maanantai 16. joulukuuta 2013

Tyylikästä isännöintiä Colosseumilla sekä Koratiassa




Koratian ihmisväki oli loppuviikon muissa maisemissa, aina Roomassa asti. Iloksemme ja hämmästykseksemme emme olleet sielläkään kissatta. Heti ensimmäisessä tutustumiskohteessa, Colousseumilla, meidät otti vastaan yläkuvan suuri musta isäntä. Hän vaikutti kovin kiireiseltä, mutta ymmärtäähän tuon. Jättikokoinen koti ja kauheasti valvontaa kaipaavia vierailijoita.

Hotellimme lähistöllä vanhoilla raunioilla oli kodittomien kissojen keskus! Voitte vain arvata, pitikö sen lukuisia kissoja tarkkailla aika ohikulkiessa. Piti, ja kuvata, ja niistä piti puhuakin koko ajan, ainakin minun. Kissat vaikuttivat kodittomuudestaan huolimatta olevan hämmästyttävän hyvävointisia ja ihmisystävällisiä. Yksi oli jalkapuoli ja toinen töpöhäntä; töpöhäntä oli noussut raunioista kadulle eikä töpöisyys estänyt häntä lainkaan nauttimasta silityksistä ja ihailuista. 

Voih. En tuonut tuliaisiksi yhtään rauniokissaa, vaikka arvatenkin mieli teki.

Kotona Koratiassa Cisu ja Toto nauttivat isännän roolistaan. Vanhempani olivat kissanvahteina, ja mummin pitämä hoitopäiväkirja oli hyvin sympaattista ja mukavaa luettavaa. Eilen harmaapojat tuntuivat kyllä ilahtuvan kovasti, että kotiväki ilmestyi taas Koratiaan, mutta mitään merkkiä stressistä tai hylätyksi tulemisen tunteista ei ollut. En muista, milloin Cisu ja Toto olisivat ollet näin tasapainoisia, hyväntuulisia ja hyväkäytöksisiä. Toivokaamme, että tämä onnen ja harmonian tila jatkuu.



 

Nyt siirrymme vieraskynäosioon – tässä mummin kirjoittama hoitopäiväkirja:



"Torstai



Saavuimme illansuussa. Vastaanotto oli todella lämmin ja huriseva. Toivottavasti kissat eivät ota kaikkia talonvaltaajia yhtä sydämellisesti vastaan. Sain Cisulta jopa käsisuudelman.



Kissat seurasivat sivusta puuhiamme, mutta iltauutisten katselu toi molemmat heti syliin. Siinä olisi pitänyt kököttää varmaan puoli yötä.



Iltayön kulkusrallin jälkeen kissat parkkeerasivat kylkeeni. Lämpimiä petikavereita.



Yöllä puhkesi talvimyrsky, joka kilisi ja kolisi nurkissa. Kissat taisivat olla hieman huolestuneita metelistä – uni loppui siihen.







Perjantai



Aamurutiinimme lienevät hieman erilaiset kuin kotiväen: kissat vaikuttavat hämmästyneiltä. Hirveästi ei olla ruoan perään, ulkoilu kiinnostaisi enemmän.



Toton ulkoilu kesti ehkä 20 sekuntia. Muutama askel kuistilla ja salamana takaisin ovelle. Cisu oli pitkäjännitteisempi. He kiersivät vaarin kanssa puoli taloa = 3–4 minuuttia.



Palasimme talolle ennen pimeää. Kissat eivät tienneet, miten olisivat kiehnänneet. Cisu toi harjan ja molemmat rojauttivat itsensä lattialle kylki kyljessä. Harjauksen lopuksi Cisu katsoi selvästi koratpalloa odottaen!



Tämän illan ulkoilu oli jo varsin mittava. Totokin kiersi puoli taloa, Cisu viipyi ulkona varmasti viisi minuuttia. Leppoisa ilta – aina syliin, kun jonnekin asettui istumaan.





Lauantai



Kaunis, kirkas pakkasaamu. Yöllä oli kissojen kanssa eri käsitys nukkumapaikoista. Cisun mielestä hänen paikkansa oli minun päälläni, Toto häipyköön. Minun mielestäni yksikin kissa oli melko raskas ja vangitseva.



Jostain syystä tänä aamuna ruokahalu oli hyvä. Molemmat söivät märkäruokaa heti.



Illalla saunoimme. A ja M (siskoni miehineen) liittyivät seuraan ja varsinkin Toto otti koko ilon irti lämmöstä. Välillä huolestutti se rentous, olivatko hengissäkään. Kyllä olivat.



(Toim. huom.: Saunovalta siskolta tuli illalla Roomaan tekstiviestejä, joissa kehuttiin saunatonttujen saunomishalua ja sitä, että Cisu oli ensin pessyt siskoni tukan saunassa ja sitten vetäytynyt saunan jälkeen siskonmiehen, hyvän ystävänsä ja ihailun kohteensa, syliin lukemaan Kjell Westön uutuutta ja olemaan kuulemma hyvin muikean näköinen.)






Sunnuntai


Yöllä oli satanut lunta. Petikavereita piisasi tungokseen asti. Tänä aamuna ruoka ei kiinnosta. Uloskaan ei pyydetä, lumiko pelottaa? (myöhemmin lisätty hoitopäiväkirjan marginaaliin tieto: Miesväki ulkoili joitakin minuutteja.)



Tällä kertaa olemme tunteneet itsemme hyväksytyiksi alusta lähtien. Harmaaherrat ovat olleet hyvin sydämellisiä!"



 

Kiitämme seikkaperäisestä hoitopäiväkirjasta sekä etenkin hoitopalveluista. HURmaavaa kissanhoitoa!


16 kommenttia:

  1. Tuo Torre Argentina on lumoava paikka! Oltiin systerin ja kummipojan kanssa Roomassa toissakesänä, nojailtiin kaiteisiin ja kuvattiin raunioita...ja katsottiin että hei, tuolla on kissoja...ja tuolla...ja tuolla...ja visiteerattiin paikassa parikin eri kertaa :)
    Oli siellä jos jonniinmoista kattia ja mehän oltiin aivan hurmaantuneita. Ja kissat kyllä tietävät missä on hyvä olla - ja sen näki, että siellä oli !

    Ihana tuo päiväkirja !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, hyvin samanlaiselta matkakokemukselta kuulostaa. :) Ensin yksin vilkaisu, sitten toinen... mitä, mitä, monta kissaa! Ja samanlainen hurmaannuskin tuli moisesta havainnosta.

      Minustakin näytti, että kissoilla oli hyvä olla. Ne olivat rauhallisia ja luottavaisia, nukkuivat levollisesti ja suhtautuivat ihmisiin yhtä itseensä tyytyväisesti kuin kissat vain osaavat. Voi ihanuutta. :)

      Poista
  2. Äitisi hoitopäiväkirjat ovat ihania! Pojilla on varmasti ollut mukava olla kotona vaikka vakipalvelusväki kävikin Rooman toreilla ja turuilla muita kissoja katsomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mamma N! Ja kiitos äidinkin puolesta, hän huomaa kommenttisi varmasti ja ilahtuu siitä.

      Pojat eivät tosiaan piitanneet siitä, että kotiväki oli vaihteeksi roomalaistenkissojen parissa. Hieman sylinkipeitä ovat olleet, mutta sehän passaa, että kissat haluavat riehumisen sijasta viettää aikaa kainalossa hurisemassa.

      Poista
  3. Kävimme Roomassa kuukausi sitten, ja näimme ihan samannäköisen kissan kuin alemmassa kuvassa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me Like, hauskaa! Minäkin katselin tuolta kissakeskuksen sivuilta, että tutunnäköisiä katteja oli sielläkin kuvissa. Jotkut kissat ovat viettäneet tuolla ilmeisesti pitkänkin ajan, vaikka onneksi monelle oli löytynyt kotikin.

      Jäin miettimään, voisiko tuolta ottaa koskaan vain yhtä kissaa, kun kissat ovat tottuneet elämään laumassa. Entä miten mahtaisivat sopeutua kotikissoiksi, jos eivät pääsisi enää ollenkaan ulos?

      No, turha spekuloida, en aio edelleenkään hakea meille yhtään roomalaista rauniokissaa. ;)

      Poista
  4. Tyyliä, todellakin. Niin kotomaassa kuin vieraalla maallakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky ja Minna, tyylikkäät herrasmieskissat ovat kyllä hyvin ihailtavia ja vastustamattomia. :)

      Poista
  5. Hienoa että kaikki sujui noin hyvin! Muistankin joskus kävelleeni tuon Colosseumin vieressä olleen kissapaikan ohi ja tutkailleeni sen puistoa kiinnostuneena. Olisikin kiva vierailla siellä uudemman kerran!
    Muikea Cisu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, muikea Cisu on kyllä ihana näky, niin tyytyväinen ja pikkuisen ovela <3

      Käsitin, että Colosseumin lähellä oli ennen ollut kissoja, mutta tuo nyt löytämämme paikka ei ollut ihan C:n vieressä, jos ei kaukanakaan kyllä. Pitää tutkia asiaa vielä tarkemmin, kun löysin kissakeskuksen nettisivutkin.

      Poista
  6. Rooman kissat ovat vieneet sydämeni (tai itse asiassa koko ikuinen kaupunki...) Olen pitkään harkinnut gattara-uraa (http://www.theamericanmag.com/article.php?feature=features&column=&article=7)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rooma oli kyllä ihana, edelleen, olin käynyt kerran aiemmin kesäaikaan... ja kieltämättä gattaran toimi kävi minullakin mielessä. Hienoa ja mielenkiintoista työtä noilla Rooman cat ladyilla!

      Poista
  7. Voi muikeus :) Pojat ovat mahtaneet olla onnellisia saatuaan palveluskuntansa takaisin (ilman ylimääräisiä rauniokissa-adoptiosisaria), vaikka ihanan hoitopäiväkirjan perusteella kissanpäiviä on vietetty sillä välinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ella, kyllä pojat taisivat ilahtua. Reissun aikana alkanut hämmästyttä kiltteys on jatkunut. Tai jatkunut ainakin melkein: tänään aamulla molemmat katsoivat minua närkästyneinä, kun häiritsin hyvin alkanutta painimatsia. Oli niin kivaa mäiskiä veljeä tassulla otsaan, ja sitten joku tyhmä tulee ihmettelemään...

      Poista
  8. Olipas mukava lukea matkakuulumisia ja kivana yllätyksenä vieraskynäosuus. Kyllä mummi(kin) näköjään kynäilemisen osaa! :-)

    Onnea on digikamera ja iso muistikortti! Toivottavasti sinulla oli sellainen! Ja toivottavasti saamme nähdä lisää kissakuvia Roomasta. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Vierakynäbloggaus on aina mukavaa - ja minun kannaltani mukavan helppoa. ;) Päättelen, että mummista on hauska pitää hoitopäiväkirjaa, kun aina sellaisen kirjoittaa kissanvahtina toimiessaan.

      Otin kyllä paljon kuvia kaikesta, kissoistakin. Itse asiassa hoputin koko ajan Vatikaanissa, että pitää lähteä ajoissa, jotta ehditään näkemään kissat valoisaan aikaan. Ensi reissulla taidan vain katsella kissoja. ;)

      Poista