Kirppismatka: Turku–Paimio–Sauvo–Salo–Selki–Porvoo, päivä 2

Kirppismatkan toinen päivä lähti käyntiin Porvoon vanhan keskustan Kellari-kirppiksellä. Melko pieni ja hieman nuhjuinen paikka tarjosi ennen kaikkea ketjuliikkeiden käytettyjä vaatteita. Hinnat olivat vaihtelevia, osa aivan liiallisia, mutta toisaalta löysin villakankaisen koristetyynynpäällisen sopuhintaan. Tyynynpäällinen saattaa olla Lapuan kankureiden.

Ensimmäinen kohde / Porvoo.

Toinen etappi / Porvoo.

Doris & Duke's oli toinen vierailukohteemme. Paikassa sekoittui hienosti vanhemmat vintage-vaatteet, uudemmat kierrätysvaatteet ja uudet vaatteet ja asusteet. Itse en ostanut mitään, vaikka pyörittelin rekkejä hyvän tovin, mutta päätin että jos en löydä mitään todella hienoa, en osta tällä kertaa puolivillaistakaan.

Kolmas pysähdys / Porvoo.

Löytöpiste-kirppis oli Porvoon keskustan ulkopuolella teollisuusalueella. Paikka oli ahdistavan kuuma ja tunkkainen, mutta sinnikäs kiertely palkittiin ja löysin kotiin kauniin siniset emalikulhot ja Roberto Savianin Gomorra-kirjan.

Neljäs paikka / Porvoo.

Tompan kirppis ja antiikki mainosti itseään Se hieman erilainen kirppis -tyyppisellä sloganilla ja paikka todellakin oli hieman erilainen. Se oli todella huono jos ihan suoraan sanotaan. Tavaraa oli vähän ja hinnat olivat korkealla. En löytänyt paikasta mitään ostettavaa tai edes kuvattavaa.

Viides kohde / Porvoo.

Viides ja viimeinen paikka oli iso tehdashallikirpputori, Kevätkirppis. Kasailin ostoskoriin pari mekkoa, housupuvun ja paitoja, kunnes eteeni osui kauan kiikarissa ollut sopuhintainen Antti Nurmesniemen Iso pehtoori -pannu. Heivasin korista kaiken muun ja pohdin hetken, että olenko valmis maksamaan 50 euroa tästä emalipannusta. Muistan, kun vajaa kymmenen vuotta sitten olin sitä mieltä, että 25 euroa on liikaa tuosta kahvipannusta ja kyllä mä löydän vielä halvemmalla jostain tuon pannun. Olen törmännyt tasaisin väliajoin eri värisiin ja eri kuntoisiin Pehtooreihin ja hinta on aina ollut enemmän kuin tämän yksilön. Päätin siis "sijoittaa" ja hankin pitkään haaveissa olleen iki-ihanan pannun itselleni.

Vaaleansininen Pikku pehtoori on ollut minulla pari vuotta. Se on tärkeä ja kallisarvoinen ihan senkin takia, että olen saanut sen täydellisenä yllätyksenä lahjaksi. Pikkupannun kunto on huonompi, mutta tuossa punaisessa voisi ihan hyvin kahvit keittää. Emalisisus on ehjä ja puhdas.

Hieno kirppismatka sai siis arvoisansa päätöksen.

Kirppismatka: Turku–Paimio–Sauvo–Salo–Selki–Porvoo, päivä 1

Massiivisen kirppistourneen purkaminen alkaa nyt. Reissun lopputulos oli täyteen ahdettu kassillinen tavaraa: vaatteita, kenkiä, astioita. Jokakesäiseen tapaan näillä kirppismatkoilla pysähdytään aina, kun tienvarrella näkyy kirppiskyltti – ja niitähän näkyy usein. Ah, mitä ihanuutta!

Ensimmäinen pysähdys, Paimio.

Ensimmäinen etappi osui Paimioon. Olen kerran aikaisemmin käynyt Paimion keskustan kirpputorilla Vistantiellä, mutta nyt en löydä verkkosivuja tai edes paikan nimeä. Aikaisempi vierailukerta oli varsin onnistunut, mutta tällä kertaa löysin vain mustan urheilutopin, mistä en ottanut kuvaa.

Toinen pysähdys, Sauvo.

Paimion jälkeen suuntasimme Sauvoon. Alles Gute Vintage oli ainoa paikka, mihin aivan erikseen halusin mennä. Intoa vierailuun lisäsi muun muassa se, että olin lukenut paljon hyvää paikasta ja se, että työkaverini suositteli minulle tätä vintage-navettaa. Paikka sijaitsi jossain Sauvon sydämessä mutkaisten teiden takana, mutta vierailu oli kaiken sen mutkittelun arvoista. Alles Gute Vintage oli viehättävä, asiantunteva ja kaikin puolin herkullinen. Vaatteita oli vaikka millä mitalla, huonekaluja jokunen ja asusteita melkoisesti.

Olin päättänyt että saan törsätä, jos jotain kivaa löytyy ja sitähän paikka oli pullollaan. Ostin muutaman vaatteen – olisin toki löytänyt vaikka kuinka paljon enemmänkin kaikkea ihanaa, oikeaa vintagea.

Kallein ostos oli Marimekon puuvillainen Pikkumyy-mekko. 1960-luvun Marimekoissa on niskalapussa vaatteen suunnittelu tai -tekovuosi. Tämä mekko on peräisin vuodelta 1963. Kuosia en tunne ja paikan pitäjä kertoi, että tästä kuviosta ei ole valmistettu kovinkaan paljon vaatteita.

Toiseksi kallein ostos oli 1970-luvulta peräisin olevat kirkkaanpunaiset sandaalit. Pohjassa lukee Made in Finland. Voisi sanoa, että loput ostokset: ruskeat nahkakengät, raidallinen paita ja kukkaruukku 1960-luvulta, tulivat kaupan päälle.

Ruskeat nahkakengät ovat ihanan pehmeää nahkaa. Ainoastaan nahkapohja hieman mietityttää.

Kaupanpäälliset:

Sauvon jälkeen suuntasimme tuttuun Saloon. Pääkohteena oli Kierrätyskeskus, missä en ollut aikaisemmin vieraillut.

Kolmas vierailukohde, Salo.

Paikka oli iso, siisti ja valoisa. Hinnoittelu tuntui pysyneen aika hyvin hanskassa – toisin kuin esimerkiksi Turun kierrätyskeskuksissa usein erityisesti huonekalut ovat törkeän hintaisia.

Löysin pitkän mustan mokkahameen, minkä aion leikata lyhyemmäksi, frillareunaisen ranskalaisen teepaidan ja kasan kultaisia lusikoita. Enää ei siis tarvitse etsiä sopivia lusikoita kultaisiin Tsaikka-laseihin.

Aivan kierrätyskeskuksen vieressä oli itse tehdyn näköinen kirppis-kyltti ja päätimme seurata kylttiä. Pihalla nökötti tällainen hieman hilpeyttä herättänyt plakaatti.

Neljäs kohde, Salo.

Paikka oli tilapäinen ja ainoastaan yhden viikon (arvio) avoinna. Vanhan kerhotilan tms. pari huonetta oli täytetty huonekaluilla, astioilla, maalauksilla, vaatteilla. Näin aivan ihastuttavan tarjoilukärryn, mutta en pystynyt kertomaan, mihin kärryn kotona sijoittaisin, eli jouduin luopumaan kärryhaaveista – toistaiseksi. Mukaan lähti vain säästöpossu. Nyt minulla on tällainen musta, mintunvihreä ja valkoinen.

Viides etappi, Selki:

Samaria-shop Selkikeskus löytyi aivan sattumalta ajomatkalla Salosta kohti Tuusulaa. Tehdashallin uumenista löytyi hyvin järjestetty ja kohtuuhintainen itsepalvelukirppis. Ehkä paras löytö oli Marimekon trikoomekko pilkkahintaan (3 euroa).

Löysin myös punaisia muovihenkareita, joita päätin kysyä, josko saisin ostaa ne. Ja sainhan minä. Nämä henkarit ovat minulle kovin tuttuja: lapsuuden kodissani on näitä MK-tuotteen muovihenkareita mustina ja tummansinisinä (?). Nämä henkarit näyttävät myös varsin kivoilta melko tuoreiden Sarviksen henkareiden vieressä. Mukaan lähti myös lyhythihainen musta viskoosineuletakki. En onnistunut kuvaamaan tuota ryppyistä mustaa vaatekasaa onnistuneesti.

Ensimmäisen päivän saldo oli massiivinen. Itse Porvoon ostokset luvassa kakkospäivän postauksessa.

Kesä ja kirppikset

Kesä taitaa olla kirppisten kulta-aikaa. Ainakin maaseudulla Kirppis – Loppis -kylttejä näkyy siellä täällä. Suuren kirppismatkan, joka suuntautui tänä vuonna Porvooseen, anteja esittelen todennäköisesti vasta tulevaisuudessa, koska minulla on ns. rästissä vielä Turustakin (+ Porista) hankittua tavaraa. Kirppismatkan saldo oli myös pelottavan suuri, eli kassillinen kamaa odottaa pesua, kuvaamista, käsittelyä...

Nyt kuitenkin ensin pari Turun löytöä ja Poria.

Turun kauppatorilta bongasin kirppismyyjältä kuusi mustapäistä pikkulusikkaa. Myyjän mukaan lusikat ovat 50-luvulta, mutta itse epäilen, että aterimet ovat hitusen uudempia. Näitä mustapäisiä pikkulusikkoja näkee harvemmin, vaikka esim. haarukoita ja veitsiä tuntuu tulevan useinkin vastaan.

Piipahdus Lähetyskirppiksellä oli tällä kertaa antoisa ja löysin tummansinisen vekkihameen ja hauskan italialaisen punoslaukun sopuhintaan.

 

Kävin myös Porissa minulle uudella Kipunan kirppiksellä. Käteen osui halpa peltipurkki ja pinkki paita takanapituksella. Ostan harvemmin polyesterista valmistettuja vaatteita, mutta pinkki 60-lukulainen paita oli liian herkullinen jätettäväksi hyllyyn. Kuvissa paita on vielä ryppyinen, eli kuvat eivät oikein tee oikeutta vaatteelle.

Porilainen Patakirppis saa erityismaininnan siitä, että paikka on auki sunnuntaisin klo 18 asti. Luksusta. Valtavan kokoinen hallikirppis oli laajentunut sitten edellisen vierailukerran. Paikka oli täynnä kaikenlaista, mutta löysin itselleni tällä kertaa vain kaksi silkkipaitaa. Hyvä niin.