JUSSI KATAJALA: Korpin silmät kaiken näkevät ja muita yöpuolen tarinoita

Jussi Katajala on tullut minulle tutuksi jo muutamien novelliensa kautta, jotka luin kirjoista Kuun pimeä puoli, Kumman rakas ja Verenhimo. Itse asiassa "Korpin silmät kaiken näkevät" oli toinen suosikkinovelleistani Verenhimo-antologiassa. Ei siis mikään ihme, että kiinnostuin myös hänen samannimisestä novellikokoelmastaan.

"Aloitteleva kirjailija saa yllättävän kutsun. Enkelit ja demonit värväävät kuolevaisen asiamiehekseen. Helsinkiä riivaa verenjanoinen murhaaja. Arkeologi löytää jotain, minkä olisi pitänyt pysyä haudattuna. Metrotunneleissa liikkuu öisin junia, joiden kyytiin elävien ei tule nousta."

Pakko myöntää, että jännitin vähän tämän kokoelman lukemista viimeistään esipuheen jälkeen, joka päättyi Katajalan sanoihin: "Jos ette uskalla nukkua yöllä luettuanne nämä tarinat, tiedän tehneeni hyvää työtä." Omistan niin vilkkaan mielikuvituksen, että jätän suosiolla kauhuleffat väliin ja jo pienenä huomasin, että paras jättää kauhukirjallisuuskin väliin, kun kerran seitsemän ikäisenä Potterkin oli tarpeeksi jännä ja pelottava lukukokemus. Silti tämä novellikokoelma houkutteli minua liikaa, joten olihan se pakko lukea.

Jo ensimmäinen novelli "Kymmenen kuvaa kuolemaan" sai kylmät väreet iholle, mutta onneksi kokoelma ei jatkunut ensimmäisen novellin linjalla, koska muuten lukeminen olisi saattanut jäädä kesken - ei sen takia että novelli olisi ollut huono, vaan siksi että se oli oikeasti todella creepy. Kokoelman 13 novellia olivat kuitenkin positiiviseksi yllätykseksi todella vaihtelevia. Novelleista löytyi niin ihmissutta, vampyyreja, muumioita ja maahisia ja Suomesta matkattiin sekä Antarktikselle että avaruuteenkin asti. Novellista "Korkea kiertorata" tulikin hyvin vahvat "Extant" vibat.

Kokoelmasta tuntui riittävän jokaisen makuun jotakin. Nyt kun mietin kokoelman suosikkinovellejani, niin valintaa on aika hankala tehdä, sillä monet olivat niin mielenkiintoisia. Joka tapauksessa "Korpin silmät kaiken näkevät" nousi ylitse muiden jälleen, mutta muista esimerkiksi "Äijön pojat" erottui suomalaisella mytologiallaan joukosta.

arvosana: 3 ½ / 5
Osuuskumma 2015
sivut: 275
mistä: arvostelukappale

JURI NUMMELIN (toim.): Kuun pimeä puoli - suomalaisia ihmissusinovelleja

Tämäkin novellikokoelma löytyi pitkältä lukulistaltani ja Lahdessa käydessäni nappasin sen mukaani kirjastosta. Pidän novellien lukemisesta ja erityisen mielenkiintoisia tämän kirjan novelleista tekee sen, että ne ovat suomalaisia.

"Sudeksi muuttuva ihminen kohtaa pimeän puolensa. Kun saman ruumiin kahleisiin joutuvat ihminen ja verenhimoinen eläin, sivistyksen rinnalle nousevat alkukantaiset vietit, vaistot, pelot ja halut. Mutta kumpi on todellinen peto?"

Koska olin lukenut tällaisen novellikokoelman myös vampyyreista, niin pitihän tämä senkin vuoksi lukea. Tämä kokoelma vain tuntui varsin pitkältä, mielestäni novellit eivät olleet tarpeeksi erilaisia, vaikka laadukkaita olivatkin.

Kokoelman lukemisessa meni siis aikaa, mutta nyt kun selailin alkupuolen novelleja, niin monen kohdalla tuli mietittyä, että "hei olihan tämäkin tosi hyvä". Ehkä loppua kohden novellien ihmissudet alkoivat tulla jo korvista ulos. Muutamat novelleista nousivat taas vähän ylitse muiden, ei nyt niin voimakkaasti kuin joidenkin muiden kokoelmien kohdalla, mutta sanottakoon, että Johanna Sinisalon tyylistä minä muun muassa pidän paljon ja hänen novellinsa "Kuun pimeä puoli" oli yksi suosikeistani.

arvosana: 3 / 5
Jalava 2013
sivut: 352
mistä: kirjastosta

NANCY A. COLLINS: Musta yö - tummat lasit

Luin tästä kirjasta Viimeinen yksisarvinen nimisestä romaanista, jossa oli pieni lista FAN-sarjan muista kirjoista. Musta yö - tummat lasit kirjaa kuvattiin vauhdikkaaksi, vahvatunnelmaiseksi ja ronskin eroottiseksi kauhutarinaksi ja päätin kokeilla olisiko se sitä.

Sonja Blue on lukittuna mielisairaalan suljetulla osastolla, missä hän taistelee tappavan vahvaa lääkitystä vastaan. Hän on vampyyri, joka aikanaan oli rikkainen vanhempien ainoa tytär, sittemmin ilotyttö ja vampyyrintappaja. Hän haluaa kostaa niille, jotka laittoivat hänet mielisairaalaan.

Musta yö - tummat lasit on ensimmäinen osa Sonja Blue-sarjaa ja keskittyykin suurimmilta osin aikaan ennen mielisairaalaa, vaikka suljetulta osastolta kirja alkaakin.

En tykkää kauhusta yhtään, mutta tämän kirjan kauhu stoppasi mielestäni alun jälkeen ja alku olikin lopulta mielestäni kirjan parasta antia. Vauhdikkuus töppäili välillä ja paikoitellen kirja oli aika sekavakin, kun hypittiin muistoista toiseen.

Mielestäni oli kuitenkin ihan hauskaa lukea tällainen vampyyrikirja, jossa vampyyrit eivät ole yltiöromanttisia kimaltelevia discopalloja, vaan ennemminkin petoja, joita kannattaisi varoa.

JURI NUMMELIN (toim.): Verenhimo - suomalaisia vampyyritarinoita

Olin jo jonkin aikaa halunnut tutustua tähän novellikokoelmaan törmättyäni siihen Kirjavinkeissä ja sitten bongasinkin sen kirjastoni kauhu-hyllystä.

"Mitä! Suomessako muka ei ole vampyyreja? Niitähän on tunnetusti vain Transylvanian vuoristossa ja Yhdysvaltain eteläosissa, mutta hyvin niitä mahtuisi piileksimään myös Suomen pimeisiin kuusimetsiin. Vampyyri on myös surullinen, yksinäinen hahmo - mikä vetoaisi suomalaisiin paremmin kuin pimeässä viihtyvä, päivät nukkuva tyyppi, jolla on ongelmia hampaistonsa kanssa?"

Novellikokoelmat ovat siinä mielessä mukavia luettavia, että on helppoa lukea yksi ja pistää sen jälkeen kirja syrjään - tarina ei jää kesken, eikä tule "pakko jatkaa lukemista"-fiilistä.

Verenhimo sisältää 22 kotimaista vampyyrinovellia eri kirjailijoilta. Mm. Johanna Sinisalon, Mika Waltarin ja Tiina Raevaaran novellit löytyvät kokoelmasta. Omia suosikkejani olivat Johanna Sinisalon "Peili" ja Jussi Katajalan "Korpin silmät kaiken näkevät".

Joistain novelleista pidin ja joistain en - niitä oli moneen lähtöön. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos tykkää vampyyrikirjallisuudesta, niin tämä kokoelma pitäisi lukea, vaikka olisikin tutustunut vain Edward Culleniin ja Salvatoren veljeksiin.