Tykkään käyttää aina kerran sekoitettavat massat ja ainekset kerralla viimeistä tippaa myöten. Eihän sitä hyvää matskua hukkaan heitetä. Joten jos betonimassailee, on hyvä olla sivussa jämien jämille minikokoisia ideoita ja pikkuruisia muotteja valmiina - tässä sellaiset yhdet!
Olen aika pitkälti isojen korvakorujen ystävä, mutta koronakotoiluvuosi ja kasvomaskien kanssa sompailu ovat kääntäneet vaakakuppia siihen, että mitä pienempi, sitä parempi. Kun on nappikorvis, ei se ole maskin kuminauhan tiellä.Ja nämä betoninappikorvakorut ovat todella minit! Ihan superminit betonijämien rippeistä. Niissä on silti vähän blingblingiä. Pienen ei tarvitse olla näkymätön. Tai betonin harmaa ja tylsä. Pieni glitter tekee siis terää!
Näin se homma hoituu: Sekoita askartelu- tai korubetonia tuotteen ohjeen mukaan (eli betonijauhetta ja vettä vaikka pestyssä jogurttipurkissa) ja annostele muottiin. Muotti on hyvä sutasta ruokaöljyllä kevyesti niin irrotus helpottuu. Kopauta pöytää vasten, jotta ilmakuplat poistuisivat. Anna kuivua ja kovettua yön yli.
Muottina käytin pakkausmuovia, jossa oli sisäkkäin painuvat tuollaiset kolo (you know monessa kirkkaassa pakkauksessa on ja kun ne sisäkkäiset aukot vetää irti, pakkaus aukeaa) ja tuumasin et kas, nuohan olisivat sopivan kokoiset nappikorviksille! Pakkausmuovin sijaan voisi käyttää myös lääketabletin painoläpipakkausta. Näissä tosin on syvyyttä enemmän eli massaa enemmän eli kestävyyttä enemmän.
Kun betoni on kovettunut, osat voi poistaa muoteistaan.Reunat on hyvä hioa kevyesti hiomapaperilla. Sen jälkeen ne voi liimata nappikorvistaustoihin. Jos menee suoraan betoni metalliin, suosittelen vaikkapa kontaktiliimaa, joka antaa materiaalien väliin vähän ns. joustoa. Itse liimasin peruspikaliimalla, koska uusiokäytin korvistaustat. Niissä oli vielä palat vanhaa muovikorua. Ajattelin, että näihin on hyvä käyttää ne, koska muovin rippeet eivät betonin takaa näy mihinkään.
Itse kuitenkin vielä viimeistelin pienesti glitterillä eli ihan vaan tavallisella, vanhalla halppisglitterkynsilakalla. Ja koska sudin glitteriä vain pallon puoliväliin asti enkä kokonaan, oli muualle hutaistava akryylilakkaa, jotta glitterin kirkas lakka ei tekisi selkeää kiiltävää rajaa betonin pintaan. Akryylilakan sijaan olisi voinut käyttää myös tavallista, ei-glitteritöntä kynsilakkaa.
Aika kivat! Onnistuivat hyvin.Tykkään tuosta "karhean" betonin ja terävästi valossa vilkehtivän glitterin yhdistelmästä.
Ja jos nämä onnistuivat niin kerrotaas vastapainoksi vielä toinen betonikoruviritelmä - joka epäonnistui täysin! Tuli kyllä ehtaa FAIL-kategorian sisältöä!
Muovipilli pätkiksi ja maalarinteipillä muoviläpyskään kiinni. Oli vaikeaa saada putket suoraan. Oli supervaikeaa saada betonimassaa kapean putken sisään. Oli vaikeaa arvioida hetki, jona tuikkaista korupiikit betonimassaan (liian aikaisin voisivat upota massaan kokonaan). Kaikista vaikeinta oli odottaa massan kuivumista.
Tai ei sittenkään. Ihan kaikista vaikeinta oli älytä se, että oisko pillit pitänyt jotenkin saada sittenkin öljyttyä? Koska eihän muovi meinannut irrota millään betonin ympäriltä pois!Riuhtomiseksi meni. Ja arvaatteko mitä?
Susi toteutus. Sinne meni, hajalle. Putket kai liian kapeat. Korupiikit vinossa. Muovi liian tiukassa. Ei putkilla ollut mitään mahdollisuuksia selvitä ehjänä käyttöön asti. Kyllä oli massan, muovipillin ja ajan tuhlausta. Korupiikit sentään sain vielä käyttöön. Murensin betonipalat pihdeillä murskaksi ja korupiikit vapautuivat. Niihin ei jäänyt mitään jälkeä, että olisivat olleet missään betonimassassa kiinni.