J.R. WARD: Verisuudelma

Wardin vampyyrikirjoja odottaa kyllä aina innolla ja onneksi niitä tuleekin ihan mukavaan tahtiin. Nyt Ward on kirjoittanut Mustan tikarin veljeskunnan rinnalle Mustan tikarin perintö -sarjan, joka herätti mielenkiintoni, vaikka Paradise päähahmona vähän hämmensikin edellisten kirjojen jälkeen.

Vampyyrien kuninkaan lähimmän neuvonantajan tytär Paradise haluaa paeta aristokraattisen nuoren naisen elämää. Hän päättää aloittaa Mustan tikarin veljeskunnan koulutusohjelman. Suunnitelma on hyvä, mutta todellisuus jotain aivan muuta. Koulutus osoittautuu äärettömän rankaksi, ja toiset kokelaat tuntuvat enemmän vihollisilta kuin liittolaisilta. Asiaa ei auta se, että koulutuksesta vastuussa olevalla Butch O’Nealilla, toiselta nimeltään Dhestroyerilla, vaikuttaa olevan yksityiselämässään pahoja ongelmia.

Kaiken huipuksi Paradise rakastuu toiseen koulutettavaan. Craeg on pelkkä siviili, jota Paradisen isä ei ikinä hyväksyisi.

Kun väkivalta uhkaa repiä hajalle koko koulutusohjelman ja samalla eroottinen jännite Craegin ja Paradisen välillä kasvaa, Paradise joutuu kovalle koetukselle. Löytääkö hän itsestään voimaa toimia oman päänsä ja sydämensä mukaisesti – niin työssä kuin vapaa-ajalla?

Kaikki J.R. Wardin Mustan tikarin veljeskuntaan liittyvät kirjat ovat olleet hyviä, mutta tämä pääsi silti yllättämään ja todella positiivisesti - ihan mahtava kirja! Paradise oli epäilyistäni huolimatta ihan mieletön hahmo ja tykästyin häneen kovasti. Hänestä tuli tämän jälkeen kyllä yksi lempihahmoistani. Paradisen lisäksi tässä kirjassa parasta oli se, kuinka paljon uutta se toi Mustan tikarin veljeskuntaan, sillä näkökulma oli uusi ja koulutusohjelmassa riitti Nälkäpeli-tyylistä actionia.

Miinusta siitä, että Ward toi kirjaan Butchin ja Marissan. Heidän sivuosansa tuntui täysin turhalta ja pitkäveteiseltä - heidän pätkänsä piti lukea vähän silmäillen, että pääsi nopeammin koukuttavan pääparin pariin. Paradise x Craeg oli sen verran hyvä yhdistelmä, että toivottavasti heistä saisi lukea enemmän jatkossakin.

Sen verran vielä, että kyllä tämä kirja vaatii, että lukijan pitää olla perillä Mustan tikarin veljeskunta -sarjasta, sillä muuten ei varmaankaan pääse millään kärryille. Todella hyvä sarja veljeskunnan rinnalle, suosittelen tutustumaan.

arvosana: 4 ½ / 5

Basam Book 2016

sivut: 400

alkuteos: Blood Kiss, 2015

mistä: arvostelukappale

J.R. WARD: Varjot

Kun huomasin Lukunurkka-blogista, että tämä kirja oli ilmestynyt, niin pakkohan se oli saada omiinkiin hyppysiin. Black Dagger Brotherhoor lukeutuu ehdottomasti suosikkisarjoihini, ja kyllä ainakin edellinen osa Kuningas näytti sen, ettei näihin voi kyllästyä. Monissa sarjoissa 13. kirja voi tuntua jo aikamoiselta pakkopullalta, mutta ei tämän sarjan kohdalla - lisää vaan!

Kun Trez oli vasta lapsi, hänen vanhempansa myivät hänet seksiorjaksi s'Hisben kuningattarelle. Aikuistuttuaan Trez pakeni ja päätyi New Yorkin Caldwellin sutenööriksi. Ainoa, johon hän voi luottaa, on hänen veljensä iAm.

iAm on aina yrittänyt suojella veljeään itsetuholta, mutta kehnoin tuloksin. Kun Trez tapaa Selenan, hänen elämänsä näyttää vihdoin kulkevan oikeaan suuntaan. Trezin on kuitenkin valittava, seuraako hän sydäntään vai alistuuko muiden hänelle määräämään kohtaloon. Yllättävä tragedia kuitenkin sekoittaa kaiken, ja iAm on valmis äärimmäiseen uhraukseen rakkaudesta veljeensä.

Eihän tätä olisi malttanut laskea käsistään! Varjot tempaisi kyllä heti mukaansa. Tykkäsin varjoista jo aiemmissa kirjoissa, niin olikin kiva, että nyt heihin keskityttiin paremmin. Erityisesti oli mielenkiintoista lukea s'Hisbenistä enemmän. Kyllästyin kuitenkin vähän pääpariin kirjan edetessä, mutta onneksi sivujuonia ja muita henkilöitä oli niin paljon, että ne kyllä jaksoivat kantaa tarinaa. Eikä kyllästyminen jatkunut edes loppuun asti, sillä kuten aiemmissa kirjoissa on tullut huomattua, niin Ward kyllä keksii vaikka mitä käänteitä kirjoihinsa.

Tämän sarjan ei kyllä haluaisi päättyvän ja Ward tehtaileekin koko ajan sarjaan uusia hahmoja, joista kaikista on mahdollisuuksia uusiksi pääpareiksi. Eikä mikään kirjoista ole ollut liian tylsä, vaan aina niissä on ollut jotain uutta. Varjoista olisi kiva lukea seuraavissakin osissa ja kyllä tässäkin vihjailtiin, että myös iAm saattaisi saada oman kirjansa. Erityisesti kyllä odotan Xcorin ja Laylan tarinaa, sillä heidän sivujuonestaan olen erityisesti tykännyt näissä viimeisimmissä kirjoissa. Assail ja Sola tuntuivat vähän unohdetuilta ja irrallisilta tässä kirjassa, saa nähdä miten käy seuraavissa osissa.

arvosana: 5 / 5
Basam Books 2015
sivut: 656
alkuteos: The Shadows, 2015
mistä: arvostelukappale

J.R. WARD: Kuningas

Pitkästä aikaa tuli taas palattua Black Dagger Brotherhoodin pariin jo 12. osan merkeissä. Vaikka mielenkiinto sarjaa kohtaan on pikkuhiljaa laskenut, niin olipa kiva että tässä palattiin seuraamaan enemmän Bethiä ja Wrathia.

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukkio.

Wrath, joka on vuosisatojen ajan yrittänyt vältellä kuninkuutta, ottaa vihdoin vastuun harteilleen. Mutta kruunu on raskas kantaa. Beth Randall luuli tietävänsä mitä oli tekemässä, kun hän pariutui planeetan puhdasrotuisimman vampyyrin kanssa. Beth on päättänyt haluta lapsen, mutta ei ole lainkaan valmistautunut Wrathin mielipiteeseen asiasta.

Tätä kirjaa en malttanut laskea käsistäni. Vaikka sarja ei innosta enää yhtä paljon kuin ennen, niin nyt tuntui että vanha into näitten lukemiseen palasi.

Parasta tässä tosiaan oli, että Bethiin ja Wrathiin keskityttiin enemmän. Vaikka he eivät suosikkihahmoihini kuulu, niin yllätyin positiivisesti. Varmaan jossain vaiheessa on pakko palata ihan ensimmäisen osan pariin, joka myöskin oli pyhitetty Bethille ja Wrathille - sen lukemisesta onkin jo aikaa.

Muutaman hahmon kohdalla olin ihan kysymysmerkkinä, että kukas tämäkin nyt oli, esimerkiksi Assailin ja Solan tapauksessa. He eivät olleet jääneet erityisemmin mieleen, ja jouduinkin lunttaamaan edellisen osan arvostelusta, mitä mieltä olin heistä silloin. Vaikka silloin kiinnostuin heidän tarinastaan, niin tästä osasta heidät olisi hyvin voinut tiputtaa pois.

arvosana: 4 ½ / 5
Basam Books 2014
sivut: 600
alkuteos: The King, 2014
mistä: kirjastosta

ALAN BENNETT: Epätavallinen lukija

Kaipasin luettavakseni jotain lyhyttä välipalaa, joten nappasin omasta hyllystäni tämän Epätavallisen lukijan, jonka joskus ostin Helsingin kirjamessuilta.

Kuningatar sekoaa kaunokirjallisuuteen, joka saa koko hovin pois tolaltaan. Hänen majesteettinsa lainaa kirjastoautosta ensin yhden kirjan, sitten toisen ja pian hän jo ahmii kirjoja toisensa perään.

Kuningattaren lähipiiri pääministeriä myöten saa huomata, että kirjallisuus on räjähdysherkkää tavaraa ja lopulta vaakalaudalla on koko kuningaskunnan tulevaisuus.

Epätavallisen lukijan kuvataan olevan herkullinen satiiri Englannin hovista ja lukemisen voimasta ja voi kyllä - lukeminen oli todellakin tässä pääosassa. Olen lukenut tästä kirjasta todella monia ylistäviä arvioita muista kirjablogeista (mm. Lumiomena ja Kirjojen keskellä), mutta luettuani viimeisenkin sivun kirjasta olivat fiilikset pääasiassa hämmentyneet.

Satiiri jäi mielestäni yllättävän kevyeksi, olisin odottanut että sitä olisi viety vielä pidemmälle. Kirjassa mainittiin myös melkoinen määrä kirjailijoita, joista vain muutamasta olin joskus kuullut. Ehkä kirjasta saisikin enemmän irti, jos tuntisi kyseisiä kirjailijoita ja olisi vaikka tutustunut Englannin hoviin aikaisemmin jonkin toisen romaanin yhteydessä.

Ihan hauskaa oli lukea pitkästä aikaa jotain poikkeavaa, jos vertaa siihen mitä normaalisti luen. Pakko kuitenkin sanoa, että on mukava palata tutumpien kirjojen pariin.

arvosana: 2 ½ / 5
Basam Books 2008
sivut: 115
alkuteos: The Uncommon Reader, 2007
mistä: omasta hyllystä

J.R. WARD: Rakastaja - vihdoinkin

Tämän kirjan löysin joulukuusen alta lahjapapereihin käärittynä reilu kuukausi sitten, eikä mennyt montaa tuntia, kun olin jo sen kimpussa, eikä luku-urakkaan kauaa mennyt. Tämän arvostelun saaminen blogiin kestikin sitten enemmän, mutta vihdoin saadaan vähän eloa tännekin.

Qhuinn, sukunsa ja aristokratian hylkäämä nuori vampyyriuros, on vihdoin löytänyt paikkansa julmana taistelijana veljeskunnan riveissä sodassa lessereitä vastaan. Lisäksi hänen unelmansa perheestä saattaa vihdoinkin toteutua, mutta silti hän tuntee olonsa tyhjäksi.

Blay valmistautuu luopumaan pitkäaikaisesta rakkaudestaan Qhuinnia kohtaan nähtyään tämän valitun naaraan kanssa. Kohtalo puuttuu kuitenkin peliin, eikä anna Blayn ja Qhuinnin luopua toisistaan.

No niin, tämä monien odottama Blay x Qhuinn osa, joka on itse asiassa Mustan tikarin veljeskunnan 11. osa, oli kyllä minunkin mielestäni hyvä. Tämä sarja on sellainen, että jokainen kirja kyllä kolahtaa (ainakin minuun), vaikka näitä ei osaa enää odottaa yhtä innokkaasti kuin silloin alussa.

Olin vähän pettynyt siihen, ettei pääpari saanut tarpeeksi huomiota osakseen, vaan mukaan tuotiin taas lisää muita hahmoja. Muutamassa aikaisemmassa kirjassa pidin tästä järjestelystä, mutta nyt se häiritsi. Toisaalta pidin myös sivujuonista. Alussa Assailin ja Solan kuviot häiritsivät, mutta loppua kohden he alkoivat kiinnostaa entistä enemmän.

En osaa sanoa onko tällä sarjalla enää paljoa annettavaa, vai toistetaanko vain samoja kaavoja. Joka tapauksessa nämä ovat sen verran viihdyttäviä ja hyvää "aivot narikkaan"-lukemista, että pakkohan uusiin osiin on tarttua.

arvosana: 4½ / 5
Basam Books 2013
sivut: 640
alkuteos: Lover at last, 2013
mistä: omasta hyllystä

J.R. WARD: Uudestisyntynyt rakastaja

Huhhuh, nyt on sitten tullut luettua jo kymmenes osa Mustan tikarin veljeskunta - sarjaa. Vaikka olen kyllä ihan juu pitänyt aikaisemmista kirjoista, niin tämän lukemista en kovin paljoa odottanut, sillä kirjoissa pyöritellään niin paljon samoja kuvioita, että kyllä niihin nyt pikku hiljaa alkaa jo vähän kyllästymään.

Shellaninsa Wellsien kuolemasta saakka Tohrment on ollut vain varjo entisestään. Tohrin takaisin veljeskuntaan tuonut langennut enkeli tekee Tohrille kuitenkin selväksi, että Wellsie on vangittuna kylmässä Välitilassa. Tohr pyytää enkeliä pelastamaan edesmenneen rakkaansa, jolloin enkeli pyytää myös Olematonta auttamaan urosta.

Samaan aikaan kilpaileva vampyyriklaani ja Xcor sen johdossa yrittävät tavoitella Sokean kuninkaan valtaistuinta, mikä aiheuttaa ongelmia kaikille veljeskunnan jäsenille.

Vaikka lukemisen aloittaminen tuntui aika kankealta, niin ei kestänyt kauan, kun kirja oli jo tempaissut minut mukaansa. Mielestäni Ward oli saanut tähän kirjaan taas vähän uusia tuulia. Tarina onnistui niin naurattamaan kuin liikuttamaankin. Hirmuisesti vain ärsytti, että Autumnin nimi oli suomennettu, hyppi silmille tekstistä.

Hyvää tässä kirjassa oli myös se, että lesserit oli melkeinpä kokonaan unohdettu ja tilalla jatkoivat Xcor ja hänen joukkonsa, joista ainakin minä luen paljon mieluummin kuin lessereistä. Ward myös mukavasti pohjusti ilmeisesti tulevia kirjoja sekä seuraavia pareja, joten nyt sitten pitäisi vain jaksaa sitä seuravaa osaa odotella.