Kirjanurkkaus

  Tammikuu oli taas vähän kummallisempi lukukuukausi. Luin kirjoja vaihtelevalla innostuksella, sykäyksittäin. Välillä saattoi mennä useampikin päivä ilman että aukaisin yhdenkään kirjan kansia (harvinaista!) ja toisaalta luin Julian Barnesin ja Joel Haahtelan lyhyet romaanit yhden viikonlopun aikana. Tammikuun lukusaldoksi tuli kuitenkin lopulta vain viisi kirjaa: Tammikuun luetut: Haruki Murakami: 1Q84 Colm Tóibín: The Heather Blazing Markus Nummi: Kadonnut Pariisi Julian Barnes: The Sense of an Ending Joel Haahtela: Traumbach Näistä Haruki Murakamin 1Q84 nousi suvereenisti ylitse muiden. Barnesin viime vuoden Booker-voittaja yllätti positiivisesti. Haahtelan uutuus oli ehkä pienoinen pettymys, koska se muistutti minusta häiritsevän paljon Elenaa . Colm Tóibínin romaani ja sen kyläyhteisö Irlannin rannikolla muistuttivat myös toisesta saman herran teoksesta, eli The Blackwater Lightship -romaanista. Markus Nummen Kadonnut Pariisi meni täysin yli ymmärryksen. Sitten

If war can ever be said to be just, then this war is so; it is action for a moral cause, with the most rigorous of intellectual underpinnings. And yet everywhere I turn, I see injustice done in the waging of it. And every day, as I turn to what should be the happy obligation of opening my mind to my wife, I grope in vain for words with which to convey to her even a part of what I have witnessed, what I have felt. Geraldine Brooks has taken one of the classics of American literature, Louisa May Alcott's Little Women , and re-written the story from an entirely different perspective. This time, the main character is Mr. March, the father of the four "little women" who is absent for most of Alcott's novel as he is off fighting in the American Civil War. I have never read Little Women , but I have watched the film with Winona Ryder , Claire Danes etc. dozens of times. I remember wondering about the missing father who always seems distant although the girls read his

Kansi: Jenni Noponen Minut pitää joka aamu vetää avaimella. Muuten saatan nukahtaa ikiuneen. Äitini sanoo, että näytän suurelta lumihiutaleelta, jonka sakarat sojottavat törröllä. Madeleine vastaa, että niinpä minut on helppo löytää lumimyrskyn sattuessa. Mathias Malzieun romaani kiinnosti minua sen vuoksi, että kustantamon myyntikuvaus upposi kerrankin minuun täysin. Maagisia sanoja olivat ensisijaisesti synkänkaunis , vinksahtanut ja timburtonmainen . Muiden blogien arviot viime vuoden loppupuolella eivät kuitenkaan olleet täysin vakuuttuneita. Kirjan luettuani minunkin täytyy todeta, että upea kansi ei tässä tapauksessa onnistu korvaamaan kansien välissä olevan tekstin höttöisyyttä. Sydämen mekaniikka on kyllä timburtonmainen - tavallaan. Tunnelmasta tuli vähän mieleen Corpse Bride . Kirjan päähenkilö, Jack, syntyy Edinburghissa maailman kylmimpänä päivänä vuonna 1874. Tohtori Madeleine pelastaa vastasyntyneen vauvan kiinnittämällä tämän sydämen avuksi pienen käkikellon.

Useissa blogeissa on jo esitelty kevään uutuuskirjojen listoja ja olen jo bongaillut niistä muutamia kiinnostavia uutuuksia. Kevät ei ehkä vedä vertoja viime syksyn listalle (jolta minulla tosin on edelleen n. 2/3 lukematta...), mutta mukaan mahtuu silti vaikka mitä, mm. yllättävän paljon kiinnostavia novellikokoelmia! Tammi : Emma Donoghue : Huone (01/2012). Haluan lukea suomennoksen osittain sen vuoksi, että minua kiinnostaa, miten Jackin käyttämä eriskummallinen kieli on onnistuttu kääntämään. Ja osittain siksi, että tämä on niitä kirjoja, jotka tekee mieli lukea uudestaan. :) Haruki Murakami : Norwegian Wood (01/2012). Olen lukenut tämän englanniksi vuosia sitten ja katsoin äskettäin elokuvan . Leffa ei vakuuttanut, mutta kirjan tunnelma olisi kiva palauttaa mieleen. Avain : Seija Vilén : Pohjan akka (02/2012). Vilén ei vielä saanut minusta vannoutunutta fania Mangopuun alla -romaanin myötä, mutta uuden romaanin Kalevala-aihe kiinnostaa. Kuulostaa tosin vähän Johanna

Hän näki reseptejä ja valokuvia ruoista, kuten keittokirjoissa yleensäkin, sekä kuvauksia annosten valmistusmenetelmistä, mutta hän näki myös valokuvia Nigellasta häärimässä keittiössään, aina eri vaatteissa, haistelemassa ruoka-aineita, sekoittamassa, hämmentämässä, kaatamassa, esimerkiksi maitoa pienestä kulhosta isompaan, ja työntämässä jotain suuhunsa tai aikomassa työntää jotain suuhunsa. Joissakin kuvissa Nigellan katse on pelkästään suloinen, toisissa taas ilkikurinen tai suorastaan hävytön. Päivitystahti sen kuin hidastuu vain... Blogiyhteisö on jäänyt elämässäni viime aikoina valitettavasti taka-alalle muiden juttujen varjoon. En ehtinyt osallistua Blogistanian Finlandian valintaan (vaikka Kätilö tekisi nyt kyllä mieli lukea!), enkä ole edes tehnyt mitään yhteenvetoa joulukuun saati viime vuoden luetuista. Ja Anna K. -kimppaluku pitäisi vielä lähiaikoina saada kunnialla päätetyksi. Noh, olen päättänyt etten ota bloggaamisesta nyt mitään stressiä, joten päivityksiä saattaa