Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa.
Inkan pikkuveli joutuu onnettomuuteen, josta käynnistyy tapahtumien sarja. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Salaisuudet paljastuvat, eikä edes Aaron voi välttyä niiltä - etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena.
Parasta kirjassa oli ehdottomasti vähän uudenlaisempi näkökulma jo aika koluttuihin ihmissusiin, joka ei ollut liian romantisoitu. Ja Kuurankero. Kummatkin istuivat Suomeen täydellisesti ja kirjan maailma tuntui jopa ihan uskottavalta. Urbaanin fantasian ja paranormaalin romantiikan lisäksi tämä istuisi ajatusleikkinä mielestäni oikein mainiosti myös dystopia-genreen.
Inka oli hahmona ihan uskomattoman ärsyttävä ja negatiivisilta puoliltaan hyvin pitkälle viety. Vaikka hän ärsytti minua suunnattomasti, niin mielestäni on parempi, että hahmo herättää tunteita kuin että olisi mitäänsanomaton. Tällä tavalla ajateltuna hän oli oikeastaan mainio hahmo. Lempihahmoni oli kuitenkin ehdottomasti vartijana työskentelevä Leo - ei kaipaa perusteluja. Hänen ja Inkan suhde oli kutkuttavan mielenkiintoinen toisin kuin Aaronin ja Matleenan, joka jäi laimeaksi ja aika perinteiseksi paranormaalin romantiikan suhteeksi.
Kirja jäi mielestäni hieman vajaaksi ehkä sen takia, että kertojina vuorottelivat Inka ja Aaron, joista kumpikaan ei vakuuttanut minua ihan täysin. Luen kuitenkin todennäköisesti Kuuran vielä toistamiseenkin ja jään mielenkiinnolla odottamaan jatko-osaa.
arvosana: 3½ / 5
Myllylahti 2016
sivut: 355
mistä: arvostelukappale
