ESSI TAMMIMAA: Noaidin tytär - Tulva

Siitä onkin aikaa, kun tämän ensimmäinen osa tuli luettua - bloggauksen siitä voit lukea täältä. Jäin ensimmäisen osan luettuani kaipailemaan jatkoa, kiitos siis Otavalle arvostelukappaleesta!

Muistot viime vuoden kauhuista piinaavat Auraa. Soturittarien metsä on mystisesti ummessa ja kaikki on niin kuin ennen, kunnes pahat unet alkavat.

Tulva uhkaa Kellokoskea, eikä Aura saa karistettua karmivaa kuvaa joesta nousevista kuolleista. Samaan aikaan toimittajat kiinnostuvat Auran ja Pajun suhteesta. Eräs toimittaja alkaa vainota Auraa ja vaarantaa lööpeillään tuoreen rakkauden lisäksi soturittarien salaisuuden.

Auran matka Lappiin paljastaa, että Kellokosken tulva on sidoksissa Lapin suuronnettomuuteen, Suvivaaran katastrofiin – ja kaiken sen takana ovat kuolleet soturittaret. Kuolleet nousevat kylmistä vesistä. He haluavat maansa takaisin tuholta ja saasteelta. Ja he odottavat Auralta siihen apua.

Lyhyeen kirjaan oli toden teolla ympätty rutkasti mielenkiintoisia juttuja. Harmi kyllä, se teki kirjasta aika sekavan - punainen lanka tuntui välillä katoavan jonnekin, kun hypittiin maisemista ja henkilöistä toisiin. Parasta kirjassa olivat (sillä en kuitenkaan pysty nimeämään vain yhtä juttua) sen sijoittuminen Suomeen, kirjasta henkivä suomalaisuus ja saamelaisuus, mytologia sekä Tammimaan tyyli.
Lisäksi pidin edelleen Aurasta päähenkilönä. Paju oli mielestäni nyt vähän paremmin esillä kuin ensimmäisessä osassa, mutta Markus jäi edelleen aika etäiseksi. Oli kuitenkin hienoa, kuinka myös kirjan muita hahmoja nostettiin esiin.

Olisin kaivannut vähän keskittymistä joihinkin juttuihin kirjassa, vähän lisää tietoa, vaikka se olisikin tarkoittanut lisäsivuja. Toisaalta tämä toimii nuoremmille lukijoille erinomaisesti varmaan näinkin.

arvosana: 3 / 5
Otava 2016
sivut: 233
mistä: arvostelukappale

ESSI TAMMIMAA: Noaidin tytär

Käväisin pikaisesti eilen kirjastossa ja nappasin sieltä muutaman kirjan mukaani, jotka kaikki olivat kotimaisten kirjailijoitten teoksia. Ensimmäiseksi päätin tarttua tähän, sillä takakannen teksti vaikutti suht mielenkiintoiselta ja kirja lyhyeltä, vaikken muistaakseni kovin hyviä arvosteluja tästä olekaan lukenut.

Aura on tavallinen suomalainen 16-vuotias lukiolaistyttö, joka haluaisi isona kirjalijaksi. Hän on kuitenkin alkanut näkemään pahaenteisiä näkyjä susista ja soturitytöstä. Näyt kuitenkin saavat hänet kirjoittamaan tarinoita saamelaissoturittarista ja heidän maailmastaan.

Aura ei osaa aavistaa kaiken olevan totta ennen kirjan julkaisua ja yhtäkkiä hän onkin vaarassa. Hän pelkää, että hänelle voi käydä samoin kuin äidilleen, joka katosi metsien pimeyteen. Aura yrittää myös saada selville, miten tähän kaikkeen liittyy Maailman reunalla-bändin ihana laula Paju, ja miksi tämä valitsi keikalla juuri Auran yleisön joukosta.

Odotukset kirjan suhteen eivät olleet kummoiset, joten se pääsi yllättämään minut positiivisesti. Tykkäsin kirjailijan tyylistä, tosin Auran näyt olivat tylsää luettavaa. Juoni eteni mukavasti eteenpäin, vaikka välillä se muuttui vähän sekavaksi. Joihinkin hahmoihin olisin halunnut tutustua paremminkin, esimerkiksi Paju ja Markus jäivät varsin etäisiksi hahmoiksi. Ehkä heistä on enemmän seuraavissa osissa. Aura taas oli päähenkilönä erittäin mielenkiintoinen ja näiden kolmen kolmiodraama toi kirjaan hyvän piristysruiskeen. Voin suositella tätä kirjaa, se toimii hyvin mukavana välipalana muun lukemisen ohessa.

arvosana: 3½ / 5
Otava 2013
sivut: 264
mistä: kirjastosta