Korjaa sun vaatteet: 10 vinkkiä.

Kun kerran on aikaa niin kävinpäs läpi vaatteeni. Syynäsin koko vaatekaapin läpi ja keräsin sieltä samalla kaikki vaatteet, joissa oli jotain korjattavaa. Ihan hirvee kasa! Nyt viikolla on sitten parsinnut, tikannut ja korjaillut vaatteita.

Ja ihan vain, koska saisin jonkun muunkin tarttumaan tuumasta toimeen niin käydäänpäs läpi tylsän inspiroiva kymmenen kohdan korjauspläjäys! Here we go:

1/10 Parsi reiät

Ei reikä sukkaa huonoksi tee, joten eikun lankaa käteen ja parsimaan! Jos ei osaa, juutuubbivideoista löytyy varmasti apua. Mulla oli jopa kahdet villasukat, joissa oli useampi reikä. Tässä parissa jopa samassa kohtaa päkiöissä! Arvaatteko mitä? Vaan ei ole enää, sitä on parsittu kuin mummo konsanaan.

2/10 Ompele saumat

Väittäisin, että lähes kaikki irvistelevät ja repsottavat saumat voi tavalla tai toisella ommella kuntoon. Etenkin housut kuluu, jos pääasiallinen liikkumiskeino on pyöränpenkki. Farkut voi olla vaikeet, mutta ohuet pöksyt on helppo korjata. 

Eikun aukon reunat vastakkain ja ompele uusi sauma. Joustavissa housuissa on aina sen verran joustoa, että voi ottaa haaruksesta ja takamuksesta vähän sisään. Itsehän korjaan esim. legginssejä niin kauan kuin vain pystyy. Mitä se haittaa, jos vähän takamuksesta saumat menee jo vähän turhan monella korjauskierroksella, jos siinä on kuitenkin pitkä helma päällä peittämässä? 

3/10 Korjaa se pienikin

Huomasin, että mulla on tosi paljon alusvaatteita, joissa saumat tai pitsit repsottaa. Ja mietin et jumankaut, kyllä mää ryysyisä kuljen, pitää ostaa uusia.. eikun en osta; KORJAAN. Kyllähän nyt pikkusaumat pitää korjata - myös pikkareista! Joten ompelin tunnin ajan pelkkiä pikkuhousuja kasaan. Kaikkeen se poikkeustila antaa aikaa. Nyt ei tartte kulkea enää repsottavissa pikkareissa.

4/10 Jos ei tule pidetyksi, fiksaa sitä

Tässä kaksi malliesimerkkiä. Kumpikin itse ommeltuja vaatteita ja kumpaakaan ei ole enää pitkiin aikoihin tullut käytettyä. Mietin, että miksei? Kumpikin tuntui joten liian väljältä päältä, joten kavensin kumpaankin, olihan ne melkoisia laatikoita malliltaan. Vain pikkuisen sisään sivusaumoista niin on vaatteessa enemmän muotoa. Ja ehkä ne nyt taas pääsevät ahkeraan käyttöön.

Ks. alkuperäiset esittelypostaukset: Pus-tunikamekko / Liito-oravatunika  

5/10 Jos se ahdistaa, muuta sitä

Edelliset tuntuivat liian isoilta, tämä taas tiukalta tupilta. Mekko oli alkujaan XXL-kokoinen toppi, jonka "värjäsin" kloriitilla (vuonna 2012!!). Ompelin topin omaan kokoon ja lisäsin vyötärölle kuminauhavyötärön. Tämä oli pitkään suosikki, mutta täytyy myöntää, että vyötärö ei ole entisensä ja kuminauha pureutuu jenkkakahvoihin.

Olin laittamassa mekkoa jo paloiksi, kunnes tajusin: ai niin, voihan sen kuminauhan ottaa poiskin! En jaksanut ratkoa sitä pois, koska se olisi kuitenkin jättänyt tosi rumat jäljet. Joten leikkasin vain kuminauhan vetävän kaistaleen pois ja sitten kappaleet takas poikkisaumalla yhteen. Tuli väljyyttä ja mekkoa voi taas pitää!

Ks. postaus "Ruoste"-mekosta (ennen ja jälkeen).

6/10 Jos se ärsyttää, poista se 

Tämäkin trikootakki on itse ommeltu. Ihan tieten tahtoen piti saada hapsullinen trikootakki ja arvaatteko mitä? Ei mennyt kauaa, kun hapsut alkoivat risomaan ja takki jäi vaatekaapin tukkeeksi. Ja taas sakset käteen: leikataan hapsut pois. Helmaan huolittelu tilalle ja done.

Pitäisi osata arvostaa itse tehtyä sen verran, että muistaisi, että itse tehdyssäkin mielipidettään saa muuttaa ja itse tehtyä saa muokata sen mukaan eikä vain hillota vaatetta kaapissa tyhjän panttina. Se ei ole kankaan tai vaatteeseen käytetyn ajan arvoista.

Ks. postaus hapsutrikootakista.

7/10 Jos se on haalistunut, tee se uudelleen

Mun suosikki olopaita! Ihanan ohut collegepaita ja kuulkaas tätä on kyllä käytetty. Ei juuri kaappiin ehdi, kun jo pyykkinarulta poimin sen takaisin päälleni. Ja sen on näköinenkin tuo printti, hyvä et edes näkyy enää.

Ks. postaus Coffee & Netflix -printistä.

Ennen ja jälkeen. Ensin tuoreena ja nyt taas uudella kierroksella! Alkuperäinen printti tuli tehtyä tekstiilitusseilla. Päätin reilusta tussata vain uuden kerroksen päälle. Musta oli loppunut, joten vaihdoin värin siniseen. Ihan hyvä, eikö!

8/10 Jos siinä on tahra, peitä se

Se mikä ei lähde, voi hyvin mennä piiloon luovilla ratkaisuilla.

T-paidan taskussa oli häiritsevä rasvatahra. Ei se juuri päälle näkynyt, mutta riitti et tiesin sen olemassa olon. Eikä se lähtenyt millään myrkyllä pois.. joten päätin peittää sen silitettävällä siirtokuvalla.

Kyllä meni peittoon ja vähän enemmänkin! En tosin ehkä miettinyt tätä loppuun värien kannalta, koska sininen vesiväritausta näyttää pinkillä pohjalla vain entistä isommalta läiskeeltä.. mutta itse kuva on aika söpö!

9/10 Jos siinä on reikiä, peitä sekin

Toinen taskuprojekti: revenneet yläreunat. Ratkoin koko taskun veks. Jäi tosi pahat jäljet, mutta ei se mitään, tehdään uusi tasku tilalle!

Mittasin just eikä melkein oikean kokoisen taskun laamatrikootilkusta. Ja, kun aloin poistamaan nuppineuloja... mitäs helv***, uusia reikiä??? En tajua mistä nuo kaksi paholaista tuohon ilmaantuivat, koska ei niitä ennen ompelua ollut. Ja just, kun sain taskun valmiiksi!

En uskaltanut alkaa toistamiseen ratkomishommiin ettei tule taas isommat reiät tilalle. Tunika on ihan vain kotivaate niin päädyin parsimaan langalla reiät umpeen. Itse trikoo on kuitenkin niin mukavasti kulunut ja lutunen, joten kyllä sitä vielä kotona jonkun aikaa käyttää parsittunakin.

Harmi, että just parsimisen jälkeen muistin: vaatelaastarit. No niillähän se ois pitänyt kokeilla korjata alkujaankin eikä lähteä tekemään uutta taskua. No, next time sitten.

10/10 Jos se on liian pieni, anna sille lisää tilaa

Aina on jotkut rintaliivit, jotka on liian piukat ja se jos mikä ahdistaa. Sitä varten on hyvä ottaa käytöstä poistetuista rintseistä varakappaleita jemmaan. Lisäkappale ympärykseen ja kas näin, taas voi hengittää.

Ks. lisää vinkkejä rintaliivien fiksaukseen tästä postauksestani.

Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että arjessa vaate puristaa, lörpöttää, irvistää tai muuten vain ärsyttää. Useimmiten vaatteen korjaus vie vain vähän aikaa. Joten tee se, korjaa sun vaatteet! Ne on sen arvoiset.

DIY: Kahden minuutin piilopussi koiralle.

Koiran piilopussi - siihen ei laiteta koiraa piiloon vaan asioita koiralle piiloon!

Kun nyt on etätyöpäiviä toista viikkoa putkeen takana, huomaan että se tuo meidän perheen piskuinen sopeutuu tilanteeseen vähän hitaammin. Eka viikko meni ihmetellen: miksi ihmiset on koko ajan kotona? Nyt ihmettely on vaihtunut huomion vaatimiseen ja tylsyyteen: miksi ihmiset istuu koko ajan vain koneella?

Onhan se outoa koirallekin, kun arki muuttuu. Nauttii toki, kun ei tarvitse olla yksin, mutta tahtoisi kovin, että kun kerran päivällä ollaan kotona niin oltaisiin myös hänen kanssaan. Koira inisee surkeana, tule kanssani sohvalle torkuille. Mutta ei pysty, töitä on tehtävä.

Joten koiranlikka-apuksi hyppää piilopussi!

DIY: Koiran piilopussi

Ja näin se tehdään kahdessa minuutissa*: Leikkaa kankaasta kaksi neliötä. Ompele sivut ja pohja yhteen, mutta jätä pohjaan aukko. Käännä aukon ja ison suun reunat nurjalle (tai jos kangas ei rispaannu, ei reunoja silloin tarvitse käännellä). Ompele muutama tikki sinne tänne, jotka tuovat pussiin haastetta.

(*Ja siltä se näyttääkin, mutta näyttäköön, koira ei tuomitse pikana surrautettuja vinoja saumoja.)

Ja näin se käy:

Pistä sisälle yksi herkku tai pieni koiran oma lelu. Sitten eikun pussi koiralle ja menoksi!

Käytin tähän harjattua collegekangastilkkua. Ajattelin, että se voisi olla hyvä kangas: se on kestävää, se on tarpeeksi tiheää etteivät pienet naskalihampaat tartu siihen kiinni, sen päälipinnalta ei irtoa mitään suuhun ja sisuksessa harjattu pinta toimii hyvänä "jarruna" piilossa olevalle herkulle tai lelulle.

Ja se toimii!

Monenlaista diy-viihdykettä on yritetty koiralle, mutta tämä on nyt kyllä toistaiseksi paras. Cora meni ihan pähkinöiksi. Ja oli haastetta! Sai ravistella ja rettuuttaa, kuopia ja vaikka mitä kunnes herkku tuli näkyviin. Malttaa heilua piilopussin kanssa yksinkin. On kyllä aika hauskaa seurattavaa, joten se siitä työskentelystä tietokoneella samaa aikaa..

Tämä on tosi hyvä koiralle, joka tykkää kuopia ja etsiä piilosta asioita. Normaalisti laittaisin pieneen pahvilaatikkoon lelun tai herkun, mutta koira pistää pahvin silpuksi ja niitä silppuja on tosi tylsää siivota aina lattialta. Tästä piilopussista ei jää silppuja jäljelle, jes!

Ps. Koira istuu tälläkin hetkellä pussin vieressä toiveikkaana. "Lisää?" Laitetaan lisää.

DIY: Koivuntuoksuinen saunailta.

Koti-iltoja on nyt sitten edessä ja takana. Jottei käy aika pitkäksi, sitä tarttuu käsityökäsi mitä kummallisempiin asioihin.

Tällä kertaa taituin vihtaan. Jäi saunaan vihta, joka olikin niin kuiva ettei se asiaansa ajanut vaikka kuinka pehmensi vedessä. Varistin vain lehtensä - mutta hyvä tuoksu kyllä tuli! Ja siitäpä se ajatus sitten lähti: koivupussit.

Eli toisin sanoen ihan kangastilkuista tehtyjä pussukoita, jotka täytin kuivuneilla koivunlehdillä. Ajatus on, että voi lilluttaa pussia lämpimässä vedessä ja saunaan tulee ihana koivun tuoksu. Ei tule sotkua ja sitten kun pussin sisältö ei ole enää käyttis, voi sen kiepauttaa biojätteeseen ja itse pussin pesukoneeseen. Pussikin sopii sitten johonkin muuhun.

Käytin näihin pellavakangastilkkuja, yläreunoihin satunnaisia kangassuikaleita. Pellavajämät olivat niin pieniä etteivät niistä muuhunkaan olisi. Tähän tarkoitukseen juuri passeleita.

Ja koska ei ollut aika kortilla, teinpäs samala kuvasarjan helpon nauhapussukan ompelusta:

DIY: Kangastilkuista koivupussit

Tee näin: Leikkaa halutun kokoinen pala kangasta ja siihen hippasen pitempi, noin 4 cm leveä kangassuikale. Taita ja ompele suikaleen kapeat päät nurjalle. Taita suikale kaksinkerroin (nurjat puolet vastakkain) ja ompele pussikankaaseen keskelle kohdistettuna kiinni. Taita pussi (oikeat puolet vastakkain) vastakkain ja ompele pohja ka sivu yhteen, lopeta ommel juuri kangassuikaleen reunaan. Käännä oikeinpäin ja pujota hakaneulan avulla kangasnauha pussiin. Solmi nauhan päät yhteen ja jos on rispaantuvaa sorttia, leikkaa päät suoraksi ja sulata ne sytkärin avulla.

Vihta "hajosi" kätevästi ämpäriin. Vedin kädellä kaikki lehdet pois niin, että vihtaan jäi vain oksat jäljelle. Sitten kaadoin mittakannulla lehtiä pusseihin. Lopuksi pussien suut tiukasti kiinni ja sauna-iltaa odottamaan!

Tämä oli kyllä kiva käsityö. Sain vihtareppanan vielä hyötykäytettyä, tilkkuja vähemmäksi ja nauhatkin olivat vanhoja paidoista pois leikattuja satiininauhalenkkejä (no just niitä turhakkeita) - eli 100 % kierrätettyä touhua!

Lähdenkin tästä laittamaan saunan päälle!

Virkatut lehtikorvikset (+OHJE).

Voi, että poikkeustila.

Iski ahdinko, meneekö koko kevät näin? Ehkä pidempäänkin? Kotona kyhitään ja kalenteri tyhjeni kertaheitolla. Päätin näissä poikkeuksellisissa tunnetiloissa tehdä jotain mitä odottaa sitten, kun elämä taas normalisoituu.

Virkkasin uudet korvikset! Räpsäkän vihreät lehdet! Aika suuret myös, mutta kevyet.

Aion pitää näitä korvakoruja vasta, kun korona hellittää otettaan, poikkeustila päättyy ja elämä normalisoituu. Kesti se sitten kuukauden tai pidempään, nyt on jotain kivaa mitä voi sitten ottaa käyttöön uuteen arkeen.

OHJE: Virkatut lehtikorvakorut

Lanka: Perfect crochet maxi -puuvillalanka tai muu ohut virkkauslanka. Virkkuukoukku langan ja käsialan mukaan.
Lyhenteet: kjs = ketjusilmukka, ps = piilosilmukka, ks = kiinteä silmukka, p = pylväs, pp = pitkä pylväs, puolip = puolipylväs.

Tee näin: Virkkaa 6 kjs, yhdistä ps:lla renkaaksi.
1. krs: Virkkaa renkaaseen 1 kjs + 12 ks, yhdistä ps:lla krs.
2. krs: 4 kjs, *1 p, 1 kjs*, toista *-* yhteensä kuusi kertaa. Jatka: 1 kjs, 1 p samaan kuin edellinen pylväs, kjs, toista *-* yhteensä viisi kertaa. Jatka: virkkaa 1 p samaan kuin krs:n ensimmäinen p, 1 kjs, sulje ps:lla krs.
3. krs: 3 kjs, 12 p (1 p jokaiseen s:aan), virkkaa "päädyn" kjs-kaareen *1 p, 1 pp, 1 p*, 13 p ja toiseen "päätyyn" kjs-kaareen *-*, yhdistä ps:lla krs.
4. krs: 5 kjs, *jätä 1 s väliin, 1 p, 2 kjs*, toista *-* yhteensä seitsemän kertaa. Virkkaa seuraavaan s:aan 1 p, 2 kjs, 1 p 2 kjs (eli kaikki samaan s:aan). Jatka seuraavasta s:ta lähtien 1 p, 2 kjs ja toista *-* yhteensä kahdeksan kertaa, yhdistä ps:lla krs.
5. krs: Virkkaa jokaiseen kjs-kaareen 1 ks, 1 puolip, 2 p, 1 puolip, 1 ks - paitsi virkkaa toiseksi viimeiseen kaareen vain 1 ks. Päättele. Tee toinen korvis samoin.

Kun osat on virkattu, seuraa niiden kovettaminen eli toisin sanoen ihan vaan liimaaminen!

DIY: Liimaseos

Kovettaminen hoituu ihan helposti kraanavedellä laimennetulla askarteluliimalla. Eli purkkiin kunnon töräys erikeepperiä ja sitten vettä päälle ja kunnon sekoitus. Itsellä on tuollainen iso pilleripurkki aina täynnä vesiliimaseosta, ilmatiivis kansi estää seoksen kuivumista. Ennen käyttöä van kevyt ravistelu, se riittää. Liimalakka käy myös monen asian lakkaamiseen.

Ja näin se käy: Kovettaminen

Dippaa lehti liimaseokseen ja rutistele liima-astian päällä ihan mytyksi (astian päällä siksi, että sotkua tulee vähemmän kun ylimääräinen liima putoaa takaisin astiaan ja käyttöön). Kun mytty on läpeensä liimasta märkä ja ylimääräinen liima on pois puristeltu, voit muotoilla sen muovin päälle. Muoviksi käy ihan mikä vain roskismuovi, vaikka jogurttipurkin kansi tai pakkausmuovista muovilärpäke. Liima ei ole niin vahvaa että korvis siihen kiinni liimautuisi.

Muotoile ja litistä. Anna kuivua. Jos on kovin aaltoilevaa sorttia, voi aluksi laittaa päälle toisen muovin ja siihen kevyen painon niin ainakin kuivuu suoraan muotoon.

Ja sitten, kun korvispari on liimasta kuivunut niin eikun ylös vain välirenkaat ja korvakorukoukut!

Suoria ovat, mutta kääntyvät kyllä, jos litistyksiin joutuvat. Eli liimaseoksella ei "rapeaksi" kuivu. Ei virkatuilla korviksilla räntäsateeseen kannata mennä seisomaan, mutta hyvin kestää peruskosteutta korvissa. Tarvittaessa voi myös kovettaa uudelleen.

// Kysy, jos virkkausohjeessa on jotain epäselvää! Autan mielelläni.

Kesken jääneet ja unohtuneet.

Mikä viikko!

Arki yhtä haipakkaa ja sitten viikonloppun tullen, kun kaikki jumpat ja joogatkin oli pistetty koronan vuoksi jäihin, ajattelin et ihanaa: koko viikonloppu kotona ja aikaa vain ja ainoastaan käsitöille, kaikille niille loputtomille keskeneräisille käsitöille!

Ja arvaatteko mitä? En tehnyt YHTÄÄN mitään.

Joten, kun puhun satunnaisesti siitä, että bloggaajatkin mokailevat ja esittelen myös epäonnistuneita FAIL-kategorian kässäilyjä niin puhutaanpa muutama sana myös niistä keskeneräisistä käsitöistä. Niistä, jotka ovat niin kauan kesken, että et enää edes muista mistä oli kyse!

Tämä kuin aloituskuvakin - muistan kuinka into piukeena tartuin inspiraatioon. Puikoit heiluivat ja kynä kävi paperille. Sitten syystä tai toisesta työ tai suunnitelma jäi kesken. Aikaa kului.

Ja nyt vain miten mitähän hittoa edes yritin tehdä? Aloituskuva, ei mitään hajua. Vastaavia tekniikkakokeiluja ja aloituksia on montakin. Eikä ole enää mitään tietoa mitä niistä piti tulla. Jotain hetken ajatuksia. Jälkimmäisestä työstä on monta suttupaperisuunnitelmaa. Muistan, että suunnittelin graafista mattoa, mutta en enää muista mikä suunnitelmista piti olla se vähiten virheellinen. Enkä oikeastaan enää edes halua vastaavaa mattoa, joten suunnitelmien on aika siirtyä paperinkeräykseen.

Hmm, jonkinlainen kranssi-idea lienee?

Munakennoja vähän kuin kukaksi leikeltynä. Joku idea oli näiden yhdistämiseen, mutta mikä ikinä se liekään, ei ole vielä kahdessa-kolmessa vuodessa mieleen palautunut. Joskus tuntuu, että sitä säilyttää just tällaisia totaalisen kesken jääneitä ideapyörittelyjä ihan vain siksi, että entä jos se timanttinen idea palautuu mieleen just sen jälkeen, kun olet heittänyt tekeleen pois?

Nämä. Ihme glitterhituleet. Ostin joskus aikoja sitten Tigerista. Jälleen muistan sen alkuinnostuksen ja sen, että jokin hieno idea oli, kun nämä oli pakkoheti ostaa. Ei tullut heti toteutettua sitä ideaa ja sitten se unohtui. Mitä piti tehdä? Mihin ja mitä? Yhtään ole käyttänyt ja täällä nämä vain pyörivät tiellä.

Ja kankaat. Loputtomat kankaat.

Minulle pitäisi laittaa Eurokankaan pussipäiville porttikielto. Aina sama juttu: päätän, että valitsen vain kankaita, joista tulee heti hyvä idea. Sitten kotona alkaa se kankaiden hilloaminen ja ideoiden unohtamisen samassa syklissä. Nämä ostin talvella ja ihan sama kasa on edelleen täysin koskematta. Puolet ideoista pääkopasta livahtaneet ja loputkin hataralla pohjalla. Ehkä pitäisi alkaa laittamaan hakaneuloilla lappuja kiinni: Tee tästä lyhythihainen mekko! Ja päivämäärä idealle. Vois alkaa tulla faktaa, että missä vaiheessa se muisti tekee ideoille tepposet.

Kohtalontovereita?

We Can Do it -moderni ristipistotyö.

We Can Do It!

Olen nyt vähän kuin Mestaritekijä-kisassa juontaja Antti Holma: "Se on kangaslätkä, suunnittelin sen itse!" No koska se on tuollainen ristipistomerkki ja suunnittelin sen itse (alla ristipistokaavio).

Pyörittelin tätä miniristopistotyötä jonkin aikaa ja en löytänyt sille järkevää ja kivaa paikkaa. Liimasin kevyesti sille korkkikankaasta "kehykset" ja jätän merkin sijoituskohteen harkintaan. Ehkä laitan sen kalenteriin? Seinälle kässäkollaasin kenties? Tai ompelisinko johonkin pussukan tai laukun kulmaan koristeeksi?

Inspiraatio tähän toisen maailmansodan aikaisen propagandajulisteen ja nykyään lähinnä feministisen kuvan toisentoon miniristopistotyönä lähti mistäpä muustakaan kuin naistenpäivästä. Päivä, joka niin sapettaa ja tekisi mieli huutaa muutama ahdistunut kirosana.

Hampaita kiristää joka kerta, kun näen tai kuulen jonkun sanovan: Ihanaa naistenpäivää!

Mikä siinä on ihanaa? Tämä päivä ei ole ihana. Naistenpäivä ei ole ystävänpäivä tai äitienpäivä, se on Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä.

Jos naiset olisivat niin ihania, kuin länsimaissa toivotetaan niin miksi naisten ja miehen tulotasot heittävät? Miksi johtoasemissa naiset ovat edelleen vähemmistössä? Miksi naisilla ei ole samat mahdollisuudet menestyä tietyillä aloilla kuin miehillä? Miksi naiset joutuvat kärsimään ja sietämään seksuaalista ahdistelua? Miksi köyhissä maissa siepataan tyttöjä ja naisia ja myydään rikkaille vaimoiksi ja seksiorjiksi? Miksi tyttöjä edelleen abortoidaan, koska suositaan vain poikalapsia? On onni ollut syntyä maahan, jossa myös tytöt ovat haluttuja ja jossa ei tarvitse pelätä kaapatuksi tulemista.

Että tämä päivä ei ole ihana. Jos jotain haluaa naistenpäivänä toivottaa niin toivottaa tsemppiä kanssasisarille. Toivottaa sitä oikeaa sanomaa. Toivoo, että vielä koittaa päivä, kun naisia ei sorreta missään maassa. Juhlii niitä saavutuksia, jotka naiset ovat jo saavuttaneet. Tiesitkö muuten, että moni arjen päivänselvä asia kuin vaikkapa tiskikone ja astiankuivauskaappi ovat naisten keksimiä? Juhlitaan niitä, hienoja saavutuksia ja keksintöjä! Paljon on saatu aikaa, mutta harmillisesti poliittisesti ja kansainvälisesti on niin paljon vielä saavuttamatta.

Ugh, olen puhunut, paasaus sikseen.

Tässä vielä ristipistokaavio - kun sen kerran itselleni näpytin niin tässä kässäsiskoille jakoon. Kuvasta puuttuu päälle tehtävät mustat pistot ja tietenkin kasvot.

Ks. myös viime vuonna tekemäni naistenpäivän innoittama "kirjailtu" tpaita. GRL PWR -on edelleen käytössä!

Elvi-laukku 2.0.

Elvi-laukku osa kaksi!*

Edellinen ei oikein onnistunut ja se jäi sieppaamaan mieltä. Ajattelin, että on pakko ottaa kakkostaisto ja yrittää laukkumallin kanssa uudestaan!

*Jos korvissa särähti, että mikä Elvi, niin klikkaa edelliseen postaukseen tästä - sieltä löydät lisätietoa Instagram-hittilaukusta ja sen mistä saat siihen ohjeen.

Ja sehän kannatti!

Valitsin ohuemman kankaan (sisustuspuuvillasekoitetta, suht vahvaa), suuremman koon ja enemmän laskoksia. Koko laukun pointti on siis nurjalle jäävissä pikkusaumoissa, joiden avulla laukku niputetaan laskoksille ja lopuksi vain käännetään nurin.

Ajattelin vielä lisätä samasta kankaasta laukkuun hihnan. Aluksi mennään vähän väärän värisellä ja leveällä lainahihnalla. Ensin kiinteän hihnan tekemistä pitäisi vain päättää, että haluanko pitää laukun olkalaukkuna vai tekisinkö siitä sittenkin vyölaukun? Kesäksi tarvitsisin vyölaukun ja tämä olisi kooltaan ja ehkä malliltaankin sellaiseksi aika kätevä. Tai ehkä pitää miettiä säädeltävä hihna, joka mahdollistaa kummankin käyttötavan lanteista olalle.

Ennen kuin ompelin uuden Elvi-laukun, tein pienen testiversion. En olisi kestänyt, jos olisi tullut toinenkin vinkkura pallopussukka. Joten pieni testaus oli ihan paikallaan. Siinä varmistui miten se oikeasti pitäisi saada ommeltua kasaan.

Ja kun sanon pieni niin todella tarkoitan pieni! Minielvi!

Tähän testikukkaroon riitti 10 x 15 cm kokoinen pala. Laskokset tain 2 cm välein. Tuli lähes sattumalta täydellisen kokoinen minikukkaro koruille tai muulle pikkusälälle. Kunnon huulipunakukkaro.

Ai niin - ja se sisus! Vuoritin Elvi-laukku kakkosen! Sisälle pääsi Marimekon kangaspala. En tykkää sen väristä tai kuosista yhtään, mutta koko oli just passeli, joten sinne se sai sujahtaa (ja sainpahan sen käyttöön turhia kuleksimasta). Tuopahan vähän säpäkkää sisusta muuten harmaaseen laukkuun.

Nyt olen tyytyväinen, kannatti ottaa uusinnos. Onnistui ja tuli mieleinen!

Hittinä Elvi-laukku.

Kesken kaiken pyykkien, ruoanlaiton ja muun arkisen tylsän iski pakottava tarve: nyt minä teen SEN!

Ja "se" on Instagramissa pieneen nousukiitoon lähteneen Elvi-laukun inspiraatio. Mallin pyöräytti @h_nnab, jonka kohokohdista löytyy storiestarinoista summittainen ohje. Laukku sai nopeasti muita versioita ja tässä minun omani.

Elvi-on hauska laukku, jota on helppo muunnella olkalaukusta meikkipussukkaan. Se tehdään yhdestä kappaleesta, joka ommellaan "laskoksille" ja niputetaan päistään yhdeksi paketiksi.

Mutta tiedättekö sen, kun näet tyyliin smaragdin kiilto silmissä kuinka hieno laukusta tulee ja kuinka helposti tuosta suit sait vaan se valmistuu.

Sitten lanka sylttää minkä kerkeää, teet laskoksissa laskuvirheen, joku sauma menee ihan vinkkuraan, saat just ja just kaiken koottua paininjalalle ja ompelukone meinaa hajota liitoksistaan. Sitten tajuat, että just hiellä ja tuskalla saadut viimeiset saumat tuli tehtyä vähän väärin. Muoto siis vähän kärsi, kun laskotus meni vähän omaan tyyliin. Ja sitten se smaragdin kiilto himmenee ja jäljelle jäi vain ajatus: hitto, miten en osannutkaan? Että hästääg aina ei voi onnistua.

Mutta tiedättekö mitä? Tykkään silti vinkkurasta makkaralaukusta tosi paljon. Kaikkine virheineen se on silti aika söpö pötkylä. Ehkä se on tuo väri, se on jotenkin voimaannuttavan ihanan vihreä. Löysin keinonahan talvella Eurokankaasta 5e/metri-tarjouksesta. Siinä on vielä ihanan pehmeä nurja puoli.

Etenkin täyteen pakattuna pussukka paisuu kuin mikropopcornin pussi. Hauska muodonmuutos, tyhjänä menee ihan litteäksi ja täytenä on taas kuin turvonnut pallokala.

Mutta toisaalta kaikkine sähläyksineen aikaa meni tähän tunti. Ehkä seuraava onnistuneempi vielä nopeammin.

Eikun seuraavaa tulille.

Virkatut narsissit.

Maaliskuu! Nyt on kai oikeasti lupa sanoa: kevät.

Vai alkoiko se talvi ollenkaan? Viime viikolla tuli vaakatasossa vettä ja tuntui huhtikuulta. Tällä viikolla pärähti pikkupakkaset ja tuntui tosi kylmältä takapakilta hyvin startanneeseen kevätfiilikseen. Mutta lämpötilat hituiloikoon ees taas, valoa on silti jälleen päivä päivältä enemmän, ja se jos mikä tarkoittaa kevättä.

Ja meitsi iski pöytään narsissit.

Tässä on nyt sitten keväthekumointiin narsisseja. Kun on virkattu ruusuja, tulppaaneja ja pajunkissojakin niin totta kai myös narsississeja! Ja nämä narsissit kestävät maljakossa huoletta tulevat kevätkuukaudet. Ei nuupahda eikä lakastu, syrjään saa vain astua sitten viimeistään kevään taittuessa kesään.

Ks. postaukset: virkattu ruusu / virkatut tulppaanit (sis. ohje) / virkatut pajunkissat.

Usein virkatut kukkaset ovat hirmu ohuella langalla. Ohjeet voivat olla monivaiheisia ja puuduttavia. Nämä päätin virkata vähän paksummalla langalla rennommalla otteella. Itse kukka rakentuu vain kahdesta kappaleesta, monessa muussa ohjessa kukin terälehti saattaisi olla erillinen osansa! Joten nämä valmistuvat nopeasti ja ovat suurikokoisia. Ei tarvitse maljakkoon montaa kukkaa lehtineen, kun se jo näyttää kivalta kokonaisuudelta.

Ja huomasitko edellisissä kuvissa hauskan kuteesta virkatun tarjottimen? Normaalisti se on olkkarin tasolla, herkkupäivänä siitä tulee piirakkavuoka! Vuoka sisään ja tarjolle! Pysyy persikkarahkapiirakka pitempään lämpimänä ja pöytä suojassa kuumalta piirakalta. Kun tarjottimessa on myös kahvat, voi piirakkaa myös hyvin liikutella suojassaan. Ei tarvitse erikseen patalappua siirtelyyn!

Ohjeet narsisseihin ja piirakkatarjottimeen ovat uusimmassa Kauneimmat Käsityöt nro:ssa 2/20 - se löytyy lehtipisteistä. Samasta numerosta löytyy myös tässä aiemmin postaamani ekologiset käsityöt (ks. postaus).

Pst! Seuraa lisää virkkaus- ja neuleideoita Kauneimmat Käsityöt -lehden Facebookista tai Instagramista!