Kesäkäsityö

Ostin tämän langan kesän alussa sillä mielellä, että kudon rennon, löyhäneuloksisen, liehuvahkon, hihattoman, T-paidan päällä pidettävän tunikan. Kudoin mallitilkkuja, nuuskin ohjeita ja mietin ja pohdin, mutta Sitä Oikeaa ohjetta ei löytynyt eikä usko riittänyt ruveta väsäämäämään aivan omasta päästäkään. Sitten mietin, että josko hame ja nimenomaan tämä ihana hame, mutta sekin tyssäsi heti alkuunsa, kun korkeussuuntainen tiheys, joka olisi olennainen tässä työssä, oli aivan metsässä. Kesäkuu kului tässä hetteikössä, kunnes juuri ennen kesälomamatkaa silmään sattui jo pitempään hyllyssä tilaisuuttaan odottanut kiva teos ja malli:

Mittailin, että kirjan ohjeella pitäisi tulla suunnilleen sopiva minulle, kävin ostamassa puupuikot, jotta voin aloittaa kutomisen heti lentokoneessa, mallailin omista varastoista sopivaa lankaa pariksi puuvilla-pellavalle, kudoin taas koetilkkua ja siitä se lähti. Tällaisiin maisemiin mentiin ja

tässä ollaan jo purkuvaiheessa. Ei näytä hyvältä, ei.

Aloitin sitten apinan raivolla uudelleen pelkällä puuvilla-pellavalla, ja aika hetipian kotiin paluun jälkeen oli valmista.

Kummitus? Tursas? Ainakin japanilaiset pienet ihmiset ovat vielä pienempiä kuin suomalaiset pienet ihmiset, jotenkin litteämpiä. Onneksi tyttö tykkää. (Huom. Tyttö nappasi myös äidin paidan käyttöön. Tästäkö se alkaa? 9-vuotiaana?)

Malli: Cape Vest Knit-kirjasta, kustantaja Ondori, ISBN 277-11375-3

Lanka: Dropsin Bomull-Lin, n. 270 g

Ohje on japanilaisen graafinen, sellainen sangen yksinkertainen versio, ja sitä oli tosi helppo seurata, kunhan laskeskeli kiltisti ruudut ja silmukat. Korkeussuunnassa mittasin senttimetreissä.

***

Ps. Täti syötti mulle tänään voikukanlehtiä.

Uusia ihania

Tämä juttu sisältää surutonta mainontaa ja hehkutusta.

Kävinpä minäkin viime viikonloppuna Helsingissä Wanhassa Satamassa messuilemassa. Olin saanut aikaisemmin Helskystä kaksi yhden hinnalla -kutsun ja minun piti pyytää siskoa kaveriksi, mutta kääk, unohdin työkiireiden tuiskeessa - sori! Seuraavan kerran muistin asian vasta lauantaina, kun silmä osui Hesaria lukiessani Minne mennä -palstalla messuilmoitukseen. Siinä romuttuivat samantien jalot lauantaisiivoussuunnitelmat, kun mieskin näytti vihreää valoa.

Keskikäytävää ja sen ulokkeita kolutessani tuntui, että eihän täällä tänä vuonna ole paljonkaan kiinnostavaa. Japanilaisia käsityökirjoja tosin selailin hartaasti yhdellä ständillä, mutta ihme kyllä mikään niistä ei räjäyttänyt tajuntaa. Raijan aitan nyssäkästä nappasin pieniä kirjontalankavyyhtejä siskolle ja joltakin toiselta tiskiltä Kaffe Fasset -sukkalankaa tyttären sukkia varten, mutta sitten taivas aukeni: Titityy. Minä kuulun siihen porukkaan, joiden vähäinenkin aivotoiminta seisahtuu odottamattomien lankaihanuuksien äärellä. Silmät harittavat, sydän hakkaa ja käsi haparoi, ja sitten tulee tehtyä kaikenlaisia hulluuksia, kuten ostettua vaivaiset kaksi pallukkaa Habu-lankaa ja nekin eri laatua ja eri väriä. Näin kävi viime talvena Lontoossa I Knit -puodissa. Ne nyttyrät ovat saaneet toistaiseksi tyytyä pölyyntymään sisistuselementteinä. Tämän parempaan en nytkään pystynyt:

Shibuin sukkalankaa ja alpakkalankaa - nam. No on niissäkin ihanuutta ja potentiaalia yllin kyllin. Puikot ja koukku (menossa siskolle)täältä.

Sukkalanka pääsi ulkoilemaan sunnuntaina

(anteeksi huono laatu, ei oltu tarpeeksi nopeita, kamera ja minä) ja suunnitelma on tämä:

Ratsukoita ihastellessani ja koetilkkua tikuttaessani taustalla raksutti Titityyn osastolla käymäni keskustelu langansäilytyksen ikuisuusongelmasta, ja niinpä kaivoin illalla sohvan päädyssä majailevasta pussikasasta heinäkuusta asti uinuneen putkineulosvyyhdin, kerin sen ja annoin palaa:

Tuosta olisi tarkoitus tulla selvästi reilumpi isosisko pienemmälle (virkattu putkiksesta), kunhan selvitän, mitä neulosta tämä tarkkaan ottaen olikaan ja mistä saan sitä helpoiten lisää. Ja ne sohvan päädyn lankapussit muuttavat siis sitten tänne.

Eikä tässä ollut vielä kaikki. Maanantaina saapui - epäonnisten yhteensattumien takia Peikonpojan henkilökohtaisesti kotiin tuomana(kiitokset vielä kerran!) - tällaisia kaunokaisia:

No nyt olen jo sanaton.