Miekkoset vauhdissa!

Monet lienevät huomanneen, että Arnen ja Carloksen Joulupallo-kirja on ilmestynyt suomeksi. Aamu-tv:ssäkin he olivat tänään. Minä pimahdin palloista jo viime vuonna ja tilasin samantien norjalaisen painoksen. Miehiltä itseltään on jo näköjään syntynyt uutta hassua:

Mainioita ovat!

Kirjamessujen satoa

Kävin eilen kirjamessuilla ja olipas siellä mukavaa. Vaeltelin ympäriinsä, hypistelin kirjoja, kuuntelin muun muassa Hotakaista ja Liehua, kuvasin Tikkumäen tallin sukkaheppoja, bongasin kauniin neulehameen ja kuuntelin Maria Kalaniemeä. Tulipa myös lallateltua Marian mukana ja sitten huomasin, että Vexi Salmi istuu vastapäätä. (Sori Vexi, en osannut sanoja!)

Teoksen osastolta kassiin hyppäsi uunituore Lapaskirja. Se on kaunis, se on rouhea, se on hienolla tavalla suomalainen! Suosikkejani taitavat olla Friika, Reha, Vammus ja Tomppo, ja niistä viimeisen aion kutoa erään pikkupojan joulupakettiin. Mutta voih, yksi asia kirjassa harmittaa. Lienen nipo, punakynän kanssa huseeraava kukkahattutäti, pahimman luokan tarkkanen ja tuhma ihminen muutenkin, mutta hiukan ottaa pattiin, että neuleohjeiden väliin ripoteltu jutusteleva teksti on toimitettu hienoon kokonaisuuten nähden harmillisen leväperäisesti. Mitä tämä tarkoittaa: "Olemme pyrkineet kirjoittamaan tämän kirjan ohjeet siten, ettei tekijä ole täysin riippuvainen puikkomääristä tai tekniikoista." Siis mitä, mistä puikkomääristä?

Nyt niuhotus sikseen. Painun miettimään, tekisinkö lahja-Tompon tästä ja tuosta neuleesta yli jääneestä langasta, jota on jäljellä vyyhtikaupalla.

Lahden tuolla puolen

Sää helli ja vanhassa kaupungissa on kaunista, mutta joku minua Tallinnassa häiritsee. Kenties villin lännen meininki, joka välittyy heti ensimmäisen kuvan silhuetista. Ja se sama meininki tuntuu ulottuvan monille tasoille tallinnalaisten elämässä ja työssä, puhumattakaan siitä, että osa suomalaisturisteista solahtaa länkkärirooliin yhä aivan liian sujuvasti.

***

Minun oli tarkoitus käydä Karnaluksissa, mutta kun muka muistin missä se on enkä tarkastanut, tallustelin harhaan. Ja sitten pitikin jo tehdä jotain tyttärelle kiinnostavaa. Kirjakaupasta mukaan tarttui kuitenkin Aino Praaklin hieno ja perusteellinen lapaskirja Eesti labakindad ilma laande laiali. Virolaisilla on nyt värikuvateoksena se opus, jonka suomalainen sisko eli Eeva Haaviston 100 kansanomaista kuviokudinmallia on jämähtänyt mustavalkoaikaan. Painoskin on jotakuinkin lopussa. Tapiolan Akateemisessa niitä tosin oli keväällä kolme kappaletta, joista kahmin yhden Saijalle ja toisen itselleni.

Hurahduksia

En mainosta, mutta tunnustan että hurahdin. Kässykassi ja puikkopussi puikkoineen ratkaisivat - olen varmaan juuri mainostoimiston määrittelemä ihanneuhri. Livenä kassi on kuitenkin paljon isompi kuin luulin ja puikkopussi hankalan jäykkä, joten vaikka kassiin mahtuu isompikin neule ja siinä on käytännölliset kantokahvatkin, viikonloppuna pojan futisturnauksessa iski mikälie enkä kehdannut kulkea futiskansan keskuudessa Juju-kerhoa kiljuvan täsmäkassin kanssa, vaan sujautin käsityöni anonyynimpään mustaan marimekkoon. On pussi kyllä kauhean kirkaskin ja kauhean muovinen ja aika hassu... Aito hurahduskassi. Mutta ainakin kotioloissa neuletyö pysyy siinä siististi tallessa.

Olen hurahtanut myös Lopi-lankoihin (joiden maahantuonti on sopivasti lopetettu). Ja villaan muutenkin ja Noro-raitoihin (feikkiäkin pitää kokeilla) ja väreihin ylipäätään (pitkän mustan-ruskean kauden jälkeen). Ja kirjoneulekaarrokkeisiin.

Mutta ennen villakauden alkua pitää saada valmiiksi pari muuta juttua.

*****

Lappuja 10-vuotiaamme ovessa... Meillä asuu murkku! (Jolla riittää vielä hommia tavutuksenkin kanssa.)

Haapsanen, Palopuro, Tuomikirva

"Veikeän vallaton kevät ja iloisenväriset langat innoittavat meitä neuletöiden pariin. Keveistä ilmavista langoista virkkaamme tai neulomme muodikkaan uuden asun. Tänä keväänä leikimme rohkeasti väreillä." Näin julisti VN virkkaus- ja neuletyöt -lehti v. 1967 numerossa 2. Väreistä ei lehdessä ole tietoakaan, kaikki kuvat ovat mustavalkoisia. Jokainen neule- ja virkkaustyö on sen sijaan nimetty huolellisesti hyönteisten tai muiden ötököiden nimillä.

Kiinnostaisiko teitä Haapsanen?

Vaiko ehkä Tuomikirva? (Mitkä Liza Minelli -silmät!)

Ahkeraliisa numero 4 samoin vuodelta 1967 on myös johdonmukainen neuleiden nimeämisessä. Tällä kertaa pitäydytään juna-asemien nimissä. Lehdessä jopa selitetään: "Kuvat on otettu Pikku Pässissä, Hyvinkää-Karkkila pikkujunassa. Tämä 45 km pitkä kapearaiteinen rata valmistui vuonna 1911, mutta joutuu nyt eläkkeelle uudempien kuljetusvälineiden ottaessa sen tehtävät." Söpöä.

Lempimallini lehdessä on Palopuro, naisen virkattu takki. Kymmenisen vuotta sitten suunnittelin tosissani tämän tekemistä ja malli puhuttelee yhä.

Sopisiko tyttärellenne Ikkala?

Entä jos lukee tämän päivän neulelehtiä: Malli nro 25, Naisen virkattu pipo ja lapaset. Malli nro 6, miehen paita. Boooriiinggg!

Inspiraatiota rapakon takaa

T: Jaaha, on käyty kirjaostoksilla. Mikä on teoksen nimi?
S: Mason-Dixon Knitting Outside the Lines.

T: Miksi ostit juuri sen?
S: Tykkäsin kovasti ensimmäisestä Mason-Dixonista, joten olihan toinenkin pakko saada. Voiko kirja olla huono, jos sen alaotsikko kuuluu:"Patterns, stories, pictures, true confessions, tricky bits, whole new worlds, and familiar ones, too"?

T: Kenelle kirja on tarkoitettu?
S: Kenelle tahansa, jolla pysyvät puikot kädessä. Englantia pitäisi ehkä hiukan osata myös.

T: Mikä kirjassa on kivointa?
S: Kuvat, tarinat, älyvapaa huumori.

T: Mistä ohjeesta pidät eniten?
S: Saako valita monta? Metropole-takki, Kiki Mariko -matto ja älyvapaaosastolla Swifty-mopinsuojus.
T: Ahkera siivoojatäti kun olet. Sopii niihin edellisen kirjan ohjeella kutomiisi tiskirätteihin. Koiratkin tykkää, ehkä.

T: Onko yökkiksiä?
S: Cardi cozy (ohut mohairneule). En tajua, mitä käyttöä on neuletakilla, jonka tekemiseen täytyisi käyttää tuntikausia ja joka joka tapauksessa repeäisi heti, kun jäisi kiinni ensimmäiseen rottinkituoliin.
T: Vaikka meillä päin ei ole rottinkituoleja, minäkään en ole innostunut itse mallista, liian leveä ja tylsäkin, mutta Kidsilk Hazea haluaisin silti joskus kokeilla, sisäinen höttöilijäni piipittää.

T: Entä sukkaohjeet, kolahtaako?
S: Onhan noita palmikkosukkia nähty. En kiinnittänyt niihin edes huomiota. En myöskään erityisemmin pidä palmikoiden tekemisestä. Mutta voisiko joulusukan ohjeella tehdä polvisukat? Niihin voisi nimien sijaan kirjoittaa "oikea" ja "vasen", niin ei pääsisi perusasiat unohtumaan.

T: Errant-sukkien suunnittelija antaa muuten blogissaan ohjeet siihen, miten sukkien kaapeleista saa vielä vaeltelevaisemmat.
S: Jaa että mitä? Voisiko ne saada vaeltamaan itsekseen esim. kauppaan ja takaisin?

T: Köh.

T: Uskotko jälkimmäisessä sukkamallissa olevaan ohjeeseen siitä, miten palmikoita neulotaan ilman palmikkopuikkoa? Pysyvätkö silmukat muka tällaisen tavallisen tumpelon hyppysissä? Oletko testannut?
S: Kuten sanottu, en kiinnittänyt sukkaohjeisiin mitään huomiota enkä lukenut ohjeita, vielä. Nyt mielenkiinto heräsi.

T: Entä uppoaako nuorisoneule teidän 14-vuotiaan makuun?
S: Ei uponnut. Selkeä yökkis.
T: Meilläkin sanottiin yhteen ääneen YÄK. Vasta seuraavien sivujen vauvaneuleiden kohdalla alkoi tyttären ja kaverinsa ihku-uikutus.

T: Kuinka monta huovutettua joulukuusta on jo värkättynä?
S: Voi ei! Oletko sä jo aloittanut?!? Mulla ei ole vielä yhtään.

T: No comments.

T: Kannattiko kirja hankkia?
S: Ehdottomasti!
Ps. T haaveilee, että Habu-langat riittäisivät tuolla kaksikerrosidealla toteutettuun pikkupikku huiviin. Höttöä höttöä.