Kartano keltainen

Ja niin se kesä meni ihan huomaamatta ohi. Blogiakaan en kertaakaan huomannut päivitellä. Se vaan aina jäi ja jäi. Nyt kun kesähulinat on takana, niin ehtii taas hieman harrastaa omiakin juttuja. Kesäkuun alku meni valmistautuessa leireihin. Laittelimme paikkoja kuntoon aitassa. Vähän lattioita maalailtiin ja järjesteltiin huoneisiin tarpeeksi nukkumapaikkoja. Leiriviikot olivatkin yhtä hulinaa, kuten aina. Lapset viihtyivät oikein hyvin ja saivat aimo annoksen lisää hyviä hevosmiestaitoja, joilla on hyvä jatkaa harrastusta. Monelle leiri oli aivan uusi kokemus ja se jäi varmasti mieleen hyvänä muistona.  Ensi kesänä sitten uusiksi! Heti leiriviikkojen jälkeen meillä oli taas perinteinen sukuviikonloppu. Kolmisen kymmentä sukulaista vietti viikonlopun seurassamme ja kyllähän me viihdyttiin. Tärkeitä ovat nämä tapaamiset, koska hirveen vähän sitä ehtii kyläillä muuten toistensa luona. Olen myös yhtä kokemusta rikkaampi kun sain olla mukana Kurikan kulttu...

Huhhuh, mikä vuoden avaus. Ihan hirmuisesti on meidän perheessä ollut tapahtumia. Ratsastustallin kurssien ja leirien suunnittelu on ollut aiheena monet illat. Osa kursseista on jo lähes täynnä. Todella hieno juttu. Miehen puheenjohtajaksi valitseminen Kurikka-Seuraan oli iloinen yllätys. Olen erittäin iloinen hänen puolestaan. Uskon, että hän on kuin tehty siihen tehtävään. Kotiseutu ja historia ovat lähellä hänen sydäntään  ja nyt hänellä on oiva tilaisuus päästä tekemään töitä näiden tärkeiden asioiden parissa. Kurikka-Seuran  kotisivuihin kannattaa käydä tutustumassa ja jos esimerkiksi kesälomareissu suuntautuu Kurikkaan, niin ehdottomasti museovierailu on paikallaan. Kurikka Nyt-kaupungin lehdessä on juttu meidän perheestä ja sen jakelu on perjantaina. Siitä kerron lisää, kun saan sen ensin käsiini. Yhtä sun toista on vielä tuloillaan, enkä malta odottaa millaiseksi tämä vuosi mahtaakaan vielä muodostua. Harrastukset vievät myös oman osansa. Aloiti...

Täällä on ollut tunnelma kuin suoraan Hohdosta! Kartanon suuri lämpökattila hohtaa punaisena, kun sitä lämmitetään yötä päivää, jotta talo pysyisi siedettävän lämpöisenä. Isäntä haahuilee sängyn ja kattilan väliä yöt läpeensä puoli nukuksissa ja minä säpsähtelen hereille milloin hirsien aavemmaiseen paukkeeseen ja milloin muihin outoihin ääniin. Tänäänkin oli pakkasta -32c. Ihan hyytävä keli. Hevoset ovat olleet paljolti sisätiloissa ja vain hetkeksi laskettu ulos. Huomenna ilmeisesti onneksi jo vähän lauhtuu. Rupeaa käymään työlääksi lämpimän veden kanto hevosille ja poneille. Kaikesta huolimatta näinä pakkaspäivinä on jäänyt enemmän aikaa kotitöille. Olen pessyt urakalla pyykkiä ja yrittänyt järjestellä paikkoja. J:n huoneessakin on nyt uusi järjestys. Mutta talouden pito on vielä vähän retuperällä. Minulla on yksinkertaisesti liian vähän aikaa. En koskaan ehdi tekemään asioita loppuun asti. Se aiheuttaa harmaita hiuksia. Arki rullaisi paljon helpommin, kun asiat olisiv...