Maustettu manna-aamiainen – Rava upma

Upmaa ja tamarindipikkelssiä.

Upma on Etelä-Intiasta laajalle levinnyt aamiaisruokalaji, joka valmistetaan useimmiten mannasuurimoista (hindin sooji, tunnetaan myös nimellä upma rava). Pehmoinen upma on kyllin täyttävä kevyeksi lounaaksi, ja laiskoina hetkinä upmaa onkin tullut varmaan syötyä enemmän kuin laki sallii (varsinkin silloin, kun P oli armeijassa ja majailin parikin viikkoa putkeen yksin kotona)...

Intialaiset tekevät upmasta usein kuivahkoa. Meillä sitä syödään hitusen juoksevampana ja puuromaisempana, sillä kuivana sen syöminen tuntuu suorastaan työläältä – mutta kukin tavallaan. Autenttisimmillaan upmaa nautitaan kookoschutneyn kanssa, jonka virkaa toimittaa taloudessamme maustamaton jogurtti. Koska upma ei sinänsä ole erityisen voimakkaan makuista, kuuluu sen kanssa mielestäni oleellisesti myös jokin pikkelssi. 

Upman loiston hetki kansainvälisen kulinarismin lavalla oli mumbailaisen kokin Floyd Cardozin voitto amerikkalaisessa Top Chef Masters -finaalissa sieniä ja kookosmaitoa sisältävällä upmalla! Cardozin resepti löytyy täältä.

Upma kahdelle

- öljyä paistamiseen

- raijeera (juustokuminansiemeniä ja mustia sinapinsiemeniä)

- 6-10 kpl currynlehtiä (kariyapak)

- 1 vihreä chili pilkottuna

- 1 tl urad daal -linssejä

- kourallinen maapähkinöitä

- 1 pieni sipuli silputtuna

- ½ iso tomaatti kuutioituna

- 1,5 dl mannaryynejä

- 6-7 dl vettä

- suolaa

1. Anna raijeeran poksahdella hetki kuumassa öljyssä ja lisää sitten maapähkinät, urad daal -linssit, pilkottu chili ja currynlehdet. Kypsennä, kunnes urad daal on saanut pintaansa hiukan vaaleanruskeaa väriä.

2. Lisää sipulisilppu. Kuullota.

3. Lisää tomaatit. Kypsennä pehmeäksi.

4. Sekoita mannaryynit vihanneksiin ja anna paistua hetki. *)

5. Lisää vesi sekoittaen jatkuvasti, jotta upmaan ei muodostu klimppejä. Mausta suolalla.

6. Hiljennä lämpöä hiukan ja anna upman hautua kannen alla välillä sekoittaen, kunnes upma on kypsää ja haluamasi paksuista.

7. Tarjoile heti valitsemiesi lisukkeiden kanssa.

*) Huom. upman voi valmistaa myös lisäämällä vihanneksiin ensin veden ja kuumentamalla sen kiehuvaksi sekä lisäämällä tämän jälkeen mannaryynit varovasti sekoittaen. Pidän kuitenkin ensiksi mainitusta tavasta enemmän, koska ryynit saavat silloin tilaisuuden imeä itseensä seoksen makua.


---

Ideoita upman variointiin

- masala upma eli mausteinen upma: lisää tuoretta inkivääriä antamaan makua sekä ripaus kurkumajauhetta paistamisen yhteydessä saadaksesi hauskan keltaista upmaa

- ”rikkaampaan” upmaan sopivat myös porkkana ja peruna

- pikaupmaan voi lisätä mitä tahansa, esimerkiksi pakasteporkkanaa, hernettä tai maissia

- cashew-pähkinät maistuvat herkullisilta upmassa maapähkinöiden rinnalla tai niiden tilalla

- sitruunamehu ja korianteri sopivat hyvin kuivan upman maustamiseen

- rava upmalla voi myös täyttää dosia eli riisi-linssilettusia

Helppo chana daal intialaiselle leivälle

Tässä on kätevä, ruokaisa resepti siihen, kun kotoa on kaikki paitsi kuiva-aineet ja sipulit loppu. Monet chana daalin reseptit sisältävät tomaattia, mutta minusta se maistuu rustiikkisen hyvältä ilmankin, kuten tässä anoppilan reseptissä.

Käyttötarkoitukseltaan paksu chana daal muistuttaa cholea eli kikhernekastiketta.

Muutamia huomioita:

- Chana sopii erinomaisesti monen intialaisen leivän, erityisesti uppopaistettujen purien kanssa. Voisin kuvitella, että chana kävisi myös fusion-ruokailuun ja kasvistortillojen täytteeksi jogurttiraitan kanssa :)

- Jos teen chana daalia riisin kanssa syötäväksi anopin reseptin mukaan, lisään reseptiin hiukan tamarindia ja teen daalista juoksevampaa.

- Tavallisesti lisäisin chanaan myös tuoreita currynlehtiä, mutta niitä ei tänään ollut varastossa – ilmankin pärjää!

- Käytän reseptiin maharashtralaista kala masalaa, mutta sen voi korvata tavallisella garam masalalla.

- Asafoetidan (hingin eli hajupihkan) tarkoitus on tässä reseptissä vähentää chanan aiheuttamaa turvotusta vatsassa, sillä linssilaatuna chana on raskaimmasta päästä.

- Jos keität chanan tavallisessa kattilassa painekattilan sijaan, keittoaikaa voi lyhentää liottamalla chanaa etukäteen muutaman tunnin ajan.

Chana daal neljälle

- 2 dl kuivaa chana daalia

- vettä

- 1/3 tl kurkumaa

- öljyä

- 1 tl raijeeraa (juustokuminansiemeniä ja mustia sinapinsiemeniä)

- asafoetidaa/hing

- 1 sipuli pieneksi silputtuna

- 2-3 valkosipulinkynttä murskattuna

- chilijauhetta maun mukaan

- 2 tl korianterijauhetta

- 1 tl kala masalaa/garam masalaa

- korianteria koristeluun

1. Keitä chana daal painekattilassa kurkuman kanssa (chana daal vaatii 4-5 vihellystä). Tavallista kattilaa käytettäessä chana on syytä liottaa ensin. Chana on kypsää, kun se vielä säilyttää muotonsa mutta murenee painamalla kevyesti sormien välissä.

2. Anna raijeeran poksahdella öljyssä hetki ja lisää pari tuprahdusta asafoetidaa. (Lisää tässä vaiheessa myös tuoreet currynlehdet, jos niitä on saatavilla.)

3. Lisää sipulit ja valkosipulimurska. Kypsennä lähes valmiiksi.

4. Lisää chili, korianterijauhe ja kala masala/garam masala ja jatka  paistamista hetki.

5. Lisää noin 2 dl vettä. Keitä seosta, kunnes öljyä nousee keitoksen pinnalle – näin lopputuotteesta tulee maukkaampi.

6. Sekoita linssit ja suola seokseen. Anna kiehahtaa.

7. Ripottele päälle tuoretta korianteria ja tarjoile intialaisen leivän kanssa. Chanan ja leivän seuraksi sopii hyvin myös silputtu punasipuli, jokin pikkelssi, raita tai paksu turkkilainen jogurtti.

Kurkumamaito kurkkukivun hoitoon – Haldi doodh

Kaikkien flunssaisten intialaislasten inhokki suosikki, haldi doodh.

Myöhäissyksyn myrskyn iskiessä ja flunssasesongin alkaessa on hyvä varautua pikkunuhien ja kurkkukipujen hoitoon. Intialaiset äidit ja isoäidit tiesivät kurkuman terveysvaikutuksista jo kauan ennen kuin länsimainen tiede todensi kurkuman voimakkaan antibakteeriset, tulehduksia hillitsevät ominaisuudet. Myös tuore inkivääri auttaa taistelemaan flunssaa vastaan, ja yhdessä pippurin kanssa se avaa hengitysteitä.

Minun on nyt kerrottava, etten itse pidä kurkumamaidosta: mielestäni se on liian, no, kurkumaista. Pahinta on, jos mukin pohjalta löytyy vielä yllätyksenä iso kasa pulverimaista kurkumaa, joka ei ole liuennut maitoon (tämäkin on kotettu, ja tuo surullinen tapaus vaikuttaa edelleen syvästi suhteeseeni kurkumamaitoon). P kuitenkin pyytää välillä tekemään tätä, kun olo on flunssainen tai muuten vaan heikko, joten oletan, että se ei ole niin kamalan makuista.

Kurkumamaitoon voi siis suhtautua joko kauhunsekaisesti vältellen tai viileän pragmaattisesti: onhan se terveellistä, vaikkei lämpimästä keltaisesta maustemaidosta maun puolesta tykkäisikään. Muutamat taas pitävät kurkumamaitoa nektarin kaltaisena herkullisena ihmejuomana, jota voi nauttia milloin vain terveydentilan kohentamiseksi.

Mene ja maista itse.

Kupillinen kurkumamaitoa flunssaiselle

- kupillinen (2+ dl) maitoa

- puoli teelusikallista jauhettua kurkumaa

- tuoretta inkivääriä

- kunnon ripaus jauhettua mustapippuria

- ripaus jauhettua kaardemummaa

- sokeria maun mukaan

1. Laita kaikki ainekset kattilaan.

2. Varmista, että kurkuma liukenee maitoon...

3. Kuumenna kiehuvaksi, hiljennä sitten lämpöä ja anna hautua hetki.

4. Sekoita uudelleen ja siivilöi inkiväärinpalaset juoman seasta.

5. Nauti lämpimänä ennen nukkumaanmenoa parhaan terveysvaikutuksen aikaansaamiseksi.

Kun elämä antaa sitruunoita

Vaatimaton keittiö amerikkalaiseen NRI-tyyliin (classybro.com).

Blogin tauko on venähtänyt jo luvattoman pitkäksi – pahoitteluni siitä! Mielelläni syyttäisin viivästyksestä muuan akateemista lopputyötä, joka sekin kaipailee kirjoittajaansa. Keskittymistä graduun taas voisi edesauttaa, mikäli ymmärtäisin lopettaa pätkätöiden tekemisen, mutta minkäs teet: en osaa enää olla poissa työelämästä. Onneksi tarjolla on toistaiseksi ollut kiinnostavia työtilaisuuksia.

Lähestyvä valmistuminen ja erään elämänvaiheen päätös saa ihmisen luontevasti miettimään olemassaoloaan uudella tavalla. Tämänkertainen kirjoitus ei käsittelekään niinkään reseptejä, vaan elämän (oikeammin keittiön) järjestämistä. Olen jo jonkin aikaa pyrkinyt suoraviivaistamaan kotimme olemusta, mikä on minulle lähtökohtaisesti vierasta, sillä luontainen asuinympäristöni tila on aina ollut jonkinasteinen luova kaaos.

Pätkätöiden, opintojen, niiden oikeiden töiden hakemisen, vapaa-ajan ja jonkinmoisen itsensä kehittämisen yritysten keskellä erään asian kuitenkin ymmärtää nopeasti: aikaa ei ole tuhlattavaksi, kun ihminen saapuu kotiin. Toimiva ja hyvin järjestetty koti mahdollistaa arkiaskareiden sujuvuuden ja estää sen, että kotiin päästyään sitä käyttäisi aikaansa täysin turhiin toimiin, kuten ylimääräisten tavaroiden siirtelyyn paikasta toiseen, kun oikeaa kattilaa ei tahdo löytyä tavaranmäärän takaa, tai kaupassa käymiseen, kun huonosti järjestelty keittiön kuivakaappi on nielaissut uumeniinsa raaka-aineet, joita olisi itse asiassa ollut kotona jo valmiina.

Erään keittiön tarina

Ensi kerran tulin vakavasti ajatelleeksi keittiön uudelleenjärjestystä muuton yhteydessä. Vaihtaessamme asuntoa vuodenvaihteessa yksi alkuperäisistä kriteereistäni oli, että tulevan keittiöni olisi oltava entistä suurempi, sillä oikeasti tarpeellisten ja käytössä olevien tarvikkeiden lisäksi kamppailin vanhassa asunnossamme ylimääräisten kattiloiden (muun muassa erityisen parsalle tarkoitetun korkean kattilan), uunivuokien, blenderien ja sauvasekoittimien, kahden vispilän, eriparisten mukien ja eri sarjoihin kuuluvien juomalasien, espressokoneen (emme edes juo suodatinkahvia), vedenkeittimen (edelleen käyttämätön ja paketissaan), muffinivuokien, kolmen eri hot-potin eli chapatteja lämpimänä pitävän astian (yksi riittää mainiosti), ylitsepursuavan lautasliinavaraston (mistä ihmeestä niitä oikein kertyykään, ja miksei niitä koskaan tule käytettyä?), kaulimien, paistinlastojen, eri mallisten kauhojen (heitin kyllä muuan hellalla sulaneen muovikauhan pois) ja pakasterasioiden (ne lisääntyvät salaa pimeässä - onko pahempaa keittiövitsausta olemassakaan?) sekä tietenkin ruokatarvikkeiden, kuten mausteiden (tunnustan, etten ole vielä kertaakaan kokeillut idli-masalaa), eri muotoista pastaa sisältävien pussien, käyttämättömäksi jääneiden maustettujen teelaatujen (ne eivät sovi chaihin), kahden hunajatölkillisen (kas tässä toinen raaka-aine, joka ei toimi chain kanssa), tomaattipyreen (kun sellainen kuulemma kuuluu jokaiseen kuivakaappiin), soijarouheen (kasvissyöjän klassikko, mutta itse laitan soijaruokia erittäin harvoin), vierasvaraksi hankittujen keksien, kuivahedelmien, kahden kilon riisijauhopussin (on minun jo pidemmän aikaa pitänyt tehdä tästä eteläintialaisia chakkaluja), kuivattujen kidney-papujen (säilykkeet ovat helpompia eivätkä vaadi etukäteissuunnittelua) ja valmiskiisselipulverin (täh?) kanssa. Siivouksen yhteydessä löysin kaapeista muun muassa neljä purkkia ruokasoodaa ja kolmea eri leivontakaakaota. Meillä on myös gheetä eli kirkastettua voita noin pataljoonan tarpeisiin.

Oman haasteensa keittiön ylläpitämiseen tuo se, että meillä laitetaan ruokaa kahdesta eri kulttuurista, joten kaapissa tulee hyysättyä samaan aikaan varsin monenlaista ruokatavaraa ja keittiövälinettä. Myös keräilijänvaisto ohjaa haalimaan keittiön täyteen ”kaikkea, mitä nyt voisi joskus tarvita” ja opiskelijabudjetti taas työntämään ruokaa kärryyn kerralla usemman tölkin silloin, kun se on kaupassa halvimmillaan (tämä on syy muun muassa siihen, että meillä on näin marraskuussa kaapissa kaksi litraa pian vanhaksi menevää vaaleaa glögijuomaa viime joulunpyhien alennusmyynnin jäljiltä).

Joka tapauksessa olin jo etukäteen innoissani, että asunnon vaihdon myötä saisin tietenkin entistä suuremman ja toimivamman keittiön sekä Täydellisesti Järjestellyn Ruokakaapin (TM), jossa tilan puute ei enää olisi ongelma. Varmasti myös parsakattilani mahtuisi arvoiselleen paikalle!

Täysin suunnitelmien vastaisesti päädyimme sitten tietenkin muutoin oikein viehättävään huoneistoon, jossa on – voi kyllä – keittiökomero, joskin suurehko sellainen.

Bloggaajan oma keittiö ennen muuttoa sisään asuntoon.

Kesän Intian-reissulta oli sitten pakko tuoda sekä cashew-pähkinämakeisia että huoneenlämpöä kestäviä ladduja (kotiin tultuaan niitä ei raaski syödä, koska tietää niiden silloin loppuvan), pikkelssejä (jääkaapissa jo vuoroaan odottavien seuraksi), suolattuja pistaasipähkinöitä (olisin oikeastaan halunnut niitä tavallisia), kotitekoisia mausteita iso satsi seuravaan vuoden tarpeisiin (riittäisi kahdeksikin...) sekä 20 pussia Bru-kahvia (mutta yksi pussi on vain 50 grammaa!). Tällä hetkellä tilanne onkin se, että ylimääräiset daalit ja muut kuiva-aineet ovat makuuhuoneemme lipastossa. Ratkaisu kai sekin?

Kriisi

Hiljattain ymmärsin, että olin lähtenyt lähestymään ongelmallista yhtälöä väärästä päästä.

Syynä kaaokseen ei ollutkaan liian vähäinen tila, vaan aivan liian suuri määrä tavaraa.

Ja tässä kultainen ajatus, jonka bongasin eräästä kodin järjestykseen tähtäävästä blogista: aivan kaikkea ei ole tarpeen pitää kotona jatkuvasti.  Sen sijaan, että varautuisi jatkuvasti maailmanlopulliseen ruokapulaan gourmet-menulla, voi haastaa itsensä ja kehitellä jotakin uutta käsillä olevista aineksista. On sitä paitsi ihan OK ja suorastaan suositeltavaakin ostaa jotakin vasta silloin, kun sitä oikeasti tarvitsee, tai siis vasta tarpeen ollessa välitön: olet päättänyt tehdä illalla ranskalaista ruokaa, joten tarvitset timjamia. Minä en esimerkiksi koskaan tarvitse timjamia, joten ei sitä olisi ollut syytä hankkia maustekaappiin vain kokoelman vuoksi, hyvän tarjouksen takia tai siksi, että ajattelin hyllyssä nököttävän timjamin jotenkin maagisesti tekevän minusta paremman ruoanlaittajan.

Todellisuudessahan halusin kyllä olla ihminen, joka käyttää sujuvasti kuivattua timjamia ja muita yrttejä. Koska en silti ole, ylimääräisiä mausteita oli aivan turha haalia käyttämättömiksi kaappiin syyllisyyttä aiheuttamaan. Menetin timjamin vuoksi tilaa, rahaa ja palasen mielenrauhastani aina, kun näin sen hyllyssäni.

Helppo ratkaisu olisi varmaankin ollut sysätä ylimääräiset tarvikkeet jonkun toisen vaivoiksi (tai iloksi). Mielestäni oli kuitenkin tärkeää, että otan vastuun ostoksistani: täysin syömäkelpoista ruokaahan heitetään länsimaissa jo pois valtavia määriä. Kaikenlaisesta ostamisesta on sen sijaan tehty psykologisesti helppoa. Suoranainen tuhlauskaan ei ole niin tuomittavaa, kun sitä näyttävät tekevän kaikki muutkin.

Omalla kohdallani totesinkin, että mikäli luovuttaisin ja kärräisin soijarouheen kasvissyöjätutulle, lahjoittaisin riisijauhon andhralaisille ystävilleni ja kippaisin glöginloput heikkona hetkenä salaa viemäriin, pääsisin turhan helpolla enkä todennäköisesti oppisi kokemuksesta mitään. Sen sijaan haluan kohdata keittiökomeroni edessä olevan haasteen ja valmistaa käytettävissä olevista aineksista jotakin uutta, jotta muistaisin seuraavan kerran hillitä itseni ruokakaupassa sekä oppia prosessissa hiukan monipuolisemmaksi ruoanlaittajaksi.

Kohti luovaa keittiöminimalismia

Kesätyöni loputtua solminkin itseni kanssa sopimuksen käyttää ruoanlaittoon mahdollisimman usein vähintään yhtä ”ylimääräistä” raaka-ainetta. Olin mahdottoman ylpeä hoksatessani, että voin tehdä kekseistä, kuivahedelmistä, kaakaosta, voista ja agavesiirapista jääkaappikakun (suosittelen!), valmistaa manteleista ja hunajasta hunajapaahdettuja pähkinöitä ja käyttää kuviopastaa, tomaattipyreetä, soijarouhetta ja ylimääräisiä mausteita minestronekeittoon tai soijabolognaiseen – aivan tavallisia reseptejä, joita en vain ollut tullut ajatelleeksi, sillä keittiökaaoksessa ei näe metsää puilta. Espressokone myytiin sekin jo kirpputorilla, ylimääräisiä ruoanlaittovälineitä taas annoin veljelleni ja kierrätykseen.

Ja kun saan käytettyä soijarouheen loppuun, en osta uutta, ennen kuin sitä aidosti tarvitsen. Kaapissa on aina niin paljon kaikkea muuta syötävää, ettei hätävaraksi ostamisessa ole itselleni tämän kyseisen raaka-aineen kohdalla mitään järkeä. Sen sijaan minulle on varsin arvokasta saada a) maukasta ruokaa lautaselle, b) tilaa ja selkeyttä kaappiin tuhlaamisen välttämiseksi ja c) aikaa muuhunkin kuin ylimääräiseen tavaraan kompasteluun.

Vaikka tilanne ei olisi päässytkään näin pahaksi, epäilen, että monella muullakin on hyllyjensä kätköissä muutamia näennäisen tarpeettomia ruoka-aineita, tai ainakin liian täyden tuntuiset kaapit. Sama pätee varmasti myös pakastimeen. Kannustan hakemaan lisäinspiraatiota keittiön tyhjentämiseen googlaamalla esimerkiksi ”use up pantry items”. Asiasta on kirjoitettu aiemmin muun muassa täällä:

http://smallnotebook.org/2012/05/07/use-up-the-pantry-clutter/

ja täällä:

http://www.keeperofthehome.org/2012/06/the-benefits-of-eating-down-the-pantry.html.

Jos kaapeissa majailee ylimääräisiä taikka pian vanhaksi meneviä ruoka-aineita, joista haluaisi kernaasti eroon, voi koettaa etsiä kirjoittamalla hakukoneeseen raaka-aineiden nimet englanniksi + recipe.

Siispä: kun elämä antaa sitruunoita, tee niistä jotakin. Ihan mitä vaan. 

Seuraavalla kerralla muistatkin jo ostaa sitruunoita vasta silloin, kun niitä oikeasti tarvitset.