Hidasta ja nopeaa tonttuilua

Koratian ihmiset olivat joululomalla hieman hitaita. Jouluaattona kyläillessä vastaanotimme lahjoja myös Cisulle ja Totolle, mutta vasta eilen havahduin siihen, että ne voisi antaa oikeille lahjansaajille.

Kuinka ollakaan, kissatontut olivatkin jo itse antaneet itsellensä ihania karvapalloja sisältäneen lahjan. Jouluilo oli kaivettu esiin kynsin, hampain.

Mites se sanonta nopeista, hitaista ja syömisestä menikään?

Harmaata

Harmaata on ollut. En nyt puhu joulun säästä enkä onneksi fiiliksestäkään, vaan siitä, miten harmaaveljekset ovat viettäneet joulua sävyisissään oloissa. 

Heitä onnisti suuresti: mieheni sai lahjaksi pahvilaatikon, joka jo sinänsä olisi nostattanut juhlamieltä kissoista, ja sitten laatikosta vielä paljastui 100 % lampaanvillaa oleva koratinharmaa huopa. Se on ihanin huopa ikinä.

Yläkuvassa Cisu havainnollistaa laatikko-huopalekottelua. 

Aika pian huopa tehotassut kuitenkin siirsivät huovan eteisen lattialle, jossa lepohetkien mukavuutta lisää lattialämmitys.

Tämä huopa on kuin korateille tehty!

Tätä ei saa ikinä ottaa meiltä.

Eikä meitä saa häiritä.

Etenkään ei saa nauraa, vaikka huovan alta kurkkaisikin otsatukkakissa.

Toivomme, että muillakin on ollut lämmin ja pehmeä joulu ja että loppuvuotenne kuluu yhtä rennoissa merkeissä. 

Nyt menemme takaisin huopamajaamme. Aah!

Muikea Cisu

 

Matkapäiväkirjapostauksessa näytti kiinnittäneen huomiota, että siskoni oli luonnehtinut Cisua muikeaksi.  Tiedän tasan tarkkaan, millaista (itse)tyytyväisen myhäilevää ja vähän kujeilevaa tai jopa viekasta ilmettä hän tarkoittaa. Kun pikaskannasin blogin kuvat, en löytänyt yhtään varsinaista muikeuskuvaa, mutta aika monta muikeussävyistä kuvaa silti. 

Yläkuvan tapaaminen esiteltiin blogissa jokin aika sitten. Cisu oli ensin jännittynyt, kun häntä lähestyi pellolla vieras mies. Sitten hän tunnisti sen omaksi Koratian isännäkseen – sallittakoon näin korkea-arvoinen nimitys, vaikka Cisuhan se meidän isäntä ja etenkin kuningas on – nosti päänsä silitykseen ja sulki silmänsä onnesta.

Aika monessa kuvassa näkyi, että vaikka Cisun ilme on muikeutta astetta tavanomaisempi, hänellä on hyvin hyvä olo.

Yllättäen jopa autossa voi olla tyytyväinen, jos saa poikkeuksellisesti matkata iskän sylissä. (Miksi minun sylissäni käyttäydytään kuin riivattu, kysynpähän vain...)
 

Halailu on aina ihanaa ja etenkin muutaman päivän eron jälkeen. Erään kesäreissumme jälkeen kotona odotti tällainen venkula.
 

Pari vuotta sitten meillä oli viikon verran kylässä Kanadan-isäni, vaihto-oppilasaikainen isäni siis. Cisu parkkeerasi viikoksi hänen syliinsä ja molemmat hymistelivät tyytyväisyydestä.

 

Unimuikea.
 

Useissa kuvissa Cisun asento ja koko kuvan tilanne kieli siitä, että muikeus oli taas valloillaan, mutta kamera oli pilannut hetken, taas.
 

 

Tätä mökkikuvaa olen joskus käyttänyt havainnollistaakseni, että Cisu osaa hymyillä (ja näyttää presidentiltä).

 

Pahoittelen täysin kierrätyskuviin perustuvaa postausta. Minulla oli kuitenkin mukavaa, kun katselin vanhoja kissakuvia, joita olikin muuten paria päivää vajaan viiden vuoden bloggailun aikana kertynyt aika monta. Ensi kerralla lupaan kuitenkin bloggailla ennenjulkaisemattomien kuvien kera.

Muikeaa päivänjatkoa! ;)

Tyylikästä isännöintiä Colosseumilla sekä Koratiassa

Koratian ihmisväki oli loppuviikon muissa maisemissa, aina Roomassa asti. Iloksemme ja hämmästykseksemme emme olleet sielläkään kissatta. Heti ensimmäisessä tutustumiskohteessa, Colousseumilla, meidät otti vastaan yläkuvan suuri musta isäntä. Hän vaikutti kovin kiireiseltä, mutta ymmärtäähän tuon. Jättikokoinen koti ja kauheasti valvontaa kaipaavia vierailijoita.

Hotellimme lähistöllä vanhoilla raunioilla oli kodittomien kissojen keskus! Voitte vain arvata, pitikö sen lukuisia kissoja tarkkailla aika ohikulkiessa. Piti, ja kuvata, ja niistä piti puhuakin koko ajan, ainakin minun. Kissat vaikuttivat kodittomuudestaan huolimatta olevan hämmästyttävän hyvävointisia ja ihmisystävällisiä. Yksi oli jalkapuoli ja toinen töpöhäntä; töpöhäntä oli noussut raunioista kadulle eikä töpöisyys estänyt häntä lainkaan nauttimasta silityksistä ja ihailuista. 

Voih. En tuonut tuliaisiksi yhtään rauniokissaa, vaikka arvatenkin mieli teki.

Kotona Koratiassa Cisu ja Toto nauttivat isännän roolistaan. Vanhempani olivat kissanvahteina, ja mummin pitämä hoitopäiväkirja oli hyvin sympaattista ja mukavaa luettavaa. Eilen harmaapojat tuntuivat kyllä ilahtuvan kovasti, että kotiväki ilmestyi taas Koratiaan, mutta mitään merkkiä stressistä tai hylätyksi tulemisen tunteista ei ollut. En muista, milloin Cisu ja Toto olisivat ollet näin tasapainoisia, hyväntuulisia ja hyväkäytöksisiä. Toivokaamme, että tämä onnen ja harmonian tila jatkuu.

 

Nyt siirrymme vieraskynäosioon – tässä mummin kirjoittama hoitopäiväkirja:

"Torstai

Saavuimme illansuussa. Vastaanotto oli todella lämmin ja huriseva. Toivottavasti kissat eivät ota kaikkia talonvaltaajia yhtä sydämellisesti vastaan. Sain Cisulta jopa käsisuudelman.

Kissat seurasivat sivusta puuhiamme, mutta iltauutisten katselu toi molemmat heti syliin. Siinä olisi pitänyt kököttää varmaan puoli yötä.

Iltayön kulkusrallin jälkeen kissat parkkeerasivat kylkeeni. Lämpimiä petikavereita.

Yöllä puhkesi talvimyrsky, joka kilisi ja kolisi nurkissa. Kissat taisivat olla hieman huolestuneita metelistä – uni loppui siihen.

Perjantai

Aamurutiinimme lienevät hieman erilaiset kuin kotiväen: kissat vaikuttavat hämmästyneiltä. Hirveästi ei olla ruoan perään, ulkoilu kiinnostaisi enemmän.

Toton ulkoilu kesti ehkä 20 sekuntia. Muutama askel kuistilla ja salamana takaisin ovelle. Cisu oli pitkäjännitteisempi. He kiersivät vaarin kanssa puoli taloa = 3–4 minuuttia.

Palasimme talolle ennen pimeää. Kissat eivät tienneet, miten olisivat kiehnänneet. Cisu toi harjan ja molemmat rojauttivat itsensä lattialle kylki kyljessä. Harjauksen lopuksi Cisu katsoi selvästi koratpalloa odottaen!

Tämän illan ulkoilu oli jo varsin mittava. Totokin kiersi puoli taloa, Cisu viipyi ulkona varmasti viisi minuuttia. Leppoisa ilta – aina syliin, kun jonnekin asettui istumaan.

Lauantai

Kaunis, kirkas pakkasaamu. Yöllä oli kissojen kanssa eri käsitys nukkumapaikoista. Cisun mielestä hänen paikkansa oli minun päälläni, Toto häipyköön. Minun mielestäni yksikin kissa oli melko raskas ja vangitseva.

Jostain syystä tänä aamuna ruokahalu oli hyvä. Molemmat söivät märkäruokaa heti.

Illalla saunoimme. A ja M (siskoni miehineen) liittyivät seuraan ja varsinkin Toto otti koko ilon irti lämmöstä. Välillä huolestutti se rentous, olivatko hengissäkään. Kyllä olivat.

(Toim. huom.: Saunovalta siskolta tuli illalla Roomaan tekstiviestejä, joissa kehuttiin saunatonttujen saunomishalua ja sitä, että Cisu oli ensin pessyt siskoni tukan saunassa ja sitten vetäytynyt saunan jälkeen siskonmiehen, hyvän ystävänsä ja ihailun kohteensa, syliin lukemaan Kjell Westön uutuutta ja olemaan kuulemma hyvin muikean näköinen.)

Sunnuntai

Yöllä oli satanut lunta. Petikavereita piisasi tungokseen asti. Tänä aamuna ruoka ei kiinnosta. Uloskaan ei pyydetä, lumiko pelottaa? (myöhemmin lisätty hoitopäiväkirjan marginaaliin tieto: Miesväki ulkoili joitakin minuutteja.)

Tällä kertaa olemme tunteneet itsemme hyväksytyiksi alusta lähtien. Harmaaherrat ovat olleet hyvin sydämellisiä!"

 

Kiitämme seikkaperäisestä hoitopäiväkirjasta sekä etenkin hoitopalveluista. HURmaavaa kissanhoitoa!

Koratian kunkkujen marrasmatka

 

 

Tässä on Koratian kuningas Cisu lauantaiaamuna. Hän on juuri herännyt siirtomaansa päämajasta eli mökiltä, tarkemmin mökkiparvelta siskonpedistä Koratian ihmisten kanssa. Siellä hän on nukkunut, paininut peiton alla sekä pelannut koratpalloa koko yön. Kunkku tuntee olevansa hyväntuulinen ja täysissä voimissaan.

 

 

"Mitä tekisin?" hän pohtii. Hänen veljellään, varakunkku Totolla on vankka kanta, mitä mökillä kannattaa tehdä: katsella valppaana ulos ikkunasta.

 



 

 

Melkein aina ikkunasta katsoessaan näkee nimittän monta tällaista,

 

 

ja jos hyvä tuuri käy, myös tällaisen. 

 

 

 

Kurre on näky, joka pistää raavaan koratmiehenkin levittämään hartiansa ja pullistelemaan kaikin tavoin. Tuolle kun pääsisi näyttämään...

 



 

 

 

Oravalle ja tinteille jäi näyttämättä, mutta päästäispolo joutui surman eli Cisun suuhun heti ensimmäisellä mökkiulkoilukeikalla. Kissojen ja miehen välillä oli tullut hieman eripuraa, kun mies ei ollut samaa mieltä, että olisi ollut oivallista, että Toto kuljettaa Cisun saaliin sisälle mökkiin.

 

 

Niinpä mökissä keskityttiin tavanomaisiin sisäpuuhiin. Molemmat kissapojat auttoivat auliisti mummia neulomisessa,

 



 

 

 

leikkivät kaislanpätkillä

 

 

 

ja vauhkoilivat koratpallon kanssa. Pallo sai lempinimen "Miniveli", koska se oli harmaaveljeksille niin tärkeä. Pallo otettiin yöksi sängyn viereen yläkertaan, ja heti aamulla se tuotiin alakertaan. Koratpallo oli siis koko ajan siellä missä kissatkin.

 



 

 

 

Kaikki tämä oli hyvin antoisaa, ihanaa ja myös kovin uuvuttavaa. Cisu sammui jo varhain lauantai-iltana takan ääreen. Hän oli niin kuuma, että pelkäsimme hänen saavan palohaavoja, mutta ilmeisesti Cisusta oli vain sen mukavampaa, mitä hohkaavakylkisemmäksi hän tuli. Ihana takka!

 



 

 

 

Totoa ei näy unikuvissa, koska hän halusi olla vanhempieni makuuhuoneessa kaapin päällä yhdessä ja tietyssä pärekorissa. Siellä hän viihtyi kesälläkin, joten sinne piti päästä nytkin koko ajan. Ongelmaksi tosin muodostui, että kesällä tuonne suosikkipaikkaan pääsi avonaisen ikkunan karmille loikkaamalla, mutta nyt kukaan ei avannut ikkunaa... Toto kokeili viikonlopun mittaan monia keinoja kaapin päälle pääsemiseksi. Perinteisiä olivat kaapin edessä hyppiminen ja iniseminen. Epäperinteisemmistä tavoista mainittakoon mummin niskaan loikkaaminen. Toto oli juuri aikeissa kokeilla, voisiko mummin päästä vauhtia ponnistamalla hypätä korkeuksiin, kun ehdin napata hänet ja nostaa kaapille.

 

 

Lopuksi vielä Cisun filosofinen kirjahetki.

 



 

 

 

Kotiin palatessa olikin sitten vähemmän filosofisen karjumishetken vuoro. Tällä hetkellä Koratiassa on hipihiljaista. Hallitsijat ovat vetäytyneet sohvannurkkaan toipumaan reissun rasituksista ja pohtimaan, miten voisivat muuttaa kokonaan siirtomaakuntaansa. 

Yökyöpeli(t)

Minua ärsyttää tapani pitää puhelinta yöpöydällä, mutta siinä se on joka yö, ajan näyttäjänä ja herättäjänä. Sain vasta viime jouluna herätyskellon, mutta se hajosi heti. Eivät ole kellotkaan yhtä kestäviä kuin ennen...

Vaan on puhelimesta hyötyäkin, koska siinä on kamera. Jos sattuu itse heräämään yöllä, sytyttämään valon ja siinä samalla herättämään jaloissaan nukkuvat kissatkin, voi myös ottaa tällaisen kuvan. Huojuvat pojathan ne siinä. Ihmiset eivät arvosta, jos kissat herättävät heidät öisin, vaan eivätpä näytä kissatkaan moisesta ilahtuvan. 

Toivotamme kaikille rentouttavaa ja hyväunista viikonloppua!

KAA, sanoi kunkku

Viestittelin äsken ystävän kanssa kissojen kuulumisista. Kerroin, että Cisulle kuuluu nyt tällaista:  


"Cisulla on nyt kuningasjuttuja. Joka ilta pitää päästä pimeyteen ja märkyyteen omille tiluksille tekemään tarkastusta. Sieltä ei voi tulla kotiin irvistämättä, sylkemättä ja huutamatta KAA! Totolle. Onhan Toto voinut vallata talon ulkoilun aikana. Kun Toto on pörröinen ja tärisevä, KAA-kuningas voi tulla sisälle."


Pitäisiköhän tämä nyt tägittää "hassuihin tapoihin" vai "valtataisteluihin"? Annan avainsanaksi vain Cisun. Se selittää kaiken, eikä mitään. Omalaatuinen kuningas Cisu. :) KAAn sanottuaan hän on aivan lempeä, eikä Totokaan ole ryhtynyt toimiin kaakottajaa vastaan.

Hienostunut viikonloppu

 

Koratian harmaaherrat ovat tänä viikonloppuna pistäneet aivan parastaan, mitä hienostuneisuuteen tulee.

Eilen Toto otti aurinkokylpyjä ikkunan ääressä nojatuolin selkänojalla. Häntäkin tuulettui siinä samalla mukavasti.

 

 

 

Välillä Totander tarkasti, olisiko lampaantaljan takana vielä parempi läikkä. Vaikka läikkä näytti menevän taljan taaksa ja vaikka Toto piti siellä päätään pitkiä aikoja, ei selvinnyt, miten tuon läikän saisi haltuun.

 



 

 

 

Cisu oli sitä mieltä, ettei pelkkä sohvannoja riitä hänen arvolleen. Kun sohvan päällä on tyyny, kelpaa hienonkin kissaherran tarkkailla tiluksiensa tapahtumia ja ottaa välillä nokoset.

 



 

 

Kaikkein tyylikkäintä oli poikien saunakäytös. Kyllä minun kelpasi, kun yksi huriseva saunottaja pesi kielellään vasemman kämmeneni ja toinen oikean. Tunsin olevani superhyvässä hoidossa. Hoitajista nuorempi oli muuten taas kuullut, että ihmiset puhuvat saunasta. Kun menimme saunaan, huomasimme, että Toto-tonttu onkin siellä jo lämmöstä nauttimassa. Näin on käynyt ennenkin. Pitää ilmeisesti alkaa välttää "saunaa" kuin ulos-sanaa konsanaan, jos emme ole oikeasti lämmittämässä saunaa. Toto taitaa kuunnella koko ajan ihmisten juttuja.

Kesäiset isänpäiväterveiset

 

Cisu ja Toto ovat ilahduttanet tänään isänpäivän kunniaksi ihmisiskäänsä mm. vaatimalla yhteistä ulkoilulaatuaikaa ja ottamalla torkkuja ihmisiskän sylissä. Ihmisvaaria he eivät muka voineet onnitella kuin tekstiviestillä, koska vaari on mökillä. Sitten Cisu ja Toto muistivat, että vaari lukee heidän blogiaan mökilläkin, totta kai - ja mikä olisikaan hauskempi tapa viettää sunnuntai-iltapäivää kuin muistella vaaria, mökkiä ja kesää, eli monia suosikkijuttuja.

Tässä siis sinne mökkiläisille ja muillekin nähtäväksi pari heinäkuista ja blogissa ennen julkaisematonta  mökkeilykuvaa. Siinä, että Cisu hengailee rannalla ja laiturilla, ei ole mitään ihmeellistä...

 

 

...mutta kamera oli paikalla myös sinä historiallisena hetkenä, kun Toto päätti ensimmäistä kertaa elämässään mennä oma-aloitteisesti laiturille. Kas näin, kovat kundit ja raavat merimiehet lomafiiliksissä.

 

Minäkin loikkasin ihan kesäfiiliksiin, kun etsin näitä kesäkuvia!

 

Löysin koneelta myös niin ikään aiemmin julkaisemattoman kuvasarjan, joka sekin sopii isänpäivään. Tässä nähdään, mitä tapahtuu, kun ihmisiskä saapuu pellolle yllättäen, kesken minun ja moukuloiden U-hetken. Tulee taas kerran Sinäkö se oot -hetki, ja on parempi mennä ihan littanaksi, kun ei voi olla ihan varma, onko tuo tulija tuttu. Huomaa etenkin kuvan takaosassa näkyvä minilittana. Se on Cisu, Koratian (muka) rohkea kunkku.

 

Ensimmäinen kissa saavutettu.

 

Ja toinen. Koratian kunkun ilme on melko mairea, kun tunnistaa muukalaisen omaksi palvelijakseen.

 

Maireushetken jälkeen kunkku kerää itsensä. Ihan varmasti tiesin koko ajan, kuka sieltä on tulossa, mutta halusin vain mennä mahdollisimman kauas ja olla ihan pieni ja litteä. HALUSIN, kunkku miettii.

Jos Koratian kuninkaalla tai edes kruununprinssillä olisi lapsia, he olisivat varmasti hyvin hassuja ja litistymiskykyisiä.

Näissä iloisissa kesätunnelmissa toivotamme kaikille mukavaa isänpäivän jatkoa!

Ympärivuorokautista söpöilyä

 

 

Vaikka itse sanonkin - ja sen teenkin, kymmeniä kertoja päivässä - Cisu ja Toto ovat olleet viime aikoina hyvin söpöjä ja söpösti.

 

On vaikea uskoa, että muutama viikko sitten he olivat suuressa riidassa päivätolkulla, kun nyt kaikki päivät nukutaan yhdessä pienen pienessä kissanpesässä. Pesä on mitoitettu yhdelle koratialaiselle, joten pojat pursuilevat petinsä laitojen yli. Mutta pääasia, että saadaan olla yhdessä, he tuntuvat tuumaavan. Toto oli viisas, kun etsi kauan käyttämättä olleen pesän jokin aika sitten ja siirsi sen olkkarin nurkasta eteiseen, jossa se on nyt päässyt oikein superkäyttöön.

 



 

 

 

Ja Cisu, hän sitten osasikin olla sekä viisas että söpö eilen illalla!

 

Jos minusta olisi ollut kiinni, tämä bloggaus olisi syntynyt jo eilen. Mutta juuri ennen koneen ääreen hakeutumista päätin oikaista itseni sängylle hetkeksi... ja Cisu kipitti kiireen vilkkaa makuuhuoneeseen, hyppäsi kainalooni ja käpertyi kirjanlukuasentoon, siinä, jossa hän haluaa olla joka ilta. Kun yritin nousta, Cisu painoi minut tassullaan takaisin makuulle ja katsoi kirjaa. Siinä sitten luimme, kunnes nukahdimme. Jossain vaiheessa havahduin, että kello on jo niin paljon, etten todellakaan jaksa enää nousta. Nukuimme Cisun kanssa aamun asti kainalokkain. Aamulla Cisu puski päätään käteeni, hurisi kovaäänisesti ja

 



 

 

 

 

...kipitti keittiöön syömään aamupalaksi rucolaa!

 

 

Rucolan rouskutus ei ole kuitenkaan Cisun viime aikojen hassuin temppu. Hassuinta - ja söpöä sekin - on, että eilen Cisu osallistui kansainväliseen videoneuvotteluun! Mieheni oli yhteydessä ulkomaisiin koodareihin kotoa käsin, eikä edes kuulemma tiennyt, että neuvottelutyökalun näköyhteys oli päällä. Se kävi kuitenkin selväksi kertaheitolla, kun Cisu päätti loikata miehen syliin kesken palaveriin ja alkaa selostaa asioita. Cisu oli aiheuttanut huudahtelua aina Puolassa asti ja saanut terveisiä. Kyllä meidän Cisu tietää, miten töitä tehdään. :)

 



 

 

 

 

Lopuksi vielä söpöyspala Totoltakin. Tämänkin kuvan nappasin puhelimella viikonlopun mittaan - olen tullut siihen tulokseen, että joskus on parempi ottaa ja julkaista huonokin kuva kuin ei kuvaa ollenkaan; aito kissanelämä ei aina odota kameran hakemista. Toto tuli syliini ja luulin, että hän oli menossa päiväunille. Ei, Toto tuli vain köllimään ja kurkkasi minua välillä ystävällisesti. Voihan Toto! Eipä siinäkään sitten bloggailtu tai tehty mitään muutakaan, joka olisi voinut häiritä hänen suloisuuttaan.

 

 



 

 

 

Jottei menisi aivan lässytykseksi, niin kerrottakoon lopuksi, että tätä kirjoittaessani kaikki perheen miehet tulivat ulkoa ja olivat kiihtyneitä. He olivat kuulemma melkein pyydystäneet jäniksen U:ssa. Cisu oli toennut jänikseen (lähes oikeasti) törmäämisestä ensimmäisenä ja singahtanut vemmelsäären perään. Kyllä meidän Cisu tietää.

Kuka keksi koirat?

 

 

Näinä päivinä ei voi tietää, milloin on viimeinen hyvä ulkoilusää. Niinpä kannattaa ulkoilla aina kun voi! Tänään aamulla Koratian laitamailla näytti tällaiselta (sittemmin koko Koratian maa on kokenut suuren haravointioperaation, puuh!). Toto lähti ulos tuumimaan, minne menisi ja mitä tekisi.

 



 

 

Hän päätti viisaana kissana suunnata läheiselle pellolle, koska ainakaan sinne ei voi hieno silkkitassu mennä, kun mutasyksy oikein iskee päälle. Selkäkarvoja kyllä vähän pörhistytti jo nyt ajatus märistä heinistä mahaa hipomassa.

 

 

 

Lopulta pellolla häiritsi aivan muu asia kuin märkyys: jostain ihan läheltä kuului koiran haukkumista! Toto pysähtyi kuin seinään. Vain pää jatkoi liikkumista aktiivisesti. Onneksi koiruus ei tullut lähemmäksi, eikä sitä edes näkynyt, mutta se pilasi kuitenkin ulkoilun. Vähän aikaa päätään käänneltyään Toto päätti lähteä juoksujalkaa kotiin.

 



 

 

 Kuka tyhmä on keksinyt koirat?

 

Pari muuta kuvaa samalta ulkoilukeikalta. Syysasteri alkaa olla jo mennyttä, mutta kannattaa silti käydä tarkastamassa, josko siitä saisi vielä hieman kesän tuoksua nenäänsä.

 



 

 

 

Tässä ei ole kyse Cisun syysfilosofisesta hetkestä, vaikka siltä saattaa äkkivilkaisulla näyttääkin. Tarkempi vilkaus etenkin Cisun häntään osoittaa, että Cisu nauttii siitä, että ulkopissikausi jatkuu.