Vastustamattomat norjalaiset astiat

Voin sanoa, että nämä astiat olivat rakkautta ensi silmäyksellä! Näin norjalaisen Stavangerflintin Flamingo-astiat Maskun Wanhassa Nestorissa ja nappasin ne välittömästi ostoskoriini sen enempää miettimättä. Samalla unohtui, että Kilta-astiaa sen olla pitäisi ja että kaapit ovat jo varsin täynnä kaikenlaista astiaa.

Nämä 1950-luvulta peräisin olevat ihanuudet ovat siis Norjasta alkujaan ja olen ennenkin tutkaillut kirppiksillä Stavangerflintin (myöhemmin Figgjo) tuotantoa. Tämä sarja tunnetaan Bambus Flamingo -nimellä ymmärtääkseni ja se on Inger Waagen (1923–1995) käsialaa.

Astiat ovat aivan upeasti koristellut: kuka voisi vastustaa tyyliteltyjä sitruunan, kalan ja kukan muotoja? Kaikki kolme kipaletta ovat tarjoiluastioita. Aion yhdistää nämä ainakin vihreään Kiltaan. Vielä astiat eivät ole päässet käyttöön, mutta kyllä niiden aika vielä tulee.

Katselin lähinnä Etsystä näitä lisää: sarjasta löytyy aivan upeita kahvallisia vuokia, neliönmallisia tarjoiluastioita ja uunivuokia. Bongasin myös samalla kuvioinnilla kuppeja ja lautasia, mutta eniten silmiini osui juuri tarjoilukäyttöön tehtyjä astioita. 

Nämä kaunokaiset maksoivat yhteensä vain 16 euroa. Kaikki astiat ovat säröttömiä ja kiiltäviä, ainoastaan yhden astian ulkopohjassa on hieman kulumaa, mutta se ei haittaa mitään.

Mitä pidätte norjalaisesta fiftari-designestä?

Löydöt Nihtisillan kierrätyskeskuksesta ja Kontista

Espoosta löytyy suht lähekkäin Nihtisillan (Kilo) kierrätyskeskuksen myymälä, SPR:n Kontti ja hyllykirppis-Akseli. Piipahdimme eräs sunnuntai kierrätyskeskuksessa sekä Kontissa ja ilman ostoksia emme arvatenkaan lähteneet kotiin. 

Olen näitä metallisia kynttilänjalkoja nähnyt ennenkin, mutta nyt napsahti. En enää pystynyt selvästikään vastustamaan 6,50 eurolla tämän kutsua! Näiden alkuperä on minulle hieman epäselvä – olisiko kyseessä tanskalainen esine alkujaan? Kynttilänjalat ovat sellainen kipupiste, että vähintään kesän jälkeen alan haalia niitä joka vuosi lisää. Ja jossain kohtaa havahdun, että niitä(kin) on liikaa. Katsotaan, mikä yksilö joutuu seuraavaksi kirppiskassiin.

Pieni peltilautanen on myös yllättävän syksyinen. Tämän käyttötarkoitus on vielä hieman haussa, mutta tuo soveltuu ainakin kynttiläalustaksi tai vaikka glögilasin alle. Lautanen on Marimekon ja olin jopa ihmeissäni, kun Kontissa hintalapussa luki vain 3 euroa.

Mustapäinen hieman pienemmän kokoinen veitsi (2 euroa) on oivallinen juustoille – selvästikin näiden ostosten kohdalla on ollut jo talven ja joulun tunnelmat mielessä. Veitsi löytyi myös Kontista.

Cocktail-lasin tai jäätelöannoksen näköinen kookas rintakoru on puolestaan Aarikkaa. Koru on aikamoisen iso, mutta sehän ei haittaa. Tämä on todella ysäri, mutta yhtä aikaa ainakin omasta mielestäni aivan ihana. Rintakoru kustansi 4,50 euroa ja löytyi Nihtisillasta.

Loppuun vielä hieman epämääräiset vaatekuvat. Molemmat mustat kasat löytyivät kierrätyskeskuksesta. Merinovillaiset housut ovat osoittautuneet aivan todella hyväksi ostokseksi 4,50 eurolla. Housut ovat lämpimät, siistit ja todella mukavat. Voi olla, että en enää koskaan pue näiden jälkeen farkkuja jalkaan..



Toiset mustat housut löytyivät myös Nihtisillasta. Kyse on kasarilta tai ysäriltä peräisin olevista mokkanankahousuista. En ole vielä kertaakaan pitänyt näitä, mutta kunhan talvi tässä etenee, tulevat nämä käyttöön. Housut maksoivat 7,20 euroa. 

Oletteko tehneet hyviä kirppislöytöjä viime aikoina?

Rumilus vai ihanuus?

No niin, kävipä minullekin näin! Olen katsellut jo vuosikausia hieman kauhun sekaisesti kirppiksillä ja kierrätyskeskuksissa Anu Pentikin suunnittelemia savikimpalemöhkäleitä, eli Kaamoskivi-kynttilänjalkoja. Hinnat olivat alkujaan pari euroa, sitten tapahtui sama ilmiö kuin vaikka ruskealle möhkö- ja röpelölasille (eli esim. Humppilan ja Kumelan 1970-luvun kynttilänjalat, maljat, maljakot), eli hinnat ja kysyntä lähtivät nousuun.

Muoti kiertää, vanhat tyylit pullahtavat aina uudelleen esiin ja mielikin voi muuttua. Mitä lähempänä ollaan oman lapsuuden ja nuoruuden designia sitä kauheammalta välillä niiden uusi tuleminen tuntuu. Aina nostalgiaan ei pääse käsiksi, mutta usein lapsuudesta tutut esineet ja asiat alkavat tuntua lämpimiltä, kun vuosia vierähtää.

Omalle kohdallani Kaamoskivi ei ole nostalginen sinänsä, mutta myönnän influensoituneeni erityisesti Stella Harasekin sisustuksesta ja esinevalinnoista. Juuri Stellan käsittelyssä Pentikin vanhempi tuotanto alkoi näyttää aikamoisen hyvältä. En silti usko, että tämän yhden Kaamoskiven lisäksi kotiini saapuu tämän enempää vanhempaa Pentikiä (saati sitten 1990-luvun Pentikiä tai uudempaa, mutta eipä kannata lukita vastausta, jos vaikka nuokin tuotteet alkavat silmää miellyttää jossakin kohtaa...).

Bongasin siis 50%:n alelapun kera tämän keraamisen kynttilänjalan Maskun Wanhassa Nestorissa. Hintaa tälle jäi 6 euroa. Nopeasti vilkaistuna esimerkiksi tori.fi:ssä näiden hinnat ovat aivan jotain muuta kuin pari kolikkoa. Kyllä näitä pystyy varmasti vielä löytämään vähän vähemmän tyyriimmällä hinnalla edelleen kirppiksiltä, mutta selvästi hinnat ovat olleet nousussa. Minulle alhainen hinta oli yksi syy ostoksen tekemiseen.

Lähes samaan aikaan, kun Kaamoskiven itselleni nappasin, julkaisi Pentik tiedon, että Kaamoskivestä on tehnyt erä uustuotantoon. Samalla luin myös Anu Pentikin matkasta muotoilijaksi ja Kaamoskiven tarinaa hieman enemmän: Ensimmäinen Kaamoskivi syntyi 1970-luvun alussa, kun Anu Pentik perheineen muutti Posiolle. Pohjoisen luonnosta vaikuttuneena hän halusi luoda esineen, johon tallentui uuden kotipaikkakunnan luonnon raaka voima. Vaikka moni ei aluksi uskonut kaamean rumaan möhkäleeseen, sai siitä alkunsa Pentikin menestystarina. 

Kaamean rumasta möhkäleestä voi lukea täältä lisää.

Onko tämä talouden uusi pahka? Kuulemma ei, Kaamoskivi ei ole yhtä kauhistuttava kuin pahkajakkara kutenkaan.