ANU HOLOPAINEN: Kristallien valtakunta

Tämä oli varmaan jo neljäs kerta, kun palasin tämän kirjan pariin. Kristallien valtakunta teki minuun vaikutuksen jo mukulana ja viime kirjastoreissulla tuntui, että pitäähän se taas lukea.

Sonja tempautuu aikojen alussa kadonneelle Atlantikselle, jossa ystävyys ja rakkaus odottavat häntä.
Kaikki alkaa siitä, kuinka Sonja herää rantahietikolta täysin oudossa paikassa: Mikä tämä maa on? Keitä paikan ihmiset ovat? Kuinka hän joutui sinne? Miksi hän on siellä? Ja mihin aika on kadonnut?

Kristallien valtakunta tuntui kyllä edelleen yhtä ihanalta kuin joskus pikkutyttönä. Jos olisin lukenut sen vasta nyt ensimmäistä kertaa, niin uskoisin ettei se olisi tehnyt yhtä suurta vaikutusta - nyt tämän suhteen minulla on niin vahvat nostaolgiavibat, että tykkään kirjasta aikalailla pakostikin. Pikkutyttönä niin hahmot kuin aikamatkustuskin teemana innostivat minua lukemaan kirjan yhdessä hujauksessa, tosin ei kirjan lukemiseen nytkään mennyt kauaa, sillä juoni oli mukavan nopeatempoinen.

Jos Kristallien valtakuntaan ei ole tutustunut niin suosittelen. Mielestäni se on tyyliltään todella erilaista fantasiaa kuin mitä nyt parikymmentä vuotta myöhemmin kirjoitetaan. Holopainenkin on luonnehtinut kirjaa (Wikipedian mukaan) "suloisen naiiviksi". Todennäköisesti seuraavalla kirjastoreissulla tarttuvat mukaan toiset Sonjasta kertovat kirjat.

arvosana: 4 / 5
Karisto 1996
sivut: 267
mistä: kirjastosta

THEO LAWRENCE: Pimeä sydän

Tämän Mystic City-sarjan ensimmäinen osa kolahti minuun kovaa, joten pakkohan tämä toinenkin osa oli napata kirjastosta mukaan kerran kun se siellä tuli vastaan.

Aria on päätynyt mystikkorakastettunsa Hunterin kannattajien turvapaikkaan kaupungin ulkopuolelle hylättyään Ylhästön eliittiin kuuluvan perheensä. Aria haluaa kuitenkin olla Hunterin rinnalla ja karkaa Manhattanille, mutta seuraukset ovat kohtalokkaat.

Aria on nyt suuremmassa vaarassa kuin koskaan. Kaupungin pelastaakseen hänen olisi löydettävä kuolleen mystikon sydän, mutta myös viholliset etsivät sitä. Kiivas ja paisunut kapina meinaa tuhota koko kaupungin. Pahinta on, että Hunter näyttää käyttäneen Ariaa tässä taistelussa lupaa kysymättä hyväkseen…

Jos ensimmäinen kirja kolahti kovaa ja oli ihana niin tämä osa oli oikeasti loistava!
Harvemmin kirjasarjojen toiset osat onnistuvat ylittämään ensimmäiset, mutta tässä kävi minun kohdallani ehdottomasti niin. Kirja tempaisi heti ensimmäisiltä sivuilta mukaansa, eikä sitä vain voinut laskea käsistään, joten se tulikin luettua yhdeltä istumalta.

Koko kirjan ja sarjan idea puri minuun hyvin: dystopia ilmastonmuutoksen jälkeiseen aikaan sijoittuvasta Romea ja Julia - tarinasta. Mielestäni tämä oli todella hyvä yhdistelmä dystopiaa, romantiikkaa ja fantasiaa mystikkojen muodossa.

Jos miinuksia mainitaan, niin Aria kieltämättä ärsytti aluksi ollessaan varsin naiivi ja ah niin rakastunut, mutta onneksi kasvoi kirjan aikana. Turk sai tässä osassa isompaa roolia (jes!) ja kolmiodraama tuntui todella luontevalta, ainakin kun vertasi ensimmäisen osan ontuvaan äkkirakastumiseen. Ja turhahan edes mainita, että totta kai aion lukea seuraavankin osan sitten kun se ilmestyy.

arvosana: 5 / 5
Karisto 2014
sivut: 359
alkuteos: Toxic Heart, 2014
mistä: kirjastosta

ANU HOLOPAINEN: Ihon alaiset

Tämä Holopaisen uusin teos herätti heti huomioni, kun bongasin sen jossain vaiheessa Risingshadow-sivuston uutuuksista. Olen lukenut yhtä kirjaa lukuunottamatta Holopaisen koko tuotannon ja erityisesti yläasteaikoina Holopainen oli yksi lempikirjailijoistani.

Jaran on odotettava vuosi ennen kuin hän voi itse päättää ulkonäkönsä muokkauksesta. Inkan pitää vielä miettiä, mitä hän todella haluaa. Matias vihaa muokkauksia ja joutuu elämään vihollisten keskellä. PlastikPrincess tietää miten hankkia rintaimplantit, vaikka rahat ja ikä eivät riitäkään.

17-vuotias Jara elää ympäristössä, jossa lähes jokaisen ulkonäköä on muokattu - täyteläisiä huulia, virheettömiä kasvoja, animehahmoja ja Barbie-lookia. Jaran on kuitenkin elettävä vanhempien vaatimuksesta luomuna, mutta sitten Jara pääsee kesätöihin Helsinkiin, ja taivas tuntuu aukeavan: rahaa, rakkautta ja lähestyvä täysi-ikäisyys, joka takaa päätäntävallan omaan kehoon. Suureen kaupunkiin mahtuu silti myös anarkisteja ja toisinajattelijoita. Koko elämä voi muuttua hetkessä - eikä aina siten kuin haluaa.

Ihon alaiset on laadukasta taattua Holopaista ja loistavaa suomalaista dystopiaa. Blogikirjoitukset, nettipostaukset ja TV-katkelmat sopivat kirjan maailmaan täydellisesti ja olivat mielestäni todella hyvin toteutettuja. Mielestäni joitain kirjan asioita pystyy hyvin heijastamaan ihan nykyaikaankin, esimerkiksi juuri nuorten ulkonäköpaineet.

Kirjan maailma oli toki karu ja asiat aika kärjistetty, mutta tässä kirjassa se vain toimi. Lisäksi henkilöt eri ääripäistä antoivat lukijalle eri mielipiteitä kauneusihanteiden ympärillä pyörivästä maailmasta. Voisin ehdottomasti suositella tätä kirjaa niin nuorille kuin vähän vanhemmillekin lukijoille - Ihon alaiset oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teos.

arvosana: 5 / 5
Karisto 2015
sivut: 202
mistä: kirjastosta

THEO LAWRENCE: Salatun voiman kaupunki

Lainasin jo useampi kuukausi sitten kasan kirjoja kirjastosta, enkä millään ole kerinnyt niitä lukemaan. Sen verran monta kertaa olen lainat jo uusinut, että palautuspäivämäärän lähestyessä päätin alkaa pienentää lukupinoa aloittaen tästä monissakin blogeissa jossain vaiheessa esiintyneestä teoksesta, joka jo silloin kiinnosti minua jonkin verran.

Manhattanin pilvenpiirtäjien huipulla hallitsevat rikkaat ja etuoikeutetut, kun samaan aikaan alhaalla katutasossa, ilmastonmuutoksen synnyttämien kanaalien varsilla majailee kurjalisto ja outo, salaperäistä voimaa hallitseva joukko - mystikot.

Yläluokkaan kuuluu myös 16-vuotias Aria Rose, joka on menossa naimisiin isänsä poliittisen kilpailijan pojan kanssa. Aria ei kuitenkaan pysty muistamaan, missä vaiheessa heidän suhteensa on alkanut ja rakastaako hän poikaa. Sen sijaan hän tapaa Hunterin, kiehtovan mystikon alakaupungista, johon hän tuntee outoa vetovoimaa, ja jolla tuntuu olevan hallussaan hänen menneisyytensä avain.

Heti ensimmäiseksi: Suosittelen.
Kirja oli ihanaa, mukaansatempaavaa, romantiikkaa ja fantasiaa sisältävää dystopiaa. Ainakin minulle tämä kolahti ja kovaa, sillä olen tässä reilu vuoden aikana ihastunut dystopioihin ja lisäksi tämä poikkesi kivasti muista lukemistani kyseisen genren kirjoista.

Erityisesti ihastuin kirjassa sen maailmaan ja yhteiskuntaluokitteluun. Rikkaat-köyhät asetelma toimi hyvin ja kirjan kaupunki oli mielenkiintoinen. Toinen asia mihin ihastuin olivat mystikot, jotka toivat kirjaan fantasiaelementtejä. Kirjan viittaus noitavainoihin mystikkojen yhteydessä oli mielenkiintoinen.

Vähän ontuvaa oli Arian ja Hunterin suhde ja kuinka äkilliseltä heidän romanssinsa tuntui lukijalle. Joka tapauksessa kirjan jatko-osa jäi kiinnostamaan. Toivottavasti se sattuisi silmään vaikka seuraavalla kirjastoreissulla.

arvosana: 4 ½ / 5
Karisto 2013
sivut: 404
alkuteos: Mystic City, 2012
mistä: kirjastosta

ANNA GODBERSEN: Illan pitkät varjot

Ihastuin edelliseen Godbersenin sarjaan välittömästi, mutta tämä seuraava sarja ei vakuuttanut minua yhtä vahvasti. Tämän viimeisimmänkin osan lukeminen takkusi aika pahasti, sillä aloitin sen lukemisen jo lokakuussa ja viimeiset sivut sain luettua vasta eilen.

1920-luvun viimeinen kesä on lopuillaan, ja Cordelia, Letty ja Astrid elävät yhä jazzajan kuumeista, kiihkeätempoista elämää. Astridin päivät viinatrokarin vaimona eivät ole kuitenkaan pelkkää auvoa, ja Cordelian suhde lentäjäsankariin vaatii jatkuvaa varuillaanoloa.

Valkokankaan palvotun tähtiparin siipien suojaan päätynyt Letty sen sijaan odottaa pongahtavansa kuuluisuuteen minä hetkenä tahansa. Tyttöjen villi kesä on vaihtumassa pimenevään syksyyn. Kun kesä päättyy, kukin tytöistä on kohdannut oman, ehkä yllättävänkin kohtalonsa.

Anna Godbersen kirjoittaa mukavaa hömppää, mutta suosittelisin mieluummin lukemaan Huumaa-sarjan. Tämä toinen sarja toisti aika paljon samoja kuvioita, mutta vaihdos 1920-lukuun toi mukavasti uutta näkökulmaa.

Lisäksi tämän sarjan tyttöjen miehet olivat persoonallisia sekä riittävän erilaisia toisiinsa verrattuna. Silti tässä kirjassa ei tapahtunut riittävästi ja tylsiä kohtia riitti. Pidin kuitenkin sarjan lopusta kun tyttöjen kohtalot selvisivät, ja kirjan viimeiset sivut olivatkin sen parhaimmat. Tästä trilogiasta jäi kuitenkin todella mitäänsanomattomat fiilikset.

arvosana: 2 / 5
Karisto 2013
sivut: 394
alkuteos: The Lucky Ones, 2012
mistä: kirjastosta

ANU HOLOPAINEN: Molemmin jaloin

Anu Holopainen kuului lempikirjailijoihini ollessani ala-aste/yläaste-ikäinen ja luettuani Kristallien valtakunta-romaanin. Tämäkin on tullut luettua joskus villi veikkaus noin kuusi vuotta sitten edellisen kerran, joten ajattelin kirjastossa pyöriessäni napata sen mukaan uudelleen luettavaksi.

Livia miettii muitten nuorten tapaan, miksi haluaa isona. Hän pääsee lukemattomien innokkaiden hakijoiden joukosta pieneen lisääntyjien ryhmään, joka lähetetään Äitikeskukseen jatkamaan sukua.

Siellä nuorilta poistetaan viettielämää ja tunteita rajoittava inhibiittori, jolloin he ikään kuin kokevat vanhanaikaisen murrosiän - raivokohtaukset ja itkuiset tunteenpurkaukset.
Keskuksen lukkojen takaa katoaa kuitenkin testosteroniampulleja, kun vartijoilla on muutenkin kädet täynnä töitä suojellessaan nuoria, sillä keskuksen ulkopuolella saattaa liikkua barbaarisia saramandeja, jotka kaipaisivat uutta verta sisäsiittoiseen heimoonsa.

Tämä kirja oli mielestäni äärettömän mielenkiintoisen kuuloinen. Oli silloin joskus ja oli vielä nytkin, kun lukaisin kirjastossa takakannen. Holopainen oli osannut valita kirjaansa aika puhuttelevan aiheen, joka varmasti kiinnostaa nuoria - kirjassa kun käsiteltiin vahvasti naisteemaa.

Kirja kuitenkin paikoitellen junnasi ikävästi paikoillaan juuri silloin, kun toivoi juonen etenevän ja sitten tapahtumat kiitivät niin hurjaa vauhtia eteenpäin, että kirja loppui aivan kesken. Kirja oli toisaalta kuitenkin mukavan nopea luettava.
Eli idealtaan kirja oli ihan loistava, mutta toteutus oli jäänyt mielestäni vaillinaiseksi. Tällaisesta ideasta ja tarinasta olisi voinut saada vaikka mitä aikaan, esimerkiksi jatko-osaa olisin jäänyt vähän kaipailemaan. Suosittelisin tätä kuitenkin mielelläni nuorille, ehkä juuri niille murkkuikäisille lukijoille.

arvosana: 3 / 5
Karisto 2006
sivut: 197
mistä: kirjastosta

ANNA GODBERSEN: Ihania päiviä

Kerran kun tuli aloitettua tämä Anna Godbersenin toinen sarja, niin pitihän sen lukemista jatkaa, sillä sen lisäksi että sarja on mukavaa vastapainoa fantasialle, niin myös sen maailma on todella hurmaava.

Lettystä ja Cordeliasta on sukeutunut moderneja kaupunkilaisneitosia 1920-luvun Manhattanilla. Päivät kuluvat Greyiden äveriäässä kartanossa ja illat Manhattanin kiivaassa juhlahumussa yhdessä Cordelian velipuolen mielitietyn Astridin kanssa.

Lettylle tämä ei riitä, vaan hän pyrkii päättäväisesti Broadway-tähdeksi. Cordelian mielessä taas ei pyöri muu, kuin halu kostaa isänsä murha. Tytöille kuitenkin selviää, että he ovat myös keskellä vaarallisia pelejä, sillä Charles Grey ei ole pelkästään komea vaan myös gansteri.

Tämä osa ei vakuuttanut minua aivan samalla tavalla kuin Jazztyttö peilaa. Lukemisesta on jo jonkin aikaa ja tuntuu siltä, että pääideaa lukuun ottamatta minulle ei jäänyt oikein mitään mieleen. Tarinan miehet, niin uudet kuin vanhatkin toivat kuitenkin piristystä tähän kirjaan. Charlien viinabisnes toi vähän jännitystä ja Max Darby mielenkiintoista näkökantaa tyttöjen elämään, sekä mielestäni Lettyn mielitietyn kautta paljastui Lettystäkin hahmona uusia puolia.

Jotenkin tässä kirjassa asiat eivät edenneet enää niin mukavan vauhdikkaasti kuin ensimmäisessä ja paikoitellen lukeminen oli vähän tylsääkin. Toivonkin, että kolmannessa osassa päästään taas ensimmäisen osan tasolle - vähän olen kolmannen osan lukemista jo aloitellutkin.

arvosana: 3 ½ / 5
Karisto 2012
sivut: 384
alkuteos: Beautiful Days, 2011
mistä: kirjastosta

ANNA GODBERSEN: Jazztyttö peilaa

Luin joskus aikaisemmin Godbersenin Huumaa-sarjan, johon en voinut olla ihastumatta. Jazztyttö peilaa on ilmestynyt jo aikaa sitten, mutta vasta nyt päädyin lainaamaan sen kirjastosta.

1900-luvun taitteesta on siirrytty kultaiselle 1920-luvulle, jazz-aikaan. Kaksi ohiolaistyttöä karkaa New Yorkiin tavoitteenaan parempi elämä ja kuuluisuus. Cordelia haluaa etsiä käsiinsä kuvitellun isänsä, rikkaan pirtutrokarin Darius Greyn ja Letty haluaa tähdeksi.

Tytöt pääsevät yläluokkaisiin kartanoihin ja Broadwayn valoihin, mutta saavat huomata ettei elämä New Yorkissa ole pelkkää ruusuilla tanssimista, eikä se ole aivan sellainen paikka, millaiseksi maalaistytöt sen kuvittelivat.

Anna Godbersenin tyyli on aivan ihana ja mukaansatempaava. Kirjassa oli juuri sopivasti historiaa, jännitystä, romantiikkaa ja hahmot olivat mielenkiintoisia. Päähenkilöt, Cordelia, Letty ja Astrid poikkesivat toisistaan hyvin, eikä kirjan lukemisesta tullut sellaista, että olisi halunnut lukea vain yhdestä heistä ja skipata muut.

Välillä tuntui kuitenkin siltä, että ihan kuin olisin jo lukenut kirjan, sillä tyyli oli niin samanlainen kuin Huumaa-sarjassa. Vaikka tässä kirjassa henkilöiden asenteet olivat aika erilaisia, onhan sarjojen välillä 20 vuoden ero, niin silti henkilöissä oli huomattavissa samanlaista naiiviuutta ja kevytkenkäisyyttä kuin Huumaa-sarjan tytöissä. Joka tapauksessa kirja oli kuitenkin hyvä ja se tuli luettua hetkessä.

arvosana: 4½ / 5
Karisto 2011
sivut: 403
alkuteos: Bright Young things, 2010
mistä: kirjastosta

PÄIVI JUNTTILA: Noidan tytär

Tämä oli varmaankin jo kolmas kerta, kun luin tämän kirjan. Ensimmäisen kerran lainasin tämän kirjastosta varmaan kahdeksan vuotta sitten. Nyt päätin jälleen ottaa sen pieneksi välipalaksi.

Ennen valtakuntaa hallitsivat sulassa sovussa Puhtaat noidat ja Punaiset velhot kansalaisia auttaen. Vallanhimoisen Satajan voimien kasvettua hän hääti Puhtaat noidat pois ja alisti asukkaat tahtoonsa.

Soleia on asunut syrjäisessä Toren kylässä tietämättä ollenkaan, että hän on yksi jäljelle jääneistä Puhtaista noidista ja että hänen tehtävänään on tuhota Sataja. Hänen matkansa vie Hiljaisten huutojen vuorten kautta kohti Ak-Uran satumaista kaupunkia, jossa Sataja hallitsee.

Pidin tästä kirjasta edelleen todella paljon. Tämä oli juuri sellaista oikeaa vanhempaa fantasiaa, jota on aina silloin tällöin kiva lukea, sillä se poikkeaa jonkin verran nuorille suunnatuista uutuusfantasioista.

Pidin paljon kirjan hahmoista ja maailmasta, mutta hahmoihin ei mielestäni syvennytty tarpeeksi hyvin, esimerkiksi Sataja jäi erittäin kaukaiseksi hahmoksi ja loppuratkaisu oli aika ihmeellinen. Kirjaa lukiessa oli sellainen fiilis, että koko ajan kiirehdittiin eteenpäin - olisin mielelläni lukenut enemmänkin.

arvosana: 4 ½ / 5
Karisto 1993
sivut: 162
mistä: kirjastosta

ANU HOLOPAINEN: Syysmaa 6 - Matkalaiset

Nyt olen sitten vihdoinkin saanut Syysmaa-sarjan lukemisen päätökseen. Nämä viimeiset osat tulikin luettua hieman nopeammassa tahdissa.

Punatertun kylästä karkotetut ovat asettuneet asumaan metsän suojiin. Yvana ja Loranan hylkäämä poika, Marrkah, kaipaavat kuitenkin ihmisten ilmoille.

Yvana haaveilee Kesämaahan pääsystä ja he lähtevät Marrkahin kanssa kohti rannikkokaupunkia. Rannikkokaupungissa Marrkah lyöttäytyy kuitenkin epäilyttävään porukkaan, joka aiheuttaa ongelmia niin hänelle kuin Yvanallekin, jota kauan sitten koskettanut paha voima alkaa jälleen kasvaa.

Tämä viimeinen osa kokoaa mukavasti vanhat hahmot yhteen ja jatkaa aika samalla tyylillä kuin edelliset kirjat. Pidin kuitenkin erittäin paljon Yvanasta ja Marrkahista hahmoina. Loppua kohti tarina muuttui mielestäni vähän oudoksi ja loppu tuli aika yllätyksenä ja yllättäen.

Ihan kelpo sarja, joka oli mukava lukea. Mitään erityisempiä tuntemuksia ei kuitenkaan jäänyt. Ehkä olisin kaivannut, että tarinaan olisi kaivauduttu vielä vähän syvemmälle. Nyt tuntui, että vähän turhan moni asia jäi vähän sinne päin.

ANU HOLOPAINEN: Syysmaa 5 - Varjoja

Nyt pääsin vihdoinkin Syysmaa-kirjaan, jota en ole aikaisemmin lukenut ja ihan tyytyväinen olen kyllä siitä, että päätin aloittaa sarjan lukemisen uudestaan ensimmäisestä osasta tätä ja viimeisintä ajatellen.

Yölaaksosta paenneet Lorana ja Kolmisointu ovat saapunet Punatertun kylään. Sopeutuminen on kummallekkin vaikeaa, mutta sitten Lorana ystävystyy johtamishuolista kärsivän Zaran kanssa ja päättä parantaa asemiaan muiden kyläläisten silmissä lyöttäytymällä tämän seuraan. Lorana on myös viimeisimmillään raskaana ja omituista lasta odotetaan pelolla.

Samaan aikaan Satosalesissa Villipihlajan tarkkailutehtävissä olevat Adaira ja Merkinos onnistuvat sotkemaan asiansa täysin ja heidän on pakko pyrkiä turvaan Punaterttuun.

Kirjassa pyöri paljon tuttuja hahmoja ja teksti oli helppolukuista ja nopeaa. Tapahtumat etenivät vauhdikkaasti, eikä kirjassa tullut tylsiä hetkiä. Varjoja jatkoi loogisesti siitä mihin oli jääty ja loppui sen verran jännään paikkaan, että kuudetta osaa ei voi jättää lukematta.

ANU HOLOPAINEN: Syysmaa 4 - Yölaakso

Pitkästä aikaa päädyin tämän kirjan pariin, edellinen lukukerta taisi olla silloin, kun tämä ilmestyi. Yllättävän hyvin oli kuitenkin muistikuvia jäänyt Yölaaksosta.

Kielletystä suhteesta kiinni jäänyt Lorana pakenee pahamaineisille Eläville vuorille ja päätyy yllättäen Yölaaksoon, vaikka kukaan ei uskonut vuorten takana olevan mitään.

Yölaakso ja sen ihmiset poikkeavat paljon siitä, mihin Lorana on Syysmaassa tottunut, mutta eräs yölaaksolaissuvun päämies on ollut yhteydessä Syysmaahan ja oppinut vähän heidän tapojaan ja kieltä. Hänen luotaan Lorana saa turvapaikan, kunnes itselleen ylivertaisen viettelytaidon kehittänyt Hyräily lähestyy häntä.

Mielestäni tämä poikkesi aika paljonkin edellisistä osista ja jäin kaipaamaan edellisessä kirjassa tutuiksi tulleita Merkinosia ja Adairaa, joiden tehtävä tuntui jääneen aika kesken. Erilainen ja uusi ympäristö ja tämän kirjan hahmojen linkki vanhoihin hahmoihin olivat kuitenkin mielenkiintoisia.

Seuraava osa onkin jo sellainen, jota en ole lukenut ja sen verran netistä vilkaisinkin, että edellisten kirjojen hahmoja tulisi taas enemmän mukaan, vaikka Loranaakin kyllä edelleen seurataan.