Kartano keltainen

Tämä talvi on ollut kyllä erikoinen sääolosuhteiden kiivaan vaihtelun vuoksi. Ratsastustallin pitäjää on koeteltu kyllä tosissaan. Kenttä on milloin peilijäässä ja milloin mutavelliä. Onneksi sentään välillä on ollut siedettävää ja vähän harvemmin oikeinkin ihanteellista. Tallin ulkohommat on kuitenkin tehtävä säässä kuin säässä, vaikkei ratsastustunteja olekaan. Kesää kaipaan kyllä jo ja paljon! Mutta ihanaakin on tosiaan ollut. Silloin, kun lumi on peittänyt maan on ollut mukava puuhailla ulkosalla kaikenlaista. Kartanon sisustuksessa ei ole vähään aikaan tapahtunut mitään uutta. En ole kerta kaikkiaan ehtinyt edes miettiä mitä tänne voisi hankkia. Kevään trendit eivät ole minulla tiedossa, mutta toisaalta eipä tällaisessa vanhassa talossa tarvitse ollakaan uusinta uutta. Vanha sopii paremmin. Mutta toki välillä kaipaisi vähän jotain piristystä ja etenkin kevättä kohti kun mennään, niin kaikenlaisia ajatuksia tulee mieleen. Tuvan verhot olisi kiva vaihtaa vaikka valkoisi...

Huhhuh, mikä vuoden avaus. Ihan hirmuisesti on meidän perheessä ollut tapahtumia. Ratsastustallin kurssien ja leirien suunnittelu on ollut aiheena monet illat. Osa kursseista on jo lähes täynnä. Todella hieno juttu. Miehen puheenjohtajaksi valitseminen Kurikka-Seuraan oli iloinen yllätys. Olen erittäin iloinen hänen puolestaan. Uskon, että hän on kuin tehty siihen tehtävään. Kotiseutu ja historia ovat lähellä hänen sydäntään  ja nyt hänellä on oiva tilaisuus päästä tekemään töitä näiden tärkeiden asioiden parissa. Kurikka-Seuran  kotisivuihin kannattaa käydä tutustumassa ja jos esimerkiksi kesälomareissu suuntautuu Kurikkaan, niin ehdottomasti museovierailu on paikallaan. Kurikka Nyt-kaupungin lehdessä on juttu meidän perheestä ja sen jakelu on perjantaina. Siitä kerron lisää, kun saan sen ensin käsiini. Yhtä sun toista on vielä tuloillaan, enkä malta odottaa millaiseksi tämä vuosi mahtaakaan vielä muodostua. Harrastukset vievät myös oman osansa. Aloiti...

Täällä on ollut tunnelma kuin suoraan Hohdosta! Kartanon suuri lämpökattila hohtaa punaisena, kun sitä lämmitetään yötä päivää, jotta talo pysyisi siedettävän lämpöisenä. Isäntä haahuilee sängyn ja kattilan väliä yöt läpeensä puoli nukuksissa ja minä säpsähtelen hereille milloin hirsien aavemmaiseen paukkeeseen ja milloin muihin outoihin ääniin. Tänäänkin oli pakkasta -32c. Ihan hyytävä keli. Hevoset ovat olleet paljolti sisätiloissa ja vain hetkeksi laskettu ulos. Huomenna ilmeisesti onneksi jo vähän lauhtuu. Rupeaa käymään työlääksi lämpimän veden kanto hevosille ja poneille. Kaikesta huolimatta näinä pakkaspäivinä on jäänyt enemmän aikaa kotitöille. Olen pessyt urakalla pyykkiä ja yrittänyt järjestellä paikkoja. J:n huoneessakin on nyt uusi järjestys. Mutta talouden pito on vielä vähän retuperällä. Minulla on yksinkertaisesti liian vähän aikaa. En koskaan ehdi tekemään asioita loppuun asti. Se aiheuttaa harmaita hiuksia. Arki rullaisi paljon helpommin, kun asiat olisiv...