Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaulurit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaulurit. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, tammikuuta 21, 2012

Tarpeellisia lämmikkeitä I

Loppusyksy meni niin tiiviisti töiden kimpussa, että minulla ei riittänyt aikaa eikä energiaa tarttua isoihin neuleprojekteihin. Tein kuitenkin itselleni listan tarpeellisista pikkuneuleista, joita voisi tikutella sopivina hetkinä.


Intohimoni hämärä kohde, pitkät, ohuehkot sukat tai säärystimet joiden varsi pilkistää saappaasta rennon tyylikkäästi, odottaa yhä sitä juuri oikeaa mallia/ideaa/lankaa/inspiraation hetkeä, mutta jotain sentään on valmistunut.


Rikkehän se. Näitä näkee nyt melkein joka neuleblogissa eikä ihme, sillä malli on kaikkien ylistysten arvoinen: hauska ja helppo tehdä, ja päässä pitäessä jämäkkyyttä ja joustavuutta on juuri sopivassa suhteessa. Ihan lemppari! Nämä perusharmaat versiot - kuvissa on siis kaksi eri pipoa - ovat perusharmaa syyspipo (päässä) ja perusharmaa talvipipo (harjan varressa), kumpikin tehty harmaasta pitävän perustarpeisiin, mutta mallia voi tietysti varioida makunsa mukaan. Jaana esimerkiksi on tehnyt hiljattain tosi kauniita jämälankaversioita.


Tyttären kaveri pyysi minua kutomaan hänelle kaulurin, ja malliksi valikoitui jälleen kerran Michele Wangin Eternity Scarf. Näitä onkin tullut tehtyä jo neljä kappaletta. Lanka on Grignascon Flavia Baby -merinolankaa kaksinkertaisena. (Ravelryssä)


16-vuotiaan poikani ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän avasi erään lahjapussin jouluaattona: "Et kai sä kuvittele, että MÄ  itse kutoisin näistä jotain?" Pussissa oli siis lankavyyhtejä enkä todellakaan ollut kaavaillut pojalle moista piinaa, vaan koska idea lahjakaulaliinasta oli tullut viime tipassa ja olin hankkinut langat kinkunhakureissulla, päätin sitten kuitenkin armahtaa itseäni yöneulonnasta ja antaa vyyhdit au naturel. Alkuperäinen tarkoitus oli kutoa Stephen Westin Meadowbrook ihan pilkuntarkasti, mutta jo lankaa ostaessa tapahtui ensimmäiset lipsahdukset. Valinnan varaa ei ollut siihen hätään kovin paljon ja ensimmäisenä karsiutui punainen väri. No ei se mitään, otetaan sitten nättiä harmaata (vaikka onkin eri laatua kuin muut). Metrimääriä mallaisessani päädyin leventämään valkoisia raitoja, sillä muuten valkoista olisi tullut ostettua "liikaa" ja mustaa puolestaan olisi tarvittu ylimääräinen vyyhti. No ei sekään niin haittaa, ajattelin. Kun sitten rupesin joulupäivänä kutomishommiin, selvisi, että lanka on paksumpaa kuin vyötteessä annettiin ymmärtää ja silmukkamäärää piti pienentää. Ja siitähän seurasi, että alkuperäisen mallin palmikkokuvio ei enää toiminut. Joku neulojien suojelusenkeli ympärilläni kuitenkin taisi liihotella, koska aivan pienellä selauksella löysin The Harmony Guides -sarjan palmikkokirjasta mallikerran, joka sopi hatusta vetämääni silmukkamäärään (Wandering Paths sivulla 157, jos jotakuta kiinnostaa). Sitten oli enää jännitettävänä lankojen riittävyys... Loppu hyvin, kaikki hyvin, kuten näkyy, ja kiitokset vaan Stephen Westille tyylikkäästä kaulaliinaideasta. Ehkä vielä teen sen alkuperäisenkin, sillä tytär on ruvennut havittelemaan samantapaista. (Ravelryssä)

tiistaina, toukokuuta 10, 2011

Tervehdin teitä kevätkaulurilla*





Me ei meinattu päästä yhteisymmärrykseen, lanka, malli ja minä.Yritin yhtä kauluriversiota, sitten toista. Kevätpipokin oli mielessä, mutta se ei varsinkaan natsannut. Sitten vaihdoin paitaprojektiin ja olin jo tilaamaisillani lisää lankaa, jotta varmasti riittäisi, mutta onneksi sovitin tekelettä, sillä leveys oli tiheystestauksista huolimatta tynnyriluokkaa. Argh! Ei taideta olla kavereita puuvillan kanssa. Hetken ähkittyäni sovitin paitatekelettä kaulaan, ja kun mitta oli jotakuinkin sopiva, päätin runtata siitä sen kaulurin, vaikka mikä olisi. Ja ihan itseäni viihdyttääkseni rupesin saman tien kutomaan nurjaa ja siitä se raidoitus sitten syntyi. Juuri nyt on täällä etelässä tietysti liian lämmintä kaulurille, mutta kyllä se koleus sieltä vielä tulee ennen kesähelteitä, sanokaa mun sanoneen. Ja oikeastaan minulle on ihan ok päästä käyttämään lämmikettä vielä lähiaikoina, sillä taidan tykätä siitä. Se on pehmeä. No hard feelings. Kun vielä oppisin asettelemaan sen kivasti.



Lanka: Kollage Yarns Riveting (kierrätysfarkkulanka), n. 1,5 vyyhteä, väri Night Denim
Puikot: Addin pyöröt 2,5 & 3,0 mm

Ravelryssä

*Sukkahousuja en pitänyt edes talvella satunnaisia tilanteita lukuun ottamatta. Tämän halusittekin tietää. :)


Ps. Minulla on Blogger-ongelma, onko kenelläkään muulla? Kuvien ja tekstikappaleiden väliin jää isoja rakoja joita en saa pois, muotoileminen tökkii muutenkin eikä esikatselu toimi. Pystyyköhän näille ongelmille tekemään itse jotakin?

keskiviikkona, maaliskuuta 09, 2011

Pikkulämmikkeitä



Vielä on tilausta merinovillaisille lämmikkeille. Lunta on puoli metriä, ja vaikka mittari saattaa päivisin käydä plussan puolella, minulla ei ole tarvetta veuhottaa kaula paljaana, paljain päin. Käytetty on, alakuvan pölyt ja irtohius sen todistavat. :)

Kauluri: Michele Wangin The Eternity Scarf (jo toinen, eka meni tyttärelle) (Ravelryssä)
Lanka: Malabrigo Rios, väri Zarzamora (863)
Puikot: Addin pyöröt, 4 mm (kai)

torstaina, helmikuuta 17, 2011

Kaikki pois

No niin, hoidetaanpas talven käsityöt alta pois kerralla.

Joululahjoiksi syntyi kaksi satsia Stephen Westin Windschief pipo-kauluri -settiä. Kuvassa oikeassa yläkulmassa on ruskea pienemmän pojan setti. Vanhemmalle pojalle tein mustan. Molemmat setit on tehty Cascade 220:sta, joka on kyllä ihan loistava lanka. Neuleiden käyttö: vähäinen. Minä olen käyttänyt ruskeaa kauluria ja erittäin hyväksi havainnut. Pojat eivät jostain syystä ole niihin koskeneet. Pipo on kuulemma liian ohut, kauluri nähtävästi liian paksu verrattuna kankaisiin Buffiin. Mutta tekijä itse tykkää.



Virkattu isoäidinneliöpeitto syntyi mannerten välisenä yhteistyönä Knitternutterin Lotan kanssa yhteisen ystävämme 50-vuotislahjaksi. Homma sujui kuin rasvattu: ehdotin peiton tekoa syksyllä. Lotalla olikin jemmassa vino pino tilkkuja noin 7-veljeksen paksuisesta langasta vain odottamassa inspiraatiota. Totesimme niiden olevan sopivan värisiä juhlakalun mieltymyksiä ajatellen. Vakoilin tilkkujen värisävyjä ja kerrosten määrää Raverlyssä ja ryhdyin tekemään tilkkuja minäkin. Joulun alla sain paketin Amerikasta ja totesin omien tilkkujeni olevan hiukan pienempiä kuin Lotan tilkut. Sommittelin Lotan tilkut keskelle, tein pari riviä keskitilkkujen kokoisia tilkkuja itse lisää ja virkkasin aiemmin tekemiini tilkkuihin kuhunkin kerroksen lisää (joulun välipäivät menivät siivillä). Ne sijoitin peiton reunakerrokseksi. Ainoana johtolankana pidin punaista väriä: keskitilkuissa ei ole punaista lainkaan, vain reunalla olevissa tilkuissa. Valmiin peiton koko on n. 80cm X 130 cm. Peitto luovutettiin tammikuun puolessa välissä. Käyttö: olen kuullut, että siitä tykkää sekä lahjan saaja että ihanainen mäyräkoiraneito Viivi.

Vasemmassa alakulmassa on helmikuun juhlakalun tämän vuotinen syntymäpäivälahja: Annikaisen Siiri-sukat Nallesta. Ohjetta muutin sen verran, että loin vain 48 silmukkaa 64 sijaan ja käytin puikkoja 3. Sukat sopivat ja värisävy miellytti saajaa. Käyttö: olivat tarpeen ainakin itse synttärikemuissa koko päivän ulkoilun jälkeen.

Kuvassa keskellä oleva oranssi pipo on miehelle joululahjaksi aiottu tekele omasta päästä. Taisin ennen joulua uhkailla miestä oranssilla pipolla ja päätinkin sitten toteuttaa uhkaukseni. Lankana Cascade 220. Puukuviot otin Melanie Falickin Handknit holidays -kirjan pussukasta. Kavennukset tein omasta päästä ja kyllä näkyy. En ole tyytyväinen, mutta silti käyttö: runsas.



Ja sitten päästäänkin jo YP:hen eli ystävänpäivään. YP:n jälkeisenä ensimmäisenä tiistaina nuorempi poika inspiroitui pilalle menneestä kääretorttulevystä (leivinjauhe loppui kesken, ei oikein kohonnut), sulatteli mustikat, vatkasi kerman ja vaati suklaakuorrutetta päälle. Syntyi aika mielenkiintoinen kakku. Makuyhdistelmä suoraan 8-vuotiaan käsikirjasta. Mutta mun tarttee sanoa, että mustikat suklaapohjaisen kakun ja suklaakuorrutteen kanssa oli mielenkiintoinen eikä ollenkaan ikävä tuttavuus. Käyttö: syöty loppuun.



Tässä on sitten uusin lempparini tentenknitsin 5th Avenue Infinity Scarf. Lankana Malabrigon merino worsted väri 118 tortuga 2 vyyhteä, puikot nro 5. Tästä piti tulla joululahja, mutta en ehtinyt edes aloittaa tekemistä ennen joulua. Purevat pakkaset saivat minut sitten toisiin ajatuksiin: tämä tuli minulle todella tarpeeseen.

En ole pingottanut kauluriani lainkaan. Nyt kun katson tentenknitsin kuvaa samasta huivista ymmärrän, miksi se kannattaisi tehdä. Ehkä sitten kevväämmällä. Langasta voin sanoa, että se on suloisen pehmeää ja väri on kaunis harmaan-violetti. Tässä työssä ei haittaa, vaikka kudoin vyyhdit peräkanaa, en siis vuorotellen kahdelta kerältä. Näiden kahden kerän värjäyksessä on kuitenkin todella suuri ero, joten jos tästä langasta jotain isompaa aikoo tehdä, kannattaa tosiaankin kutoa kahdelta kerältä vuorokerroksin.


Onnittelut kaikille maratonpostauksen loppuun asti jaksaneille!

perjantaina, tammikuuta 07, 2011

Ihan mahottomia tyyppejä


Viikon verran yritin kuvata näitä pipoja typyköiden päässä, mutta eipä millään meinannut onnistua: ihan tyhmää, mulla ei oo lupaa (sen syyn kyllä ymmärrän, mutta siitä ei ollut oikeasti kyse), ei ehi, just joo. Tätä kuvaussessiota varten yritin houkutella tyttöja ulos valonrippeiden äärelle, mutta eihän se käynyt. "Sillä ehdolla, että saadaan olla tässä ja Adam tulee kuvaan." Siis Adam Lambert, jos joku onneton ei satu tunnistamaan. Niinpä annoin periksi ja räpsin minkä pystyin, kun tytöt heiluivat ja kikattivat. Ekalla tähtäysyrityksellä he pyysivät minua kertomaan juuri ennen kuin otan kuvan ja kun tein työtä käskettyä, he nappasivat juuri sillä hetkellä myssyt pois päästään. Hahhah, äitejä on tooosi helppo huijata ja minulla on taas muutama harmaa hius enemmän.



Sitten operaatio kauluri, huoh. Tuon seesteisempää kuvaa en siitä tyttären kaulalla saanut, mutta näkyyhän Adam ainakin.


Myssyt: peruspipoja ilman sen kummempaa ohjetta
Lanka & puikot: Cornelia Tuttle Hamiltonin Heaven's Hand Wool Classic, käsin värjättyä villaa, alle vyyhti per pipo & Addin pyöröt 3,5 mm (muistaakseni)

Kauluri: Eternity Scarf (hieman soveltaen, koska langan tiheys oli eri kuin ohjeessa)
Lanka ja puikot: Abuelita Merino Silk (60 % merinoa + 40 % silkkiä, on muuten unelmalankaa kauluria varten), vajaat kaksi vyyhteä + Addin pyöröt 4,5 mm (muistaakseni)

Ravelryssä: pipot ja kauluri