Näytetään tekstit, joissa on tunniste Betoni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Betoni. Näytä kaikki tekstit

torstai 8. huhtikuuta 2021

DIY: Betoninappikorvakorut

Pääsiäisen betonipupu-askartelu tuotti jotain muutakin aikaan. 

Tykkään käyttää aina kerran sekoitettavat massat ja ainekset kerralla viimeistä tippaa myöten. Eihän sitä hyvää matskua hukkaan heitetä. Joten jos betonimassailee, on hyvä olla sivussa jämien jämille minikokoisia ideoita ja pikkuruisia muotteja valmiina - tässä sellaiset yhdet!

Olen aika pitkälti isojen korvakorujen ystävä, mutta koronakotoiluvuosi ja kasvomaskien kanssa sompailu ovat kääntäneet vaakakuppia siihen, että mitä pienempi, sitä parempi. Kun on nappikorvis, ei se ole maskin kuminauhan tiellä.

Ja nämä betoninappikorvakorut ovat todella minit! Ihan superminit betonijämien rippeistä. Niissä on silti vähän blingblingiä. Pienen ei tarvitse olla näkymätön. Tai betonin harmaa ja tylsä. Pieni glitter tekee siis terää!

DIY: Betoninappikorut

Näin se homma hoituu: Sekoita askartelu- tai korubetonia tuotteen ohjeen mukaan (eli betonijauhetta ja vettä vaikka pestyssä jogurttipurkissa) ja annostele muottiin. Muotti on hyvä sutasta ruokaöljyllä kevyesti niin irrotus helpottuu. Kopauta pöytää vasten, jotta ilmakuplat poistuisivat. Anna kuivua ja kovettua yön yli.

Muottina käytin pakkausmuovia, jossa oli sisäkkäin painuvat tuollaiset kolo (you know monessa kirkkaassa pakkauksessa on ja kun ne sisäkkäiset aukot vetää irti, pakkaus aukeaa) ja tuumasin et kas, nuohan olisivat sopivan kokoiset nappikorviksille! Pakkausmuovin sijaan voisi käyttää myös lääketabletin painoläpipakkausta. Näissä tosin on syvyyttä enemmän eli massaa enemmän eli kestävyyttä enemmän.

Kun betoni on kovettunut, osat voi poistaa muoteistaan.

Reunat on hyvä hioa kevyesti hiomapaperilla. Sen jälkeen ne voi liimata nappikorvistaustoihin. Jos menee suoraan betoni metalliin, suosittelen vaikkapa kontaktiliimaa, joka antaa materiaalien väliin vähän ns. joustoa. Itse liimasin peruspikaliimalla, koska uusiokäytin korvistaustat. Niissä oli vielä palat vanhaa muovikorua. Ajattelin, että näihin on hyvä käyttää ne, koska muovin rippeet eivät betonin takaa näy mihinkään.

Betonikorut ovat valmiina käyttöön sellaisenaan. 

Itse kuitenkin vielä viimeistelin pienesti glitterillä eli ihan vaan tavallisella, vanhalla halppisglitterkynsilakalla. Ja koska sudin glitteriä vain pallon puoliväliin asti enkä kokonaan, oli muualle hutaistava akryylilakkaa, jotta glitterin kirkas lakka ei tekisi selkeää kiiltävää rajaa betonin pintaan. Akryylilakan sijaan olisi voinut käyttää myös tavallista, ei-glitteritöntä kynsilakkaa.

Aika kivat! Onnistuivat hyvin.

Tykkään tuosta "karhean" betonin ja terävästi valossa vilkehtivän glitterin yhdistelmästä. 

Ja jos nämä onnistuivat niin kerrotaas vastapainoksi vielä toinen betonikoruviritelmä - joka epäonnistui täysin! Tuli kyllä ehtaa FAIL-kategorian sisältöä!

Joskus jossain (Instagram? Facebook? Pinterest?) näin käsin tehtyjä betoniputkia, jotka oli valettu pillin sisään. En tietenkään ollut tallettanut ohjetta mihinkään ja ilman mitään muuta ohjetta hataran muistikuvaan putkista lähdin ideaa toteuttamaan. 

Muovipilli pätkiksi ja maalarinteipillä muoviläpyskään kiinni. Oli vaikeaa saada putket suoraan. Oli supervaikeaa saada betonimassaa kapean putken sisään. Oli vaikeaa arvioida hetki, jona tuikkaista korupiikit betonimassaan (liian aikaisin voisivat upota massaan kokonaan). Kaikista vaikeinta oli odottaa massan kuivumista.

Tai ei sittenkään. Ihan kaikista vaikeinta oli älytä se, että oisko pillit pitänyt jotenkin saada sittenkin öljyttyä? Koska eihän muovi meinannut irrota millään betonin ympäriltä pois!

Riuhtomiseksi meni. Ja arvaatteko mitä?

Yksikään neljästä putkesta ei selvinnyt. RIP hyvä idea koruksi.

Susi toteutus. Sinne meni, hajalle. Putket kai liian kapeat. Korupiikit vinossa. Muovi liian tiukassa. Ei putkilla ollut mitään mahdollisuuksia selvitä ehjänä käyttöön asti. Kyllä oli massan, muovipillin ja ajan tuhlausta. Korupiikit sentään sain vielä käyttöön. Murensin betonipalat pihdeillä murskaksi ja korupiikit vapautuivat. Niihin ei jäänyt mitään jälkeä, että olisivat olleet missään betonimassassa kiinni.

No yksi epäonnistuminen, toinen onnistuminen. 

Ei tullut betoniputkia, mutta kahdet kultaiset betonikorvikset ovat nyt korulaatikossa. Isommat "pillerit" eli lääkkeen läpipainopakkaukseen valetut korvikset ovat olleet kyllä kestävät ja monesti käytössä. Pillerikorviksista ja korubetonista lisää tässä jutussa.
 

keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

Betonipupu (+ ohje)

Pääsiäisen pupuviikon* neljännessä osassa kestorairuohon valloittaa uusi betonipupu!

*Pääsiäisen teemaviikko eli pupuviikko, jolloin blogiin tupsahtaa pupuja joka päivä! // Ks. osa 1: Virkattu minipupu
osa 2: Neulotut puput ja porkkanat (maljakonsuojus) / osa 3: Akvarellipuput

Ks. myös kestävä rairuoho (sis. ohjeen)!

Se on kirjaimellisesti betonia ja pupua - betonipupu!

Betonimuna, pupunkorvat ja pullea tupsuhäntä. Vai olisiko se sittenkin betonimuna, joka naamioitunut pupuksi? Vai pupu, joka haluaa olla muna? Kumpi tuli ensin betonimuna vai pupu? Betonimuna.

DIY: Betonipupu

Ja näin se homma sujui: Huuhtasin munankuoren ja jätin alassuin yön yli, jotta kuivaisi sisältä. Sekoitin askartelubetonia pienen erän (tein muutakin samalla, mutta ne epäonnistuivat enemmän tai vähemmän). Betoniseos sai jäädä vähän löysäksi, jotta sen kaataminen pienestä aukosta kuoren sisään kävi helposti. Sitten vain odottelin seuraavaan päivään.

Meillä ei ole munakuppeja (kun ei ole tarvetta), joten piti vähän viritellä ja teippailla, jotta kuoren sai pystyasentoon kuivamaan.

Kun betonimassa oli kuivunut ja kovettunut, sai kuoren poistaa. Se ei ihan käynytkään kuin keitettyä munaa kuoriessa. 

Helpotti, kun tajusin naputtaa lusikan koveralla puolella munankuorta rikki ympäriltä.

Ensin muna oli töhnänen, mutta pinta siistiytyi hiomapaperilla. Muutama pyyhkäisy riitti.

Lopuksi liimasin korvat ja hännän paikoilleen. Liimasin myös pohjaan huopaympyrän niin betonipinta ei naarmuta mitään pintaa. Käytin kuumaliimaa, mutta luulen ettei se pidä kutiansa kovinkaan hyvin. Ehkä, ehkä ei. Ainahan ne voi liimata uudelleen.

Tästä tuli kyllä aika hauska. Minimalistinen ja mukavalla tapaa erilaisia materiaaleja yhdistävä. 

Vastaavaa koristetta halusin tehdä jo viime keväänä ja olen iloinen, että nyt pupu-teemaviikon myötä toteutin idean.
 

lauantai 19. tammikuuta 2019

Lintu kynttilän valossa.

Tiedättekö sen tunteen, kun sulla on pieni turha muovikippo kädessäsi ja kaiken siivoamisen, touhuamisen ja pyykkikoneen huutamisen keskellä tulee pakonomainen tarve tehdä jotain ihan muuta? Sitten sitä muovikippo kädessä ajattelee, että olkoot siivoaminen, minä teen nyt betonihommia!

Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Etsin askartelubetonisangon esille, sekoitin betoniseoksen ja veden ja kippasin sen pieneen betonikippoon. Se oli just sen kokoinen kippo mitä olin etsinyt jo tovin! Se oli täydellinen, tarvitse vain leikata yläreunaa alemmas.

Kippoon betonimassa, reunaan lintu (huoneenlämmössä kovettuvaa askartelumassaa, valmiiksi kuivunut puujalassaan) ja sitten päälle toinen vielä pienempi muovikippo ja paino päälle, että se pysyi paikallaan. Maalarinteipillä kursin linnun paikalleen ettei se uponnut betonimassaan liian syvälle tai vinoon. Sitten vain odottelin betonimassan kuivumista.

Ja siinä kesti niin kauan - niin kauan! (Tai ei oikeastaan, mutta olisin halunnut saada valmista nytnytheti.)
Ja siitä tuli just hyvä. Pitkään arvoin maalaisinko betoniosasta osan valkoiseksi. Tai lakkaisinko linnun. Tai maalaisinko edes puujalan jollain. Ehkä metallisävyä betonin päälle? Mutta kaikkinensa on noin hyvä, vähemmän on enemmän. Tuossa jotenkin yhdistyy materiaalien pehmyys ja luonnonläheisyys. Betoni ja lakkaamaton lintu sopii hyvin yhteen. Siinä se lintu lämmittelee led-tuikun valossa. Oikeata tuikkua tuohon ei voisi laittaa tai lintu roihahtaa vähän liian kuumaksi kaveriksi.

perjantai 30. joulukuuta 2016

Lahjat 2016 osa 3: Sekalaiset lahjat.

Lahjat jatkuu. Ykkösessä oli ommeltuja joululahjoja, kakkosessa virkattuja ja nyt vuorossa sekalaisesti toteutetut ideat.

Lahja 1: Betoniset pöytäliinapainot

Vihdoin pääsin kokeilemaan betonijuttuja! Ostin pikkupurkin askartelubetonia ja ihan pienestä projektista oli hyvä lähteä liikkeelle - pöytäliinapainoista. Tein silikonimuottiin ja upotin massaan metallilenksut ja lopuksi pujotin leksuihin verhonipsut.

Ohje pöytäliinapainoihin on kirjasta Betoni - hauska harrastus. Tee esineitä pihalle ja mökille (Malena Skote, Nemo 2007).
Tein betonisydämille myös pahvista laatikon, kun ei ollut mitään sopivaa laatikkoa valmiina. Leikkasin pahvista..
..taittelin ja kokosin ja päällystin sisustuskontaktin jämillä. Niin ja kannen aukkoon laitoin kirkasta kalvoa ikkunaksi.

Siellä ne sydämet asettautuivat söpösti riviin kuin konvehdit konsanaan!
Lahja 2: Fimosta kestopiparkakkutalo

Kun edellinen lahja oli lähinnä tulevaa kesää ajatellen pihalle, tämä oli sisälle tähän sesonkiin. Kestävä piparkakkutalo! Olisi voinut lisäillä leikkiherkkuja, krumeluureja ja muita koristeita, mutta lopullisesta väristä uunissa kovettamisen jälkeen tuli niin hauska (kuin vanhanaikainen kinuskitoffee tm), että jätin mökin ihan sellaiseksi. Kokosin vain pikaliimalla kasaan.
Tässä näkee talon koon! Pieni on, jotta ei vie säilytyksessä paljoa tilaa. Ja mahtuu monenlaiseen jouluasetelmaan.
Lahja 3: Huovutetut tulppaanivalot

Näitä tein parit satsit. Ostin paristoilla toimivia kymmenen valon led-sarjoja ja erikokoisia styroxipalloja. Pistin huovutusvillaa pallojen päälle ja pallot sukkahousuun. Sitten pallot pesukoneeseen. Jännittävintä oli purkaa pallot housuista, viiltää kukat tulppaanille ja pullauttaa pallo pois. Annoin huovan kuivua ja sitten puhkoin aukot led-valoille ja pujotin kukan ledin ympärille.  Lopuksi varmistin kukkien paikallaan pysyvyyden kiristämällä langalla kukat ledin ympärille.

Ks. tarkemmat ohjeet tulppaanivalojen tekemiseen täältä The Little Village -blogista.
Ja ilman valoakaan ei näytä pahalta (etenkin jos ois vielä johonkin ripustetuttuna). Huopakukkaset ovat kivan talvisia, menee pitemmän aikaa kuin vain jouluvaloina. Itse ainakin käyttäisin ihan kaamoksesta asti läpi talven.
Ainakin yhdet valot olivat jo saajansa ikkunassa roikkumassa. Kiitos The Little Village -blogille loistavasta huovutusideasta!

Kolmet postaukset nyt esitelty, vielä olisi parit setit jäljellä. Taidetaan ensin silti juhlistaa vuoden vaihtumista. Sanotaan siis, että nähdään ensi vuonna, jolloin on tulossa osa 4: Lahjoja lapsille!