Höpönassut kässymessuilla

Eilen oli retkipäivä: kävimme Saijan ja Saila-ystävän kanssa Tampereen Kädentaitomessuilla. Väkeä oli kuin pipoa ja pääkaupunkiseudun suhteellisen sosiaaliseen jonotuskulttuuriin tottuneelle tuli yllätyksenä, kuinka joku saattaa kävellä päälle jopa kahvilajonossa. Jonossa, jossa ollaan jo valmiiksi likeisissä tunnelmissa eikä tiivistämisen varaa ole. Hui, apua! Kaiken hulinan keskellä selvitimme kuitenkin tiemme mm. koulukaverini omistaman Tikkurituotteen pororukkasten sekä Kerän, Villavyyhdin (suurkiitokset arpajaisvoittolipusta!) ja Titityyn lankaihanuuksien äärelle. Minä nuuskutin tehokkaasti myös Teippitarhan teippejä ja Seija Ranttilan saamelaisaiheisia pussukoita. Kaikkein vaikuttavin juttu taisivat kuitenkin olla minulle Eija Kosken himmelit. Voi että ne olivat kauniita! Ja moderneja! Nyt on pakko kaivaa esille 80-luvulla hankkimani pitkä himmelineula ja yrittää askarrella edes pieni oma himmeli. Himmelinpoikanen.

Nämä bloggaajat unohtivat kamerat kotiin, mutta Saila näpsi kuvia kännykällään. Ja naureskeli, kuinka siskosten silmät loistivat ja kikatus oli herkässä, kun olimme kärkijoukoissa hakemassa Arnelta ja Carlokselta nimmareita nukkekirjoihimme. Kyllä olivat sedät ihan yhtä söpöjä ja rentoja livenä kuin youtube-videoilla. :)

Tässä vielä miekkoset saksalaisessa haastattelussa:

Monitaitureita, mekö?

Villapuvuissa 1970

Saimme Lepopuikon Mialta tunnustuksen, kiitos! Emme nimeä 15 palkinnonsaajaa sen kummemmin, mutta päivitimme blogilinkkilistamme ja siinähän niitä lemppareita on. Paljon on ihania blogeja, kiva että jaksatte väkertää ja raportoida.

Tuija ja Nalle 1972

Seitsemän satunnaista asiaa Tuijasta Saijan silmin:

1. Tuija on tarkka ja perusteellinen. Kun hän innostuu, hän hurahtaa täysin ja uppoutuu tutkimaan asian kuin asian perin pohjin.
2. Pienenä Tuija halusi taitoluistelijaksi. Pompimme molemmat valssihyppyjä ja teimme vaakoja olohuoneen lattialla. Unkarilaiset jäätanssijat (ei tule nimi mieleen) olivat suosikkejamme ennen Torvill & Deania.  
3. Tuija tulee ylivilkkaaksi, jos erehtyy juomaan kupinkin kahvia.
4. Tuijalla on ollut lemmikkinä sauvasirkka. Se asusti lasipurkissa ja talvehti kellarissa.
5. Tuija sauvakävelee. 
6. Tuijalla on kaunis sopraanoääni.
7. Tuijalla on tarkka maku vaatteiden ja sisustuksen suhteen.

Saija mummulan nurmikolla 1975

Seitsemän totuutta Saijasta Tuijan silmin:

1. Saijalla on ollut marsu, jonka nimi oli Töyhtö.
2. Saija oli kympin tyttö.
3. Saija on opiskellut käsityöalaa ja ranskaa. Ja sitten sitä, mikä siitä tuli isona. Paitsi, että ei se sillä alalla ole. ;-)
4. Kesällä -86 teimme pyöräretken Ahvenanmaalle ja Saija kirjoitti matkapäiväkirjaansa mm. näin:

5. Saija on vieraillut Oscar-palkitun näyttelijän kodissa New Yorkissa.
6. Saijalla oli lukiossa valinnaisaineena tekstiilityö ja hän taituroi itselleen Tuuterin kansallispuvun. Kirjoi rekon ja kaikkea. Se oli tosi hieno. Myöhemmin puvulle kävi köpelösti, kun isämme heitti sen vahingossa muun kaman mukana roskiin. Nyyyyyh.
7. Saijan huumorintaju pelastaa monesta.

Mummulassa 1972

Korkeasaaressa 1973

Paluu arkeen

Kotimatka eilen illalla tyssäsi muutaman sadan metrin päähän mökistä. Ainakin 20 metrinen mänty köllötti tien tukkeena. Onneksi ei oltu sen kauempana moottorisahasta ja apujoukoista. Ei siinä sitten kauan nokka tuhissut, kun puu oli sahattu paloiksi ja heitelty tien sivuun. Kotonakin oli onneksi sähköt kunnossa ja koivikko paikallaan.

Jouluretkellä Turussa

Junamatkailua, turkulaisia pikkujoulukuusia, auringonpaistetta, vihreää nurmikkoa, koleaa tuulta, kohmeisia sormia, suomenlampaan villaa, alpakkasäärystimet, leipämaistiaisia, keramiikkaa, glühweinia, italialaista ruokaa, yllättävä tapaaminen, piparkakkumuotti, kutominen, höpöttely ja nauru. Niistä oli meidän jouluretki tehty.

Tänä viikonloppuna olisi tiedossa jouluisia rientoja pääkaupunkiseudulla. Naisten joulumessut ovat käynnissä ja Silmä, pisto, tikki, takki -markkinoiden yrittäjätkin tempaisevat jouluisesti. Hauskaa!

Täydellinen suunnitelma

Tuleva lauantai on varattu siskosten perinteiselle jouluretkelle. Tänä vuonna suuntaamme heti aamusta Paimioon Adalmiinan helmeen ja sieltä Turun houkutuksiin. Listalla on mm. joulumarkkinoita ja Carl Larssonia ja mitä vaan sattuu nokan eteen tulemaan. Tärkeintä on haistella joulutunnelmaa. Tehdään mitä ehditään ja välissä tarvitaan hyvää* kahvia ja teetä, mikä muuten, kun nyt tuli puheeksi, on retkillämme osoittautunut yllättävän vaikeaksi yhdistelmäksi. Meinaan, että samasta paikasta saa harvoin molempia. Vinkatkaa, jos tiedätte Turusta sellaisen paikan.



*Hyvää kahvia = kunnollisella espressokoneella tehtyä oikeata vahvaa kahvia maidolla tai ilman
Hyvää teetä = oikeassa lämpötilassa haudutettua laadukasta mielellään mustaa teetä (Tuija, tämän enempää en osaa teetoiveistasi sanoa, sori)

Kirjamessujen satoa

Kävin eilen kirjamessuilla ja olipas siellä mukavaa. Vaeltelin ympäriinsä, hypistelin kirjoja, kuuntelin muun muassa Hotakaista ja Liehua, kuvasin Tikkumäen tallin sukkaheppoja, bongasin kauniin neulehameen ja kuuntelin Maria Kalaniemeä. Tulipa myös lallateltua Marian mukana ja sitten huomasin, että Vexi Salmi istuu vastapäätä. (Sori Vexi, en osannut sanoja!)

Teoksen osastolta kassiin hyppäsi uunituore Lapaskirja. Se on kaunis, se on rouhea, se on hienolla tavalla suomalainen! Suosikkejani taitavat olla Friika, Reha, Vammus ja Tomppo, ja niistä viimeisen aion kutoa erään pikkupojan joulupakettiin. Mutta voih, yksi asia kirjassa harmittaa. Lienen nipo, punakynän kanssa huseeraava kukkahattutäti, pahimman luokan tarkkanen ja tuhma ihminen muutenkin, mutta hiukan ottaa pattiin, että neuleohjeiden väliin ripoteltu jutusteleva teksti on toimitettu hienoon kokonaisuuten nähden harmillisen leväperäisesti. Mitä tämä tarkoittaa: "Olemme pyrkineet kirjoittamaan tämän kirjan ohjeet siten, ettei tekijä ole täysin riippuvainen puikkomääristä tai tekniikoista." Siis mitä, mistä puikkomääristä?

Nyt niuhotus sikseen. Painun miettimään, tekisinkö lahja-Tompon tästä ja tuosta neuleesta yli jääneestä langasta, jota on jäljellä vyyhtikaupalla.

Nostalgiaa

Tällaisia viehättäviä 30-50-luvun neule- ja virkkauslehtiä löysin eilen antikvariaatista. Neoviuksen Virkkaus- ja neuletyöt, jonka kannessa on soma vauva, on vuodelta 1939. Muut kaksi ovat vuosilta 1951 ja -53. Alimpana on sveitsiläinen Masche-käsityölehti vuodelta 1949. Sen välissä on ehjä ja käyttämätön silitysarkki kirjontakuvioita varten.

"Hänellä on yllään somat urheilutamineet" vuodelta -51.

Tytön takin tyylitelty poro-kuusi -kuvio valkoisella pohjalla on todella kaunis (Masche-lehdestä). Pojan housujen raitakuvion rikkoo mielestäni aika modernisti kaksi kalaa. Muotokielestä tulee mieleen videopelit.

Tämä ujo neitokainen vuodelta 1939 esittelee neulottua alusasua, joka on koristeltu pienin kukkasin pääntien kohdalta.

Kerroin eilen myös, että puikoilla on kaksi neuletakkia. Kolme, jos ollaan tarkkoja, mutta siitä yhdestä ei kannata puhua. Se on ollut puikoilla jo vuosia. Tästä kanervan värisestä tulee Veera Välimäen Slow line. Olin pitkään sitä mieltä, että en pidä Veeran neuleista, koska niin moni niistä on jotenkin ei symmetrinen, mutta kesällä yhtäkkiä kolahti. Varmaan se johtuu siitä, että Tuija on niitä tikuttanut roppakaupalla. Tämä on ensimmäinen veerani ja so far ei valittamista. Mutta työ lepää nyt hetken, sillä puikoilla on kiireisempi projekti.

Ystäville syntyy vauva aivan näinä päivinä ja tajusin, että nyt jos koskaan on mahdollisuus kutoa jotain pientä ja sievää. Puikoilla on Kelly Brookerin Beyond Puerperium (Raverly-linkki).

Motto

Ostin tänään ihastuttavia vanhoja käsityölehtiä. Vanhimmasta niistä, Virkkaus- ja neuletyöt -lehden syysnumerosta vuodelta 1939, löytyi motto.

Puikoilla on pari neuletakkia, mutta elämän yksitoikkoisuus ei meinaa arkena katketa lainkaan, jotta pystyisin sitä maustamaan kutomisella. Jatkan yrittämistä.

Kesäkäsityökirous?

Äitini kutomat myssyt olivat aikoinaan järjestään liian isoja. Minä puolestani olen heinäkuun alusta asti yrittänyt kutoa pellavalangasta jotakin, jota voitaisiin käsityölehdessä kuvailla ilmavaksi ja kesätuulen raikkaaksi, mutta ei onnistu niin millään. Olen kokeillut tunikaa omasta päästä, tunikaa valmiista ohjeesta soveltaen ja paitaa valmista ohjetta kirjaimellisesti noudattaen, mutta tiheydet elävät omaa elämäänsä ja saattaa olla myös, että minä olen ohjetta muka kätevämmäksi soveltaessani luonut vain puolet tarkoitetusta silmukkamäärästä ja tajunnut sen vasta neuleen ollessa melkein valmis. Eikös tämä ole ollut kuumin kesä vuosikymmeniin? Siinäkö selitys pään pehmeydelle? Mahtui se päälle, mutta ei näyttänyt ihan siltä miltä piti. Toissapäivänä vaihdoin strategiaa: nyt on hyppysissä Rowanin Milk Cotton ja nenän edessä uusi ohje - riittääköhän se kirouksen murtamiseen? Vielä on kesää jäljellä ja minä kudon varpaatkin ristissä.

Lähiruokaa

Piipahdin tänään lähiruokamarkkinoilla. Mukaan tarttui kuhafileitä, mansikoita, herneitä, ihanaa Armas kyytönmaitojuustoa ja järjettömän hyvää sitruunahunajaa (mitä laitoin paahtoleivälle ennen tätä?!?) sekä pikkuisen Suomen lampaan lankaa. Tori kiertää kesän ja syksyn Pirkanmaalla pientuottajien tiloilla. Valitettavasti minulla ei ole kuvia, mutta kurkatkaa täältä tulevien tuottajatorien päivät ja paikat sekä tilojen esittelyt. Hieno konsepti. Toivottavasti hanke menestyy ja tuottajat saavat siitä muutakin kuin kokemusta.

Aurinkoista palmusunnuntaita!

Ps. Mehiläisen ohje Mochimochi-maasta.

Joulutunnelmia

Lasten silmin

Lasten äidin silmin

Joulupallon ohje Arnen ja Carloksen Julekuler-kirjasta

Sieniin otin osviittaa Tante Grønin joulukalenterin kärpässienistä

Ravelryssä: pallero ja sienet

Arne & Carlos rulettaa

Söpönsöpöä

Vierastan postauksia, joissa vain ja ainoastaan esitellään ostoksia, mutta tämä on nyt sellainen, kun nämä ovat niin kauhean söpöjä ja niistä tuli iloinen mieli. Käyttökin on kaikille mietittynä:

• Sienessä säilytän neuloja. Sinne eivät mahdu käyräpäiset neuleneulat, joille sen olin ajatellut, mutta lyhyemmät sitten.
• Pingviininauha roikottimeksi tupsuille, kudottuille palloille tai muille joulukoristeille.
• Hopeiset silmukkamerkit nyt vaan tuntuvat ihan erilaisilta, vaikka sitten pitsihuivin virhekohtaa purkaessa.
• Napit neuleeseen, ehkä harmaaseen.
• Kissamerkki on ihan pelkästään söpö, vaikka olenkin enemmän koiraihminen. Mutta raaskiiko sitä kiinnittää mihinkään? Mitä, jos se häviää?

Söpöydet Peikonpojan puodista.

Kesäkukkia

Poikkesin vain kertomaan, että löysin nuo kukat äsken iltalenkillä pellon pientareelta. Ja että puikoilla on Mokkasukkaa. Eipä muuta tällä kertaa.

Ilon aiheita

1. Löysin pihalta kiven, johon luonto on muovannut sydämen. Annoin sen miehelleni.

2. Upea unikkoni kukkii vihdoin. Se selvisi vanhan talon purkamisesta ja uuden rakentamisesta. Se on kasvattanut joka vuosi komean varren ja nupun ja sitten NAPS! Rusakko on käynyt syömässä nupun. Mutta ei tänä vuonna. Naapuri kertoi, että rusakot kärsivät viime talvena rutosta ja siksi niitä olisi niin vähän. Tiedä häntä, mutta tänä vuonna unikko saa vihdoin kukkia.

3. Minulla on jo 31 isoäidinneliötä valmiina. Aloittaessani näin mielessäni melko suuren peiton. Olen matkan varrella ja tekemisen hidastuessa tinkinyt kokotavoitteesta. Ainakin virkkaan puolivalmiit valmiiksi ja täydennän aukot. Peitosta ei siten tulisi suuri, mutta ehkä sen ei tarvitse olla. Tykkään väreistä ja mallista ja iloitsen jokaisesta valmistuvasta neliöstä erikseen.

Kesäloma

Lapsilla alkoi kesäloma. Toisella se on ensimmäinen pitkä koulun kesäloma, toisella peruskoulu päättyi ja odotellaan tietoa jatkokoulutuspaikasta. Juhlan kunniaksi tein valkosuklaakakun terästettynä yhden limen mehulla ja täytyy sanoa drontti Edvardia* mukaellen, että jotkut kohdat eivät olleet suorastaan pahoja ;-).

Viime yönä nukuimme kellon ympäri. Kymmenen jälkeen jääkarhukoira herätti meidät aamulenkille. Auringon paiste ja kesän lämpö houkuttelivat juomaan aamukahvit ulkona. Aamukahvittelupaikan edessä on kukkapenkkini, joka on tänä vuonna roihahtanut kasvuun. Päivänkakkarat ovat vallanneet lähes koko penkin, mutta vielä unikot, liljat ja vuohenjuuret (tuo keltainen) sinnittelevät. Syksyllä taitaa olla edessä päivänkakkaroiden perkaus.


Pari viikkoa sitten kukkapenkissä kukkivat vain vuohenjuuret.

Nyt mukaan ovat tulleet myös sireenit, päivänkakkarat ja liljat. Sireenit siirsin nykyiselle paikalleen monta vuotta sitten, mutta nyt vasta ne ovat alkaneet kukkia. Tuolla paikalla oli korkeat sireenipensaat alunperin, tänne muuttessamme, mutta rakennusaikana jouduimme hävittämään ne. Iloitsen siitä, että piha on taas toipunut vähän lisää rakentamisen aiheuttamista muutoksista.

Eniten silti iloitsen siitä, että alppikärhöni, joita on kaksi, kukkivat tänä vuonna. Toinen kukkii niin ikään ensimmäistä kertaa, vaikka se on ollut minulla jo monta vuotta. Tämä kärhö muutti meille viime vuonna Virosta ja on selvästi viihtynyt, kuten myös ensimmäisen kuvan valkoiset sireenit.

* Tove Jansson: Muumipapan urotyöt

Niitä näitä

Sillä aikaa kun yksi huiteli New Yorkissa, toinen raivasi ja siivosi esikoisen rippijuhlia varten. Ja koska siivoajalle siivousprojektikin voi olla käsityöprojekti, hän kehittää ohi mennessään vision vaaleasta farkkukankaisesta hupusta, jolla rippilapsen huoneesta alakertaan muilutettu rahimikälie naamioitaisiin vähän paremmin olkkariin sopivaksi. Niinpä sillä aikaa, kun rippilapsen tukkaa saksitaan rippikuntoon, siivoaja ryntää läheiseen kangaskauppaan ja ostaa sieltä liikkeen ainoaa farkkukangasta ja saa reilun alennuksen, koska kankaassa on värivirhe. Kotona siivoaja on kerrankin fiksu ja pesee kankaan ennen leikkaamista. Sitten hän leikkaa kankaan niin, että värivirhekohta jää käyttämättä ja surautta iltayöstä jääkiekkoa katsellessaan sen kaivatun hupun. Ei varmaan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta pysyy sentään paikallaan.

Paria päivää ennen juhlia siivoaja päättää hankkia myös uuden pöytäliinakankaan ja herää ompelemaan sitä juhlien aattona kello kahdeksalta. Ja päästiinhän lopulta juhlimaankin! Hienot ja herkulliset ruoat teki joku muu.

***

Neulemotivaatio on ollut hukassa. Juuri ennen lämpimiä säitä aloitin uuden Lopi-neuleen eikä sen kutominen houkutellut hellesäässä sitten yhtään eikä nyt viileämmälläkään meinaa huvittaa. Yritän vielä euroviisujen voimalla, mutta jos ei onnistu, vaihdan suosiolla projektia.

***

Olemme kauniita bloggaajia, kiitos Tess! Ojennamme palkinnon eteenpäin kaikille seuraamillemme kauniille ja elämänmakuisille blogeille, joista suuri osa löytyy sivupalkista.