Kirjanurkkaus

Minäkin nappasin P. S. Rakastan kirjoja -blogin Saralta tämän kuukauden mittaisen haasteen. Tavoitteena on siis kertoa listan mukaan lukemistaan kirjoista jokaisena kuukauden päivänä. Haasteeseen osallistuu Saran lisäksi ainakin Sanna ,  Katja/Lumiomena , Kuutar , Laura , Jossu sekä Hanna M. , joka on ansioitunut myös listan suomentajana! :) Huomenna on huhtikuun 1. päivä, eli silloin on vuorossa ei sen enempää tai vähempää kuin viime vuoden parhaimmistoa. Day 01 – Best book you read last year Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times Day 03 – Your favourite series Day 04 – Favourite book of your favourite series Day 05 – A book that makes you happy Day 06 – A book that makes you sad Day 07 – Most underrated book Day 08 – Most overrated book Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving Day 10 – Favourite classic book Day 11 – A book you hated Day 12 – A book you used to love but don’t anymore Day 13 – Your favourite writer

After she was gang-raped, kicked and beaten and left to die on the floor of the filthy boathouse at Rocky Point Park. After she was dragged into the boathouse by the five drunken guys - unless there were six, or seven - and her twelve-year-old daughter with her screaming Let us go! Don't hurt us! Please don't hurt us! [...] After she'd begged them to leave her daughter alone and they'd laughed at her. You don't need to read more than the first short chapter of this novella to find yourself amazed by the author's ability to construct a story. The first chapter begins with the quote above and slowly but surely leads the reader through the events around which the entire novella revolves: the rape of Teena Maguire, witnessed by her 12-year-old daughter, and the consequent court case and public disapproval - towards Teena, the victim. The first chapter sets the tone of the entire novel. At first, the story is told from a sympathetic point of view, but it soon ch

Kulkue pysähtyi SalaBurgerin grillin eteen. Paikalle kerääntyi väkeä valmiina pilkkaamaan. "Hyvät ystävät", joukon johtaja sanoi osoittaen sanansa kaikelle kansalle. Saarna ei kyllä jatkuisi pitkään, ajatteli Toby, sillä Laskivesilaguunin asukkaat eivät sitä sietäisi. "Rakkaat ystävät. Minun nimeni on Aatami Ensimmäinen. Minäkin olin ennen ateisti, materialistinen lihansyöjä. Niin kuin te, minäkin ajattelin, että ihminen on kaiken olevaisen mitta." "Iho umpeen, ekofriikki!" joku huusi. Aatami Ensimmäinen ei ollut kuulevinaan. Tämä on 200. blogikirjoitukseni! Ajattelin ensin juhlistaa rajapyykkiä järjestämällä blogihistoriani ensimmäisen arvonnan, mutta arvontoja on tällä hetkellä meneillään niin monta (vilkaiskaapa vaikka linkkilistaa oikealla!), että taidan odotella vähemmän ruuhkaista ajankohtaa. Sitä paitsi kärsin arvottavan tavaran puutteesta, eli ensin pitäisi löytää sopiva kirjamainen palkinto. :) No, vielä tässä ehtii kevään mittaan... Mutta s

Thomas katsoo itseään peilin ruskeasta lasista, mikä irve naamalla. Bacon kirjoitti: apinan rumuutta lisää että se on ihmisen näköinen. Thomas muistaa unensa, jossa kuoppaan kaadettiin monta kärryllistä multaa, mutta hauta se ei ollut, ei ollut pappia eikä veisattu virttä. Kyläläiset istuvat kirkossa Jumalan pelko painaa selät kyyryyn, mutta he uskovat että katto suojaa myös tulikiveltä. Tämä on varmasti erikoisin kirja, jonka olen lukenut pitkään aikaan. Olin lukenut tästä etukäteen useita positiivisia arvosteluja muista blogeista, joten odotukset olivat (taas vaihteeksi) korkealla. En ehkä kuitenkaan ollut varautunut kirjan erikoiseen tyyliin: runolliseen tajunnanvirtaan, epätavallisiin lauserakenteisiin, välimerkkien puutteeseen ja kesken päättyviin lauseisiin. Kirjan nimen perusteella päättelin myös että romaanissa (yllättäen) kerrotaan Charles Darwinin puutarhurista. Fiktiivinen puutarhuri Thomas Davies onkin tärkeä henkilö romaanissa, mutta vain yksi ääni muiden joukossa, ku

Kun sanoo kalan lihasta, että se on hienoa, että sen maku on hienovarainen ja samalla vivahteikas, että se kutkuttaa ikeniä vaikka ei ole voimakas eikä silti pehmeäkään, kun sanoo, että paahdetun nahan kevyt kitkeryys yhdistettynä tiiviisti yhteen sulautuneiden säikeiden öljymäiseen möyheyteen täyttää suun kaukomaiden aromilla ja tekee grillatusta sardiinista kulinarismin ylistyslaulun, se on vähän sama kuin kuvailisi oopiumin unettavaa vaikutusta. Olennaista ei ole hienous, möyheys, voima eikä öljyisyys vaan villiys. Muriel Barberyn Siilin eleganssi taisi olla yksi viime vuoden blogatuimmista kirjoista ja jakoi myös melko tehokkaasti lukijoiden mielipiteitä puolesta ja vastaan. Kulinaristin kuolema on kirjailijan esikoisteos, mutta julkaistiin suomeksi vasta tämän vuoden alussa. Päätöksen kyllä ymmärtää: Siilin eleganssin menestys oli melko taattu ja kiinnostus kirjailijaan heräsi. Kulinaristin kuolema ratsastaa nyt ehkä hieman edellisen suosiolla, koska sen omat ansiot eivät ai

Muissa blogeissa on esitelty kauniita, erikoisia tai muuten vain mieleen jääneitä kirjan kansia. Innostuin itsekin muistelemaan lukemieni kirjojen kansia ja tuijottamaan kirjahyllyni kansitarjontaa. Tässä löydöksiäni: Haruki Murakamin romaaneja englanninkielisinä pokkareina julkaiseva brittiläinen Vintage-kustantamo vie saman tien ykkössijan kansivertailussa. Kaikkien Murakamien kannet ovat saman tyylisiä: valkoisella pohjalla on jotain mustaa, jotain punaista. Pelkistettyä ja tyylikästä. Muutkin ovat nostaneet Jenny Downhamin Ennen kuin kuolen -kirjan kannen esille. Tässä taas värit kiehtovat eniten. Kannessa on samalla jotain lapsellista ja jotain surullista - aivan kuin itse romaanissakin. Jeanette Wintersonin The Stone Gods -romaanin kannessa on tähtikuviona naishahmo.Yksittäisille tähdille on myös annettu kirjoissa esiintyvien tapahtumapaikkojen nimiä; tästä kuvasta ei kyllä ehkä erotu... Seija Vilénin romaanin Mangopuun alla -kantta puolestaan koristaa kirjailijan oma m

Armanskin oli vaikea sopeutua siihen, että hänen tähtitutkijansa oli kalpea, anorektikon näköinen tyttö, jolla oli sänkitukka ja lävistyksiä nenässä ja kulmakarvoissa. Hänellä oli kahden sentin ampiaistatuointi kaulassa, kiehkura vasemmassa käsivarren hauiksessa ja toinen nilkassa. Joskus, kun hänellä oli ollut olkainpaita yllään, Armanski oli huomannut että lapaluun päälle oli tatuoitu isohko lohikäärme. Tunnustan heti alkuun, että Stieg Larssonin Millenium-trilogian avausosan lukeminen oli minulle eräänlainen kokeilu. Dekkarit eivät kuulu vakiolukemistooni, mutta olen uteliaana seurannut Larssonin kirjoja ympäröivää hypetystä (josta tulee mieleen Dan Brownin Da Vinci -koodin maailmanvalloitus - sen luin muuten myös vastaavanlaisen uteliaisuuden innoittamana). Asetin kirjalle siis jo etukäteen kohtuuttoman suuret ennakko-odotukset: täytyyhän tässä olla jotain erityistä; eiväthän miljoonat lukijat ympäri maailmaa voi olla väärässä! En taida kirjoittaa perinteistä arviota kirjas

Katselen elementtitaloa. Sen seinustalta me seitsemänkymmentäluvun lopun kesäaamuina nyhdimme ruohoa Pilvin paksulle marsulle. Sen pommisuojassa me piinasimme muovisotilaiden lihaa atomitulella, kuvittelimme sokaisevan välähdyksen lastenhuoneen ikkunassa, pirstoutuvan lasin ja betonin, liekehtivät Lundia-hyllyt vuodelta 1980 ja sulaneen Rubikin kuution, jossa oli kuusi pikimustaa sivua. [...] - Muistatko sä, miten tää oli maailman ihanin paikka, josta ei olis koskaan halunnut lähteä? Luulen muistavani, mutta en sano mitään. Ooh, mikä kirja! Riku Korhonen on minulle täysin uusi tuttavuus, mutta julistaudun jo yhden kirjan perusteella faniksi. Korhosen esikoisromaani voitti ilmestymisvuotenaan Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja varmasti ansaitusti! Korhosen episodiromaanin luvut ovat kuin palapelin paloja, eri asukkaiden näkökulmista kerrottuja lähiötarinoita. Paloista rakentuu pirstaleinen kuva Tora-alhontien varrella asuvista tai asuneista ihmisistä, joita ei aluksi ehk

Seinäpaperissa on jotain sellaista, mitä kukaan minun lisäkseni ei voi ymmärtää, eikä koskaan tule ymmärtämään. Päällyskuvion alaiset himmeät muodot muuttuvat päivä päivältä selkeämmiksi. Kuvio on aina samanlainen, joskin tavattoman mutkikas. Näyttää aivan siltä kuin sen takana ryömisi kumara nainen. Mikäpä sopisi paremmin Kansainväliseen naistenpäivään kuin arvio Charlotte Perkins Gilmanin feministiklassikosta Keltainen seinäpaperi ? Luin tämän itse asiassa jo jokin aika sitten, mutta arvio on jäänyt uupumaan, vaikka otinkin kirjasta peräti muistiinpanoja. Olen lukenut Gilmanilta aiemmin maailman ensimmäiseksi feministiseksi utopiaromaaniksi kutsutun Herlandin , joka kertoo kolmen miehen tekemästä tutkimusmatkasta pelkkien naisten asuttamaan syrjäiseen maahan. Nyt suomennettu Keltainen seinäpaperi ja muita kirjoituksia on kääntäjä Ville-Juhani Sutisen kokoama teos, johon kuuluu Keltainen seinäpaperi -novellin lisäksi useita Gilmanin kirjoittamia esseitä, kirjoituksia ja runo

Hän sanoi Davidille: "Meitä rangaistaan, siinä kaikki." "Minkä takia?" David kysyi jo varuillaan, sillä Harrietin äänessä oli sävy, jota hän vihasi.  "Julkeudesta. Siitä että ajattelimme voivamme olla onnellisia. Onnellisia, koska me päätimme, että olisimme onnellisia. "Roskaa," David sanoi. Vihaisena, koska tällä äänensävyllä puhuva Harriet teki hänet vihaiseksi. "Se oli sattuma. Kuka tahansa olisi voinut saada Benin. Se oli geenimuutos, ei muuta." "En usko," jatkoi Harriet itsepintaisesti. "Me aioimme olla onnellisia! Kukaan muu ei ole onnellinen, tai en ainakaan ole tavannut, mutta me aioimme olla. Ja niin meihin iski salama." Luettuani Doris Lessingin kissakirjan , sekä anni.m että Jenni suosittelivat Viidettä lasta . Itse tunnen itseni edelleenkin vähän Lessing-ummikoksi, kun tämä on vasta toinen teos Lessingin kunnioitettavan laajasta tuotannosta, jonka olen lukenut... Viides lapsi oli lukukokemuksena

Sain tämän blogeissa kiertävän palkinnon Ankilta , kiitos vielä kerran! :) Tässäpä vastauksiani palkinnon mukana kulkeviin kysymyksiin: 1. Milloin aloitit blogisi? Pistin blogini pystyyn lokakuussa 2008, vaikka tuntuu siltä, kuin se olisi ollu vasta ihan äskettäin. :) Ensimmäisenä kirjoitin Johanna Sinisalon romaanista Linnunaivot .   2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee? Kirjoitan pääasiassa arvioita ja omia mietteitäni lukemistani kirjoista, mutta viime aikoina mukaan on hiipinyt myös muunlaisia kirjoitelmia, nekin tosin kirjallisuutta koskevia. Yleisesti ottaen olen yrittänyt keskittyä blogissa vain ja ainoastaan kirjoihin ihan vain selkeyden vuoksi. 3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin? Ehkä se, että olen alusta asti kirjoittanut englanniksi lukemistani kirjoista myös arviot englanniksi. Koska luen romaaneja kummallakin kielellä, en nähnyt mitään syytä, miksi en voisi myös kirjoittaa kirjasta sillä kielellä, millä olen sen luken