Vappupipo

Ylioppilaslakki kiristää ja tuntuu muutenkin turhalta, tohtorinhattua minulla ei ole (eikä se edes kuulu vappuun), joten pitsipipo päähän vaan.

Kuvausassistentteja riitti eilisellä Lintsi-retkellä joka lähtöön. :)

Pipomalli: The Shetland Traderin Norie
Lanka: Dropsin Baby Merino (väri 20), 1 kerä
Puikot: Addin pyöröt 2,5 & 3,0 mm
Pieni modaus: Aloitin kutomisen Rikke-piposta hyväksi havaitulla German Twist Cast-on -aloituksella ja pienemmällä puikkokoolla, jolla tavalla vältin lisäykset reunaosan jälkeen ja reunasta tuli mukavasti rikkemäisen joustava.
Ravelryssä

Synttärineuleita

 

Syntymäpäivälahjapajalta iltaa. Muutama pikkuneule täällä vain on valmistunut.

 

 

Rikke-pipohan se täältäkin tulla tupsahti. Pakkohan sitä oli kokeilla, kun niin kehuttiin. Eikä se pöllömpi ollut tehdä ja Cascaden 220 sopi siihen loistavasti (väri 9470). Juuri oikean värinen kukka löytyi Tallinnan reissulta. Pipolle kaveriksi tein toisen kestosuosikin eli Baktuksen. Nämä matkasivat Turkuun ystävälle. 

 

No sitten on tämä isosisko, jolle päätin "huitaista" jotain myös. Haaviston lapasmallit ovat odottaneet puikoille pääsyä jo pitkään. Posiolta viime kesänä ostamani koivulla värjätty keltainen villalanka huuteli Haaviston suuntaan ja sille kaveriksi löytyi omista kätköistä luonnonvalkoinen villalanka, joka luultavasti on Tammelan torilta anopin tuomaa. Yritin muutamaa muutakin lankaa mutta heti kättelyssä kävi selväksi, että Haaviston lapasmallit vaativat todella ohutta lankaa. Viksumpi olisi varmaan tajunnut sen heti siitä, että silmukkamäärät huitelevat 60:stä ylöspäin. Malliksi valikoitui nro 89 Rovaniemi, joka on mielestäni yksi kirjan kauneimmista.

 

Muuten lapasista tuli sopivat, mutta peukalot ovat hieman ahtaat. En oikein uskaltanut venyttää niitä märkinäkään, jotteivat ne olisi levähtäneet. Neulejälki olisi voinut olla tasaisempaakin. Pitää vissiin harjoitella enemmän kirjoneuleen tekemistä. Mielessä kutkuttaa, miltähän tämmöinen näyttäisi jotakin Haaviston perinnemallia käyttäen. 

 

Tarpeellisia lämmikkeitä II

Tyttären syyspipo valmistui jo syksyllä, sentään. Kuvat on otettu Linnanmäen valokarnevaaleissa. Koska kuvat ovat, mitä ovat, olen yrittänyt ottaa uusia monta kertaa tuon session jälkeen, mutta tulokset eivät ole olleet yhtään parempia. Tytär ei todellakaan ole linssilude, jos on kyse blogikuvista.

Langat ovat BC Garnin Semilla DK:ta, kumpaakin meni vajaa kerällinen. (Ravelryssä)

 

No sitten kävimme tikkitakkimarkkinoilla. Joulua kohti mentiin, mutta vettä satoi kaatamalla. Markkinat oli kuitenkin mukavat, ja tytär nappasi itselleen Titityyn pöydästä sukkalangat. Hieman kakistelin, kun hän ilmoitti haluavansa eriparisukat ja niihin vielä glitteriä. Sitten muistin, kuinka itse kudoin 18-vuotiaana eripariraitasukat ihan vain sen takia, että oli tylsä tehdä kaksi samanlaista sukkaa - lienemme samaa sukua.

Sukkalanka on Louhittaren riittoisaa Väinämöinen-lankaa ja glitteri Anchorin Artiste Metallic -virkkauslankaa. (Ravelryssä)

Lopuksi ikuisuusneule. Rupesin kutomaan huivia keväällä, kun kävin pikavisiitillä pohjoisessa, ja niin tästä muotoutui matkaneule, jota on tuuletettu sen jälkeen myös Lontoossa ja Tallinnassa. Malli on Baktus, tuo übersuosittu ja kiistojenkin kohteena ollut viaton ja vaatimaton huivimalli, joka taipuu moneen kuosiin. Tupsuisaksikin. Se ei vain minulle ole selvinnyt, miksi huivin nimi on Baktus, siis suomennettuna Paa Thorbjørn Egnerin hauskasta Satu hammaspeikoista -kirjasta (juu, molemmat norjalaisia, mutta silti?). Sitä luettiinkin meillä lapsille lähes yhtä ahkerasti kuin Hyppelihiiri Myökkipyökkimetsässä -kirjaa, joka on ihan hykerryttävän ja silmät kostuttavan riemastuttava. Lauluineen päivineen.

Lanka on Malabrigon sukkalankaa ja väri on Abril. (Ravelryssä)

Ps. Minä olen kuvassa kuin kauhuleffasta, mutta vakuutan että silmien kiihkeys johtuu vain keskittymisestä, kun kuvaan itseäni painavalla kameralla ja pohdin, osuuko kuvaan muuta kuin nenä.

Tarpeellisia lämmikkeitä I

Loppusyksy meni niin tiiviisti töiden kimpussa, että minulla ei riittänyt aikaa eikä energiaa tarttua isoihin neuleprojekteihin. Tein kuitenkin itselleni listan tarpeellisista pikkuneuleista, joita voisi tikutella sopivina hetkinä.

Intohimoni hämärä kohde, pitkät, ohuehkot sukat tai säärystimet joiden varsi pilkistää saappaasta rennon tyylikkäästi, odottaa yhä sitä juuri oikeaa mallia/ideaa/lankaa/inspiraation hetkeä, mutta jotain sentään on valmistunut.

Rikkehän se. Näitä näkee nyt melkein joka neuleblogissa eikä ihme, sillä malli on kaikkien ylistysten arvoinen: hauska ja helppo tehdä, ja päässä pitäessä jämäkkyyttä ja joustavuutta on juuri sopivassa suhteessa. Ihan lemppari! Nämä perusharmaat versiot - kuvissa on siis kaksi eri pipoa - ovat perusharmaa syyspipo (päässä) ja perusharmaa talvipipo (harjan varressa), kumpikin tehty harmaasta pitävän perustarpeisiin, mutta mallia voi tietysti varioida makunsa mukaan. Jaana esimerkiksi on tehnyt hiljattain tosi kauniita jämälankaversioita.

Tyttären kaveri pyysi minua kutomaan hänelle kaulurin, ja malliksi valikoitui jälleen kerran Michele Wangin Eternity Scarf. Näitä onkin tullut tehtyä jo neljä kappaletta. Lanka on Grignascon Flavia Baby -merinolankaa kaksinkertaisena. (Ravelryssä)

16-vuotiaan poikani ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän avasi erään lahjapussin jouluaattona: "Et kai sä kuvittele, että MÄ  itse kutoisin näistä jotain?" Pussissa oli siis lankavyyhtejä enkä todellakaan ollut kaavaillut pojalle moista piinaa, vaan koska idea lahjakaulaliinasta oli tullut viime tipassa ja olin hankkinut langat kinkunhakureissulla, päätin sitten kuitenkin armahtaa itseäni yöneulonnasta ja antaa vyyhdit au naturel. Alkuperäinen tarkoitus oli kutoa Stephen Westin Meadowbrook ihan pilkuntarkasti, mutta jo lankaa ostaessa tapahtui ensimmäiset lipsahdukset. Valinnan varaa ei ollut siihen hätään kovin paljon ja ensimmäisenä karsiutui punainen väri. No ei se mitään, otetaan sitten nättiä harmaata (vaikka onkin eri laatua kuin muut). Metrimääriä mallaisessani päädyin leventämään valkoisia raitoja, sillä muuten valkoista olisi tullut ostettua "liikaa" ja mustaa puolestaan olisi tarvittu ylimääräinen vyyhti. No ei sekään niin haittaa, ajattelin. Kun sitten rupesin joulupäivänä kutomishommiin, selvisi, että lanka on paksumpaa kuin vyötteessä annettiin ymmärtää ja silmukkamäärää piti pienentää. Ja siitähän seurasi, että alkuperäisen mallin palmikkokuvio ei enää toiminut. Joku neulojien suojelusenkeli ympärilläni kuitenkin taisi liihotella, koska aivan pienellä selauksella löysin The Harmony Guides -sarjan palmikkokirjasta mallikerran, joka sopi hatusta vetämääni silmukkamäärään (Wandering Paths sivulla 157, jos jotakuta kiinnostaa). Sitten oli enää jännitettävänä lankojen riittävyys... Loppu hyvin, kaikki hyvin, kuten näkyy, ja kiitokset vaan Stephen Westille tyylikkäästä kaulaliinaideasta. Ehkä vielä teen sen alkuperäisenkin, sillä tytär on ruvennut havittelemaan samantapaista. (Ravelryssä)

Beyond Puerperium

Ensimmäinen ylhäältä alas neulomani villatakki on valmis. Lauantaina viimeistelin takin ja ompelin napit ja illalla tulikin viesti, että poikavauva on syntynyt. Tervetuloa poika K!


Malli: Beyond Puerperium by Kelly Brooker
Lanka: Cascade Heritage Silk (85% Merino Superwash Wool, 15% Mulberry Silk; 100g/400m) vajaa 100g, väri 5637
Puikot: 3 mm 80 cm pyöröt
Tiheys: 25s/10 cm
Muuta: Puunapit
Raverlyssä (ohhoh, jaksoinpa vääntää sinnekin jotain merkintää!)

Malli on alunperin suunniteltu ihan vastasyntyneelle ja se ohje löytyy ilmaisohjeena Raverlystä (Puerperium Cardigan). Myöhemmin Kelly Brooker on julkaissut tämän myytävän ohjeen kolmelle eri lankavahvuudelle ja kokoja on vastasyntyneestä 2-vuotiaaseen. Ohjeissa ei ole eroa muuten, mutta alkuperäisessä ohjeessa on vain yksi koko ja se on paksummalle langalle kuin valitsemani Heritage Silk.

Ohje on helppo ja selkeä. Kylläpä villatakki olikin kiva tehdä yhtenä kappaleena! Mutta silti maltoin tuskin tehdä tämän valmiiksi, jotta pääsen taas oman Slow lineni kimppuun.

Heritage Silk taas on lanka, jossa haluaisin kylpeä aamuisin. Se on pehmeää kuin vauvan peppu, konepestävää (ainakin vyötteen mukaan) ja miellyttävää kutoa. Pientä värin irtoamista neuloessa oli havaittavissa. Toivottavasti vauvasta ei tule sininen.

Lankaa jäi hiukan, joten kaivoin Novitan sivuilta perineisen vauvan myssyn ohjeen ja huitaisin menemään samoilla kolmosen puikoilla. En malttanut olla tuomatta eloa hattuun Dropsin Fabelilla, väri 677. Se sopii herkullisesti takin väriin.



Edit: Sain juuri mieheltäni viestin, jossa luki: "Teitkin auton turvaistuinlämmittimen :-)". Hatusta tosiaan saattoi tulla hieman iso, mutta vetoan geeneihin ;-).

Pikkulämmikkeitä

Vielä on tilausta merinovillaisille lämmikkeille. Lunta on puoli metriä, ja vaikka mittari saattaa päivisin käydä plussan puolella, minulla ei ole tarvetta veuhottaa kaula paljaana, paljain päin. Käytetty on, alakuvan pölyt ja irtohius sen todistavat. :)

Pipo: Picklesin Natural Winter Kitin piponen (Ravelryssä)

Kauluri: Michele Wangin The Eternity Scarf (jo toinen, eka meni tyttärelle) (Ravelryssä)

Lanka: Malabrigo Rios, väri Zarzamora (863)

Puikot: Addin pyöröt, 4 mm (kai)

Kaikki pois

No niin, hoidetaanpas talven käsityöt alta pois kerralla.

Joululahjoiksi syntyi kaksi satsia Stephen Westin Windschief pipo-kauluri -settiä. Kuvassa oikeassa yläkulmassa on ruskea pienemmän pojan setti. Vanhemmalle pojalle tein mustan. Molemmat setit on tehty Cascade 220:sta, joka on kyllä ihan loistava lanka. Neuleiden käyttö: vähäinen. Minä olen käyttänyt ruskeaa kauluria ja erittäin hyväksi havainnut. Pojat eivät jostain syystä ole niihin koskeneet. Pipo on kuulemma liian ohut, kauluri nähtävästi liian paksu verrattuna kankaisiin Buffiin. Mutta tekijä itse tykkää.

Virkattu isoäidinneliöpeitto syntyi mannerten välisenä yhteistyönä Knitternutterin Lotan kanssa yhteisen ystävämme 50-vuotislahjaksi. Homma sujui kuin rasvattu: ehdotin peiton tekoa syksyllä. Lotalla olikin jemmassa vino pino tilkkuja noin 7-veljeksen paksuisesta langasta vain odottamassa inspiraatiota. Totesimme niiden olevan sopivan värisiä juhlakalun mieltymyksiä ajatellen. Vakoilin tilkkujen värisävyjä ja kerrosten määrää Raverlyssä ja ryhdyin tekemään tilkkuja minäkin. Joulun alla sain paketin Amerikasta ja totesin omien tilkkujeni olevan hiukan pienempiä kuin Lotan tilkut. Sommittelin Lotan tilkut keskelle, tein pari riviä keskitilkkujen kokoisia tilkkuja itse lisää ja virkkasin aiemmin tekemiini tilkkuihin kuhunkin kerroksen lisää (joulun välipäivät menivät siivillä). Ne sijoitin peiton reunakerrokseksi. Ainoana johtolankana pidin punaista väriä: keskitilkuissa ei ole punaista lainkaan, vain reunalla olevissa tilkuissa. Valmiin peiton koko on n. 80cm X 130 cm. Peitto luovutettiin tammikuun puolessa välissä. Käyttö: olen kuullut, että siitä tykkää sekä lahjan saaja että ihanainen mäyräkoiraneito Viivi.

Vasemmassa alakulmassa on helmikuun juhlakalun tämän vuotinen syntymäpäivälahja: Annikaisen Siiri-sukat Nallesta. Ohjetta muutin sen verran, että loin vain 48 silmukkaa 64 sijaan ja käytin puikkoja 3. Sukat sopivat ja värisävy miellytti saajaa. Käyttö: olivat tarpeen ainakin itse synttärikemuissa koko päivän ulkoilun jälkeen.

Kuvassa keskellä oleva oranssi pipo on miehelle joululahjaksi aiottu tekele omasta päästä. Taisin ennen joulua uhkailla miestä oranssilla pipolla ja päätinkin sitten toteuttaa uhkaukseni. Lankana Cascade 220. Puukuviot otin Melanie Falickin Handknit holidays -kirjan pussukasta. Kavennukset tein omasta päästä ja kyllä näkyy. En ole tyytyväinen, mutta silti käyttö: runsas.

Ja sitten päästäänkin jo YP:hen eli ystävänpäivään. YP:n jälkeisenä ensimmäisenä tiistaina nuorempi poika inspiroitui pilalle menneestä kääretorttulevystä (leivinjauhe loppui kesken, ei oikein kohonnut), sulatteli mustikat, vatkasi kerman ja vaati suklaakuorrutetta päälle. Syntyi aika mielenkiintoinen kakku. Makuyhdistelmä suoraan 8-vuotiaan käsikirjasta. Mutta mun tarttee sanoa, että mustikat suklaapohjaisen kakun ja suklaakuorrutteen kanssa oli mielenkiintoinen eikä ollenkaan ikävä tuttavuus. Käyttö: syöty loppuun.

Tässä on sitten uusin lempparini tentenknitsin 5th Avenue Infinity Scarf. Lankana Malabrigon merino worsted väri 118 tortuga 2 vyyhteä, puikot nro 5. Tästä piti tulla joululahja, mutta en ehtinyt edes aloittaa tekemistä ennen joulua. Purevat pakkaset saivat minut sitten toisiin ajatuksiin: tämä tuli minulle todella tarpeeseen.

En ole pingottanut kauluriani lainkaan. Nyt kun katson tentenknitsin kuvaa samasta huivista ymmärrän, miksi se kannattaisi tehdä. Ehkä sitten kevväämmällä. Langasta voin sanoa, että se on suloisen pehmeää ja väri on kaunis harmaan-violetti. Tässä työssä ei haittaa, vaikka kudoin vyyhdit peräkanaa, en siis vuorotellen kahdelta kerältä. Näiden kahden kerän värjäyksessä on kuitenkin todella suuri ero, joten jos tästä langasta jotain isompaa aikoo tehdä, kannattaa tosiaankin kutoa kahdelta kerältä vuorokerroksin.

Onnittelut kaikille maratonpostauksen loppuun asti jaksaneille!

Ihan mahottomia tyyppejä

Viikon verran yritin kuvata näitä pipoja typyköiden päässä, mutta eipä millään meinannut onnistua: ihan tyhmää, mulla ei oo lupaa (sen syyn kyllä ymmärrän, mutta siitä ei ollut oikeasti kyse), ei ehi, just joo. Tätä kuvaussessiota varten yritin houkutella tyttöja ulos valonrippeiden äärelle, mutta eihän se käynyt. "Sillä ehdolla, että saadaan olla tässä ja Adam tulee kuvaan." Siis Adam Lambert, jos joku onneton ei satu tunnistamaan. Niinpä annoin periksi ja räpsin minkä pystyin, kun tytöt heiluivat ja kikattivat. Ekalla tähtäysyrityksellä he pyysivät minua kertomaan juuri ennen kuin otan kuvan ja kun tein työtä käskettyä, he nappasivat juuri sillä hetkellä myssyt pois päästään. Hahhah, äitejä on tooosi helppo huijata ja minulla on taas muutama harmaa hius enemmän.

Sitten operaatio kauluri, huoh. Tuon seesteisempää kuvaa en siitä tyttären kaulalla saanut, mutta näkyyhän Adam ainakin.

Myssyt: peruspipoja ilman sen kummempaa ohjetta

Lanka & puikot: Cornelia Tuttle Hamiltonin Heaven's Hand Wool Classic, käsin värjättyä villaa, alle vyyhti per pipo & Addin pyöröt 3,5 mm (muistaakseni)

Kauluri: Eternity Scarf (hieman soveltaen, koska langan tiheys oli eri kuin ohjeessa)
Lanka ja puikot: Abuelita Merino Silk (60 % merinoa + 40 % silkkiä, on muuten unelmalankaa kauluria varten), vajaat kaksi vyyhteä + Addin pyöröt 4,5 mm (muistaakseni)

Ravelryssä: pipot ja kauluri

Talviunineulontaa

Joulun vieraskestitysosuudesta selvittyäni lösähdin sohvalle ja lojuin siinä eilisiltaan saakka lankaa, puikkoja, ohjeita, suklaata ja kaukosäädin käden ulottuvilla. Tuli katsottua muun muassa Gilmoren tyttöjä, Monte Criston kreiviä, Hercule Poirotia, Erästä joulutarinaa ja Sohvanvaltaajia. Tietenkin. Välillä sytyttelin kynttilöitä vastavalmistunut pipo päässä.

Sinerryksestä huolimatta pipon väri on vaaleanharmaa. Soisin pipon olevan vähän löysempi, valuvampi, mutta ehkä vaikutelmaa saa tehostettua kurtistamalla takaa? Tai kastelemalla ja möyhentämällä? Kokeilen ainakin ensimmäistä.

Mallikuvio on minusta aika jännä, en ole aikaisemmin nähnyt ihan samanlaista, mutta tekotapa oli siihen nähden tosi helppo. Jos joku aikoo tehdä saman pipon, kannattaa huomata, että pienimmässä koossa näyttää olevan pieni erhe silmukkamäärässä. Ihan vähän herättää hämmennystä, että ennen mallikuvion aloittamista tehtävät lisäykset eivät mene tasan silmukkamäärään nähden, mutta se ei haittaa yhtään, kunhan vaan tekee lisäyksiä pyydetyn määrän. Päälaen kavennuksissa sitten ihmetyttää enemmän, kun kavennusmallikerta ei olekaan jaollinen silmukkamäärällä. (Edit. Ja tuo lause vasta ihmetyttääkin. Aika harvoin pienemmän luvun voi jakaa tasan isommalla - hoh, pääni jäi talviunille. Tarkalleen sanottuna tarkoitin, että 112 ei ole jaollinen 6:lla.) Asia oli kuitenkin helppo korjata, minä lisäsin jossain vaiheessa yhden silmukan, vaikka ihan tismalleen taiteen sääntöjen mukaan homma ei niin menekään. En jaksanut vaan olla tarkka tarkkanen kesken ankaran löhöilyni.

Malli: Anna Karenina (http://www.umschlagplatz.at/ ja http://www.ravelry.com/patterns/library/anna-karenina-2)

Lanka: Mondial Sidney Superwash (100 % merino)

Puikot: Addin pyöröt, 3,5 mm (tehty magic loop -tekniikalla)

Ravelryssä

Pieniä mutta valmiita

Olen taltuttanut pieleen menneiden neulomusten aiheuttamaa plääh-oloa tikuttamalla pientä ja jotakuinkin idioottivarmaa.

Kääntöreunuksellinen Mustikkapipo kummipojalle. Lankana Lang Yarnsin Touring Superwash, 75 % villaa, 25 % polyamidia. Ohje oli muuten tosi hyvin kirjoitettu! Yritin analysoida, mikä ohjesta teki niin erinomaisen ja miksi joku toinen ohje ei herätä vastaavaa riemastusta, mutta en oikein päässyt asian ytimeen. Sen kuitenkin voin sanoa, että ohje oli looginen ja selkeästi kirjoitettu, ja kaikki sanottu piti paikkansa.

Coco Knitsin Simple Slouchy Hat ja Double Wrap Cowl itselle. Lanka on järkyttävän ihanaa (ja järkyttävän kallista) BC Garnin Manu-alpakkaa, jota ostin ensin yhden vyyhdin toissa syksynä (edit: ei vaan viime syksynä, kun nyt ajattelin asiaa tarkemmin - oli pakko korjata, vaikka tämä ei kauheasti maailmankirjoja heilauttele) Wanhan Sataman Kädentaitomessuilta Titityyn standiltä, kun en pystynyt sitä käsistäni poiskaan laskemaan. Tänne asti silittelin vyyhtiä silloin tällöin ja ihmettelin, mitä yhdestä vyyhdistä saisi aikaiseksi. Aloitin siitä sitten ensin kaulurin sillä toiveella, että jospa riittäisi, mutta eipä tietenkään. Piti sitten tilata varmuuden vuoksi pari vyyhtiä lisää (pipovaraa nääs) ja onneksi toinen värierä oli niin samanväristä, että vyyhdin vaihtumiskohtaa ei huomaa. Seiskan puikoilla kudoin ja tosi lämpimiä ja pehmoisia ovat. Jäljelle jäänyt nötterö riittää vielä ainakin yhteen pieneen kämmekkääseen... Tämä saattaa olla kierre, lanka on vaarallisen ihanaa. (Niin ja tuolla Coco Knitsillä näyttää olevan hauskoja malleja, täytyy itsekin perehtyä tarkemmin.)

Pakkanenko pisti totiseksi? - Tämä on Pajunkissa-pipo sopeutettuna ohjetta paksummalle langalle ja lörtsymmäksi versioksi. Neulos on sen verran sekaväristä ja napakkaa (en pingottanut), että pajunkissat erottuvat vähän turhan huonosti, mutta saa nyt luvan mennä noin. Lankana on Colinetten Skye-lankaa (100-prosenttinen villa, väri Frangipani, ostin vyyhdin vuosia sitten Anu Harkin edesmenneestä Ilo-puodista, joten oisko lankaan tarttunut jotain ekstraluovaa vähänksstylee karmaa? ai ei) yhdistettynä La Alpacan tummanpunaiseen alpakkalankaan, ja tuloksena oli neulos, jonka tiheys oli sileässä neuleessa 14 s/10 cm. Ältsin lämmin mössykkä ja kuvan täti tykkää, vaikka näyttääkin myrtsiltä.