Tulin vaan sanomaan...

Oletteko korukoplalaiset muistaneet/huomanneet Korukoplan kesähaasteen? Täältä löydätte sen. Muutama päivä aikaa puuhastella, jos nyt taas maltatte ;-)

Ei kuvatonta postausta, työpöydälläni on tällä hetkellä muiden aloitusten seassa muutama rinkula ja kova pähkäily, mitä kiviä valitsen.

Kapussit ovat aika pikkuisia, pienimmät 3 mm ja isoinkin tässä kuvassa vain 6 mm. Kivinä esimerkiksi kyaniitti, granaatti, meripihka; kallein kivistä tuo mini-smaragdi.
Sormukset ovat vielä aivan keskeneräisiä, kooksi tulee jotakin 16,5 - 18,5, luulen. Katsotaan, ehdinkö illalla saada valmiiksi, muuten jää sunnuntaille.

Korukoplan haaste: sormus

Olin melkein varma, että Muusani oli lepolomalla, kun aloitin Korukoplan haastetta. Tämä ajatus tuli siksi, että vaikka olin aikonut ottaa esille uskollisen 'pikkumustani', niin aikomus ei sitten millään ottanut toteutuakseen.

(kuva lainattu Kodin ykkösten sivulta)

No, alkajaisiksi päätin (sitten lopulta) hiukan harjoitella perussormus-kieputusta hopeoidulla langalla ennen täyshopeiseen tarttumista. Enkä tahtonut käyttää mitään minipieniä neljän tai kuuden millin helmiä vaan valitsin isompia. Näistä violetti riisi on keramiikkahelmi, 5x10, ja musta ovaali ehkä onyksia, 10x15.

Hmm... en tykkää! Hopeoitu lanka oli liian pehmeää ja siinä on ikävää kiemurtelun lisäksi tuo katkaistusta kohdasta pilkottava kupari. Mallikin tuntuu liian tutulta.

***

Päivien tauon jälkeen tartuin kuin tartuinkin juotostarvikkeisiin ja tein ensin yksinkertaisen sormusrinkulan ohuehkosta hopealangasta. Muotoilin ja taoin 'kierteen' sileästä hopealangasta ja filigraanilangasta, juotin rinkulaan kiinni.
Katkenneesta korupiikistä oli pöydälle jäänyt kristalli-ihanainen kynsikupissaan, 3mm. Sen oli tarkoitus sijoittua vielä sivumpaan (tietenkin peittämään kehyslangan aukkoa?), mutta tällainen taiteellinen sormuksesta nyt tuli. Aika kiva, kohtuullinen.

Ajattelin tuon kimmeltävän sormuksen sopivan sunnuntain pikku päivänsankarille, mutta lopullinen sormuksen pyöristäminen venytti siitä hiukkasen liian ison lapsen sormeen.

Se tarkoitti tietenkin, että uusiksi yritys. - Sama ajatus, rinkula ja siihen juotetaan spiraalinomainen lankapohja tällä kertaa valmiille Swarovskin kristallikupille. 6-millisen kristallin väri, lila, onkin tietääkseni siskontytön lempiväri.
Tästä tuli varmasti riittävän pieni, juuri ja juuri menee omaan pikkurilliini. Näyttää aika söpöltä, toivottavasti kelpaa pikku juhlijalle.

***

Löydät linkkilistan tähän haasteeseen osallistujista Korukoplan blogista.

Ai Naistenpäivä ;-)

Hyvää Naistenpäivää, iloitaan siitä!

Ja sen kunniaksi, koru miehelle. Tuon riipuskiven halusi eräs sympaattinen herrahenkilö korukseen ja onkin kärsivällisesti odottanut omaansa. Viiimein sain nuo nauhan värit mieleni mukaiseksi ja eihän siinä muuta kuin lukko sitten nauhanpäihin. Valmis.
Riipus on kivettynyttä puuta, jossa upeita opaalilammikoita.


Laitoin kivestä vielä lähikuvan, kun siinä on niin upeita värejä!

This piece with a pendant of petrified wood opal is for a certain gentleman, who was fascinated with all the play of colours in this magnificent stone.


*****
Harmi kyllä, en sitten ehtinytkään ottaa 'parempia' kuvia toisesta tilaustyöstä, jossa kyllä olikin hieman enemmän puurtamista kuin edellisessä.
Sormuksessa ja riipuksessa on kivinä pienet jalo-opaalit. Niiden huikean kaunis laatu ei nyt kyllä tässä kuvassa pääse oikeuksiinsa, kivissä oli hurmaava värien leikki.
Näitä hopeajuttuja pitäisi tehdä paljon, paljon enemmän, että käsi toimisi ajatusten mukaan!


**********
Korukoplalla uusi haaste :-)

Uusi viikko, melkein maaliskuu

Viime viikot ovat olleet minulle aika stressaavia, pienessä mittakaavassa tietenkin, vain hiukan ongelmia auton kanssa ja isompia ongelmia tietokoneen kanssa (totuteltavaa vieläkin); onneksi armas siskonpoika auttoi suuresti tietokoneen kanssa (kiitos, KK!).

Pakkaset koettelevat aina myös niveliäni ja sorminäppäryys on silloin kovin hakusessa. Esimerkiksi pihtien ja viilojen 'puristaminen' saa sormet kramppiin, ei silloin oikein tarkka työ onnistu. Kuvan sormus onkin hitaasti syntynyt, työvoitto, rehellisyyden nimissä vielä keskeneräinenkin! Ei se mikään malliyksilö ole, mutta hyvää harjoitusta silti. Kivenä rhodokrosiitti, jolla kokoa vain 8x6mm.

Hyvää viikkoa, iloista lomaa lomalaisille :-) Minä varmaan vietän runsaasti aikaa nuorisoni kanssa tällä viikolla.

Ja tämä oli viimeinen ähh-ponnistukseni tällä erää :-D

Musta on tullu... rinkulahullu ;-)

Ehee, kaksoset, kuukivi ja ametisti, 8mm kumpikin. Minulla on kohta sormus joka viikonpäivälle ;-D Laitanpa monta kuvaa, niistä näkyy, että samasta läpimitasta huolimatta kuukivi on huimasti korkeampi.

Such beautiful cabochons of moonstone and amethyst in these ring-twins :-D
I add several photos to show that same 8mm size in diameter does not mean the same height.

Välillä pikku rinkuloita

Huh, minä kyllä sanon, että jollen pian pääse jonnekin laiturinnokkaan, niin ylikuumeneminen on lähellä!!

Oon odotellut sellaista normaalia kesän iltaviileää, jolloin voisi tohon kanssa hiukan suihkia, mutta eipä ole tullut. Siispä juotokset ovat pieniä niinkuin tuotoksetkin ;-)

Edelleen harjoittelen sormuksien tekoa, lähinnä kivien istumista kauniisti renkaaseen. Vaihtelevin tuloksin.
Taannoinen lapis lazuli (sininen) -sormus onnistui hyvin ja itse asiassa samaan aikaan tein nämä kaksi pikku sormusta, joille on molemmille rinnalle myös kapeat paljaat renkaat. Toisessa kivenä turkoosi ja toisessa aivan käsittämättömän kaunis jalo-opaali, en taas tajua miten satuin saamaan noin kauniin yksilön! Kuva on otettu auringossa, jotta tuo opaalin 'palo' näkyisi oikein hyvin.
Saman istunnon satoa on myös luumunpunainen, paksuun kuvioituun lankaan istutettu mokaiitti-sormus. Kuvasta ei niinkään rinkula näy, mutta kivi ainakin on parhaimmillaan.
Tänään sitten ajattelin viimeinkin toteuttaa suunnittelemani 'kuppisormuksen', se on ollut ajatuksissa siitä lähtien, kun muinoin kurssilla niitä prikkoja tuli leikattua ja kuvioitua. Tänään posti toi sitten juuri sopivat granaatit, todella kauniit yksilöt, joten eikun hopealankaa pätkimään ja tohon ääreen.
Hmm... eihän se kuppi tietty ole suorassa eikä kivi siellä aivan keskellä, mutta voinhan yrittää väittää, että 'just noin mää sen ajattelin'. No en. Tuli siis sellainen taiteellinen, mutta tuo yksinkertaisempi versio onnistui kyllä paljon paremmin ja siinä näkyy kuvassakin tuo granaatin hurmaava sävy, ei niitä liian tummia, melkein mustia, vaan kauniskaunis punainen.


**
Tunnustetaan nyt vielä se yksikin hullutus; odotin näitä järkevämpiä sormuksia, että voin kertoa sen 'oi ihana toukokuun' -korukilpailun Anemonen olevan minun tekosia.
Täysin taiteen sääntöjen vastaisesti muotoiltu, mutta kun kerran sain päähäni vähän rypyttää hopeaa :-) Kivenä on todella muhkea tsaroiitti (18mm), jossa hieno violettia anemonen kukkaa muistuttava kuvio.

**
Pari näistä harjoitussormuksista myyn hyvin edullisesti 'koekäyttöön', tietenkään en itse ehdi kaikkia pitää :-)
Turkoosisormus onkin jo pikkusiskolla ja opaali omassa käytössä, lähinnä mietin näissä miten hyvin tuo ohut rengas kestää jokapäiväistä käyttöä.

Pavati

Turkoosi-kivi on ollut suosikkini jo hurjan kauan, aivan nuoresta tytöstä asti,
eli tosi kauan ;-)

Luonnollista turkoosia on hyvin monensävyistä, milloin sinisempää, milloin vihreämpää, milloin mustilla tai ruskeahohtoisilla viiruilla, milloin tasaisemmanvärisenä, pidän kaikista. Ja tietenkin turkoosia myös koostetaan murusista, värjätään, jäljitellään - onhan se niin arvokas kivi, Amerikan intiaaneille muinoin suorastaan pyhä.

Foorumilla on tämän kuukauden haasteena historialliset aikakaudet tahi kulttuurit; myös uusi ÄHH-kierros (ähh = älä hilloa herkkuhelmiäsi) on pyörähtänyt Inkun toimesta käyntiin.
Tämänkertainen koru sopii siis molempiin, minulle siinä on intiaanihenkeä ja erityisesti ketju on hillotavaraa.

Riipuksen hopeinen ovaali korupohja on skrympattu ja tuo kuviotaottu valmisketju sopii sen kaveriksi nii-iin hyvin. Minipienet aidot turkoosit ovat kaksimillisiä ja kapussi 8-millinen. Intiaanien koruissa on hyvin usein 'hapsuja' ja sulkia, tuo ketjusuma sellaisten tilalla.

Nimen koru sai hopi-intiaaneilta (joka oli matriarkaalinen yhteiskunta),
Pavati eli Kirkas Vesi


(Turkoosikapussin alapuolelle tulee kuvassa tylsästi varjo, riipus on kauttaaltaan kiiltävän kirkasta vettä, eiku hopeeta.)

Hyvää juhannusta!

Salaperäinen lapis lazuli on kivenä tässä sormuksessa, jonka halusin nyt aivan välttämättä tulla teille näyttämään. Kivi on pikkuinen, 8mm ja siinä on ihanasti noita lapis lazulille ominaisia 'kultahippuja', muukin väritys kuin tumma tähtitaivas.

Iloista juhannusta!

Toukokuu on lopuillaan

Ja miten hieno toukokuu! Lyhyt kevät muuttui helleviikolla kesäksi ja tuntuu, että kaikki kukat ovat jo kukassa, mitä jää enää kesäkuulle?

**
Yksi hetki, mitä joka kevät odottelen ja mikä nytkin toteutui aivan toukokuun alkupäivinä, on hetki, jolloin näen tietyssä lammenpoukamassa joutsenet. Joskus niitä on montakin, mutta usein juuri kaksi, pariskunta, niin haluan ajatella.

Sanoin on vaikea kuvata tuota hämyisää hetkeä joutsenlammella, juhlavan ja herkistävän näkymän herättämiä tunteita, iloa ja onnea.

Eihän minulla kameraa ole noina hetkinä mukana, joten yritin sitten vangita näkymää koruun, sormukseen.

Joutsenlampi

Alla olevassa 'kirkkaassa' kuvassa sormus on vielä keskeneräinen, näkyy amatöörin virheet ja kivikin on vain kokeeksi paikallaan. Kivi on ihana vaaleansininen pitsiakaatti. Tämän jälkeen vielä pyörittelyä, tarkastelua, hiontaa, viilausta, kiillotusta.


Ja tältä sormus näyttää nyt sormessa. Ei lainkaan täydellinen eikä kauhean käytännöllinen noiden hentojen kuvioiden vuoksi, mutta ah, miten rakas tästä tuli taas! Ja ehkä seuraavasta sormuksesta tulee onnistuneempi, ehkä :-)
On muuten aika vaivalloista ottaa tärähtämätön tai jokseenkin tarkka kuva yhdellä kädellä, kun kuvattavaa kättäkin joutuu vääntämään outoon asentoon kuvakulman löytämiseksi.

Aika vaikeaa

Aika monta yritystä ja erehdystä tulee näiden hoppeiden kaa tehtyä!

Eikä lopputulos juuri koskaan ole sitä mitä alunperin aikoi, läheskään aina ei edes käyttökelpoinen.

Suhtautukaa siis ymmärryksellä ja huvittuneesti hymyillen tähän sormukseen, johon halusin tuollaisen pikku tulivuoren, siitä nimi Katla.

Tätä on muotoiltu osittain hopeasavesta, rengas sterling-hopeaa ja sitten vasaroitu, juotettu, hapotettu, kiillotettu, patinoitu, kiillotettu... Kyllähän te tiedätte, että niiden työvaiheiden aikana sormuksesta tulee rakas, vaikka se muiden silmiin ei sitten näyttäisikään yhtään miltään. Laitoin omaan sormeen ja joltain kantilta näyttää kyllä ruusulta ja sitten taas Katlalta :-)

Älä kokeile tätä!

Joskushan olisi viisainta olla kokeilematta. Mutta kun innostus on kova ja kaikkia tarvikkeita ei ole heti saatavilla, niin silloinhan teeseitse-koruilija ottaa sitä mitä on!

No kun... Halusin välttämättä saada kivisormuksen. Ha-lu-sin! Oli ihana sininen onyx, olin tehnyt sormuspohjan, mutta puuttui sitä kivenistutukseen tarvittavaa reunusnauhaa... hmm... Mullahan on se jotain muuta projektia varten hankittu kehys... Niinpä.

Rodium-pinnoitus siinä kehyksessä olikin niin kevyt, että väri muuttui juottaessa. Kiillotuksen jälkeen se on tosin herkän ja heleän kuparinsävyinen. Ihan nätti, mutta ei kyllä hopeiseen rinkulaan sovi, eikä kovin tuohon siniseen onyxiinkään. Sitä paitsi sormuksesta tuli liian iso, peukalossakin hiukan pyörii. Harmittaa vielä sekin, että juottaminen muuten onnistui hienosti!

Eli nytpä ei kenenkään toisen tarvitse kokeilla, miten vahva rodium-pinnoite joissakin korunosissa on ;-D Todistetuksi tuli, että aika olematon.

Tein nyt sitten lohdukseni pari tuollaista vahvempaa pantaa entisten kapeiden kavereiksi.

Pieniä taideteoksia nuo lamppuhelmet

Sehän ei ole salaisuus, että ihailen taitavien tekijöiden, lasitaiteilijoiden, upeita helmiä. Tilaankin silloin tällöin, omaksi ja muiden iloksi niitä. On ollut sammakoita ja kukkia ja myös abstrakteja luomuksia.

Aika usein helmet ovat olleet hiukan isompia kuin olen toivonut tai olettanut. Tällä kertaa sain pikkuruisia ihanuuksia. Setissä oli n.k. orpoja eli yksittäisiä helmiä, joissa kuitenkin on paljolti keskenään samaa värimaailmaa, sinisiä ja kullanruskeita sekä hiukan valkoista.

Arvatkaas, mikä papatus, kun aukaisin tämän pikku rasian!Yksi kerrallaan otin heidät hellästi esille, katsoin kämmenellä, katsoin valoa vasten ihania kuvioita, mietiskelin mihin seuraan kukin haluaisi, supatus oli kyllä aikamoinen ;-D

Eihän viisikko mielellään olisi toisistaan eronnut, kun oli pitkän matkan valtamerten yli yhdessä taittanut. Mutta hiljakseen suostuttelin.

Mietin sitäkin, että itselleni en voi kaikista korua tehdä, en millään ehdi entisten lisäksi kovin monia uusia koruja käyttää. Siispä katselin tilaajakyselyn tähänastisia toiveita. 'Arkikoruja' kysellään muutenkin eniten, joten ei sitten liian juhlavaa, täysin selkeällä linjalla tämä ensimmäinen.

Lamppuhelmi on hauskan koristeellinen, seuralaiset hyvin pelkistettyjä, sileää sinistä aventuriinia ja kullanhohtoista tummaa obsidiaania, jonka sävyt ovat hienosti mukana tuossa lamppuhelmessä.


Taustakuvasta poimin nimen, Tuulos :-)

Teinkin sitten suosiolla heti hiukan liian pitkäksi omaan ranteeseen, joten kauppaan menee.


***
J.k. Ai niin, vielä tämä sormuskokeilu... Kunhan harjoittelin ;-)

Se oli sitten ÄHH 6 eli voin pitää välipäiviäkin.