Pyörähdys Hämeenlinnan Suurkirpputorilla

Tammikuun loppupuolella tein ystäväni kanssa sunnuntaivisiitin Hämeenlinnaan. Alun perin ajatus oli tehdä kunnon kirppismatka, mutta lopulta päätimme visiteerata vain yhtä kirppistä. Matkaseura oli samainen kuin kesän suurella kirppistourneella reitillä Turku–Vaasa–Kaustinen–Turku, eli oli suorastaan järkevää tällä kokoonpanolla rajoittaa kirppiskohteet minimiin. Pääkohde Hämeenlinnassa oli joka tapauksessa aivan muu kuin kirppis, Eija-Liisa Ahtilan hienon hieno miniretrospektiivi Taidemuseossa.

Aikataulut elivät jo matkaa tehdessä, koska päätimme pysähtyä legendaarisella huoltoasemalla ennen Forssaa. Harmillista, mutta huoltis oli vaihtanut kattovalaisimet ja nyt pelkään, että paikka rempataan pikku hiljaa vastaamaan nykysisustuksen valtavirtaan. Toivottavasti ei! Nautimme pullat ja teet ja jatkoimme kohti Hämeenlinnan suurkirppistä.

Kävin kesällä viimeksi Suurkirpputorilla, eli paikka oli jo tuttu. Alku tuntui melkeinpä yhtä kankealta kuin ensivisiitilläkin, mutta loppua kohden tahti parani. Silmäni naulautuivat erehdyttävästi Kilta-kermapullon oloiseen kaunokaiseen. Epäilin hetken, että pullo olisi Teemaa, mutta jälleen kiitos Instagram-tietäjien, sain pian selville että kyllä kyseessä oli ehta Kilta. Alkuperäinen korkkikorkki ja pullon virheetön ulkoasu antoivat anteeksi hinnan – 15 euroa.

Löysin myös hienon villakangastakin ja selailin jo pesuloiden hinnastoa, koska takki tuntui hieman likaiselta. Onneksi päätin harkita rauhassa ja osasin jopa jättää kerrankin jotain kirppikselle. Tismalleen oikean kokoinen ja kauniin värinen takki ei ollut täydellinen. Se jäi odottamaan seuraavaa ostajaa.

Harmaan H&M:n collegen (3 euroa) ostin venyttely- ja balettikäyttöön. Paita on osoittautunut oivaksi alkulämmittelyvaatteeksi. Luulen, että collegea on käytetty maksimissaan pari kertaa. Paidan sisäosa on edelleen ihanan pehmeä. Collegessa ei muuten ole laisinkaan polyesteria, eli pinta on pysynyt yllättävän hyvänä (puuvillaa, viskoosia).

Kolmas ostos näyttää kuvassa karmealta. Jos totta puhutaan, nuo silkkisortsit (2 euroa) näyttävät kaikkialla muualla kamalalta, paitsi jalassa. Hamemainen lopputulos on nerokas. Nyt jään odottamaan kesähelteitä. Näissä kelpaa liihotella, eikä kangas liiskaannu inhottavasti ihoa vasten kuten tekokuitusortsien kanssa varmasti kävisi.

Maltillinen ostossaldo oli kyllä suoritus. Jos tosin olisimme toteuttaneet oikean kirppiskierroksen, olisi lopullinen saldo ollut todennäköisesti aivan toinen.

Tulppaanit auringossa

Viime lauantaina oli upea auringonpaiste. Ehdin kaivaa kameran hetkeksi esiin, ennen kuin painelin Helsingin-junaan. Helsingissä tuli myös kirppisteltyä, mutta siitä myöhemmin, kun saan houkuteltua taas auringon ja kameran esiin.

Vuoden ensimmäiset tulppaanit tuli hankittua myös viime viikolla. Nuo hennonliilat kukat nahistuivat silmissä, mutta valkoiset yksilöt ovat sinnitelleet vielä tällä viikollakin. Karsin lopulta kaikki lehdet pois ja nyt pikkumaljakoita koristavat vain valkoiset raskaat kukinnot.

Tänään on ulkona harmaata, mutta kevät on selvästi tulossa: laulurastas (?) luritteli aamulla ikkunan alla sen verran voimakkaasti, että varmasti oli linnullakin jo kevättä rinnassa. Tulppaanimaljakot ovat molemmat kirppislöytöjä, Saara Hopean suunnittelema vihreä vaasi on vuosien takaa ja pieni liila maljakko viime keväältä Tukholmasta. Jos joku tunnistaa maljakon, kertokaa ihmeessä sen alkuperä (epäilen itse Ikeaa tai Tiimaria). Puinen Aarikan kynttilänjalka on joidenkin vuosien takainen joululahja ystävältä. Tajusi juuri, että kynttilä taitaa sopia kevättunnelmiin mitä parhaiten!

Loppuun vielä pari ilmoitusasiaa. 1) Kiehtovaa ja hyödyllistä Kilta-tietoutta ja upeita kuvia löytyy nyt Jani Käsmän designblogista. Kannattaa käydä kurkkaamassa! Vielä kaksi muuta postausta Killasta on tulossa. Blogi on muutenkin erinomainen tietolähde Kaj Franckin tuotantoon.

2) Kirppisrakkautta löytyy nyt myös Pinterestistä. Olen suoraan sanoen vielä aika pihalla koko Pinterestistä ja superhelpon Instagramin jälkeen tuo maailma on vielä hieman epäselvä. Aika yksisuuntausta tuo minun Pinterestin käyttö vielä on ollut. Katsotaan, innostunko oikein kunnolla pinnailemaan. Kaikki Pinterest-vinkit otetaan ilolla vastaan!

Leppoisaa viikonloppua!

Tuho(t)

Myyntipöytä hyllykirppiksellä ajoi oman kirppistelyvietin aika koville. Olen tottunut siihen, että en pysty poistumaan pöydän siivousreissuilta tyhjin käsin, mutta tällä kertaa tuho oli erityisen kova. Kävin viikon aikana Manhattanilla kolme kertaa ja tilitys aiheutti vielä yhden ekstrakerran. Kotiin kannoin lopulta kuusi vaatetta, kaksi korua, yhdet kengät ja kolme astiaa (+ tietysti omat myymättä jääneet roippeet).

Myynti Manhattanilla sujui lopulta hyvin, vaikka aluksi vaikutti siltä, että tavara ei mene kovinkaan hyvin kaupaksi. Olisin mielelläni päässyt eroon vielä isommastakin osasta, mutta takaisin tuli kolmesta kassista oikeastaan vain yksi. Hintatason pidin mielestäni tosi maltillisena, koska kallein yksittäinen tuote oli 15 euron Vuokon hame. Testasin vielä viikon mittaista vitriinipaikkaa, mutta vitriinistä ei lähtenyt liikkeelle mitään (tarjolla olisi ollut mm. Arabiaa).

Astiapuolella mieluisin löytö oli alkuperäisellä korkilla varustettu Kilta-pullo (4,50 euroa). Tämä pullohan ei oikeastaan ole Kiltaa, vaikka se usein mielletään sellaiseksi. Kyseessä on Kaarina Ahon suunnittelema etikkapullo ja pullo on osa maustesettiä, mihin kuuluvat sirottimet, sinappipurkki ja teak-alusta. Sininen lasite on samaa sävyä kuin Killan sininen. Minulle tuo pullo menee hyvin Killasta. Haluaisin saada tuon koko setin kasaan...keräilijällä riittää aina töitä...

Löysin samaisen pullon, mutta ilman korkkia jo kerran aikaisemmin Manhattanilta. Nyt laitan korkittoman yksilön kiertoon. Pullo menee vaikka pienestä maljakosta, eli ehkäpä korkittomalle pullolle löytyy myös käyttöä jonkun toisen kotoa.

Toinen kiva ja suht halpa löydös oli tanskalainen raidallinen peltipurkki (3 euroa). Minulla on samainen kaveri jo ja punasävyinen yksilö myös.

Finelin punavalkoinen uunivuoka oli liian houkutteleva, kun sen kyljessä oli 50 %:n alelappu. Hintaa sille jäi 9 euroa. En ole vielä putsannut vuokaa, vaan se on toiminut keittiön yhdellä tuolilla sekalaisen paperisälän laarina... voi olla, että vuoalla olisi enemmän käyttöä paperikorina kuin uunissa. Katsotaan, minne laari lopulta päätyy.

Vaatteissa osui kohdalle pari helmeä. Aivan eri kategorioissa painivat Haglöfsin ulkoilutakki ja Kaunottaren villamekko, mutta molemmat olivat mieleisiä löytöjä. Ulkoilutakki tuli tarpeeseen, koska käytän todella nihkeästi rahaa urheilu- ja ulkoiluvaatteisiin ja tällaiselle takille minulla todella on käyttöä. Takki tuntuu olevan todella vähän käytetty, laadukas ja hintakin oli vain 10 euroa. Yhden koon takki on liian iso minulle, mutta slimmin mallin vuoksi, koko ei ole ongelma.

Kaunotar-mekko (8 euroa) on puolestaan aivan oikean kokoinen ja ryhdikäs, mutta yksi pieni ongelma mekossa on: kangas haiskahtaa todella tunkkaiselta. Kyseessä ei onneksi ole hiki, mutta haju ei irronnut viikon mittaisen pakastamisen jälkeen. Nyt mietin, mitä voisin mekolle tehdä, jotta saisin tuon ikävän hajun lähtemään. Vinkkejä? Mekossa ei ole materiaalilappua, mutta olen melkein varma, että päällikangas on täyttä villaa. Vuori jotakin tekokuitua tai viskoosia. En uskalla laittaa mekkoa villapesuun – vai pitäisikö?

Punainen puuvillatakki (3 euroa) oli sarjassa kreisit ostokset. Näen itseni tämä takki päällä kesällä marjametsässä. Ainakin minut huomaa helposti metsänkin siimeksessä, koska tämä turkulainen Viima Sport -merkin takki, on todella kirkuvan punainen. Aivan ihana yksilö ja tuo valkoinen vyö kruunaa koko hullun kokonaisuuden!

Sinivalkoinen pallomainen hame on Monkin tuotantoa ja ehkä joidenkin sesonkien takainen muotituote, mutta tämä raikas kuosi on minusta ihanan kesäinen. Selvästi kesävaatteet ovat alkaneet taas kiinnostaa villapaitoja enemmän. Puuvillahame irtosi 3 eurolla.

Hieman rouvamainen helmikirjailtu villatakki (2,50 euroa) edustaa minulle hyvää vintage-löytöä. Villatakki kesti onneksi hyvin villapesun, vaikka hieman pesukoneeseen tunkeminen aiheutti huolta.

Rouvakategoriaan taitaa mennä myös löytämäni muovikorut. Keltainen pienistä helmistä koostuva kääty tuo mieleeni kevään. Tämä koru (0,50 euroa) näyttää varmasti hyvältä harmaaseen silkkitoppiin yhdistettynä! Mustavalkoinen hieman kookkaampi koru (1 euro) on ehkä hitusen liian pitkä makuuni, mutta täytyy katsoa, jaksanko pujotella helmet uusiksi.

Ruskeat nahkakengät (5 euroa) tuntuvat olevan täysin käyttämättömät. Kumipohjissa ei näy mitään jälkeä ja nahka on täysin virheetöntä ja kovaa. Tällaisen löydön kohdalla mietin aina, että mitä ihmettä ns. alkuperäisellä ostoshetkellä on mennyt pieleen. Kuka ostaa kengät ja jättää ne käyttämättä? Kenellä on varaa moiseen? No, otin nämä Tamaris-merkin avokkaat ilomielin vastaan. Omistin vuosia sitten hieman vastaavat ja rakastin nuo kengät niin puhki, että jouduin lopulta heittämään ne pois.

Tällainen setti tällä kertaa. Löytyikö suosikkeja?

Ps. Pakko pahoitella lopuksi postauksen kuvien laatua. Tällä kertaa etusijalle meni se, että saan edes joitakin kuvia eetteriin. Onneksi mennään kevättä kohti ja aurinkoa ei tarvitse ehkä enää odotella puolta kuuta.

Tampereen tuliaiset

Palatkaamme tammikuun alkupuolelle. Mittari näytti 20 pakkasastetta ja suuntana oli Tampere. Olin varautunut, että Tammerkosken tuntumassa olisi kylmä, mutta höyryävä koski oli enemmän kuin kylmä. Se oli pirullinen. Se oli tajuttoman kylmä.

Majoituimme Grand Hotel Tammerissa (Sokos Hotel Tammer). Harvemmin suosin ketjuhotelleja, mutta tuota vaaleanpunaista kaunokaista olen ihaillut ennen vain ulkopuolelta ja nyt yöpyminen oli kohtuuhintaista. Voin suositella hotellia lämpimästi. Omassa mittapuussani tuo pytinki on sisustettu ja remontoitu melkein kiinnostavammin kuin Haikon kartanohotelli.

Ekana iltapäivänä oli ohjelmassa syömistä, Alvar ja Ragni Cawén -näyttely taidemuseossa, kahvittelua, yleistä pyörimistä ja vähän baarissakin istumista. Suhasimme Tamperetta edes takaisin kävellen ja vaikka olin pukenut pitkän vanuvuorisen takin, merino- ja lampaanvillavaatteita + kaksi pipoa, olin jäässä. Turussa saattaa tuulla, mutta ainakin tuo Aurajoki on keskustassa jäässä...

Kun huomasin, että hotellin lähellä majaansa pitävä Kyttälän kirppis olisi kiinni sunnuntaina, sain yllättävän nopeasti itseni hotellihuoneen divaanista ylös. Mikä muukaan voisi olla tärkeää, kuin hyödyntää viimeiset aukiolohetket kirpparilla? Ei mikään.

Kyttälästä löysin joitakin vuosia sitten aivan ihanat kuvioidut Kilta-kupit (kuvassa), eli mielessäni siinti jotakin yhtä ihanaa, kun viiletin kirpparille puoli neljän maissa. Matkaani tarttui lopulta vain yksi sininen Kilta-kulho (pinon ylimmäinen). Samaisia kulhoja minulla on muissa väreissä, mutta ei sinisenä. Väristä johtuen, suostuin pulittamaan viisi euroa tuosta yksilöstä.

Sunnuntaina lisäsin vaatekerrastoon vielä yhden villakerroksen. Ensimmäinen kohde oli Laukontorin Kirpputori Tarina. Jos en olisi tankannut hotelliaamiaisella niin runsaasti kaikkea ihanaa, olisin varmasti halunnut nauttia kupin teetä ja vaikka pullan kirppiksen viehättävässä kahvilanurkkauksessa. Yläkerrassa tuntui olevan enemmän vanhempaa merkki- ja designkamaa. Alakerta oli ns. tavallinen hyllykirppis. Löysin äidilleni Arabian Filigran-pullalautasia kohtuulliseen kolmen euron kappalehintaan. Alakerrasta löysin vain 0,50 eurolla urheiluhousut (ei kuvaa).

Seuraava kohde oli mielestäni hieman kaoottinen ja vaikeasti hahmotettava Radiokirppis. Päätimme vilkaista paikan siis suht nopeasti. Löysin heti ensimmäisestä pöydästä kolme laakeaa kuohuviinilasia kultaisella koristeella (3 euroa yhteensä) – samoja, mitä löysin edelliskesänä Mäntästä. Nämä lasit olivat siis aivan mahtilöytö!

Kolmas kohde oli Kodin Kakkonen. Tämä paikka oli aivan uusi tuttavuus minulle. Helposti hahmotettavat hyllyt olivat plussaa tuossa paikassa. Hipelöin vaikka mitä, mutta lopulta ostin vain Kilta-kermakon (5 euroa). Minullahan on tällainen samanlainen, mutta nokassa on särö. Säröllinen siirtyi kirppismyyntiin ja sain hyllyyn moitteettoman yksilön.

Neljäs ja viimeinen kirppis olikin melkein toisella puolella keskustaa, Tammelan tuntumassa majaileva Bonus-kirppis. Lopulta Bonuksesta ei löytynyt mitään ja kävelyreissu tuntui jopa turhalta, mutta itsepä olin taas kerran melko maanisesti tivannut, että kyllä Bonus-kirppikselle pitää päästä: Ensin kirppis, sitten kahvi! No, onneksi mahduimme Vohvelikahvilan herkkujen ääreen viimeisiksi tunneiksi ennen kotiinpaluuta bussilla.

Tampereen löydöt olivat siis melkeinpä maltilliset. Tuon reissun jälkeen olen sitten ehtinyt tehdä enemmän tuhoa mm. Hämeenlinnassa ja täällä Turussa. Palataan lähiaikoina asiaan kirppislöytöjen tiimoilta!