Kolme vinkkiä heijastimiin (ilman ompelua ja liimaa!)

Täällä taas! Pidin vähän pidempää blogi- ja käsityötaukoa. Ei huvittanut kumpikaan, ei bloggaaminen eikä käsityöt. Nyt tänään istuin pöydän ääreen ja tein pari pientä juttua tarpeeseen: nimittäin heijastimet!

On taas lokakuun aamu- ja iltapimeydet. Heijastin on tärkeä ja halpa henkivakuutus, jota suotta vähätellään. Pyrin laittamaan heijastimia aina jokaisen takin taskuun ja/tai helmaan, laukkuun ja kävelyllä myös ranteeseen - mitä useampi heijastin, sitä näkyvämpi liikenteessä.

Ja nyt ajatus lähti tästä: erilaiset heijastinmateriaalit.

Heijastinkangas on tuttua ja sitä olen käyttänyt paljon. Heijastavaa maalia olen kokeillut, se ei ollut kovinkaan näkyvää. Näiden lisäksi minulla on jo vuosia(?) ollut silitettävää heijastinkalvoa ja heijastinteippiä, mutta en ole tainnut käyttää kumpaakaan mihinkään. Nyt on aika testata kumpaakin!

1/3 vinkkiä heijastimiin: HEIJASTINTEIPPI

Tämän pitävyydestä ei vielä ole kokemusta, mutta nythän sen näkee. Päätin testata tätä mainosheijastimiin, joiden toisella puolella on turhan näkyvästi logo, jota en nyt vain halua mainostaa. Teippiä päälle ja logo piiloon!

Ensivaikutelma: Teippi on aika tahmasta ja nuo heijastinpalloset oli reunoista jäädä sormiin kiinni kuin liisteri. Tuntuu siis hyvinkin pitävältä teipiltä. Kiiltävä kalvo lähti teipistä teippaamisen jälkeen irti, en ole varma onko sen tarkoituskin vai onko teippi niin sanotusti kuivunutta. Heijastaa kyllä silti, vaikka pinta ei ole kivan kiiltävä vaan enemmänkin matan karhea.

2/3 vinkkiä heijastimiin: HEIJASTINKALVO

Rullalla on kalvoa, jota voi leikellä ja silittää - silittämisen jälkeen pitäisi kestää jopa 60 asteen pesun. Ei nyt tullut mieleen vaatetta, johon olisin kalvoa kokeillut, joten päätin tehdä unikko-heijastimen. 

Leikkasin paperista kaavan, jonka avulla leikkasin kaksi unikkoa (toinen peilikuvana) ja silitin ne huovalle. Leikkasin huovan silittämisen jälkeen muotoonsa. Pieni nauhalenksu kiinnittyi silityksen ohessa kiinni.

Ensivaikutelma: Heijastinkalvo oli aika yllättävä! Kun taustamuovin otti pois, ei alta paljastunut minkäänlaista liimapintaa. Olin epäileväinen tarttuuko silittämällä, mutta kyllä se tarttui! Ja tuntuu aika lujalta sellaiselta. Helppoa ja siistiä kiinnittämistä.

Tein myös viime vuonna joululahjaksi unikko-heijastimen. Sen tein liimaamalla heijastinkangasta, mutta vain yhdelle puolelle huopaa, tässä heijastinkalvoa on kummallakin puolella. Ks. unikko-heijastin.

3/3 vinkkiä heijastimiin: VAIHDA RIPUSTIN

Miksihän edelleen monissa mainosheijastimissa on lankaa ja hakaneula? Ymmärrän sen, että heijastimen pitäisi heilua suht alhaalla, mutta mikä on inhottavampi kiinnitystapa johonkin toppatakkiin kuin hakaneula? Tekee reikiä eikä hakaneula edes pysy vaan sitten se on kuitenkin jossain vaiheessa tippunut maahan. 

Tykkään käyttää kaikenlaisia klipsejä ja hakasia. Niillä saa hyvin kiinni taskujen vetoketjuihin ja helmoissa oleviin kiristyslenksuihin. Avaimenperärenkaatkin ovat hyviä, ne eivät ainakaan irtoile ja sopivat hyvin myös laukkuihin ja reppuihin.

Näin tuli muutama uusi heijastin käyttöön. Muista käyttää heijastinta!

Tässä muita heijastavia ideoita:

Unikko-heijastin
Suomen lippu -heijastin

Kirjailtu reppuheijastin

Heijastinmaalilla heijastavia rannekoruja

Erilaisia heijastimia: käsivarsiheijastin, lumitähdet, tasselit, rusetit

Stormtrooper-heijastin 

10 x heijastin-idea -postaus

Peura-origamiheijastin

Kirjailtu sokerikallo-heijastin

Kyyhky-origamiheijastin

Lahjapankki 3/3: Lahjat ommellen.

Kolmas osa, lahjapankin viimeiset esittelyt! Säästin lahjapankki-sarjan lopuksi kaikki pukinkonttiin menneet pienet, vähän suuremmat ja tosi pienet ompelukset.

Ks. Lahjapankki-sarjan osa 1/3: Enkeli kierrättäen ja osa 2/3: Virkatut ja solmitut lahjat.

Suolaterapiatyyny

Näin erilaisia suolatyynyjä pariinkin otteeseen syksyllä kaupoissa. Jossain myytiin niitä reumatyynyinä. Kotona googlettelin aihetta lisää ja päätin, että tätä on äidin (jolla on nivelreuma) on kokeiltava! Jos edes vähän auttaisi, edes ihan vähän. 

Suolatyyny on siis merisuolalla täytetty tyyny ja sitä käytetään vähän jyvätyynyn tapaan joko pakastimessa jäähdytettynä tai uunissa matalassa lämpötilassa lämmitettynä. Mietin, että kehtaako antaa lahjaksi tyynyä, jossa on ihan vaan karkeaa merisuolaa? Tuntui hassulta, mutta eihän se poikkea jyvätyynyistä siinäkään. Joten kokeilin tehdä omat versiot suolatyynyistä. Koko on noin ikään polville sopiva, yksi tyyny kummallakin polvelle. Kokeilin tyynyä polvelle ihan huoneenlämpöisenä ja paino tuntuu kivalta, painotyynyn tapaan jo se voi rentouttaa. Painoa yhdellä tyynyllä olikin noin kilo.

DIY: Suolaterapiatyyny

Tee näin: Leikkaa yhtä tyynyä varten 100 % puuvillasta 2 kpl esim. 22 x 38 cm kokoista palaa. Ompele oikeat puolet vastakkain (saumuroi tai tiheä suora tikki+siksak, jotta suolahiput eivät pääse saumasta läpi), jätä yhteen nurkkaan (pystyyn tai vaakaan, ei väliä kummassa nurkassa) kääntöaukko. Ompele suoralla ompeleella noin 6 cm välein palkki/lokero, mutta jätä aina toiseen laitaan noin 5-6 cm verran tyhjää.

Sitten täytä tyyny. Täytä aina yksi lokero kerrallaan ja ompele lokero umpeen. Eli kaada aukkoon suppilon avulla noin 2 dl merisuolaa. Ompele aukko umpeen, varmista ensin että paininjalan alle ei varmasti jää suolaa (neula vääntyy helposti!). Viimeiseen lokeroon voi laittaa tarpeen mukaan vähän vähemmän suolaa, jos viimeisen aukon ompelu umpeen tuntuu hankalalta.

Lisää terapiatyynyn ohjeet:

Lievittää kylmänä nivelkipuja, kihti- ja niveltulehdus- ja venähdystuntemuksia. Ensiapu turpoaville nivelille. Voi käyttää nukkumaan mentäessä. Viilennä näin: Jäähdytä pakastimessa 30 min - 2 h.

Auttaa lämpiminä kipeytyneihin lihaksiin. Voi helpottaa välikorvan tulehdusta, munuaiskipuja sekä maksa- ja sappivaivoja. Lämmitä näin: Lämmitä lyhyesti 50-60 -asteisessa uunissa (ei mikrossa!) ja anna olla kipeytyneellä alueella 20 min.

Hiusdonitsit

Tein kyllä viime vuonnakin - ja ihan samalla ihmiselle! Mutta toivottiin lisää, koska olivat ihan parasta. Joten kyllähän täti tekee, jos kerran käyttöön kelpaa. Toiveena oli jotain mustavalkoista ja kuviollisestä sekä kokonaan valkoista ja raidallista. Kaikki toiveet toteutettuna, tässä triodonitsit!

Pyyheturbaani

Pyyheturbaaneja ompelin myös tänä vuonna, tilauksesta ja myös vielä yhteen pakettiin yllärinä. Itse käytän pyyheturbaania aina suihkun jälkeen. Siihen on niin tottunut, että ei osaa ilmankaan. On mukava, kun ei latvat tippase vettä vaan turbaani suojaa. Moni käyttää niskassa nappiviritelmää, itse tykkään laittaa kuminauhan pätkän. Se sujahtaa saumaan ommeltaessa ja pitää turbaanin pään niskassa tosi hyvin paikollaan. Plus turbaanin voi ripustaa siitä naulakkoon kuivumaan käytön jälkeen.

Ks. ohje turbaaniin viime vuoden lahjapankista (kohta 3).

Ensiapupakkaus

Tämä on lahja, jota toivon ettei saajan tarvitsisi käyttää. Kompaktin ensiapulaukun tein maantiepyöräilyä harrastavalle miehelleni. Hirvittää, kun vetää koko päivän kestäviä pyöräilylenkkejä ja ei ole mitään itseänsä korvaajaa pakettia mukana - ihan vaikka edes laastaria, jos tarvitsee pyörää fiksata ja onnistuu saamaan haavan sormeen.

Nyt ompelin pienen ja napakan pakkauksen, joka veisi pyöräilylaukussa mahdollisimman vähän tilaa.. Siinä on päällä vetoketju laidoissa ja sisällä hauska keltainen tie-kuvioitu kangas (ks. kuosista kuva alla). Päällinen on vedenkestävää kangasta niin ei kastu läpi. Täytin pussukan kaikella mitä nyt yleensä voisi pienten haavereiden kohdalla tarvita. Mukana myös sitomistarvikkeet, desiä ja lämpöpeitto.

Pyöräilylippis

Ensiapupussukan vuorikangasta jäi sopivasti yli sen verran, että tein siitä vielä pyöräilylippiksen. Siinä on kovetettu lippa (muovia sisällä) ja neljä paneelia. Kankaan kuviointi on niin hauska! Se on nimeltään Telttaretki. Kaavan olen ottanut valmislippiksestä ja viime vuonna se onnistui täydellisesti (ks. postaus), tähän onnistuin ilmeisesti laittamaan turhan isot saumavarat, kun lippiksesta tulikin vähän iso! Noh, onneksi on aikaa maantiepyöräilykauteen, kunhan ennen kesää "ehdin" pienentää lippiksen käyttöön..

Puuvillakangas Eurokankaasta (lastenkangasosastolta).

Yöshortsit

Tämä on meillä jo ihan perinne. Annamme joka jouku toisillemme uuden yövaatteen, mies minulle yöpaituilin ja minä hänelle yöpaidan ja/tai -shortsit. Tämän vuoden shortsit olivat myös pyöräilyteemalla! Ja näihin ihan tilasin kangasmerkkejä, joilla sai merkattua kumpi puoli on taakse ja kumpi eteen - ei tarvitse enää arpoa mitenkä ne pöksyt vetää jalkaansa!

Kangas Paapiin Into pyöräilee -joustocollegea. Kaava ostoshortseista otettu. Kylie and the Machine -kangasmerkit tilattu Mereen-verkkokaupasta.

Korvapuustinen tpaita

Mies rakastaa korvapuusteja. Joten kun yhdessä Facebookin kässäryhmässä näin vilauksen pullakangasta, tiesin mitä tilaan! Löysin tämän mustapohjaisen trikoon ihania-verkkokaupasta (en tiedä onko enää saatavilla) ja tiesin heti mitä ompelen siitä. Ja siitä tuli niiiiin makea. Ja mies tykkäsi.

Kaava Paapiin kaavakirja naisille -kirjasta (sis. myös miehen paitakaavat!). Kaavaa muokattu sen verran, että lisäsin helmapituutta ja tein hihoihin kaitaleet huolitteluksi.

Jämäpalasta bokserit kaupan päälle

Kun leikkasin tpaidan paloja, ajattelin saavani samasta palasta vielä pullakuvioiset bokset. Ois ollut niin hienot! Mutta harmillisesti toinen persposki ois jäänyt ilman pullaa, joten päätin leikata vain etumuksen pullakankaasta ja muuten punaisesta trikoosta. Punainen kangas ja musta vyötärönauha sopivat kuosiin aika hyvin.

Kaava Suuri Käsityö -lehdestä nro:sta 10/19. Olen tehnyt samat tilkkubokserit myös kesällä jätskikuosina.

Eikä siinä vielä kaikki!

Tilkun tilkusta tuli vielä pieni pullea pulla! 

Ja sanottakoon heti, että koiralle. Ei miehelle pullalelua.

Korvapuusti-vinkulelu

Että mua hihitytti, kun tämän keksin! Leikkasin kaksi pullakuosia ja niiden väliin kangassuikaleen. Ompelin kasaan, täytin vanulla ja tungin sisälle vingun (otin joskus vuosia sitten talteen käytöstä poistetusta koiranlelusta). Piti odottaa, että mies vie koiran ulos lenkille, jotta saatoin testata vinkuuko pulla. Ja vinkuhan se! Tuli ihan täydellinen pallolelu koiralle. Se on tykännyt vinkupullasta tosi paljon.

Nakki-lelu

Höpöttelin koiraa paijatessa ääneen, että mitäs se pukki voisi tuoda kiltille Coralle?
Mies vastasi vierestä "koiran äänellä": NAKKEJA!
Joten nakki se on siis. Teen nakkilelun!

Ja tästä nakista koira ei tykännyt yhtään, ei ole suostunut koskemaan leluun edes. Mikä pettymys! Mua taas niin hihitytti, kun tätä ompelin. Mutta oishan se pitänyt tietää, kun on väriltään valju ja ei ääntä tule vaikka kuinka runnois. Koiramummeli kautta aikojen tykännyt aina pienistä, pyöreistä ja värikkäistä leluista. (Että mitä edes yritin tällä nakilla?)

Reppuheijastimet

Loppuun vielä nämä pienet lahjalisäykset ostolelujen kylkeen. Reppuheijastimet. Tytölle timantti ja pojalle Among us -hittipelin hahmo. Näitä en tosin ommellut vaan liimasin heijastinteippiä suoraan huovalle. Kontaktiliimaa käytin vähän apuna, kun ei meinannut tarttua muuten. Huovan taa lisäsin vielä vahvikkeeksi sofitsta.

Siinäpä oli kaikki tämän vuoden itse tehdyt joululahjat!

Ja ylihuomenna onkin sitten uusi vuosi! Ei haittaa yhtään, 2020 on jo niin nähty. Olen valmis uuteen, toivottavasti parempaan vuoteen. 

6. luukku: Heijastava lippu.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Itsenäisyyspäivä on minulle tärkeä. Monelle se ei ole päivä erilainen, minulle se on aina joulukuussa hetki pysähtymiseen. Se on myös juhlapäivä, jolloin syödään paremmin, nautitaan ja yleensä tietenkin katsotaan Linnan juhlia bingopelin (ks. lisää tästä) parissa, mutta tänään sulatellaankin ähkyä ihan erilaisen televisioviihteen ääressä.

// Ks. tästä Joulukalenteri 2020:
1. Himmelityyny / 2. Kestokynttilät / 3. 3D-pahviporo / 4. 4 x DIY-jääpuikko / 5. Helppo revontulitaulu

Tässä yksi pimeä ilta mietin, että pitäisi reppuun lisätä yksi heijastin (=heijastava koriste) lisää. Itsenäisyyspäivän lähestyessä päätin yhdistää heijastimeen ajatuksen siniristilipusta! 

Ja näin sen toteutin - aikaa tuskin meni kuutta minuuttia!

DIY: Kuuden minuutin heijastinlippu

Tarvikkeet: Heijastavaa kangasta, pala huopaa, sinistä kangasnauhaa, kontaktiliimaa, nahkasuikale (tai vaihtoehtoisesti kestävää nauhaa), avaimenperärengas (tai muu klipsi/hakanen kiinnitykseen).

Tee näin: Leikkaa huovasta suorakulmio. Aseta heijastinkangasta huovan ympärille muutaman liimatipan avulla (= ei tarvitse turhaa neulata ja rei'ittää kangasta). Ujuta päähän nahkasuikale ripustuslenkiksi avaimenperälle. Mallaa ja neulaa (tai käytä klipsejä) ensin vaakasuora kangasuikale lipun ympärille. Käännä päät sisälle ja tarkista, että kangas kulkee kummaltakin puolelta juuri samasta kohtaa. Ompele suoralla tikillä nauha paikalleen. Tee sama pystysuoralle kangasnauhalle. Ompele lopuksi työn ympäri. Saksi ja siisti reunat. Lisää avaimenperärengas.

Valmista!

Siinä ei kauaa mennyt. Ja tiedättekö mikä tässä on parasta? Heijastaessaan lippuhan todella näyttää sinivalkoiselta!

Ja kun lipuista ja itsenäisyyspäivästä on puhe..

..muistatteko nämä kortit? Lähetin ne veteraanien ja sotiemme lotat -korttikampanjaan ja sydäntäni lämmittää, että ne ovat nyt tällä viikolla saapuneet heille, joita on tästä päivästä kiittäminen.

Ks. korttipostaus ja kiitosruno veteraaneille tästä.

On siis juhlapäivä. Aion jälleen kattaa pöydän ja tehdä vähän fiinimpää ruokaa. Lippukin nousee "salkoon". 

Tämä diy-huopalippu on ollut jo monesti käytössä, niin juhannuksena kuin myös itsenäisyyspäivänä.

Ks. ohje huopalippuun tästä.

Viime vuonna tein myös joulukalenterin 6. luukkuun lippukorvikset polymeerimassasta. Pitääkin nostaa myös nämä liput salkoon eli korviin. Muistelen, että joskus olen tehnyt myös vastaavat pikkuliput hamahelmistä. Etsin blogin läpi, ei tullut vastaan. Kävin lähes kymmenen vuoden takaa joulukuiset kuvat koneelta läpi, ei jälkeäkään. Muistijälki on, mutta todistusaineisto puuttuu. Käykö teille, joskus niin että muistelee tehneensä jotain, mutta sitten epäileekin että onko muisti sittenkin tarua?

Ks. korvispostaus tästä.

Ja jos sinuakin tekee mieli vähän siniristilippuilla, mutta tänään ei ole aikaa polymeerimassoille, huopa-askartelulle eikä heijastinompeluille niin tee sitten vaikka tämä: paperia, puukynä ja hammastikku! Siinäpä maailman helpoin kattauskoriste! 

(Ja vielä kun olisin vuonna 2016 osannut taivuttaa oikein. Gluteeniton brownies, kylläkyllä..)

Maailman pienimmällä virkatulla lipulla toivotan lopuksi maailman parhaimmalle kotimaalle onnea. Olkaamme ylpeitä isänmaastamme.

Näy pimeässä! (DIY: Reppuheijastin)

Eilinen inspiroi. Lokakuun ensimmäinen, todellinen syyspäivä - ja valtakunnallinen heijastinpäivä.

Oli viimein aika ottaa heijastimet esiin. Ostetut, saadut, tehdyt. On niitä jonkinlainen kasa. Olen sitä mieltä, että heijastimia ja heijastavia asioita ei syyspimeydessä voi olla liikaa. Heijastin takissa, laukussa ja housun taskussa. Siihen vielä aina pyörän valo tai sitten se paras: kävelevä pieni valoheijastin. Kun on pieni ja musta koira, on oltava todella näkyvä vilkkuvalo, jotta että edes itse näkee oman koiransa.

Jossain asioissa vähemmän on enemmän, mutta heijastimissa enemmän on parempi.

Ja mutta avot, nyt on myös heijastin repussa!

Tämä on uusin tulokas. Sekä reppu että heijastin. Ostin uuden läppärirepun työkoneen raahaamiseen ja havahduin nyt, että siinähän on yksi puute: ei heijastimen heijastinta (no harvemminhan sitä selässä tarvitsee ollakaan, mutta ei siitä haittaakaan ole).

Ompelin simppelin reppuheijastimen. Ei roikkuvaa, ettei ole tiellä. Ei mitään mikä jättäisi reppuun jälkeä. Ei mitään kiinteää, jotta heijastimen saa pois valoisaan aikaan. Aina plussaa, jos kesällä ei turhia heijastimia, jotka voisivat tuikata auringossa silmään.

DIY: Reppuheijastin

Tarvikkeet: Heijastavaa kangasta, pala tarranauhaa, ompeluvermeet.

Tämä on superhelppo ja nopea! Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan simppelimmisti näin: Leikkaa suikale, ompele päihin tarranauhasuikale. Sujauta reppuun.

Ja jos haluaa lisätyötä helppouteen niin kirjailee heijastimeen jotain kivaa. Itse eka meinasin jotain fiiniä sanahelinää englanniksi, mutta päädyinkin ihan suomeen. Ja ei skarppia tyyliä, vaan koukeroa. Ja pinkkinä vielä! Ensin meinasin laittaa huutaen, mutta vaihdoinkin pehmeyteen ja lisäsin huutomerkin sijaan sydämen.

Käyttö näin: Sujauta reppuremmin tai vaikkapa olkalaukun hihnan ympärille, käännä tarranauha puoli laukkuun/reppuun päin, jolloin ommelpuoli jää piiloon ja heijastin näyttää siistimmältä - eikä myöskään aukea lennosta, jos vähän ottaa osumaa johonkin.

Tässä joitakin käytössä olevia käsin tehtyjä heijastimia. Kissa ja pupu ovat ostettuja (minka.fi), mutta muut on omista kätösistä. On rusettirintakorua, Stormtrooperia (tehty miehelle), heijastavaa rannekorua, hapsua ja origamilintua. Jokaiseen takkiin ja käyttöveskaan omansa niin pysyy ainakin näkyvissä.

Ks. Stormtrooper + lumitähti- ja käsivarsiheijastimet  (lahjoiksi tehdyt)
Ks. postaus heijastinmaalista ja heijastavista rannekoruista.
Ks. 10 ideaa: DIY-heijastimia

DIY: Heijastimia osa 2/2: Heijastinmaali.

Edellisessä postauksessa esittelin viisi erilaista ideaa itse tehtävistä heijastimista. Nyt pesee lisää! Ja kun edellisen postauksen ideat olivat heijastinkankaasta niin nyt lähtee esittelyyn heijastinmaali.

Katso DIY: Heijastimia osa 1/2 -postaus tästä.

Valmistin heijastavan maalin avulla heijastavia ulkorannekoruja. Sekä idea että maali ovat edellisistä Oulun Kädentaitomessuista. Siellä oli yksi todella kiva nainen heijastinkoruineen. Sanoi, että oli tehnyt heijastavan maalin itse ja ettei sellaista myydä. Mutta kas mitä bongasinkaan ihan sattumalta yhdeltä askartelutarvikeosastolta? Heijastavaa maalia (toki erilaista varmasti mitä yrittäjän oma). Ostin sitä silloin kahta erilaista: oman maalin koville materiaaleille ja oman maalin tekstiileille.

// EDIT 3.2. // Yrittäjä, jonka kanssa juttelin messuilla on MaseDesign - suosittelen tutustumaan huikean hienoon tuotevalikoimaan. Heijastavat korvakorut ovat tosi hienot!

Eka maalaus oli pettymys. Sudin suoraan puuhelmen päälle ja eihän se siitä mihinkään heijastanut. Alle piti ensin maalata kaksi kerrosta harmaata akryylimaalia ja sen päälle kaksi kerrosta heijastavaa maalia. Oli aika työläs maalausprojekti, koska helmiä tarvitsi paljon ja helmet puolestaan tarvitsivat monta maalikertaa ja maalikerrat taas kuivumisaikaa kertojen välissä.

Maalasin kaksi ekaa helmeä käsissä pidellen ja tuumasin ettei siitä tule mitään. Pistin helmet puutikkuihin ja tikut laatikon väliin. Siinä niitä sitten pyörittelin ja maalasin kuin grillivartaita konsanaan.

Ja näin sitä sitten olisi tarkoitus pitää! Takin päälle. Sisälle vain tarpeeksi paksu kuminauha. Sen pitää löystää tarpeeksi, jotta koru on helppo pujottaa hihan päälle - mutta sen pitää olla myös napakka, jotta koru ei putoa käden liikkuessa.

Oikean rannekorun pituuden ja helmien määrän valitseminen vaati testailua monen eri takin kanssa, jotta tulisi mahdollisimman hyvä. Kumilangan päät lopuksi pujotin liimatun kiinnityssolmun vastakkaisille puolille. Liimasin myös päät helmien sisään, mutta nähtäväksi jää pysyykö päiden liimaus vai lähtevätkö jossain vaiheessa irvistämään esiin.

Heijastimiksi ei näitä tosiaan voi sanoa - heijastaviksi koruiksi kylläkin. Kyllä ne heijastaa, kun oikeanlainen valo tuikkasee oikeasta suunnasta. 

Osasta helmiä tein myös heijastavia laukkukoruja.Niissä on tosin vain kaksi heijastavaa helmeä.

Nämä menivät siis jouluna lahjoiksi läheisille. Toki jätin myös itselle käyttöön yhdet kumpaakin.

DIY: Heijastimia osa 1/2.

Voiko heijastimia eli halpoja henkivakuutuksia olla liikaa?

Mielestäni ei voi olla. Ja niitä tein sitten monia erilaisia ja annoin niitä perheelleni ja muutamalle ystävälle jouluna (ja postaan asiasta vasta nyt, koska kuvat sieppaavat syvältä. Voitaisiinko siirtää joulu tammikuun puolelle niin olisi enemmän valoa kuviin?).

Tässä viisi ideaa itse tehtäviin heijastimiin (tai sanotaanko nyt heijastaviin asusteisiin että menee nyt ihan pykälien mukaan):

Idea 1/5: Lumitähdet

Lunta on tullut tänä talvena - niin myös heijastimien muodossa! Näitä oli ihan hurjan kiva tehdä. Jotenkin lumitähdistä tuli eloisat, kun ei ommellut ihan reunoja myöten.

Tykkään myös heijastimista, joissa on papukaijalukko tai muu klipsi. Silloin heijastimen saa kiinni takin helman nyöriin, taskun vetskariin, laukkuun, reppuun... - kiinnitys ja paikan siirto on helppoa ja nopeaa. Lukot ja klipsit eivät myöskään jätä reikiä tai repeytymiä jälkeensä (versus perintenen hakaneulakiinnitys).

Tein kaavan ja leikkasin lumitähdet kaavan avulla. Ompelin suoraan paksun huopapalan päälle lisäten yhden sakaran kohdalle nahkaläpyskän klipseineen. Lopuksi leikkasin alla olevan huovan lumitähden muotoon.

Mallia ja inspiraatiota lumitähtiin sain täältä: omakoppa.com.

Idea 2/5: Laukkuhapsut

Voisiko jo sanoa klassikkomalliksi? Kaikenlaiset hapsut ovat kivoja - myös heijastimen muodossa!

Nämäkin on superhelppo valmistaa. Hapsutetaan vain suikale heijastinkangasta ja kierretään se kiinnitysmekanismin ympärille. Lopuksi minä liimasin ympärille nahkasuikaleen. Se viimeisteli tyylin.

Jouluna heijastinhapsut toimivat myös pakettikoristeina - somaa ja käytännöllistä, eikö?

Idea 3/5: Rusetit

Somasta puheen ollen - oletko nähnyt somempaa heijastinta? Ihan hurjan söpöä - rusettiheijastin! Näitä tein kaksi kappaletta ja toinen heijastin oli pakko pitää itsellä. Sitä voi käyttää kaikkialle mihin sen vain voi hakaneulalla pistää: rinnukseen tai vaikka paksun pipon laitaan. Itse laitoin kangaskassiin.

Tässä on heijastinrusetin osat. Kolmesta kappaleesta se syntyy. Taustalla ei ole pakko käyttää huopaa, myös muu vahvuutta antava kangas käy hyvin. (Jestas kuinka se ompelukone sylttäsikin tuota tikkiä kasaan. Se oli jo uupunut ompelemaan heijastinkangasta. Ryppyili lopussa rasittavuuteen asti. Onneksi tämä rumempi rusettiyksilö jäi omaan käyttöön.)

Idea 4/5: Käsivarsiheijastin

Pätkä vedenpitävää ja joustamatonta kangasta, suikale heijastinkangasta ja pätkä kuminauhaa - se on käsivarsiheijastin. Tai ulkohousun lahkeen ympärille pujotettava heijastin. Todella helppo tehdä ja vielä helpompi käyttää. Ehkä näistä heijastimista ehdottomasti se käytännöllisin heijastinmalli.

(Tulipas sitten otettua näistä kuva vain salamalla - kaunista, niiiin kaunista (not). Hyvä minä.)

Idea 5/5: Stormtrooper

Edellisessä putkilaukun postauksessa esittelinkin tämän stormtrooper-heijastimen. Se on myös huovan päälle ommeltu lumitähden tapaan. Piirsin stormtrooperin ensin paperille. Alaosan leikkasin vertikaalisesti taitettuna (jotta puoliskoista tulee symmetriset aukkoineen) ja sitten piirsin vasta kaavan heijastinkankaan nurjalle. Tuli aika hyvä. Vähän jännäsin miten onnistuu tikata aukkojen ympäriltä, mutta hyvinhän se onnistui.

Eikä siinä vielä kaikki (huh huh), kahden idean jatko-osa tulossa seuraavana!

// Katso myös tämä postaus: 10 ideaa - DIY-heijastimet.