Klassikot: Kimara ja Kilta

Kaj Franckin kynästä on syntynyt useita pelkistettyjä klassikkoja – Kilta ja Kimara sopivat hyviksi esimerkeiksi. Molemmat sarjat ovat kestäneet aikaa todella hyvin ja kumpaisesta on uustuotantosarja. Kimara on nykyään Kartio ja Kilta Teema.

Itse kaipaan selvästi alkuperäisen tuotannon tai astian äärelle. En omista laisinkaan Teemaa, mutta Kiltaa sitten senkin edestä. Kartio-laseja minulla on ollut ylioppilasjuhlista lähtien ja Kimaraa olen löytänyt muutaman lasin verran kirppikseltä sopuhintaan. Hankin harvakseltaan Kartio-laseja kirppikseltä, jos käytössä lasi menee rikki, mutta paksulasinen Kartio kestää kovempaakin käsittelyä usein hyvin.

Kimara-lasit ovat huomattavan ohutta lasia, eli särkymisvaara on suuri, mutta kaikki juomat maistuvat todella hyvältä tällaisesta ohuesta lasista! Nämä kolme pienemmän kokoista Kimaraa löysin Instagramin kautta 9 eurolla. 

Haaveilen löytäväni värisuoran Kimaraa suuremmassa koossa, nyt minulla on kaksi isompaa lasia ja neljä pienempää. Kimarasta löytyy lyhyt tietopätkä täältä.

Bongasin kaksi pienimmän koon (10 x 10 x 4 cm) Kilta-neliöitä tori.fi:n kautta 20 eurolla. En voinut vastustaa ostosta, koska juuri näitä pienen kokoisia neliöitä löytyy sen verran harvoin. Nämä ovat aivan loistavia tarjoiluastioita. Killasta olen kirjoittanut paljonkin, täältä löytyy ehkä eniten infoa, vaikka teksti onkin jo monta vuotta vanha

Tällaiset klassikkoastiat tällä erää. Oikein hyvää joulukuun alkua, valoa kohti mennään!

Ihana kirsikka

En ole mielestäni aktiivisesti kerännyt Aarikan rintakoruja, mutta kappas, niitäkin on kasassa jo 27 kappaletta! Näitä on tullut kirppiksillä vastaan vuosien aikana ja aina välillä olen korun jos toisenkin napannut matkaani. Lahjaksikin olen saanut muutaman. Ehkä suurin syy on kuitenkin keräilijän mieli, eli  hamstraava. 

En ole tunnistanut koruja välttämättä edes Aarikaksi, mutta tietoa on karttunut pikkuhiljaa. Esimerkiksi varhaisempia Aarikan koruja on tullut ihan vahingossa ja jälkeenpäin on tietysti ollut kiva löytää tietoa kyseisistä koruista. Aarikan tuotteista on koottuna tietoa esimerkiksi Aarikan museossa. 

Tämä kookas kirsikkakoru oli sellainen tuo on pakko saada -juttu, kun näin sen Kampissa Mujin designmarketissa, missä helsinkiläiset vintage- ja secondhand-liikkeet myivät valikoituja tuotteita jokin aika sitten yhden viikonlopun ajan. Tämä rossi oli Mekkomanian myyntipöydältä ja koru oli todellakin rakkautta ensi silmäyksellä. Hinta oli tavallista korkeampi kirppishintoihin verrattuna, 13 euroa, mutta ei ole ostos kaduttanut. 

Innostuin kasaamaan kaikki Aarikan rintaneulani yhteen. Asettelu on löyhän kronologinen, kuvassa alhaalla vanhimmat korut ja ylimpänä 1990- ja 2000-luvun alun korut. Asettelu ei toki ole aukoton tai tieteellinen! 

Kamalaa oli myös tajuta, että yksi varhaisista Aarikoista uupuu. En löytänyt enää mistään tätä muutama kesä sitten Heinolasta löytämääni korua. Olen etsinyt korua korurasioistani (juu, niitä on monia) ja juuri tuota yksilöä en olisi halunnut hävittää. Toivotaan, että rossi vielä putkahtaa jostakin esiin.

Täysin varma en ole, onko nuo halmistä koostuvat korut kaikki edes Aarikkaa. Osa saattaa olla esim. vanhempaa Iberoa. Tai sitten ihan Aarikkaa, mutta en ole löytänyt vahvistusta asiaan.

Pari muuta Aarikan korua löytyi vähän aikaa sitten samaan syssyyn: 11 korua pussissa maksoivat yhteensä 5 euroa Hyvinkäällä Tingi ja tongi -kirppiksellä ja en voinut vastustaa korupussien kutsua. Osan koruista annoin ystävälleni ja loput jäivät minulle, yksi niistä on tämä 2000-luvun alun Aarikka (kuvassa ylärivin oikeanpuolisin koru). Hinnaksi yhdelle korulle jäi vajaa 0,50 euroa.

Huuto.net:stä tilasin itselleni varta vasten ruskean mäyräkoirakorun. Tätä koiraa olen kuolannut ystäväni korurasiassa ja nyt minulla on ihan ikioma mäyris, ihanaa. Tämä koira on mielestäni niin symppis. Koru maksoi 7 euroa.

Myös Maskun Wanhassa Nestorissa korupussi koitui niin sanotusti kohtalokseni – en ihan kamalasti pidä näistä pussitetuista seteistä, koska mukana tulee aina niitä ei niin mieluisia koruja myös. En näköjään silti pysty kyseisiä runsaudensarvia vastustamaan kovinkaan hyvin.

Hieman jouluinen 1990-luvun Aarikan rossi huuteli nimeäni pussissa ja haksahdin ostokseen. Oli pussissa pari muutakin kivaa korua. Esittelen ne jossakin kohtaa totta kai myös. Yksittäiselle korulle jäi tällä erää hieman yli 0,60 euroa hinnaksi. 

Löytyykö Aarikan koruja ruudun toisella puolella muilta? Millaisia ajatuksia ne herättävät?

Uusimmat Kilta-löydöt

Muutama uusi Kilta-astia on löytynyt jonon jatkoksi! Todella mieluinen bongaus oli sininen pieni kolmiokulho tori.fi:stä. Samaiselta myyjältä hankin myös Ulla Procopén suunnitteleman pyöreäkulmaisen Kilta-kolmiokulhon yhteensä 10 eurolla. Nythän minulla on kuusi pikkukolmiota kasassa, kun löysin Tukholmasta yhden lisää vähän aikaa sitten. Kuvista uupuu tuo uusin yksilö, mutta pitää jossakin kohtaa kuvata tuo kuuden setti yhtä aikaa.

Aikoinaan näitä pieniä kolmiota on myyty kuusikulmaisen muovisen (?) alustan kanssa, mutta alustoja ei ymmärtääkseni ole juurikaan säästynyt. Olen vain kuullut alustasta, en koskaan nähnyt edes kuvassa.

Iittala myy tälläkin hetkellä osana Teema-sarjaa tällaista hyvin samanlaista pientä kolmioastiaa, eri lasitteilla toki (nykyään astiat ovat myös posliinia toisin kuin Kilta-aikana käytettiin fajanssia) ja astian muoto on myös Teemassa hitusen erilainen kuin Killassa.

En voinut vastustaa valkoista korkillista kaadinta, kun tämän bongasin Porista Patakirppikseltä kesällä. Nämä ovat käteviä salaatinkastikepulloja tai kaatimia maidolle. Näitä näkee harvemmin korkin kanssa ja 10 euron hinta tuntui ehjästä setistä kohtuulliselta. Olen monta vuotta sitten löytänyt vastaavan kaatimen vihreänä. Myös Teema-sarjasta löytyy saman tyyppinen kaadin tällä hetkellä.

Mankkaan Akseli-kirppikseltä löytyi puolestaan 2 eurolla pieni valkoinen kulho. Näitä kulhoja minulla on pino keittiön kaapissa ja tykkään syödä näistä esimerkiksi mysliä tai jotakin muuta vastaavaa. Kulhon pohjassa ei ole leimaa.

Myös tämän tyyppinen kulho on osa Teemaa – tällä kertaa lähes kaikista esitellyistä Killoista löytyy myös versio vuonna 1981 uudelleen lanseerattuun Kiltaan, joka nimettiin Teemaksi. Astioiden muotoilua muutettiin Kaj Franckin toimesta, eli vuoden 1975 jälkeen Arabialla ei ole ollut enää tuotannossa Kiltaa.

Olen nyt kerännyt noin 15 vuotta Kiltaa ja ihailen edelleen tämän astiaston pelkistettyä kauneutta. Sarja on siis Kaj Franckin vuosina 1951–1952 suunnittelema ja tuotannossa Kilta oli vuoteen 1975.

Harmaan marraskuun keskelle toivottelen valon pilkahduksia esimerkiksi kirppislöytöjen muodossa ja palataan taas kirppisjuttuihin pian!