3 x kukkaruukun kierrätys (Viherkasvit: kierrätysideoita osa 2)

Oman elämäni hortonomi täällä hortoilee kukkaruukkujensa kanssa.

Kukkaruukkuja on kiva maalata, päällystää ja uudistaa monin tavoin. Kun vanha kyllästyttää, uutta pintaa päälle ja taas kelpaa! Tässä kolme vinkkiä kuinka helposti voi uudistaa vanhoja kukkaruukkuja.

Lue myös: Viherkasvit - kierrätysideoita 

Kukkaruukun kierrätys - vinkki 1/3

Soodamaali

Ensin tämä iso äidiltä saatu kukkaruukku sai vähän maalia pintaan, koska halusin korostaa ruukun punoskoristelua. Mutta aika äkkiä totesin, että I have made a huge mistake. Selityksiä epäonnistumiselle tuskin tarvisee avata, kyllähän se näkee. Ruma kuin ruma.

Mutta! Vedin koko pinnan lasitettua yläreunaa lukuunottamatta beigellä soodamaalilla. Yksi kerros riitti, peitti mustan maalin alle hyvin. Kyllä rauhoittui ja on taas sievä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Punoskin sieltä vähän korostuu, vaikka ei ole eri värillä maalattukaan.

Mikä soodamaali? Ks. 10 vinkkiä soodamaalin tekoon ja käyttöön tästä.

Kukkaruukun kierrätys - vinkki 2/3

Betonipasta ja/tai kivimaali

Hiukan edellisen kaltainen fiasko ja fiaskon fiksaus. Oli ruukku ja sitten jostain syystä lähdin sitä ilmakuivumalla massalla päällystämään. Tuli ruma ja epätasainen. Yritin maalata keltaiseksi, tuli vielä rumempi. Ja tunnustan: ruukku oli kaapissa kaikessa rumuudessaan vuosia näihin päiviin asti.

Jos pinta on epätasainen, ei edes yritetä tehdä siitä tasaista! Epätasaiset ratkaisut peliin. Avainsanana betonipasta! Tai oikeastaan tämä olin nimellä kivimaali, mutta minusta se on ihan samaa tavaraa mitä betonipasta, vain hiekan sävyiseksi muutettuna.

Epätasainen reuna on toki edelleen, mutta menettelee. Ainakaan se ei pistä silmään. Sävy on vähän sellainen, että hukkuu taustaansa. Eli passeli, kyllä siinä pikkutaimi aikansa kasvaa kunnes taas suurempaan pitää siirtää. 

Näyttää vähän muuten kuin olisi koko ruukku tee-se-itse-keramiikkatunnilta, heh.

Kukkaruukun kierrätys - vinkki 3/3

Akryylimaali

Tässä ruukussa ei ollut sinänsä mitään vikaa, en vain tykännyt siitä enää. Maalasin ruukun jo vuosia sitten (ks. postaus) ja jossain vaiheessa käänsin jo peuran (vai oliko tuo poro?) uinuvat kasvot kohti seinää, jotta ei tarvinnut katsella niitä.

Nyt ruukku sai akryylimaaleilla (vähän kuivuneilla sellaisilla, siksi pienet rosot pinnassa) ihan uuden lookin! Tummansininen pohja ja iloisen pirteitä ja raikkaita sitruunoita! 

Postaus päättyy siihen mistä se alkoikin: sitruunaruukun kuvasta toiseen kuvaan. Arvaatteko muuten ruukusta mikä siinä yrittää kasvaa? Sitruuna! Aika näyttää selviääkö talven yli. 

Vuosipallo 2018.

Meinasi ihan unohtua! Joulukuusi on ollut koko kuun pystyssä, mutta nyt vasta muistin sen: vuosipallo! Ai niin se piti tehdä! Eihän jo vuosia kestäneestä perinsteestä voi poiketa, vaan sitä on jatkettava.

Teen siis joka joulu uuden vuosipallon - vuoden joulupallon kuuseen. Kuvassa näkyy kaikki vuosipalloni aikajärjestyksessä - oikealla laidassa harmaa pallo tuli nyt tältä vuodelta. Jokaisessa pallossa on myös jossain kohti pienellä vuosiluku - eihän niitä muuten muistaisi. Aiha harmoniselta näyttää, saa nähdä mikä joulu on se, kun pärähtää kehiin joku tosi värikäs pallo!

Ks. tästä taustajuttuja palloihin: 2011 Peurapallo / 2012 Graafinen pallo / 2013 Sininen pallo / 2014 Kuvioitu pallo (yhyy, tästä on haalea glitter muuttunut varastoinnissa punaiseksi) / 2015 Mustavalkoinen pallo / 2017 Mustavalkoinen kuusipallo

Tämän vuoden pallon sutasin betonipastalla harmaaksi (joo, ei kuvassa). Ajattelin, että se oli nyt tässä hataran muistin joulurytäkässä nopea ratkaisu, betonipasta kun mielestäni kuivaa suht nopeasti. Betonipastalla pallosta tuli myös aika hauska, koska se näyttää painavalta, mutta ei todellakaan ole sitä.

Kuvassa näytän kuinka vanhoja palloja on helppo maalata uusiksi. Näin minä olen tehnyt näiden vuosipallojen kanssa. Hattu irti ja keppi sisään - on helppo maalata ilman, että sotkee sormet tai että pallo putoaa kesken maalauksen käsistä. Helppo myös asettaa kepissä vaikka maljakkoon kuivumaan.

Vaikka vuosipallot ovat kaikki tylsän harmonisia, ei väriä puutu koko kuusesta. Siellä on menoa ja vilskettä, keskiössä uusi betonipalloni. Kavereina laamoja, peuroja ja poroja. Tuo sininen laama on kyllä edelleen aika hihityttävä kaveri. Virkkasin sen viime jouluna, näet siitä paremmin kuvia tästä postauksesta.

Aloita sinäkin vuosipalloperinne - nyt on oivallinen aika siihen! Palloja ei voi kuusessa olla liikaa ja erilaiset eri joulufiiliksiä kuvaavat pallot tuovat kivaa tarinaa vuosien varrelle.

Betonitarjotin.

Parvekkeella on hyvä olla apurina tarjotin. Saa kuskattua astioita tai saa vakautta sohvatyynylle. On myös hyvä, jos se ei ois ihan susiruma. Nätti, sievä ja ehjäkin vielä. Tämä ei oo. Kuvio on ihan kiva, tykkään kukista, mutta värit ovat liian retrot. Ja onhan tuossa repäisykulmakin reunassa valmiina..

Mietin, että millä sitä tarjottimen vielä päällystäisi. Kun veti tämän hyllypaperin pois, alta paljastai vihreä servettipäällystys. Kääk. En sitä muistanutkaan. Pinta jäi rosolle kuin kallio konsanaan. Siinä ei paperipäällystykset enää auta.

Mutta entäs betoniefektipasta? Sillä saa rosot piiloon ja kivan harmaan pinnan tilalle. Purkissakin oli just sopivasti pastaa jäljellä. Vähän oli jo kuivunutta, joten oli hyväkin, että hoksasin ottaa sen käyttöön. Muuten olisi purkkiinsa jäänyt.

Tarjottimesta tuli taas asteen sievempi. Toiselta puoleltaan se on ihan alkuperäinen, mitä nyt naarmujen peitossa. 

Alkaa vain olla parveke hiukan liiankin harmaa, ainoa väriläiskä parveketyynyjen lisäksi on tämä pöhkö tonttu. Dyykkasin sen muuttotyhjennetystä toimistosta itselleni. Ei mennyt tonttu kaatopaikalle, se muutti meille!

// Parveketyynyjen itsetehdyillä leimasimilla tehdyt kaktus-, mansikka-, kirsikka- ja vesimeloniprintit esitelty tässä postauksessa.

Pelkistetty pöytäkuusi.

Tänä vuonna en pistänyt joulukuusta. Joulukoristeluakin hyvin minimalistisesti. Ei huvittanut. Ei tarvitse aina ottaa kaikkia koristeita esiin. Välivuosi tekee hyvää ja ensi jouluna herättävät enemmän joulunostalgiaa.

Karun pelkistettyyn henkeen kuitenkin nostin pöydälle kaukaisesti kuusta muistuttavan hökötyskoristuksen.

Tein sen pätkästä puurimaa (joka räsähti kahteen ja siitä kivasti leikkasin kolme sopivaa kappaletta). Liimasin kappaleet kolmioksi ja päällystin sen pohjaa lukuunottamatta betonipastalla. Sittenpä annoin kuivua. Tuntuu, että idea ei tullut tähän omista aivoituksista. Mietin jonkinlaista karsittua kuusimaista pöytäkoristetta jo viime vuonna. Mututuntumalla sanoisin, että näin vastaavanlaisen teollisesti valmistettuna jossain - mutta missä? Ei hajuakaan. Pitäisi aina kirjottaa ylös kaikki tällaiset mieleen jäävät hetken inspiraatiot.

Mutta joka tapauksessa siinä se "joulukuusi" on ja yhden pallonkin siihen sai ripustettua vähän showcase-henkisesti. Oikeaa (muovi)kuusta ei rakennettu, mutta osa joulupalloista on maljakossa.

Vähän kyllä mietin, kun on tällainen yhden pallon joulukuusi, olisiko sittenkin pitänyt jatkaa vuosipallo-perinnettäni? Olen tehnyt "nimikoidun" joulupallon joka joulu jo vuodesta 2010 ja olisi harmi tehdä poikkeus - mutta toisaalta se olisi kuusettomana ihan oikein? Ks. vuosipalloja esim: tästä ja tästä.

No siinä se töröttää vakaana ja varmana. On muuten tuo viiksipallokin aikaisemmin itsetehty - jos joku ei sitä jo arvannut.

DIY: Betonitimantti.

Olen pitkään halunnut betonisen timanttikoristeen. Joissakin olen myytävänä nähnyt, mutta suurin osa lienee valettu itse betonista. Kun nyt tuota betonipastaa oli vielä, päätin kokeilla onnistuisiko sillä tehdä betonitimantin tekeminen.

Ks. myös postaus: kukkaruukun ja keittiön kattolampun päällystäminen betonipastalla.

Pohjan leikkelin vanhasta pahvilaatikosta. Kuusi kolmiota ylös, kuusi kappaletta alas ja lopuksi yksi kuusikulmainen pala pohjaksi. Sisälle tungin rypistettyä kierrätyspaperia vahvuutta tuomaan. En alkanut kikkailemaan liiman kanssa, vaan käytin kappaleiden yhdistämiseen maalarinteippiä. Sillä kun kauttaaltaan tilkitti reunat, pahvisesta pohjasta tuli yllättävän tukeva.

Kun pahvipohja oli valmis, oli aika siirtyä betonipastalla päällystämiseen. Kerros betonipastaa, vähän pinnan tasoittavaa tuputusta, hetki kuivumiselle ja sitten päälle tummaa lasitetta ja lopuksi vielä vaaleaa lasitetta.

Pastaa levitin pinnalle vain hyvin kevyesti yhden kerroksen. Näyttää yllättävän painavalta, vaikka on erittäin kevyt!

Lopputulos on mieluinen ja valmistuikin helpommin ja nopeammin mitä itse valettu betonitimantti.

Hyvin istuu olohuoneeseen. Siinä on tasolla vieressä aikaisemmin päällystämäni betonipintainen kukkaruukkukin. Tästä näkee hyvin timanttikoristeen koon. Ei ole mikään pikkuruinen, vaan ihan mukavan kokoinen järkäle.

(Led-valot: Tiger / Juliste: MAP oulu / Maalaus: ks. postaus / Itse kasvatettu avokadokasvi: ks. tutoriaali). 

Kokeilussa betonipasta.

Uskaltauduin vihdoin kokeilemaan monelle muulle jo tuttua, mutta minulle täysin uutta tuotetta, betonipastaa!

Betoniefektipasta on vesipohjaista erikoismaalia, jolla saa tehtyä betonin näköistä pintaa. Sitä levitetään kerros tai pari esineen pintaan, annetaan kuivua (kuivui yllättävän nopeaa) ja sitten se viimeistellään kahdella lasitteella, ensin tummalla ja sitten vielä vaalealla. Aika nerokasta eikö? Huijaribetonia! (Betonipastaa saa tilattua mm. Sinellistä tai CChobbystä).

Ensin kokeillaan: lähdetään liikkeelle pienestä testimielessä. Otin hiukan silmissä vilisevän kukkaruukun, pistin betoniefektiä pintaan ja jopas, sehän toimii! Ja ruukkukin näyttää paljon levollisemmalta harmaassa rauhallisuudessaan.

Sitten siirryin vähän isomman projektin pariin: lampun päällystämiseen! Tämä oli se syy miksi lähdin pastaa hankkimaan.

Kyseessä on siis Ikean Melodi-lamppu, joka vuosien saatossa ällöttävän keltaiseksi kellastui. Sitten päällystin sen folioteipillä (ks. postaus täältä). Muodonmuutos oli kiva ja ihanan kiiltävä ihan pitkän aikaa, kunnes ei ollut enää kiillosta puhettakaan. Ei pysynyt pinta hyvänä ja rumaksi meni. Yritin kiskoa teippejä pois, mutta eihän siitä tullut mitään. Osa lähti, osa ei. Tykkään lampun muodosta ja koska siinä ei muuta vikaa ollut, piti keksiä uusi muodonmuutos. Ainut keksimäni ratkaisu oli peittää se uuden kerroksen alle. Ja betonipastalla se kävi oikein hyvin!

Levitin pastaa ihan kunnon kerrokset niin ettei valo rakoile yhtään betonin läpi. Pimeällä tulee myös muovikuvun kellastuneisuus ihan hauskalla tavalla esiin. (Tässä myös näkee kuinka alareunan teippaus ei lähtenyt pois. Vähän kiertää sisäreunan puolelle. Mutta en anna sen häiritä.)

Betonipastaa jäi vielä jäljelle. Kuinkakohan hyvin se säilyy hyvänä? Pitäskö käyttää pian pois? Onko kokemusta tai vinkkejä sen säilyttämiseen? Kyljessä ei lukenut mitään. Purkki tiukasti kiinni ja toivotaan vaan parasta ettei ihan heti kuivuisi kasaan?