Kevyttä

Eikös olekin kevyempi hengittää pienen sateen jälkeen (no, muutama tunti eilen, se on pientä)! Tänään aurinko paistaa, oli ihana herätä kielon tuoksuun! Taidan pyöräillä tänään Viherlandiaan, suuri huvitukseni on vain kierrellä, katsella, ihailla kukkasia.

Viikonloppuna ostin kyllä ison ruukkutuijani juurelle kukan nimeltä Portulakka, sillä oli joku muukin lisänimi, mutta unohdin. Se on hiukan mehikasvien oloinen ja loistavan väriset kukat, otan ehkä kuvaa, kunhan kukkia on enempi... Se tuli hankituksi tuolta Korpilahdelta, missä kävin viikonloppuna, tarkistan nyt sitä nimeä Viherlandiassakin.
Ee, ei tästä tule kukka-blogia, vaikka niistä koko ajan puhunkin. Eikös sitä sanota, että sydämen kyllyydestä suu puhuu.

Elikäs, kevyitä massa-lintusia, mustiksi paistettuina. Ei vainkaan, väri oli sama jo uuniin mennessä.

Luulin jo ennestäänkin muovailleeni massasta  p i k k u lintuja, mutta tämä alakuva kertonee, että vasta nämä uusimmat ovat 'pikku', pienimmät kooltaan n.1 x 1,5cm ja 0,5 x 2cm. Kaikille ei ole pareja, niin minne lie lentänevätkään.

 

Adventures-kaulakoruun toivottiin korvakoruja, siinäpä kehystetyt lasihelmet, romanttisine linkkeineen kiinni niobium-koukuissa (ne allergisoimattomat). Kevyet ja herkät.

Helliä tunteita

Helliä tunteita, suorastaan rakkautta, koen palavasti näihin kiviin ja kukkasiin, sen kai jo tiesittekin. Jotkut kivet kuvioineen toistavat kasvimaailmaa, vai onko se toisin päin.

No tämä ihanainen larimar-riipus, minulla alkaa aivan aikuisten oikeasti nousta vettä suuhun, kun näen tämän ja lajitoverinsa! Tämäkin on ollut jemmassa (no enimmäkseen pöydällä ja hyllyn reunalla eli esillä!) kohta vuoden.

Tästä nimenomaisesta yksilöstä minulle tuli mieleen sinivaleunikko, vain harvojen puutarhojen herkkä kaunotar! Toivon todella, todella, että bongaisin sen jostakin puutarhasta tulevilla pyöräretkilläni. Kahteen otteeseen yritin sitä omassa puutarhassa kasvattaa, silloin vuosia sitten, mutta ei ollut kukkien keiju suosiollinen. Olkaa rakkaita ne, joilla se herkku on pihassanne, ottakaa kuvia, kun se piakkoin teitä tervehtii! Että edes niitä kuvia näkisin :-)


Jo riitti puutarha-osio tässä blogissa :-D Sen kerron vielä, että keräsin herkän kimpun lemmikkejä ja kieloja, aivan suosikkini luonnonvaraisista kukkasista.

 

Kaulakorussa siis hopealla linkitettyä larimar-kiveä, kaunis käsintehty lasihelmi-lehti ja rustiikkeja pikku turmaliineja. Riipus on iso. 4,5cm pituinen,  ja tuntuvan painoinen; enkä edes osaa sanoa ja kuvat eivät millään kerro, miten kaunis se on, kumpikin puoli sileäksi ja kiiltäväksi hiottu, kauniskuvioinen.
En ehkä raaski tästä luopua, mutta jos olet kiinnostunut larimar-koruista (linkki aiemmin tekemiini), niin teen tilauksesta. Kuten sanottu, jemmaan näitä sinisiä sairauteen asti, mutta myönnän auliisti sen virheeksi ja pyrin korjaamaan virheitäni :-)

Larimarin vaikutuksista kerrotaan muun muassa:
-auttaa tunnistamaan itse aiheuttamiamme esteitä ja päästämään niistä irti
-auttaa myöntämään virheemme ja korjaamaan ne
-parantaa haavoittuneita tunteitamme
-kaiken kaikkiaan auttaa pääsemään kosketukseen sisäisen viisautemme kanssa

Linnulla pesä, tuunaus

Taas tulin tuunanneeksi yhden korun. Joskus jää häiritsemään pienikin asia, tällä kertaa se oli väärän värinen lintu, muuten olen koruun edelleen ihan tyytyväinen :-D

1. Koru 'Linnulla pesä' entisessä asussaan, hiukan vääränsävyinen oli lintu.

2. Tässä uusi ja vanha lintu vierekkäin.

3. Ja tässä koru uudella linnulla :-) Näkyneekö kuvasta, mutta oikeesti sävy on nyt just eikä melkein.

Tuli sitten 'paistettua' pari muutakin lintua, katsotaan pääsevätkö minnekään, ainakaan tänään. On niin ihanata pihalla, tuomet tuoksuu liiankin huumaavasti, ensimmäiset kielot puhjenneet nupulle... ulos siis!

Iloa!

Lintu sanoo 'huit'

Amatsoniitti on yksivärinen, sinivihreän lukuisisssa sävyissä esiintyvä silikaattimineraali. Usein se esiintyy yhdessä valkoisen maasälvän, albiniitin sekä mustan turmaliinin kanssa. Tietämäni mukaan amatsoniittia löytyy myös Suomesta vaikka nimensä se on saanut Amazon-joesta, esiintyy siis runsaammin siellä.

Tämän päivän rannekorussa on sekä yksiväristä amatsoniittia että tuota sekoittunutta kerroskiveä. Kauniita molemmat. 

Tein rannekoruun linkitykset uudenlaisesta silver filled eli hopeoidusta kuparilangasta. Myyjän mukaan "1/10 hopeakerros on niin paksu että ei käytössä kulu pois". Koska lanka on huikeasti sterling-hopeaa edullisempaa, niin kokeilen nyt muutaman korun tästä ja testailen, miten hyvin kestää. (Voit myös tilata linkitetyn korun tästä langasta ja haluamistasi helmistä edullisesti, koska haluan käyttäjäkokemuksia.)

Ketju, lukko ja välilenkit tässäkin korussa ovat sterling-hopeaa.

Ranekoruunkin lisäsin pikkuruisen raidallisen onyksin, joten korvakoruissa samoja helmiä. Ja koukuissa olen siirtynyt toistaiseksi niobiumiin, koska saamani palaute on ollut pelkästään hyvää!

101 korvakorut -haasteessa tämä pari on nro 60.

Ai mikä lintu sanoo 'huit'? No, luhtahuitti. Näihin aikoihin muniva lintu on kuulemma utelias ja saattaa ääntelyn lisäksi näyttäytyäkin kärsivälliselle odottajalle.

Minä odottelen kärsivällisesti lisää osallistujia Korukoplan nappihaasteeseen :-D

Retkiä

Vietin viikonlopun siskon luona 'maalla'. Oi. En kaivannut mitään. Oli ihana herätä huikeaan rauhalliseen järvimaisemaan, pupujussit vilistivät vihreällä pihamaalla, rantapelloilta kuovien konsertti jatkui pitkin päivää, mieli todella lepäsi.

Kotiin tultuakaan ei laisinkaan heti tarvinnut hyökätä tietokoneelle, vaikka niin olin luullut. Kaunis sää houkutteli ulos, metsään ja kävelyille.

Eilen pyöräilin raiteilla ja rannoilla aivan kesätunnelmissa ja illalla päätin ottaa esille aiemmin tehtyjä koruja, niitä jotka vain seisovat laatikossa ja odottavat jotakin. Tuunasin niitä hiukan uusiin kehyksiin.

1.Kesiin, ehkä enemmän lapsuuden ja nuoruuden kesiin, yhdistän kaikenlaisen seikkailun, hiiviskelyn ja haaveilun. Ehkä haaveilen edelleenkin kesäpaikasta, Villa Rosasta...

"Villa Rosan pihassa

piikkipensaan piilossa

pesä salainen

linnun pienoisen"

Vaihdoin riipukseen ruusun alle ihanan Villa Rosan ja lisäsin ylemmäs hopeisen patinoidun linnunpesän hohtavanvalkeine munineen :-D No aah, Romantikolle!

2.Ihania kesähetkiä vietetään tietenkin piknikillä hyvien kirjojen seurassa, välillä ehkä kirjoitetaan päiväkirjaa entisistä ja tulevista seikkailuista.
Kirja-riipus saikin koruun sopivamman pitsisen nauhan nahkaisen tilalle; tästä korusta poistin pari pikkuriipusta ja niiden tilalle tuli kullattu lehti ja patinoitu hopeinen avain. 

3.Ja vielä toinen sininen muunneltu koru, jossa jätin pois raskaan keramiikka-osan. Ihana kyaniitti on kovin vaikea kuvattava, siinähän on noita upeasti hohtavia kiteitä sinisävyjen keskellä. Tämä koru keveni ja selkiytyi - kyaniitin sanotaan rauhoittavan ja tasapainottavan koko henkistä ja fyysistä olemustamme vastaanottavaiseksi erilaisille viesteille.

***

Korukoplassa uusi haaste, lähtekäähän mukaan!

Sittenkin

Tuli niin huono omatunto, kun meinasi jäädä itsellä osallistumatta tuohon Korukoplan kierrätyshaasteeseen, että teinpäs sitten nämä korvakorut ;-D

Arvaako kukaan materiaalin? Siis koukut korvakoruissa niobiumia ja kieputuslankana kullattu gf-lanka, mutta tuota oranssia arvuuttelen! Hoksaako kukaan, laittakaahan villejä arvauksia kommenttilootaan ja palaan myöhemmin vastauksen kera ;-)

En anna vinkkejä, ettei mee liian helpoksi... Kooltaan ovat n.2,5 x 2,5 cm

 

 Kun Koralli jo arvasi, niin laitetaanpa tähän tuo pyrstöpalansa luovuttanut hummerikin. Harvinainen aterianosa meillä, niin tuli kuvatuksi, mutta vasta aterian jälkeen hokasin sen pyrstön 'mahdollisuudet' :-D

***

Oho!

Syntyi korusetti aivan oman värimaailmani ulkopuolelta, mutta värien huumassa innostuin!

 
Sain kuvan mekkokankaasta ja sen väreihin hamusin sitten Helmiq:n helmiäislasihelmiä, kun niiden värit nyt oli niin sopivat ja ihanaiset! Taas kerran Pia kumppaneineen palveli nopeasti ja hyvin, kiitos heille!

Toiveissa oli korut ranteeseen ja korviin ja minä innostuin sitten tekemään kaksirivisen rannekorun sekä reilun kokoiset korvakorutkin. Kullattu gf-lanka oli minun ehdotus, sillä se näyttää ihanan blingiltä makeiden pinkkien ja punaisten vierellä, myös pienet välihelmet samaa materiaalia.
Saas nyt sitten nähdä, miltä nämä siskon yllä näyttävät heidän perheen uutta ylioppilasta juhlittaessa.
  

 

 

 

***

J.k. Korukoplan viimeisimmän haasteen (kierrätys) julkaisu huomenna! Mun sähellys ei valmistu... mutta 21 muuta korua tulossa, jee!

Siipi tai kaksi

Siivellä, siivestä, siipeen - siivillä, siivin... Ihana suomenkieli! Sijamuodot tai yksikkö ja monikko muuttaa ajatusta täysin. Tuli vaan taas ajateltua... Että ollako siiven suojassa vai siivellä vaiko omin siivin...

***

Ihanat pullukat teal-sävyiset makeanvedenhelmet siivittävät ajatuksia kesään, juhliin, tällä kertaa hiukan romanttis-vivahteisesti noine koristeellisine helmihattuineen, jotka nekin muodostavat ikäänkuin siivet tuonne helmien välille. Osat ovat tällä kertaa sekä hopeaa että pronssinsävy-hattuja.

Ja siipien merkitysten mietiskely sai alkunsa hopeanhohtoisista siivistä, riipuksena tässä rannekorussa.

'Omin siivin' sopii kai ajatuksenakin rohkaisuksi monelle kevään ylioppilaalle tai valmistujalle; hiukan pelottavaa, mutta myös jännittävää ja aikuistumiseen kuuluvaa, omien siipien kokeilu, lentoon rohkaistuminen.

***

J.k. Olettehan (Niina ;-D) huomanneet tuossa sivupalstassa linkin jälleen sääksen pesälle! Ainakin emolinnut siellä näkyvät, munia en ole päässyt näkemään.

J.k.2 - Ai niin, pitipä oikein palata päivittelemään, että eikös ole aika hurjaa kun ja jos yllä olevan korun/ yleensä korun tarvikkeiden hinnasta lähes puolet muodostaa nuo Vintaj-merkkiset pronssinsävy-helmihatut! 60c per kappale eli käytin korussa 18 kappaletta - pitäisikö purkaa?

Korvakoru-maanantai

 Jep. Korvakoru-päivä tänäänkin :-D

Ylimmän parin väri on aika erikoinen. Jos osaatte kuvitella pistaasinvihreän ja kullan sekoituksen, niin juuri sellainen on noiden makeanvedenhelmien väri. Muut materiaalit on nyt valittu vain esteettistä yhteensopivuutta ajatellen; helmien linkityslanka on 'gold-filled' (laadukasta kullattua lankaa), lehdet kai kullattua korumetallia ja koukut kullansävy-niobiumia.

 Muhkeat teal-sävyiset makeanvedenhelmet on ympäröity hopealla, koukut tässäkin parissa sävy-sävy niobiumia.

Viimeisessä parissa taas hienonsävyistä vintaj-lankaa kiedottu herringboneksi larimar-helmien ympärille ja näissäkin niobium-koukut.

Vimppa kuva kokoerojen hahmottamiseksi ;-)

Hyvää alkanutta viikkoa!

Sunnuntaita!

Aurinkoista sunnuntaita Äidille, äideille ja jokaiselle muullekin Ihmiselle !

Siemailkaa sisuksiinne juhlajuomien lisäksi huumaavia värejä, 

päihdyttävää auringonvaloa ja läheistenne hoitavaa rakkautta ! 

Järki ja mieli

Otsikko taas kaukaa haettu, mutta toisaalta, kyllä koruja tehdessä useinkin miettii, onko mielekästä, onko lainkaan järkevää...
Siis esimerkiksi käyttää  k o r v a koruihin metrikaupalla lankaa tai kymmeniä helmiä!

Ja silti niin tekee. Koska lopputulos miellyttää ainakin omaa silmää.


Hortensia-korvakorut tällä kertaa mustista, säihkyvistä ja viistehiotuista spinelleistä; pariin kului 34 helmeä ja puolitoista metriä hopealankaa :-D Lopputulos: ilman koukkua 1,5cm:n pituinen kukka.
Jos äitini käyttäisi korvakoruja, hän saisi nämä lahjaksi, mutta kun ei käytä, niin jonkun muun omat sitten.

Herringbone-korvakoruissa vedensiniset hemimorfiitit ja näihin upposi vintaj-lankaa metrin verran. Eihän niihin olisi pakko noin pitkästi kieputella, mutta tämä malli on mielestäni hauskempi mahdollisimman monella kierroksella. 

Lähimetsässä, mäntyvaltaisessa sellaisessa, on viime päivinä ollut suorastaan kuuma. Mutta samoilu ja kiipeily jyrkillä poluilla on niin voimaannuttavaa, että sinne vaan mieli palaa luontoa tutkailemaan. Harmi vaan, että koko alue on ollut hakkuutyömaana viime kuukaudet ja sitä jätettä on roimasti korjaamatta, siksi osa poluista niin hankalia.

Oliko ihan pakko?

No oli.
Jumituin ihaniin helmipalasiin elikäs näihin ametisteihin tai ametriineihin; en nyt kertakaikkiaan tiedä, kumpia ne ovat. Mielestäni ostin ne ametriineina, mutta kyllä ne ovat kauttaaltaan violetteja, ei niissä löydy sitä sitriini-osuutta. Siksi kutsun niitä ametisteiksi.

 Tein tällaisen version rannekorua, tarkoitettu pidettäväksi tylsissä kokouksissa, voi laskea, montako erimuotoista helmeä, montako eri kivilajia, montako erilaista helmihattua, montako pientä valkoista mosaiikkihippua tuossa polymeerisavihelmessä jne.

-Ametisti, vuorikristalli, fluoriitti (hienot kurpitsat, eikö? helmikamulta), keramiikka, turmaliini, onyks, kuukivi, hopea.

33 variaatiota Jyväskylässä

Harvemmin kai hehkuttelen kulttuurielämyksillä täällä blogissani, vaikka kohtalaisen usein harrastankin, mutta nyt haluan kehua tämän päivän teatterielämystä Jyväskylän kaupunginteatterissa.

En ollut lukenut näytelmän arvosteluita (en lue juuri koskaan etukäteen), pääosien esittäjät tiesin ja aiheen, mutta edes juoneen en ollut tutustunut. Sen tiesin, että näyttämöllä esiintyy koko esityksen ajan pianisti.

 
Nyt nappasin tämän pätkän teatterin omalta sivulta:

**Amerikkalaisen Moisés Kaufmanin kiitetty maailmanmenestysnäytelmä 33 Variaatiota kertoo kahteen eri aikakauteen sijoittuvan tarinan. Se vie meidät elämysmatkalle musiikin, nerouden, intohimon ja kauneuden pariin. Katherine Brandtin roolissa vierailee näyttelijätär Sinikka Sokka.
1800-luvun alkupuolella itävaltalainen musiikkikustantaja Antonio Diabelli säveltää mitäänsanomattoman ”oluttupavalssin”, lähettää sen 50:lle sen ajan kuuluisimmalle wieniläissäveltäjälle – ja pyytää näitä säveltämään variaatiot tästä valssista. Beethoven on ainoa joka kieltäytyy. Mutta lyhyen ajan sisällä hän muuttaakin mieltään ja säveltää, ei vain yhtä, vaan 33 variaatiota teemasta. Tohtori Brandtilla on pakkomielle saada selvitettyä miksi Beethoven muutti mielensä.**

Ja tässä linkki youtube-traileriin, joka ei oo hyvä...

Mistä tykkäsin näytelmässä:

 (kuva Jyväskylän teatterin sivulta)

+ pianistin osuudesta
+ lavastuksesta; kaksi aikakautta 'tapahtui' koko ajan samoissa yksinkertaisissa lavasteissa, joita muutettiin vain valoilla/kuvilla, tajuttoman tehokasta, esimerkiksi kirjaston toteutus, wau!
+ valo- ja äänitehosteista; samat lavasteet, valot ja äänimaailma muutti paikan, toimi
+ ohjauksesta, hieno henkilöohjaus, erityisesti naisten kohdalla hyviä yksityiskohtia
+ pianistin osuudesta -joo, mainittava kahteen kertaan :-)


 En pitänyt:
- lopun menuetista (voi kun tanssahtelu olisi toteutettu toisin, nyt se oli kömpelöä)
- yhdestä roolityöstä (nuori mieshoitaja), mutta tämä on niin henkilökohtainen näkemys, että...


Kuulkaa, harvoin olen näytelmästä kokonaisuutena pitänyt näin paljon!
Jos olette jyväskyläläisiä tai voitte järjestää käynnin, niin esityksiä on vielä kolme: 10.5., 12.5., 18.5.
ja lippuja näyttää vielä olevan. Tämän päivän esityksessä oli yleisöä jopa Turusta asti.
Sen verran pitää sanoa, että ilmeisesti täytyy hiukan pitää klassisesta musiikista (Beethoven) ja tuntea muutama musiikkitermi, jotta näytelmästä nauttii täysillä.


Tietenkin katselin myös yleisöä tarkalla silmällä ;-D Näin joitakin upeita koruja, mutta harmikseni kovin moni nainen ei ollut koruihin panostanut. Liian monella oli mini-korvikset ja ohut kaulaketju, vaikka asu olisi kestänyt näyttävämpääkin. Niin, henkilökohtaisia mieltymyksiä nämäkin!
Mitähän olisi eräs turkulaisrouva sanonut, jos mulla ois ollut kamera mukana ja jos olisin halunnut kuvata hänen huikean korunsa? En voi tietää, kun ei ollut sitä kameraa ;-)

Sadetta pakoon

Välillä taas korvakoruhaaste, ne 101 paria, oisinkohan puolivälissä??

Prasioliittia ja vintaj-lankaa, niobium-koukut, isot kivet keskellä ovat fluoriittia.

En pääse sadetta pakoon, sekaan on sukellettava. Iloa viikonloppuunne!

Odotellessa

Tähän aikaan keväästä on kaikenlaista odotusta ilmassa. Kuka odottaa ja seurailee luonnon puhkeamista täyteen eloon, kuka odottelee katuhiekkojen lakaisua ja vapaampia ilmoja hengittää, moni odottelee kevään ja alkukesän ihania juhlia.
Mutta juuri nyt tuo kaikki odotus on herkästi nupullaan, luonnon väriloistostakin tällä hetkellä näkyvimpiä ovat (ehkä vain mun silmiini sattuneet?) kaikki valkeat, vaaleat, siniliilat sävyt; krookukset, sinililjat, sinivuokot ja monet muut.

Koruilija itse tässä odottelee, missä on kaikki kirkkaat värit? Ehkä niitä joistakin kätköistä vielä kaivan, mutta odottelen kovempaa huhuilua.
Siispä työpöydällä olleet ja jo monta monituista kertaa myös rannekoruksi kyselleet ametistit, palaset, kauniisti isoilla viisteillä hiotut, kiedottiin hopealankaan. Mukana on muutama vuorikristalli, sekä kirkkaana että himmeämmin hohtavana. Ja hiukan sellaista villiä luonnetta koruun antavat nuo keskenään erilaiset helmihatut.

 Aika namunen, vaikka itse sanonkin :-D

***

Hrrr...rr...

Otsikko tarkoittaa, että onpas kylmä toukokuun alku! Silti luonto senkun puskee vihreää ja valmistuu kesään. Ja koruntekijä haaveilee eksoottisen kuumista kohteista...

Tämä Einukun epäidenttinen kaksossisko on ollut työpöydällä ja teon alla näin kauan, kuukauden!  Ei huvittanut liimailu, tiedättehän ne ihanat kaksoiskomponentti-sekoittelut, mutta viimein sitten tartuin Ihmeliimaan - joo, liiman nimi ON 'ihmeliima' ja joo, tar-tuin! kun purtiloa avatessa purskahti hiukan... mutta... - sain kuin sainkin ripustuslenkin kauniisti kiinni tuohon hienoon riipukseen; ja sormeni irti toisistaan ;-D

Löysinpä sitten korun muutkin osat paikalleen, kaikki muu oli valmiina, vain nuo mattaiset vuorikristalli-kimpaleet ei aikaisemmin tienneet hakeutua koruun. Iso kiviläpyskä on kiinnostavan kirjava yksilö vaaleanpunaista opaalia, aikoja aikoja sitten kotiutunut. Muut 'helmet' merisiilen piikkejä ja tuota ihkua, säteilevän kauniisti viistottua ametistia. Tähän kaksoseen punoin niskaan nauhan nahkasta ja silkistä

 Tässä kaksoset, EiNuku ja ValVoo

***

Päivitän viime aikojen korut kauppaan tänään - ale jatkuu vielä viikon!

***

Kiitos kaikista viimeaikaisista kommenteista, jokaiselle teistä! 

Yritän ottaa kiinni taas,  meni muutama päivä hiukan vähemmällä blogi-kiertelyllä ;-D

Ja hei, laita vaikka meiliä, jos tuntuu, että olen liiaksi unohtanut blogisi, niin voi mulle joskus käydä, kun listani on aika pitkä!

***

Hassu blogger, se asettelee mun kuvat aivan oman halunsa mukaan, onkohan se mua fiksumpi!? Luultavasti.