Sinne meni

Meni viileä juhannus. Lähinnä kotosalla, mitä nyt hiukan yritin koleassa säässä ulkoilla, tutkailin lähistön pihojen kukintaa. Niittykukkiakin on tällä hetkellä hurjasti kukintavaiheessa, pyöräilyreittieni varsilla.

Se oli pakollinen sääosuus. Katsoin muuten yhden jalkapallo-ottelunkin, loppuosan. Siinä oli Costa Rica, vastustajaa en muista, mutta niin hyvä maalivahti oli noilla, että pakko oli seurata sen ottelun loppu, wau!
Enkä ole ollut edes futis-äiti, vaikka kuopus hetken pelasikin.

Hö, tuleepas lörpöteltyä, oonko ollut liikaa omassa seurassani ;-D

***

Rippiristejä kesäisin kysellään, tein pari sellaiseksi ajateltua korua valmiiksi, ainakin toiveiden pohjaksi nämä.

Kaulaan lyhyt koru, siinä muutama tummasävyinen korukivi hopealla silattuna, ketju ja lukko ovat hopeaa, krusifiksi on hopeoitu.
 

Rannekoru on omasta mielestäni ihan huikeen söötti. Ajatus oli kyllä ensin tuohonkin makeanvedenhelmi-jonoihin lisätä ketjua kaulakoruksi, mutta mutta. Työpöydällä oleskellut pantalangan valmiiksi pätkästy ja kuvioitu palanen houkutteli kokeilemaan uutta lukotonta rannekorumallia - asettuu omaan ranteeseeni mukavasti, täytyy vielä testata siskolla ainakin ennen kuin liikaa kehuskelen.

Laitan vähän hammasta purren kuvan kädestäni, nyrkissä, kun muuten oli niin kauheen ryppynen, vaikka käsivoidettakin kuluu... Saatte ehkä paremmin ideasta kiinni. Jäykkä hopeaosuus pysyy kivasti paikallaan ja myös nuo helmiosuudet ovat yhdessä langassa napakasti. Siis ei lukkoa, Tuhkimon tapaan joko sopii tai ei.

(Vielä ehdit mukaan arvontaan!)

Kello kaulaan

Jos olisin luontokuvaaja... olisin tänään ottanut kuvia harakankelloista, jotka huojuivat heinien seassa tienvierusniityllä. Tyydyin poimimaan muutaman kukkasen kera puna-apiloiden sekä erään tunnistamattoman pikkukukkaisen mykerökasvin.

Muistinpa sitten erään kellokukkasen, kivisen sellaisen. Luullakseni olen aiemminkin esitellyt tämän riipuksen, mutta otin pari uutta kuvaa. Kivenä tässä on sininen kvartsi, josta kukka on kaiverrettu suurpiirteisemmin kuin kaikkein hienoimmissa viistehiotuissa helmissä. Tämä tietynlainen viimeistelemättömyys antaa kukkaselle luonnollisen tunnun. Ripustuslenkin olen takonut ja juottanut paksusta hopealangasta ja kellokukan sisältä säteilee pieni Swarovskin kristalli.
Kukka on noin 17mm eli kohtalaisen kokoinen se on ja yksinäänkin ketjuun tai pehmoiseen nauhaan ripustettuna kaunis.

Päivän sana: kiitos

Onpa varmaan jokaisen kohdalla niitä päiviä, jolloin... kaipaa pelastusrangasta tai pelastavaa enkeliä. Mikä ihana tunne, kun tilanne selviää, kun se käden ojentaja löytyy! Tilanteen selvittyä on helppo huokaista: kiitos!

***

Useita korukiviä kutsutaan syystä tai toisesta enkeli-kiviksi. Yksi niistä on sitä jo nimensäkin puolesta: serafiniitti, jonka syvänvihreässä pohjasävyssä kulkee kauniita hopeanhohtoisia sulkakuvioita. Kaikki eivät tietenkään pidä vihreistä sävyistä, mutta värinä sen sanotaan rauhoittavan ja hoitavan sekä uudistavan koko kehoa.

'Pelastava enkeli' -kaulakorun keskipisteenä on iso, upea serafiniitti-kivi, jonka vierelle liitin paksusta hopealangasta muotoilemani tummaksi patinoidun siiven. Myös kaikki muut korun metalliosat ovat sterling-hopeaa tummaksi patinoituna. Helminä korussa on serafiniitin kaverina labradoriittia, jälleen kerran suloisesti hohtelevia sopivan valon langetessa.

Lyhyt koru asettuu kaulalle napakasti, tuo riipuskivi pääsee todella oikeuksiinsa, framille ;-D Kummastakin siivestä ojentuu pelastusrengas.

***
Posti kolahti, mikä tarkoittaa, että todennäköisesti sain Korukoplan nappihaasteen nappeja!! :-D Otan kuvaa myöhemmin tänään.


Tässäpä nämä nappi-ihanaiset!
Korukoplan uusin haaste siis on nappien käyttäminen koruissa ja nyt on parit arvottu ja nappeja lähetelty; luulen, että melkein kaikki ovat napit saaneet ja koruja näemme sitten 17.6.

Outiriina lähetti minulle nämä inspiroivat napit, katsokaa tuota poronsarvi-nappia, tai isoa keraamista nappia, huikeaa!

Linnunlaulua ja sateen ropinaa

Hentoisessa sateessakin on mukava ulkoilla, mutta ei rajummassa. Aikaa on siis ollut koruille.

Toivoisin osaavani käsitellä hopeaa paljon paremmin kuin osaan, mutta yritystähän ei puutu :-D Teinkin yrityksen ja erehdyksen kautta lukon, johon menin sitten jostakin syystä vielä viimeistelyn jälkeen lisäämään pienen kukkasen.

Ehkei ois pitänyt, lukossa muuttui tahtomattani muutakin ;-0
Mut kohtuullinen, ehkä se pääsee johonkin koruun.


Viimeiset sarjan 'sofistikoitunutta' lamppuhelmet ovat tämän päivän rannekorussa. Hmm. Enpä nyt tiedä ovatko tämän korun helmet siniharmaita, sinivihreitä, savunsinisiä, vedenvihreitä...? Samapa se, ehkä minua viehättää juuri se määrittelemättömyys. Väritys on yhtä salaperäinen, mystinen kuin mustarastaan laulu yön hämärässä, hiljaa väreilevä metsäpuron pinta.

Lamppuhelmien vierellä kuultavaa fluoriittia, hopeahelmiä, siniruskeankirjavaa jaspista, yksi Swarovskin pikkuperhonen, pätkä käsinpunottua ketjua.

Varjoja

Etsiskelin korukamulle varastoistani ylimääräisiä vihreitä helmiä ja löysinkin ammoin istuttamani kapussin, siis tuon keltaisen kvartsin. Se oli aika hengetön ja päätin patinoida hopean. Ei kivi vieläkään näyttänyt luonnettaan, piti lähteä etsiskelemään seuralaisia.
Ja sieltä vihreiden helmien seasta löytyi tuo erikoinen valtamerijaspis, tuo keltapalloinen :-) Käärmeennahka-jaspikset olivat puolestaan laatikossa, jossa lukee 'ruskeisiin, vihreisiin, earth y.m.' Nuo ovaalit jaspikset ovat suuria suosikkejani, nam. Ja vielä ikäänkuin kapussin toiseksi pariksi laitoin kuultavan savukvartsin.

Sain eilen myös pronssinsävyistä, ei siis sitä ruskeaa vaan juuri pronssinsävyistä, vintaj-lankaa ja päädyin siihen nyt aivan kustannussyistä - vastaava hopealanka on tällä hetkellä hinnaltaan kymmenkertainen tähän verrattuna! Kapussin kehyksessähän on tietenkin vain hopeaa, mutta korun muu metalli on nyt sitten tätä vintaj-lankaa, tahraamatonta väripinnoitettua 99,9% kuparilankaa (erotuksena halvemmalle artistic wirelle, mikä on emalipäällysteistä sekoitekuparia ja käytössä vielä 'löysempää' ja oman vähäisen kokemukseni mukaan helposti pinnaltaan murtuvaa). Vintaj-lanka ei pihdeillä käsittelystä näytä kärsivän lainkaan.

Tästä korusta täytyy yrittää saada kaulakuva, en tehnyt korusta pitkää vaan koko riipuskin jää mukavasti esille ja näkyville.

**
Lisään sivupalkkiin linkin Sääksen pesälle, Hailuotoon :-D Ihanaa seurattavaa juuri nyt!!

Mun arkea II

Tähän päivään kuuluu helmikuisen varastojen penkomisen jälkimainingeissa löytyneiden puunkappaleiden jalostaminen ;-D

Ehkä jo pari vuotta sitten dominoriipukset olivat huudossa; sain silloin kaverilta läjän puunpalasia; kotimaista leppää, haapaa, visakoivua... Nyt päätin taas käyttää näitä persoonallisia kappaleita riipuspohjina.

Ahkeran hiomisen jälkeen etsin sopivat kuvat ja ne on päällystetty dimensional magicillä.
Kuvassa näytillä myös keskeneräinen puupala.

'Mun arki kakkonen' koostuu farkkusinisistä helmistä ja puuvillanauhasta sekä hopeaosista. Riipuksessa on visakoivupohjalla sinivalkoinen kaffemuki (arabian 'runo').
Korun lukko on itsetehty ja sen sekä ketjuosan kuviot taottu.


Olen ihan sairaan tyytyväinen suureen itsetehtyyn osuuteen korussa. Tämä on se mihin jatkossa pyrin, entistäkin persoonallisempaan tatsiin.

Uusi viikko, melkein maaliskuu

Viime viikot ovat olleet minulle aika stressaavia, pienessä mittakaavassa tietenkin, vain hiukan ongelmia auton kanssa ja isompia ongelmia tietokoneen kanssa (totuteltavaa vieläkin); onneksi armas siskonpoika auttoi suuresti tietokoneen kanssa (kiitos, KK!).

Pakkaset koettelevat aina myös niveliäni ja sorminäppäryys on silloin kovin hakusessa. Esimerkiksi pihtien ja viilojen 'puristaminen' saa sormet kramppiin, ei silloin oikein tarkka työ onnistu. Kuvan sormus onkin hitaasti syntynyt, työvoitto, rehellisyyden nimissä vielä keskeneräinenkin! Ei se mikään malliyksilö ole, mutta hyvää harjoitusta silti. Kivenä rhodokrosiitti, jolla kokoa vain 8x6mm.

Hyvää viikkoa, iloista lomaa lomalaisille :-) Minä varmaan vietän runsaasti aikaa nuorisoni kanssa tällä viikolla.

Ja tämä oli viimeinen ähh-ponnistukseni tällä erää :-D

Pientä ja simppeliä

'Keep it simple' on niin nasevasti sanottu, etten tiedä sille riittävän hyvää suomenkielistä vastinetta. 'Pitäydy yksinkertaisessa' kuulostaa aika jäykältä...

Noni, mut, se ihana Anne T. lähetti mulle monta kaunista lamppulasihelmeä, joista tykästyin kaikkein eniten tähän kirjavaan. Laitoin namusen hyvin vaatimattomasti kupariketjuun, siinähän se kellii huolettomasti. Helmi on kooltaan n. 12x15mm.
Tammikuun granaatti-setti sai riipuksensa; löysin sen viistehiotun pisaran ja yhdistin tuollaiseen omaan vesivalu-juotokseen. Pisara on granaatiksi reilu, n.13mm. Luultavasti lisään tuonne kuppiin vielä pyöreän granaattihelmen, kun jaksan etsiä sopivan minin.
Nyt nimittäin taidan painua peiton alle, paleltaa, kehvelin flunssa.

Vielä kaulakuvat, niin suhteutuu nuo koot ehkä paremmin.

Mitä vanhaa, mitä uutta?

Vuosi vaihtuu. Silloinhan on tapana tehdä jonkinlaista inventaaria kuluneesta, mitä jäi käteen, ja katsella avoimin silmin tulevaan, onko jotakin uutta nurkan takana... Lupauksia yritän olla tekemättä tai suureellisia toiveita esittämättä.
Unelmia ja pyrkimyksiä sen sijaan kannatan ja harrastan ;-D

Pyrin ensi vuonna siis: säästämään, kokeilemaan uutta ja aivan varmasti unelmoin ja yritän jotain hullunhauskaa ja omintakeista.

Säästämisajatuksesta ja uuden kokeilusta tulee tässä pieni näyte. Tosin tätä hopean vesivalu-tekniikkaahan 'kaikki muut' ovat kokeilleet jo ennen minua, mutta läpysköistä tulee onneksi joka kerta samankin tekijän jäljiltä erilaisia!

Siispä, ihka ensimmäiset vesivaluni!


Vesivalu-tekniikassa hopealangan pätkät sulatetaan ja kaadetaan kuin uuden vuoden tinat kylmään veteen ja lopputulosta ei voi juurikaan ohjailla.
Hauskinta näissä teelmissäni oli, että hapotuksen jälkeenkin osaan kappaleista jäi kuparia pintaan, mikä näyttää suorastaan koristeelliselta enkä hennonut sitä rapsuttaa pois. Ilmiö johtuu kaiketi epätasaisesta lämmöstä ja hapen pääsystä sulan massan pinnalle kaatovaiheessa. Suomeksi sanottuna, virheestä ;-0

Kaikki nuo eri muodot ovat syntyneet sulaneista langan pätkistä, joita koruja tehdessä jää hurjan paljon. Ihana asia, että nykyisillä hopean hinnoilla voi jossakin säästää - aion kyllä käyttää näitä koruihini riipuksiksi ja riipusten osiksi; kooltaan kappaleet ovat sormenpään kokoisia, pienemmät aivan minejä.

Yhden riipuksen teinkin valmiiksi asti. Siinä on mystistä kvartsia seuranaan hauskat 'kipot' tai kärrynpyörät vai mitkä nuo nyt oiskaan?! En valitettavasti tiedä, millä ranneheilautuksella tuo muoto saadaan aikaan, mutta ehkä se selviää jatkoharjoituksissa - punnitsin juuri, että jätehopeaa on lähes 150 grammaa. Siitä syntyy vielä hurrrjan monta riipusta ;-D

***

Kiitän lämpimästi
kuluneesta vuodesta
kaikkia blogissani vierailleita
sekä armahaisia blogi-kollegoita !

Toivotan teille idearikasta ja onnellista luovuuden vuotta 2011 !

***

Have A Happy New Year 2011 !

***

Elokuu tuoksuu

Mitä tuoksuja elokuu kantaakaan nenään? Ei, en tarkoita nyt niitä harmaita savuja vaan näitä 'lähituoksuja'. Omilla kävelyretkillä bongattua: ohikukkineiden kasvien raskaita kirjavia tuoksuja, tienvarren vastaniitetyn heinikon vahvoja vihreitä tuoksuja, jostakin keveitä marjaisia tuoksuja (joku keitti mehua?), ruskeiksi palaneiden katkenneiden korsien kylläistä maantuoksua, varjoisien rantavesien ajatonta lempeää tuoksua.

Halusin niin kovin saada nuo tuoksut ja tunnelmat koruunkin. Patinoidun riipuksen tein samalla mallilla kuin aiemman 'hiljaisuuden voima' -korun punavoittoisen jaspis-riipuksen. Nyt on kivenä tuo ihana aqua terra -jaspis ja lisäriipuksina tässäkin turmaliinit, toinen piiloutuneena helmihatuun.
Nauhaosuuden helminä on lukuisia erisävyisiä jaspiksia, kambabaa, oceaanista ja aqua terraa sekä fancy-akaattia monissa sävyissään.
Minulle tämä koru on 'elokuun tuoksuja'.

Tässä vielä koru ylhäältä päin, näkyy tuo kivien rytmitys, reippaan epäsymmetrinen. Korun värit ovat tällä kertaa oikein noissa aurinkokuvissa. Riipus on reilun 3cm korkea.

Fossiili kukkii

Kyllä sitten jaksan ihailla joitakin kivilajeja! Niinkuin tänään ihastelen tätä fossiilikiveä, joka on täynnä valkeita kukkia, kuin voikukan haituva-kukintoja.

"Kai lapsuudestasi muistat, voikukkien untuvat.
Nuo pallot minua silloin, joka puolelta saartivat.

Ja äkkiä vallaton kiihko, minut yllätti,
puhalsin sen pallon hajalle..." (Oiva Paloheimoa)


Minäkin yritin kiveä puhaltaa, mutta onneksi kukat ei minnekään lentäneet, siinä ne ovat sievästi paikoillaan.
Mutta kaunis kivi taas suorastaan vaati päästä koruksi. En halunnut siitä perinteiseen tapaan kärjestä tai kannasta riippuvaa riipusta vaan päädyin asettamaan riipuksen kallelleen.


Kivi itse kyllä, samoin kuin vieressään oleva pienempi granaatti, odottavat lopullista istutusta, koska en tiedä, onko korun nauhaosuus vielä lopullisessa muodossaan.
Olisin nimittäin halunnut noita nauhaosuuden granaattihelmiä linkitellä hopeaan, mutta niistä ei mennyt kuin nollavitonen lanka läpi, joten eivät olisi käytössä kestäneet.
Suunnitelmassa b on tässä platinanvaaleita keishi-helmiä ja granaatteja sekä yksi vaalea fossiiliovaali. Ja joku suunnitelma c siis harkinnassa.


Erityisen harmillista on se, että kuvissa tuohon isoon kivikapussiin tulee sinertäviä/lilahtavia sävyjä, kun se todellisuudessa on aivan kermanvaalea, 'platinanvaalea' kuten ruttuset, lutuset makeanvedenhelmetkin.

Yritin vielä pohjoisen puolella kuvaa ja tässä onkin väri nyt lähes ok.
**

Välillä pikku rinkuloita

Huh, minä kyllä sanon, että jollen pian pääse jonnekin laiturinnokkaan, niin ylikuumeneminen on lähellä!!

Oon odotellut sellaista normaalia kesän iltaviileää, jolloin voisi tohon kanssa hiukan suihkia, mutta eipä ole tullut. Siispä juotokset ovat pieniä niinkuin tuotoksetkin ;-)

Edelleen harjoittelen sormuksien tekoa, lähinnä kivien istumista kauniisti renkaaseen. Vaihtelevin tuloksin.
Taannoinen lapis lazuli (sininen) -sormus onnistui hyvin ja itse asiassa samaan aikaan tein nämä kaksi pikku sormusta, joille on molemmille rinnalle myös kapeat paljaat renkaat. Toisessa kivenä turkoosi ja toisessa aivan käsittämättömän kaunis jalo-opaali, en taas tajua miten satuin saamaan noin kauniin yksilön! Kuva on otettu auringossa, jotta tuo opaalin 'palo' näkyisi oikein hyvin.
Saman istunnon satoa on myös luumunpunainen, paksuun kuvioituun lankaan istutettu mokaiitti-sormus. Kuvasta ei niinkään rinkula näy, mutta kivi ainakin on parhaimmillaan.
Tänään sitten ajattelin viimeinkin toteuttaa suunnittelemani 'kuppisormuksen', se on ollut ajatuksissa siitä lähtien, kun muinoin kurssilla niitä prikkoja tuli leikattua ja kuvioitua. Tänään posti toi sitten juuri sopivat granaatit, todella kauniit yksilöt, joten eikun hopealankaa pätkimään ja tohon ääreen.
Hmm... eihän se kuppi tietty ole suorassa eikä kivi siellä aivan keskellä, mutta voinhan yrittää väittää, että 'just noin mää sen ajattelin'. No en. Tuli siis sellainen taiteellinen, mutta tuo yksinkertaisempi versio onnistui kyllä paljon paremmin ja siinä näkyy kuvassakin tuo granaatin hurmaava sävy, ei niitä liian tummia, melkein mustia, vaan kauniskaunis punainen.


**
Tunnustetaan nyt vielä se yksikin hullutus; odotin näitä järkevämpiä sormuksia, että voin kertoa sen 'oi ihana toukokuun' -korukilpailun Anemonen olevan minun tekosia.
Täysin taiteen sääntöjen vastaisesti muotoiltu, mutta kun kerran sain päähäni vähän rypyttää hopeaa :-) Kivenä on todella muhkea tsaroiitti (18mm), jossa hieno violettia anemonen kukkaa muistuttava kuvio.

**
Pari näistä harjoitussormuksista myyn hyvin edullisesti 'koekäyttöön', tietenkään en itse ehdi kaikkia pitää :-)
Turkoosisormus onkin jo pikkusiskolla ja opaali omassa käytössä, lähinnä mietin näissä miten hyvin tuo ohut rengas kestää jokapäiväistä käyttöä.

Tekemisen riemu

Inkku se tuossa edellisen postauksen kommentissa sanoi osuvasti - tämänkertainen korvisten tekoon yllyttänyt ähh-rupeama alkaa kyllä hiljakseen herättää muutakin tekemisen iloa. Ja sehän ON välillä kadoksissa, niin paljon kuin helmiä rakastaakin ja korujen tekemisestä nauttiikin!
Niinpä kun jo vihjaisin tekeväni akvamariineista rannekorun, niin tämä syntyi helposti. Rustiikkien (eli kirjavien) akvamariinien seurassa on yksi pienoinen ammoniitti ja vaaleita söpöjä savukvartseja. Ne ovat kaikki niin hyvää pataa keskenään :-D

Valmiit lukkoni olivat liian siloisia, joten piti sitten kokeilla itse tehdä. Lukon salpa on mallia koralli tahi oksa ja rinkula puolestaan joku ameeba. Olipa hauskaa tämän korun tekeminen kokonaisuudessaan eikä edes aikaa tuhraantunut hurjasti; juotokset tein äidin kanssa puhelimessa jutellessa - hui, saako tällaista tunnustaa?
Korun lukko ja ammoniitti on tarkoitettu näkymään somasti vierekkäin.

Laitan poikkeuksellisesti monta kuvaa 'Pulleriinista' (=pullea akvamariini), tarkennukset hiukka eri kohdissa. Saan kai itsekin tykätä tästä :-D

Pavati

Turkoosi-kivi on ollut suosikkini jo hurjan kauan, aivan nuoresta tytöstä asti,
eli tosi kauan ;-)

Luonnollista turkoosia on hyvin monensävyistä, milloin sinisempää, milloin vihreämpää, milloin mustilla tai ruskeahohtoisilla viiruilla, milloin tasaisemmanvärisenä, pidän kaikista. Ja tietenkin turkoosia myös koostetaan murusista, värjätään, jäljitellään - onhan se niin arvokas kivi, Amerikan intiaaneille muinoin suorastaan pyhä.

Foorumilla on tämän kuukauden haasteena historialliset aikakaudet tahi kulttuurit; myös uusi ÄHH-kierros (ähh = älä hilloa herkkuhelmiäsi) on pyörähtänyt Inkun toimesta käyntiin.
Tämänkertainen koru sopii siis molempiin, minulle siinä on intiaanihenkeä ja erityisesti ketju on hillotavaraa.

Riipuksen hopeinen ovaali korupohja on skrympattu ja tuo kuviotaottu valmisketju sopii sen kaveriksi nii-iin hyvin. Minipienet aidot turkoosit ovat kaksimillisiä ja kapussi 8-millinen. Intiaanien koruissa on hyvin usein 'hapsuja' ja sulkia, tuo ketjusuma sellaisten tilalla.

Nimen koru sai hopi-intiaaneilta (joka oli matriarkaalinen yhteiskunta),
Pavati eli Kirkas Vesi


(Turkoosikapussin alapuolelle tulee kuvassa tylsästi varjo, riipus on kauttaaltaan kiiltävän kirkasta vettä, eiku hopeeta.)

Hyvää juhannusta!

Salaperäinen lapis lazuli on kivenä tässä sormuksessa, jonka halusin nyt aivan välttämättä tulla teille näyttämään. Kivi on pikkuinen, 8mm ja siinä on ihanasti noita lapis lazulille ominaisia 'kultahippuja', muukin väritys kuin tumma tähtitaivas.

Iloista juhannusta!