ESTELLE MASKAME: DIMIMY - Kaipaan

Mielestäni on todella hienoa, että tämä sarja on a) julkaistu, b) suomennettu ja c) aika ahkerasti mainostettu, ainakin muun muassa Demi-lehdessä, sillä tämä on varmasti innostanut sellaisiakin nuoria lukemaan, jotka eivät yleensä kirjoihin tartu. Itse luin tämän viimeisen osan jo jonkin aikaa sitten.

Eden ja Tyler eivät ole puhuneet vuoteen. Eden on yhä raivoissaan Tylerille, joka vuosi sitten lähti ja jätti hänet hoitamaan yksin tuhoisan sotkun, joka heidän kielletyn suhteensa paljastumisesta seurasi. Eden yrittää nyt keskittyä psykologian opintoihinsa Chicagon yliopistossa. Kesätauolla hän palaa Santa Monicaan, mutta kaikkien yllätykseksi sinne palaa myös Tyler.

Missä Tyler on oikein ollut viimeisen vuoden, ja kuinka hän on voinut muuttua ja kasvaa vuodessa niin paljon? Tyler houkuttelee Edenin tutustumaan uuteen kotiinsa ja elämäänsä. Eden joutuu pohtimaan, onko jo liian myöhäistä antaa anteeksi vai voisiko aika olla heillekin uusi. Kenen hyväksyntää he oikeastaan niin kipeästi kaipaavat?

Tämän suhteen ei ollut sellaisia ongelmia kuin edellisen (eli hidas, kangerteleva alku), vaan se tempaisi minut heti mukaansa. Kirja tulikin luettua melkeinpä yhdeltä istumalta. Pidinkin tästä enemmän kuin edellisestä osasta, mutta ensimmäisen tasolle tämä ei ihan noussut.

Eden oli jälleen paikoitellen hahmona hiukkasen ärsyttävä, eikä hän mielestäni tarpeeksi muuttunut sarjan edetessä toisin kuin Tyler - hänen muutoksensa oli minusta mielenkiintoista luettavaa, eikä toisaalta yhtään korniakaan, vaikka "pahasta pojasta" tulikin loppupelissä jotain ihan muuta.

Tämän viimeisen kirjan takakannessa on lainaus School Library Journalista, jossa sanotaan, että moni teini voi samaistua tunnekuohuihin. Veikkaankin, että siksi tämä sarja sai hypetystä nuorten keskuudessa, sillä se oli oikeasti niin "teini" kaikkine tunnekuohuineen ja suhdemyrskyineen. Vaikka en ole enää teini, niin iski tämä sarja minuunkin, joskin suhdemyrskyjen lisäksi perhesuhteet kiinnostivat minua ja kirjan ajatukset perheestä - uusperheet, vanhempien uudet seurustelukumppanit, kaukaisiksi jääneet vanhemmat, sisarussuhteet jne. Tutustumisen arvoinen sarja.

arvosana: 4 / 5
Gummerus 2016
sivut: 375
alkuteos: Did I Mention I Miss You?, 2016
mistä: arvostelukappale

ESTELLE MASKAME: DIMINY - Tarvitsen

Tämän sarjan ensimmäinen osa DIMILY - Rakastan iski sen verran kovaa, että oli pakko saada myös toinen osa hyppysiini (ja kolmaskin kun se ilmestyy).

On kulunut vuosi siitä, kun 18-vuotias Eden Munro näki viimeksi Tyler Brucen: uuden velipuolensa ja kielletyn rakkautensa. Eden ja Tyler päättivät tukahduttaa tunteensa ja lopettaa orastavan suhteensa perheidensä tähden.

Nyt Tyler on kuitenkin kutsunut Edenin kesäksi luokseen New Yorkiin huolimatta siitä, että kummatkin elävät uutta elämää. Kesä kuitenkin osoittaa, etteivät he ole päässeet yli toisistaan. Mitä siitä seuraa, kun he antavat tunteilleen vallan ja uhmaavat kaikkia sääntöjä?

Kirjan lukemiseen meni jonkin verran aikaa, sillä alku lähti niin hitaasti ja kangerrellen liikkeelle, että muut kirjat menivät tämän ohi. Mutta ONNEKSI se oli vain alku - kangertelun jälkeen kirja tempaisi mukaansa ensimmäisen osan tavoin ja sitten se olikin hetkessä luettu.

Kirjan teinimeininki oli samaan aikaan niin ärsyttävää ja niin ihanaa, että loppujen lopuksi en voi kuin tykätä kirjasta ja koko sarjasta - sen verran draamaa on Maskame saanut ahdettua kirjoihinsa, että tässä on kunnon aivot narikkaan lukemista. Eden oli kirjassa paikoitellen turhan ärsyttävä hahmo mustasukkaisuuskohtauksineen, mutta senkin voi kuitata sanalla "teini".

Pidin tapahtumapaikkana New Yorkista todella paljon. Ilmeisesti kirjailija ei ole edes ennen kirjan kirjoittamistaan käynyt siellä, mutta mielestäni hän oli silti saanut luotua hyvää fiilistä paikkaan liittyen. Jos eka osa yhtään nappasi, niin kannattaa lukea tämäkin ja turha murehtia alusta - kyllä se siitä lähtee rullaamaan. Taattua teinihömppää!

arvosana: 3 ½ / 5
Gummerus 2016
sivut: 384
alkuteos: Did I Mention I Need You?, 2015
mistä: arvostelukappale

MINTIE DAS: Storm Sisters 1 - Kuohuva maailma

Tämän Storm Sisters-kirjasarjan ensimmäisen osan sain hyppysiini, kun myöskin kirjallisuudesta innostunut pikkuserkkuni oli yksi Lukufiiliksen järjestämän kisan voittajista, jotka saivat itselleen ja valitsemalleen tyypille kirjat sekä miittingin Mintie Dasin kanssa. Kirjan lukemisessa tulikin hieman hoppu, kun hain sen viime tiistaina postista, tapaaminen oli lauantaina ja kaikkea tehtävää rästissä. Sain kuin sainkin kirjan luettua loppuun, tosin viimeiset sivut vasta junassa, kun oltiin jo matkalla Helsinkiin tapaamiseen.

Viisi nuorta tyttöä matkaa yksin maailman merillä naamioituneina merirosvoiksi suojellakseen itseään vaaroilta ja vihollisilta, tosin huonoin tuloksin. Matka vie tyttöjä Shanghain oopiumluolista Intian valtameren halki aina Malediiveille ja Arabian niemimaalle asti, eivätkä edes myrskyt ja huimat meritaistelut pysty katkaisemaan matkantekoa.

Pystyvätkö tyttöpiraatit pelastamaan kuninkaallisen merialuksen, saati itsensä? Onko hyvä idea liittoutua kapinallisten poikien kanssa, jotka jakavat heidän menneisyytensä salaisuudet? Mitä heidän vanhemmilleen ja muille stormilaisille tapahtui?

Kirjassa oli paljon niin hyvää kuin huonoakin. Pidin päähenkilöistä ja heidän nykyaikaisuudestaan, vaikka tarina sijoittuukin 1780-luvulle. Lempihenkilöni oli ehdottomasti tyttöporukan nuorin, Ingela - ihan mieletön hahmo. Hän tekikin kirjasta mielestäni paljon paremman. Pidin myös kirjan tapahtumapaikoista, Shanghaista, Malediiveista... Joskin olisin toivonut enemmän kuvailua paikoista.

Kirja oli sinänsä vauhdikas ja actionia riitti, vaikka lukiessa se ei tuntunut minusta ihan siltä. Tapahtumasta toiseen siirryttiin sellaista vauhtia, että olisin kaivannut parempaa keskittymistä aina yhteen asiaan kerrallaan. Ehkä hän-kerronta ärsytti myös hieman, sillä minä-kerronnalla pääsee mielestäni vain niin paljon paremmin tarinaan sisälle. Olisin lisäksi halunnut lukea lisää stormilaisuudesta, stormiudesta, stormeista mitänytovatkaan, mutta toivottavasti siitä tulisi lisää seuraavissa kirjoissa.

Kirjailija itse kertoi luokittelevansa kirjan "young adult"-kategoriaan, mutta minusta kirja oli hieman liian lapsellinen minulle - sopii kuitenkin oikein hyvin noin 12-16 -vuotiaalle tytölle ja miksei vaikka rippilahjaksi, jos kirjalahjalla haluaa muistaa, sillä kirjan teema olisi oikein osuva (matkustaminen, kasvaminen, tyttöpower jne.). Lopussa oli sellainen koukku, että kaipa seuraavakin osa pitää lukea sitten kun se tulee.

arvosana: 2 ½ / 5
Tammi 2016
sivut: 440
alkuteos: The Sinking World, 2014
mistä: omasta hyllystä

ESTELLE MASKAME: DIMILY - Rakastan

Tästä kirjasta kuulin sen verran paljon, että minun oli ihan pakko pyytää sen arvostelukappale Gummerukselta - kiitos tästä kirjasta! Nuoret kirjailijat herättävät pakostikin kiinnostukseni ja ensivaikutelman, kansi, nimi jne. perusteella kirja vaikutti mukavalta teinihömpältä.

Eden Munron vanhemmat ovat eronneet, eikä hän näe isäänsä kovin usein. Kun Eden päättää viettää kesän isänsä luona Kaliforniassa, hän ei arvaa, mihin tulee oikein lähteneeksi. Uuden äitipuolen lisäksi Eden saa kolme uutta velipuolta.

Vanhin veljistä on Tyler - paha poika lyhyellä pinnalla ja isolla egolla. Alussa Eden ja Tyler eivät voi sietää toisiaan, mutta jokin pojassa vetää Edeniä puoleensa - ja pian hän huomaakin olevansa ihastunut omaan velipuoleensa. Kun kuvioihin lisätään vielä Tylerin takertuva tyttöystävä ja Edeniin silmänsä iskenyt poika, luvassa on sydänsuruja, valheita ja kosolti draamaa.

Kirjan asetelma, velipuoleen ihastuminen, kuulosti minusta aluksi todella kornilta ja olin hyvin epäileväinen kirjaa kohtaan. Hetken luettuani kaikki ennakkoluuloni lensivät romukoppaan, kun kirja tempaisikin mukaansa niin, että se piti lukea melkein yhdeltä istumalta.

Nuoreksi kirjailijaksi Maskame kirjoittaa todella sujuvasti. Juoni oli nopeatempoinen ja rakastamaani draamaa kirjassa riitti. Pidin paljon päähenkilöistä, vaikka Tyler oli aluksi ehkäpä liikaakin perinteistä paha poika tyyppiä. Vertasin tarinaa jonkin verran Twilightiin (ilman yliluonnollisia juttuja), oikeastaan pakostikin, sillä teiniaikoinani se oli lempparikirjani: Eronneet vanhemmat, muutto isän luokse, salaperäinen poika ja rakastuminen... Pidin Twilightista ja pidin tästäkin, tosin Twilightin luin oikeaan aikaan - tämäkin olisi iskenyt enemmän, jos olisin saanut sen luettavaksi vaikka reilut kuusi vuotta sitten.

Pääasia kirjassa tuntui olevan nimenomaan Edenin ja Tylerin ihastuminen ja suhdekiemurat, joista pidinkin yllättävän paljon alun epäilyistä huolimatta. Toinen asia kirjassa, mihin kiinnitin huomiota itse asiassa vasta lukemisen jälkeen, olivat kirjan perhesuhteet. Edenin suhde isäänsä ja rakentuva suhde uuteen äitipuoleen olivatkin aika isoja juttuja ja tulenkin lukemaan kirjan varmaan vielä uudestaan vähän uudesta näkökulmasta.

Summa summarum: suosittelen. Erityisesti jos olet 14-18-vuotias tyttö, rakastat romantiikkaa ja draamaa, sinun on pakko lukea tämä kirja. Tosin kyllä tämä varmasti muihinkin iskee. Minunkin on ihan pakko lukea seuraava osa.

arvosana: 4 / 5
Gummerus 2016
sivut: 409
alkuteos: Did I Mention I Love You?, 2015
mistä: arvostelukappale

SALLA SIMUKKA: Punainen kuin veri

Salla Simukalta tuli aiemmin luettua kirja "Jäjellä", joka ei onnistunut minua vakuuttamaan. Sen jatko-osaakaan ei tullut luettua, mutta tästä trilleritrilogiasta, jonka Punainen kuin veri aloittaa, olen kuullut vain hyvää, joten päätin kokeilla mitä itse siitä tykkään.

Pimiöön on ripustettu kuivumaan pestyjä viidensadan euron seteleitä ja ilmassa leijuu vanhan veren haju. Lumikki Anderssonin periaatteena on olla sotkeutumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, mutta seteleiden löytäminen kiskaisee hänet keskelle kansainvälistä huumebisnessvyyhtiä.

Kiihtyvä tapahtumien pyörre heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan kylmäverisiä rikollisia ja lopulta salaisiin Jääkarhun juhliin.

Kirjan lukemisesta taitaa olla melkeinpä jo kuukausi, mutta ihan hyvin siitä on muistikuvia säilynyt. Kirja oli nuortenkirjaksi oikein hyvä ja nopeatahtinen höystettynä hyvillä hahmoilla. Ei siis mikään pettymys, vaan mukiinmenevä teos - ehkei kuitenkaan ihan minun makuuni.

Voisin kuitenkin mieluusti suositella tätä noin suurin piirtein yläaste-ikäisille ja taidanpa minäkin jossain vaiheessa tarttua tämän jatko-osiin.

arvosana: 3 / 5
Tammi 2013
sivut: 265
mistä: kirjastosta

BECCA FITZPATRICK: Black Ice

Harvemmin tulee luettua englanninkielistä kirjallisuutta, vaikka aina kirjaston hyllystä katson mitä sieltä löytyisi. Tällä kertaa sieltä tarttui mukaani Hush, hush - sarjallaan tutuksi tulleen Fitzpatrickin nuortenkirja Black Ice.

Britt on aina ollut mukavuudenhaluinen, mutta päättää lähteä parhaan ystävänsä Korbien kanssa vaeltamaan tehdäkseen vaikutuksen ex-poikaystäväänsä. Matkalla tytöt juuttuvat myrskyyn ja lähtevät etsimään suojaan. He löytävät mökin ja kaksi komeaa pelastajaa - tai niin he luulevat.

Britt tajuaa, että hänen ja Korbien pitää päästä äkkiä pois vuorilta ja niin alkaa vaarallinen matka läpi lumen ja jään. Mutta onko komea ja salaperäinen Mason vihollinen, vai voiko häneen luottaa?

Black Ice alkoi todella vakuuttavasti ja jännittävästi, mutta lässähti keskipaikkeille päästyä. Loppua kohti kirja parani jälleen, mutta silti siitä jäi vähän bläh-fiilis.

Kirjassa oli hyvin vahvaa dekkari-genreä, joka toikin tarinaan sen parhaan annin. Loppu olikin todella jännittävä, sillä se ei ollut yhtään ennalta-arvattava. Romantiikka oli mielestäni aika kökköä, Brittin ja Masonin hatara rakastuminen ei saanut minua vakuutettua.  Britt oli hahmona ihan ok, mutta Mason oli taas erittäin paljon Patchin kaltainen - Fitzpatrick olisi voinut luoda edes hitusen erilaisemman mieshahmon.

Ei tämä nyt mikään pettymys ollut, mutta eipä juuri sykähdyttänytkään. Toisaalta oli kiva lukea taas englanniksi ja kirjan englanti oli helppolukuista.

arvosana: 2 ½ / 5
Simon & Schuster, 2014
sivut: 392
mistä: kirjastosta

C.J. DAUGHERTY: Night School 2 - Yön perintö

Koukutuin ensimmäiseen osaan sen verran paljon sitä lukiessani, että pakkohan tähän toiseenkin osaan oli tartuttava ja aika suurin odotuksin vielä.

16-vuotias kapinallinen Allie on löytänyt Cimmerian sisäoppilaitoksesta toisen kotinsa. Koulu on tuonut hänen elämäänsä myös Carter Westin, unelmien poikaystävän.

Cimmeriassa toimii Yökouluksi kutsuttu salaseura. Se paljastuu vaikutusvaltaiseksi salaiseksi organisaatioksi, jonka jäsenet ulottavat valtansa paljon koulua pidemmälle. Yökoululla on myös vihollisia, näiden joukossa Allien kadonnut veli. Pian selviää, että Allie ja kaikki muutkin koulun oppilaat ovat suuressa vaarassa.
Allien pitää tehdä päätös suojellakko perhettään vai luottaako uusiin ystäviin.

Tämän kirjan lukemisesta on jo jonkin verran aikaa, mutta pakkohan tästä on blogata, sillä kirja oli äärettömän hyvä. Nyt en enää odotellut minkään fantasiaörkin hyppäävän jokaisen nurkan takaa niin kuin ensimmäisen osan kohdalla, vaan tarinaan pystyi uppoutumaan täysillä juuri sellaisena kuin se oli.

Lueskelin Risingshadowista muiden mielipiteitä tästä kirjasta, eivätkä kaikki olleet niin kovin ihastuneita kirjaan ja joitakin jotkut jutut olivat ärsyttäneet. Minulle ei ainakaan jäänyt minkään näköisiä ärsytyksiä päälle kirjasta sen luettuani. Toiset osat eivät nyt perinteisesti aivan ensimmäisen tasolle yllä, mutta se saa sitäkin innokkaammin odottamaan kolmatta osaa.

arvosana: 5 / 5
Otava 2014
sivut: 414
alkuteos: Night School - Legacy, 2013
mistä: kirjastosta

LAURA LÄHTEENMÄKI: North End 3 - Karrelle polttava helle

Tämä Lähteenmäen nuorten dystopiaa sisältävä trilogia on ollut mielestäni ihan ok, ehkei juuri minulle suunnattu, mutta kuitenkin mielenkiintoinen ilmastonmuutosteemoineen.

Pohjoiseen on vihdoinkin tullut kesä. North Endiin perustetaan kaivosta ja taloyhtiöön on majoitettu malminetsijöitä. 16-vuotias koulusta erotettu Aasa toimii heidän emäntänään, mutta vaikka normaalisti Aasa on tomera ja kova suustaan, niin nyt hän ei ole ollenkaan oma itsensä, sillä kauhukseen hän tajuaa olevansa raskaana.

Aasa ei haluaisi äidiksi, eikä North Endissä ole hänen mielestään hyvä kasvattaa lasta, joten hän suunnittelee myyvänsä sen ja ostavansa itselleen tulevaisuuden. Lapsi aiheuttaa hänelle kuitenkin ristiriitaisia tunteita, eikä Aasa tiedäkään mitä haluaisi tehdä.

Tämä viimeinen osa oli selkeästi kaikista paras. Aasa oli hahmona mielestäni mielenkiintoisin, sillä hän oli samaan aikaan sekä voimakas ja herkkä ja mielestäni sitä oli kuvailtu kirjassa hyvin.

Oli myös todella mielenkiintoista lukea siitä, millaiseksi Lähteenmäki oli kirjassaan kuvitellut lapsen saamiseen liittyvät asiat North Endissä: Sen kuinka vaikeaa raskaaksi tuleminen oli ja kuinka yleistä lapsen myyminen oli. Suosittelisin sarjaa ehdottomasti kaikille yläaste-ikäisille.

arvosana: 3 / 5
WSOY 2014
sivut: 272
mistä: kirjastosta

HOLLY SMALE: Geek Girl - Matalalentoa mallitaivaalla

Nyt on kesän tultua tullut luettua vähän enemmän kirjoja, joista ensimmäisenä luin tämän nörttitytön seikkailuista mallimaailmassa kertovan teoksen.

Harriet on 15-vuotias nörtti, joka ei voisi välittää muodista vähääkään vaan pukeutuu Nalle Puh-paitoihin. Harrietin paras ystävä Natalie saa kuitenkin raahattua hänet muotimessuille, josta ison mallitoimiston kykyjenetsijä nappaakin mallinurasta haaveilevan Natin sijasta Harrietin kuuluisan muotisuunnittelijan uudeksi kasvoksi.

Kömpelöstä ankanpoikasesta aletaan muovaamaan joutsenta, mutta samalla Harrietin pitäisi selviytyä monista ihmissuhdekiemuroista, muun muassa isänsä aviokriisistä, nörtti-ihailijastaan ja lisäksi ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheuttaa vielä komea mallipoika Nick.

Totesin kirjan luettuani, että taisin vain olla vähän liian vanha tälle tarinalle. Olisin kaivannut kirjaan lisää huumoria, sillä nyt lukiessa sai naureskella vain muutamassa kohtaa. Odotin siis, että kirja olisi ollut hauskempi, mutta se sisälsikin aika paljon normaaleja ja vähemmän normaaleja teini-ikäisen ongelmia, jotka eivät juurikaan minua kiinnostaneet. Kyllähän kirjan kuitenkin luki, ei sitä sentään kesken tarvinnut jättää.

Voisin suositella kirjaa 13-15 vuotiaille, sillä kirja sisälsi paljon teinijuttuja, jotka ovat varmasti ajankohtaisia nuoremmille lukijoille.

arvosana: 2 / 5
Tammi 2013
sivut: 358
alkuteos: Geek Girl. From Geek to Chic..., 2013
mistä: kirjastosta

LAURA LÄHTEENMÄKI: North End 2 - Kaiken peittävä tulva

Päätin tarttua tähän North End-sarjan toiseen osaan, sillä muistin yllättävän hyvin ensimmäisen kirjan tapahtumat. On myös aina mielenkiintoista päästä lukemaan suomalaista dystopiaa.

North Endissä talvi on päättynyt, mutta kevät ei tuo helpotusta ankeaan arkeen. Tehdas on kiinni, eikä ihmisillä riitä ruokaa ja jopa tehtaanjohtajan tyttären Lunan parhaat ystävät syyttävät häntä töiden loppumisesta.

Lunan synkkää arkea piristää kuitenkin laulu - sama jolla äiti voitti viimeiset Euroviisut. Luna haluaa itsekin laulaa laulun Euroviisuissa saadakseen menolipun North Endistä.

Nyt kirjan päähenkilö oli vaihtunut ja pidinkin Lunasta enemmän kuin ensimmäisen osan Teklasta. Koin muutenkin tämän toisen osan olevan ylipäätään parempi.

Kirja oli ihan mukavaa luettavaa, mutta en taida enää olla sitä otollisinta kohdeyleisöä. Nuoremmille, ehkäpä yläaste-ikäisille kirja uppoaisi varmasti erinomaisesti ja on hienoa, että Suomessakin kirjoitetaan tällaista dystopiaa.

arvosana: 3 / 5
WSOY 2013
sivut: 301
mistä: kirjastosta

C.J. DAUGHERTY: Night School - Yön valitut

Bongasin tämän kirjan Lukunurkasta ja sen verran kiinnostavalta vaikutti, että pitihän minun heti tehdä kirjastosta varaus. Satuin saamaan tämän vähän huonosti ennen englannin yo-kuuntelua, mutta menihän se koetta edeltävä ilta hyvin tämänkin parissa.

Allien isoveli Christopher on kadonnut ja hän syyttää vanhempiaan, sekä kapinoi heitä ja kouluaan vastaan, jolloin hänen vanhempansa päättävät lähettää hänet syrjäiseen ja eristäytyneeseen Cimmerian sisäoppilaitokseen.

Yllätyksekseen Allie viihtyy tiukkaa kuria noudattavassa Cimmeriassa, saa ystäviä ja ihastuu komeaan Sylvainiin. Hän tuntee kuitenkin yhteyttä myös sulkeutuneeseen Carteriin.

Cimmeriassa toimii myös salainen Yökoulu, johon saavat osallistua vain harvat ja valitut ja jonka jäsenet tuntuvat piilottelevan salaisuuksia. Koulun tanssiaisissa alkaakin tapahtua, yksi tyttö löytyy murhattuna ja Allie saa tietää olevansa itsekin vaarassa.

Tätä kirjaa oli vaikea laskea käsistään, sillä juoni oli todella koukuttava. Vaikka tiesin, ettei tässä kirjassa ole fantasiaa, niin tuntui silti koko ajan "että mitä jos sittenkin". Kirjasta tuli aika vahvasti mieleen Yön talo-sarja ja lisäksi Cimmeria muistutti vähän Tylypahkaa.

Pidin juonen lisäksi myös hahmoista, mutta Allien yhtäkkinen innostus opiskeluun tuntui todella epäuskottavalta. Muutama muukin asia jäi vähän mietityttämään, mutta pääasiassa kuitenkin erittäin mainio opus - suosittelen tarttumaan tähän.

TERHI RANNELA: Scarlettin puvussa

Luin tästä kirjasta aikamoisen tyrmäyksen Le Masque Rouge - blogista ja olin kyllä kuullut tästä ennen sitäkin. En ole ennen lukenut kirjaa, jonka päähenkilö olisi kaimani, joten päädyin lainaamaan tämän kirjastosta ja kokeilemaan itse, miltä kirja maistuisi.

Viivi Lintunen kirjoittaa blogiinsa intohimoistaan - vaatteista, Tuulen viemän Scarlettista ja tätä näyttelevästä Vivien Leighistä.
Hän on haaveillut vanhojen tansseista pikkutytöstä asti ja hänen on pakko saada tansseihin tyrmäävä mekko sekä Aki, hänen on/off-poikaystävänsä.

Aki menee kuitenkin yllättäen kihloihin mitättömän Olivian kanssa ja Viivi jää ilman tanssiparia. Viivi tapaa kuitenkin Harley Davidsonilla ajavan Rekon, jonka jälkeen kaikki entinen on tuulen viemää.

Ensin on pakko mainita, että en tiedä Tuulen viemästä oikeastaan yhtään mitään. Aku Ankassa olen saattanut törmätä johonkin siihen perustuvaan sarjikseen, mutta siihen se jääkin. Sen takia monet Tuulen viemään viittaavat asiat menivätkin minulta ohi, mutta ei se nyt hirveästi minua haitannut, saattoi olla vain plussaa.

Löysin kirjan kirjastosta 7-luokkalaisille suunnatusta vaunusta. Lukiessa koinkin kirjan sopivan ehkä sen ikäisille paremmin, vaikka vanhojen tansseista olikin ihan hauska lukea.

Mielestäni kirja oli ihan ok, ei mitenkään erityinen, mutta kyllähän sen nyt luki. Ärsyttäviä kohtia löytyi, mutta oli joukossa joitain hauskojakin juttuja. Ja totta kai minun tuli verrattua itseäni kirjan Viiviin, mikä toikin kirjaan pienen hauskan lisän. Ei meissä nyt ihan hirveästi samaa vaikuttanut olevan, mutta ainakin minun tuli tanssittua vanhat vihreässä puvussani.

MILA TERÄS: Perhosen varjo

Pidin joskus todella paljon Mila Teräksen Tyttö tulevaisuudesta - kirjasta, joten kyllähän minua alkoi tämäkin kirja kiinnostaa bongattuani sen uutuuksien joukosta.

Linnea matkustaa kesälomalla Usvalaan erikoisen isoäitinsä luokse. Hän kuitenkin huomaa suvulla olevan salaisuuksia ja toisinaan ne tuntuvat yhtä painavilta kuin kilot, joita hän yrittää karistaa itsestään.

Linnea tapaa kuitenkin Valerian, ihanan, perhosia kuvaavan tytön, sekä Mikaelin, jonka kanssa hän voisi kulkea vaikka metsän ääriin.

Odotin että kirjassa olisi ollut enemmän fantasiaa, mutta suurimman osan sivuista vei Linnean syömishäiriö ja tytön sisäinen kamppailu syömistä vastaan.

Hyvä että edes jaksoin lukea kirjan loppuun, sillä aiheeltaan se ei jaksanut kiinnostaa ja lisäksi tuntui, että samat asiat olisivat toistuneet uudestaan ja uudestaan. Vasta loppupuolella päästiin fantasian pariin, mutta se ehtikin sitten loppua ennen kuin edes kunnolla alkoikaan. Kirjasta jäi vähän sellainen fiilis, että tuntui kuin siinä olisi kehnosti yhdistetty kaksi eri tarinaa.

LAUREN OLIVER: Kuin viimeistä päivää

Pidin Lauren Oliverin Deliriumista ja nyt ennen Pandemoniumin lukemista päätin tarttua tähän kirjaan bongattuani sen kirjaston hyllystä.

Samantha Kingston on kaunis ja suosittu, jolla on koulun komein poikaystävä ja paikka parhaissa piireissä, mutta sitten hänen elämänsä muuttuu silmänräpäyksessä auto-onnettomuudessa.

Avatessaan silmänsä Sam huomaa elävänsä päivää ennen onnettomuutta ja hänen elämänsä viimeinen päivä alkaa toistua uudestaan ja uudestaan. Asiat kuitenkin muuttuvat koko ajan ja seitsemän päivää muodostavat seitsemän vaihtoehtoista totuutta, jotka nivoutuvat sekä Samin että hänen  läheisimpiensä tulevaisuuteen. Sam saa huomata, että onnellinen loppu ei olekaan itsestäänselvyys.

Ensin vähän epäilytti se, kuinka paljon toistoa kirjassa on, sillä siinähän kerrotaan koko ajan samasta päivästä, mutta ihan turhaan epäilin. Samin viimeinen päivä muuttuu joka kerta - uusia asioita paljastuu ja Sam myös itse muuttaa päivien kulkua.

Oliver jakaa nuoret karusti suosittuihin ja vähemmän suosittuihin, joiden välinen kuilu on suuri. Kuin viimeistä päivää onkin hyvä kasvutarina - Sam oppii katsomaan asioita eri valossa. Kirjan loppu tuli minulle yllätyksenä, mutta se oli kuitenkin erittäin onnistunut. Mielenkiintoinen tarina, mutta se ei aivan tempaissut minua mukaansa, vaikka hyvä olikin.

JUKKA-PEKKA PALVIAINEN: Joku vieraileva tähti

Välillä tekee mieli lukea näitä lyhyitä nuortenkirjoja ja tällä kertaa päädyin ottamaan kirjaston hyllystä Palviaisen ensimmäisen nuortenkirjan, josta hän nappasi Topelius-palkinnon.

Atte harrastaa teatteria ja tällä kertaa hän on Alpo Korva, sillä hänen teatteriporukkansa aikoo esittää Häräntappoase-näytelmän. Kun näytelmän puvustuksessa tarvitaan apua, kohtaavat mustiin verhoutunut ja omiin haavekuviinsa pakeneva Anni ja Elovena-poika Atte toisensa.

Joku vieraileva tähti tuo esille kummatkin nuoret sekä heidän tunteensa ja taustansa. Anni asuu masentuneen äitinsä kanssa ja yrittää olla äiti pikkuveljelleen. Atte taas yrittää tulla toimeen äitinsä uuden miehen kanssa sekä selvittää vastanäyttelijälleen Jennille heidän olevan vain kavereita.

Kirja oli mielestäni sellainen simppeli ja pelkistetty, mutta ehkä vähän liikaakin. Olisin odottanut enemmän. Siinä oli tuotu esille niin nuorten identiteettikriisiä sekä aikuisten vaikeuksia parisuhteessa ja perheiden ongelmia. Vähän turhan masentava kirja minun makuuni.

LAURA LÄHTEENMÄKI: North End - Niskaan putoava taivas

North End aloittaa nuortenkirjasarjan ja kuvaa Muutoksen jälkeistä aikaa, jossa luonnonvarat loppuvat, talvet ovat hyisiä ja vaatteet tuunataan äideiltä tyttärille.

Tekla on muuttanut perheensä kanssa etelästä pohjoiseen North Endiin. Vanhempien hajamielisyyden vuoksi Teklalle ja hänen pikkuveljelleen koittaa viikko ilman vanhempia, joka on Teklan mielestä onnenpotku. Hän voi tehdä mitä haluaa ja tutustua naapureihinsa Havuun, Aasaan ja Lunaan.

Mutta North Endin suklaatehtaaseen tehdään isku, Tekla näkee pakkasessa laihan ja kylmästä palelevan ihmisjoukon, joka ei näyttäisi kuuluvan North Endiin ja lopuksi vielä pikkuvelikin katoaa. Teklan unelmaviikko muuttuu hänen mielestään painajaiseksi.

North End kuvaa ilmastonmuutoksen jälkeistä maailmaa, jossa ihmiset yrittävät oppia elämään mahdollisimman ekologisesti. Itse ainakin aion suositella tätä ystävälleni, joka on todella kiinnostunut ilmastonmuutoksesta, sillä veikkaan, että hän varmasti tykkäisi tästä kirjasta.

Ilmastonmuutoksen lisäksi kirjassa käsitellään nuorten elämää, esimerkiksi miten muutto uuteen paikkaan vaikuttaa nuoreen. Perus nuortenkirjamateriaalia siis, joten itse tykkäsin lukea enemmän kuvauksia ilmastonmuutoksen seurauksista. Pidin tätä kirjaa ihan hyvänä ja uskon, että tämä uppoaa nuoriin lukijoihin.

JAY ASHER & CAROLYN MACKLER: Sinä ja minä sitten joskus

Kirjastoon oli nuorille aikuisille suunnattuun hyllyyn uutuksien joukkoon ilmestynyt tällainen opus, jonka ajattelin olevan sellainen nuorten peruskirja - mukava ja vähän hömppä.

Facebook mullistaa amerikkalaisten nuorten Emman ja Joshin elämän.
Vuosi on kuitenkin vasta 1996 ja vain alle puolet amerikkalaisista nuorista on käyttänyt internetiä.

Tilapäivitysten kautta Emma ja Josh näkevät, mitä heille ja heidän kavereilleen tulee tapahtumaan 15 vuoden kuluttua ja he tulevat huomaamaan, että pienetkin muutokset voivat vaikuttaa paljon tulevaisuuteen.

Facebook ikkunana tulevaisuuteen oli mielestäni todella hauska idea, mutta olisin odottanut, että sitä oltaisiin tuotu vielä vähän enemmän esiin. Nyt kirjassa oli vähän liikaa tavallisia teiniongelmia, joita on käsitelty jo ihan tarpeeksi monissa muissa kirjoissa.

Kirjassa oli kuitenkin tuotu hauskasti esiin erityisesti tekniikkaan liittyviä asioita. 2000-luvun nuorisosta on varmaan hauska lukea, millaista tekniikka oli vielä vuonna -96. Mielestäni tämä kirja antaa kuitenkin enemmän niille, joilla on omakohtaisia kokemuksia tai muistikuvia CD-rompuista, vanhoista tietokoneista ja ensimmäisistä kännyköistä. Itse muistan, kuinka pienenä pelasin isäni opiskeluaikaisella tietokoneella, jossa ei vielä ollut nettiäkään.

TERHI RANNELA: Yhden promillen juttuja

"Kaikille niille, joilla on rohkeutta vastustaa ryhmäpainetta."
Bongasin tämän kirjan ensimmäistä kertaa Lukunurkka-blogista. En kuitenkaan lukenut juuri ollenkaan, millainen se oli ollut, sillä nimi oli niin iskevä - pian kirja jo päätyikin yöpöydälleni.

"Maista tästä. Ihan pikkusen vaan. Kyllä sä nyt yhden voit lukea, tämän kerran. Ota vielä toisellekin jalalle. Lueluelueluelue! Älä ole ilonpilaaja. Kaikki lukee, aivan kaikki lukee. Haloo, tää on Suomi!"

Pituutensa perusteella tämä on samanlainen välipala kuin Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea. Yhden promillen juttuja sisältää 19 novellia, joita kaikkia yhdistää alkoholi, joka vaikuttaa jotenkin kaikkien kirjan nuorten elämään.

Itse odotin kirjalta kuitenkin jotain aivan muuta kuin se tarjosi. Takakannen ja lukuohjeen perusteella odotin huumoripainotteista tekstiä, mutta tarinat olivatkin aika masentavia ja turhan valistavia minun makuuni. Tarinat olivat kuitenkin todenmukaisia ja voin sanoa, että tiedän niiden esimerkkitapauksia ihan oikeastakin elämästä. Ei mikään huono lukukokemus, mutta odotin enemmän, joten sen takia tämä ei nyt täysillä iskenyt.

ALLY CARTER: Suloinen huijari

Suloinen huijari vaikutti minusta hauskalta ja kepeältä nuorten "hömppäkirjalta", joten pitihän minun lainata se kirjastosta.

Katarina Bishop on 15-vuotias mestarivarkaiden perheeseen syntynyt tyttö, joka suunnitteli viisitoistavuotiaana ensimmäisen ikioman huijauksensa: hän keplotteli itsensä oppilaaksi maan parhaaseen sisäoppilaitokseen päättäen jättää varastelemisen taakseen.

Katin isä on kuitenkin sotkeutunut taidekokoelman varkauteen ja tarvitsee tyttärensä apua. Kat joutuu jättämään opiskelun sikseen, sillä hänellä on kaksi viikkoa aikaa etsiä maalaukset ja varastaa ne takaisin. Hänen pitää tehdä ystäviensä kanssa sellainen huijaus, jollaista ei ole aiemmin nähty.

Warner on ostanut kirjan elokuvaoikeudet ja olen täysin samaa mieltä Booklistin kanssa - "Kaikin puolin nautittava seikkailu, joka on kuin tehty elokuvaksi."

Kirja oli mukava ja nopeahko luettava. Dekkari se ei ollut, ennemminkin nuorille suunnattu seikkailukomedia tai vastaava lisättynä sopivalla määrällä romantiikkaa. Itse ainakin viihdyin tämän kirjan parissa, se ei ollut tylsä ja juoni eteni sopivalla vauhdilla. Tästä on jo julkaistu englanniksi ilmeisesti peräti muutamakin jatko-osa, vaikka kirjan loppu oli onneksi "oikea loppu".

KATE THOMPSON: Yön eläjä

Tämä kirja valikoitui mukaani kirjastosta  hyvän nimen ja synkän kannen perusteella. Takakannen teksti oli vain "ok", mutta päätin antaa kirjalle mahdollisuuden.

14-vuotias Bobby joutuu muuttamaan Dublinista maalle yhdessä yksinhuoltajaäitinsä ja pikkuveljensä kanssa. Dubliniin jäävät niin Bobbyn kaverit kuin myös huumeet sekä varastetuilla autoilla kaahailu.

Bobbya ei voisi maalla asuminen vähääkään kiinnostaa, vaan hän haluaa takaisin kaupungin valoihin. Vanhoihin kuvioihin palaaminen ei ole kuitenkaan helppoa ja mitä kauemmin hän viettää maalla, sitä vakuuttuneemmaksi hän tulee siitä, että heidän asuttamassaan talossa on jotain outoa tekeillä.

Talon entinen asukas katosi kummallisesti, sekä Bobbyn naapuri kertoo, että talosta on aikaisemmin kadonnut lapsi, jonka sanottiin olevan keijujen tuoma vaihdokas. Lisäksi Bobbyn pikkuveli väittää vanhan pienen naisen tulevan koiranluukusta öisin taloon.

Venailin koko kirjan ajan keijufantasiaa, mutta se jäi harmillisen pieneksi. Ennemminkin se oli sellaista aika creepyä ja kirjan tunnelma muuttui loppua kohti jopa karmivaksi.

Tarina pyöri pääasiassa syrjäytymisen ja ongelmanuoren vaikeuksien ympärillä ja käsittelee niihin liittyviä asioita enemmän. Fantasia ja murha jäivät aika selkeästi kakkososaan tässä kirjassa, mikä oli aika harmi.