Facebook-kirppikset

Olen löytänyt uuden, koukuttavan harrastuksen. Facebook-kirpputorit. Ei herrajumala, millainen kirppishulluuden uusi taso näiden online-puotien myötä on löytynyt. Olin vuosia sitten jonkin aikaa intohimoinen huuto.netin käyttäjä, mutta sitten into lopahti ja uskon ja toivon, että jossain kohtaa virtuaalikirput eivät kiinnosta enää näin paljon.

Tuhoa on kuitenkin jo syntynyt. Olen puolessatoista kuukaudessa hankkinut Fb-kirppiksiltä hyllyn, mekon, laukun, kukkaruukun, voirasian, pipon (lahjaksi, ei kuvaa) ja kengät (ei vielä kuvaa). Oikeastaan hinnatkin ovat melkein poikkeuksetta korkeammat verkossa kuin ihan peruskirpputoreilla, varsinkin jos postimaksut joutuu maksamaan itse. Täytyy nyt kuitenkin myöntää, että olen saanut myös myytyä tuota kautta ihan mukavasti itsekin: kaksi mekkoa, kaksi paitaa, viisi lautasta, vati, kaksi liinaa ja kasari. Osa on mennyt vähän liiankin halvalla ja kaikki yrittämäni myyntituotteet eivät ole myöskään menneet kaupaksi. Postitusruljanssi on myös aika ikävä.

Ensimmäinen ostos taisi olla ihastuttava suomalais-japanilainen voi- tai juustokupu. Puuosassa on merkintä "Lindholm Quality, Made in Finland". Keramisessa kuvussa on Japan-teksti. Kupu sopii mitä parhaiten Kilta-astioiden kanssa, vaikka se ei samaa sarjaa olekaan.

Seuraava ostos oli mustanruskea Arabian kukkaruukku. Nämä molemmat painavat tavarat onneksi ostin turkulaiselta myyjältä, eli en joutunut pulittamaan postikuluja.

Rakkautta ensisilmäyksellä -kohde oli ehdottomasti Vuokon laukku. Ah, Vuokko! Toki laukku ei ole kovinkaan kätevä, koska siinä on vain kaksi sivutaskua ja laukun isoimpaan osaan pääsee vain sujauttamaan tavaroita. No, kätevyys ei ennenkään ole niin paljon kiinnostanut materialistisissa valinnoissa. Toisaalta talvella laukkua voi käyttää myös muhvina.

"Fazerin sininen" -mekko, 1970–1980-luvulta peräisin oleva kreikkalaismekko on päällä eri luokkaa kuin tässä kammotavassa kuvassa. Jos ehdin, kavennan ja lyhennän tätä luksus(?)hippimekkoa hieman.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä 1950–1960-luvulta peräisin oleva viilupuinen hyllykkö. Kyseessä ei ole siis lastulevyrimpula, vaan hieno puinen hylly. Tämä oli kaksiosainen, mutta nyt irtohyllyt on yhdistetty toisiinsa ja lehtiteline ei ole laisinkaan käytössä. Tämä kapistus kuuluisi kai olohuoneeseen, mutta hyllystä tulee säilytystila astioille. Täytyy kuvata lopputulos ja laittaa tänne, niin hyllyn muodonmuutos tulee esille.

Erityisesti tämä hylly on noussut ihan ykköseksi. Se on niin hieno!

(Kirppis)retki Saloon

Eräs syksyinen lauantai suuntasin Salon kirppiksille ystäväni kanssa. Kirppisorientoituneelle kaverilleni retki oli ensimmäinen ja lähdimme matkaan jo hyvissä ajoin, koska tarkoituksena oli koluta useampi paikka.

Ensimmäinen etappi oli tuttu Suurkirppis. Kiersimme tarkkaavaisesti koko kirppiksen hylly hyllyltä ja keräilimme ostoskoriin estoitta kaikkea kivaa. Vilkaisin tunnin kiertelyn jälkeen kelloani ja ajattelin mielessäni, että suht pian olisi aika siirtyä seuraavan paikkaan. Kun seuraavan kerran katsoin kelloa, tajusin että olimme todellakin viettäneet melkein kaksi tuntia tuolla! Eipä ollut ihme, että loppupuolella kiertelyä alkoi jo nälkäkin painaa päälle...

No, Suurkirppikseltä jäi käteen iso Säästöpankin elefanttilipas, messinkinen pähkinänsärkijä (pähkinän mallinen!), kolme Sorsakosken ruokalusikkaa ja viskoosihousut.

Fanttiperhe kokonaisuudessaan. Nämä lippaat ovat enemmänkin keräilytuotteita – eihän näillä mitään koristetta kummempaa funktiota ole.

 

Vielä en ole päässyt testaamaan, toimiiko tuo särkijä, mutta ainakin se on todella päheän näköinen, jos ei muuta.

 

Hackmanin Sorsakoski-merkinnällä varustetut lusikat.

Ruusukuvioiset viskoosihousut mietityttivät sovituskopissa, mutta olen nyt jälkeenpäin vakuuttunut näiden kesähousujen mahtavuudesta. Housut on varmasti tarkoitettu pohjemittaisiksi, mutta minulle ne ovat juuri sopivasti juuri nilkkapituiset (lyhyen ihmisen etuja?).

Intensiivisen ensimmäisen kirpparivierailun jälkeen kävimme nopeasti vilkaisemassa Fidan tilalle tulleen liikkeen (en muista nimeä), mutta en löytänyt paikasta tällä kertaa mitään sykähdyttävää.

Viimeiseksi kohteeksi jäi keskustan Aarresaari. Päädyin hankkimaan lopulta ruskeamustan Kilta-tarjoiluvadin, vaikka olin keräillyt koriin vähän muutakin. Todella hyväkuntoinen, mutta hitusen kallis (omaan makuuni) astia vei kuitenkin lopulta voiton. En muistanut kuvata vatia, mutta kyseessä on vadeista kapeampi malli. Kiltakokoelmani kasvoi siis (vaihteeksi) yhdellä uudella osalla.

Retkipäivä oli mitä onnistunein! Ainoastaan  aika loppui hieman kesken. Ensi kerralla auto starttaa vielä aikaisemmin tai sitten ei pidä intoutua kiertelemään ensimmäisessä kohteessa kahta tuntia.

Sävy sävyyn

Yhden rankan kirppisviikonlopun tuloksena kasaantui kotiini keskenään sävytetty ja harmoninen kokoelma tavaroita. Punavalkoisuus, metalli, sydämet ja punainen olivat päivän sana.

Kaikki löydetyt esineet olivat kohtuullisen hintaisia, suurin osa jopa halpoja. Esimerkiksi suomalainen teräskahvipannu irtosi neljällä eurolla Kaarinan Ykköstien kirpputorilta. Tuntuu, että tällä hetkellä kirppishinnoittelun nousukautta elävät juuri tällaiset pannut ja siksi tartuinkin tähän yksilöön hanakasti. Pannussa on myös hyvin samanlainen muotokieli kuin suuresti rakastamassani Iso Pehtoorissa.

Kookas peltirasia löytyi myöskin Kaarinasta, Kirppis-maailmasta. Purkin sisus on hyvässä jamassa ja rasiaa ei ole varmaankaan käytetty paljon. Sinne voisi laittaa jopa joulupipareita – jos niitä siis leipoisi.

Hackmanin Sarja 6000 -ruokailuvälineet tuntuvat juuri nyt olevan myös kuumaa kamaa. Sorsakoski-nimellä liikkuvat aterimet viittaavat tehdaspaikkakuntaan, ei suunnittelijaan niin kuin joskus luulin. Nämä lusikat ovat enemmänkin tarjoilulusikoita, sen verran suurikokoisia ne ovat. Lusikat ovat Ykköstien kirpparilta, kuten myös kaksi valkoista Kilta-lautasta.

Tämä pallokoru löytyi puolestaan Yliopistonkadun Art + designista. Käyn harvoin tuolla, vaikka paikka on pullollaan kaikkea ihanaa – mutta kallista. Olin suorastaan yllättynyt, että 1960-lukulainen metallipallo hapsulla maksoi vain 18 euroa. Koru muistuttaa myös huomattavan paljon Istanbulissa kuolaamiani hopeisia perinnekoruja.

Toinen korulöytö on elokuulta, mutta en ole muistanut kuvata sormusta aikaisemmin. Tämä metallisormus on myös 1960-luvulta (ainakin myyjän mukaan) ja se löytyi Helsingistä Aleksis Kiven kadun ulkokirppikseltä.

Peltitarjotin sydänkuosilla lähti matkaan aika heppoisin perustein: se oli ihana ja halpa. Tarjottimen pohjassa oleva tarra kertoo valmistusmaaksi Unkarin.