiksi sieltä sain vaikka kuinka paljon taimia. Ihanaa, että niitä on nyt kuitenkin. Taimia olen saanut heiltä jo monena keväänä, mutta nyt en ollut varma pääsemmekö käymään ennen kesää. Kerkisi kaduttaakin kovasti, kun päätin aijemmin etten laita omia siemeniä itämään tänä keväänä. Asioilla on näköjään kuitenkin ...