Chris Riddellin kuvittamia lastenkirjoja

➤ Ottilia merillä (Chris Riddell)
Olen lukenut kaksi edellistä Ottilia-sarjan osaa tytöstä ja hänen parhaasta ystävästään Mauri-herrasta, joka on pieni ja karvainen olento norjalaiselta suolta, mutta nyt Mauri-herra on lähtenyt salaiselle matkalle Norjaan etsimään Isojalkaa, Trondheimin trullia. Huomattuaan ystävänsä kadonneen, Ottilia ei voi ymmärtää miksi Mauri-herra ei edes vihjaissut aikeistaan hänelle, mutta kuten lopulta todetaan, ei Ottilia yksikertaisesti huomioinut toisen kertomisaikeita. Hän oli liian kiireinen tai keskittymiskyvytön kuuntelemaan. Ottilia keksii keinot lähteä ystävänsä perään ja hän matkaa avustajansa kanssa meren halki osaksi sukellusveneellä osaksi kävellen syvänmerensukelluspuvussa.

Näyttävän kirjan kuvat ovat muuten mustavalkoisia, mutta korostusväriksi on otettu vihreä väri, joka kulkee matkassa mukana. Riddellin kuvat ovat tunnetusti ihastuttavia ja hauskoja, täynnä yksityiskohtia. Lapset varmasti nauttivat tästä mielikuvitusmatkasta.

➤ Onneksi oli maitoa (Neil Gaiman)
Takakannesta: Kun äiti lähtee työmatkalle, isälle jää loputtoman pitkä lista muistettavia asioita. Ja kaikkein tärkein asia on: MUISTA OSTAA MAITOA. Valitettavasti isä ei muista. Niinpä seuraavana aamuna ennen aamupalaa hänen täytyy kipaista lähikauppaan. Tämä on tarina siitä, miksi kestää ikuisuuden ennen kuin isä palaa.

Isän kertomuksessa seikkailee jos jonkinlaista otusta kuten aikamatkustava stegosaurustiedemies, merirosvoja, vampuureja ja avaruusölleröitä. Meno on villiä ja nopeakäänteistä - onhan kuitenkin kyse aikamatkoista. Isä pölmähtää seikkailusta toiseen ja joutuu välistä pinteeseen. Riddellin kuvitukset ovat kirjan pelastus, taattua laatua, jotka pitävät mielenkiinnon yllä sekamelskan keskellä.

★★★
Chris Riddell - Ottilia merillä

(Ottoline at Sea, 2010)

Gummerus, 2017

Arvostelukappale

★★½
Neil Gaiman - Onneksi oli maitoa

Kuvitus: Chris Riddell
(Fortunately, the Milk, 2013)

Jalava, 2017

Kirjastosta

Muita postauksia
Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä 
Neil Gaiman: Tähtisumua

Chris Riddell: Ottilia ja keltainen kissa
Chris Riddell: Ottilia ja keltainen kissa
Russell Brand & Chris Riddell: Hamelnin pillipiipari
Ada Gootti ja Humisevan karju (#3)
Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit (#2)
Ada Gootti ja hiiren haamu (#1)

Chris Riddell - Ottilia menee kouluun

Ottilia asui asunnossa 243 P. V. Puuskulaisen tornissa, jota
sanottiin Pippurimyllytaloksi, koska se näytti sellaiselta.

Ihastuin Ottiliaan jo ensimmäisen kerran tavatessamme, joten olen innoissani, että sarjaa on päätetty suomentaa lisää. Englanniksi osia on ilmestynyt jo neljä. Chris Riddell on kirjoittanut ja kuvittanut myös Ada Gootti -sarjaa.

Ottilia ja Mauri-herra ovat jälleen mysteerien äärellä. He tapaavat puistossa Seela Forström-Lauristo III:n ja tämän patagonianponin Möpön. Ottilia viettää siitä lähtien paljon aikaa Seelan kanssa, kunnes uuden ystävän on mentävä kouluun. Kekseliäs Ottilia kirjoittaa vanhemmilleen ja pyytää päästä myös kouluun. Pian hän on jo koulubussilla matkalla kohti Alli B. Salon koulua.

Sisäoppilaitos on tarkoitettu erilaisesti lahjakkaille oppilaille ja Ottilia pelkää, ettei hänellä ole lahjoja. Muita oppilaita taas pelottaa Seelan kertomat kummitusjutut koulussa vaeltavasta kummituksesta, varsinkin kun kaikenlaista kummaa alkaa tapahtua. Ottilia ja Mauri-herra päättävät napata kummituksen.

 

Mauri-herra on surullinen Ottilian uudesta ystävästä, sillä hän ei haluaisi jakaa Ottiliaa kenenkään kanssa. Ottilian nukkuessa Seelan kanssa samassa ylellisessä makuuhuoneessa joutuu Mauri-herra muiden lemmikkien joukkoon Itäsiiven pilttuisiin. Ei ole ihme, että Mauri-herra kaipaa ystäväänsä, sillä Ottilialla ei näytä olevan kauheasti aikaa hänelle koulun pitäessä tytön kiireisenä. Mauri-herra on tehnyt itsekseen salapoliisitöitä etsiessään Ottilian erilaista lahjaa ja törmännyt mielenkiintoisiin asioihin, mutta Ottilia ei ehdi kuunnella.

Ottilia menee kouluun on suloinen kirja koti-ikävästä, omista vahvuuksista ja ystävyydestä. Yhtä tärkeitä tekstin rinnalla ovat Riddell taidokkaat kuvat, jotka herättävät hauskan tarinan eloon.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

★★★★★
Chris Riddell - Ottilia menee kouluun

(Ottoline Goes to School, 2008)

Gummerus, 2017

Arvostelukappale

Muita postauksia
Chris Riddell: Ottilia ja keltainen kissa
Russell Brand & Chris Riddell: Hamelnin pillipiipari
Ada Gootti ja Humisevan karju (#3)
Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit (#2)
Ada Gootti ja hiiren haamu (#1)

Chris Riddell - Ottilia ja keltainen kissa

"Ottilia asui Pippurimyllytalon 24. kerroksessa."

kirjan alku

Olen innoissani siitä, että Chris Riddellin muutakin tuotantoa suomennetaan Ada Gootin lisäksi ja minut on sen verran aivopesty, että voisin lukea häneltä melkein mitä tahansa. Varsinkin siis näitä kuvitettuja kirjoja, sehän se paras anti on ;) Hänen piirroskuvansa ovat niin yksityiskohtaisia ja taidokkaita, etten ikinä lakkaa niitä ihastelemasta.

Ottilia Ruskeamaa asuu perheensä ja parhaan ystävänsä Mauri-herran kanssa Isossa Kaupungissa ja vanhempien ollessa matkoilla ympäri maailmaa he pitävät huolta näiden erikoisten esineiden kokoelmasta. Ottilian lempipuuhaa on visaisten pulmien ratkaiseminen ja ovelien suunnitelmien laatiminen Mauri-herran kanssa. Ne voittavat jopa lätäköissä hyppelyn.

Kaupungista alkaa kadota hienostopiirin sylikoiria ja pian sen jälkeen asunnoista jalokiviä. Ottilia pohtii asiaa Mauri-herran tukkaa harjatessa, sillä se auttaa ajatteluun. Mauri-herran mielipuuhaa se ei missään nimessä ole. Onneksi Ottilia on Kuka oot -puijausopiston laillistettu valepukujen valtiatar, minkä turvin he ryhtyvät selvittämään tapausta.

Ihastuin Ottilian hurmaavaan ystävään Mauri-herraan. Hän on sympaattinen, pieni ja karvainen olento norjalaiselta suolta, joka ei Ottilian lailla pidä sateesta, mutta tekee satunnaisesti ei-niin-kivoja asioita Ottiliaa ilahduttaakseen. Mauri-herra haaveilee myös Kuka oot -puijausopiston todistuksesta, mutta kukaan ei ole vielä hämääntynyt hänen valepukuyrityksistään.

Ottilia on nokkela tyttö, joka hyödyntää pulmissaan salakuuntelun taidon. Monikerroksisesta Pippurimyllystä kuulee kaikenlaista putkistoja tarkkaan kuuntelemalla. Ottilia on perinyt vanhemmiltaan tavaroiden keräilyinnon. Häneltä löytyy parittomien kenkien kokoelma (toinen kenkä käyttöön ja toinen osaksi kokoelmaa) sekä postikorttikokoelma vanhemmilta lähetyistä korteista. Postikorttien avulla hän tuntee olevansa lähempänä muuten kaukaisia vanhempiaan. 

Ottilia ja keltainen kissa on piristävää vaihtelua Ada Gootti -kirjoihin, vaikka niistäkin suuresti tykkään. Kesällä Ottilian seikkailut jatkuvat kirjalla Ottilia menee kouluun.

_________________________________________

★★★★★
Chris Riddell - Ottilia ja keltainen kissa

(Ottoline and the Yellow Cat, 2007)

Gummerus, 2017

Arvostelukappale

Muita postauksia
Russell Brand & Chris Riddell: Hamelnin pillipiipari
Ada Gootti ja Humisevan karju (#3)
Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit (#2)
Ada Gootti ja hiiren haamu (#1)

Russell Brand - Hamelnin pillipiipari

"Olipa kerran - salaperäisenä aikana, jonka näet mielessäsi olevan ikkunan kautta ja joka näytti silloin eläneiden silmissä aivan samanlaiselta kuin nykyaika meille, paitsi että heidän hampaansa eivät olleet yhtä puhtaat ja useampi esine oli tehty puusta - kaupunki nimeltä Hameln."

kirjan alku

Nyt ei sievistellä, sensuroida puheita tai käyttäydytä ihmiseksi, kun rottajoukko pääsee valloilleen! Hienohelmat, prinsessatarinoiden ystävät ja kauhistelijat: pysykää poissa, kun Russell Brand laittaa päälaelleen Pillipiipari-sadun! Hamelnin pillipiipari irtautuu vauhdikkaasti lasten- ja nuortenkirjojen muotista, siinä on räävytöntä huumoria, löyhkää ja anarkistisia rottia.

Hamelnin kaupungissa kaikki on hohtavaa, huoliteltua ja hallittua. Sitten kesken Hamelnin Hemaisevin Kersa -kauneuskilpailun kaupunkiin vyöryy varoittamatta lauma rottia. Ne ovat rasvaisia, niillä on silmälaput ja ne osaavat ampua sarjatulella pyllykuulia. Kun anarkistinen rottajoukkio pistää ranttaliksi, tarvitaan apuun leimusilmäinen pillipiipari... Takakansi

 

Kaupunki on täynnä omahyväisiä asukkaita, jotka kilpailevat toistensa kanssa vaikka mistä titteleistä, eivätkä halua ulkopuolisia hohtavaan ja hallittuun kaupunkiinsa. Sivujuonessa on kainalokeppien kanssa nilkuttava Sami-poika, jota kiusataan. Pahin kaikista on Pulla-Pena, jolla on takanaan suurin osa Hemaisevin Kersa -kisojen voitoista ynnä muista vähemmän mairittelevista palkinnoista.

"Hamelnin asukkaat olivat pompöösiä porukkaa. He rakastivat itseään ja kaupunkiaan niin paljon, että olisivat mieluiten kuluttaneet kaiken aikansa avaruuspukuun ahdettuna omia pierujaan haistellen, jos moinen olisi suinkaan käynyt päinsä. Mutta avaruuspukuja ei ollut heidän aikanaan vielä keksitty, joten he eivät voineet."

Tämä kirvoitti naurut.

Kuvituksesta vastaa Ada Gootti -kirjoista tuttu Chris Riddell, jonka piirrosjälkeen olen rakastunut ja joka oli myös suurin syy kirjan lukemiseen. Hänen ihmishahmot ovat tarkkoja, karikatyyrimäisiä piirroksia ja runsas, riemukas kuvitus yhdistettynä ällöttävyyksiin luo mielenkiintoisen kontrastin. Kustantajan esittelytekstissä viitataan Roald Dahlin rajoja koetteleviin kirjoihin - joka ei saa minua hyppimään riemusta - mutta Hamelnin pillipiipari melkeinpä saa. Ja sanomaakin tässä on. Lukekaa vaikka niin näette.

_______

Russell Brand - Hamelnin pillipiipari
Kuvittanut: Chris Riddell

(The Pied Piper of Hamelin, 2014)

Jalava, 2016

Kirjastosta
Tähtiä: ★★★★

Chris Riddell - Ada Gootti ja Humisevan karju (#3)

"Ada Gootti istui siipinojatuolissa 
Kalmatollon kartanon kirjastossa."

kirjan alku

Olen alkanut joka vuosi odottaa Ada Gootin ilmestymistä, sillä sen ilotteleva ja hauska tyyli osuvat makuuni. Tänä vuonna ilmestyneestä Ada Gootti ja Humisevan karjusta tuli tähän mennessä ilmestyneen sarjan kirjoista lempparini! Pottereidenkin suomentajana tunnettu Jaana Kapari-Jatta sopii mainiosti Ada Gootti -kirjoihin, sillä erikoislaatuisempaa sanastoa suomeksi tähänkin on pitänyt keksiä.

Maailmakuulut kirjailijat saapuvat esittelemään uljaita koiriaan Kalmatollon kartanon kirjalliseen koiranäyttelyyn. Kalmatollon yössä on kuitenkin meneillään jotain kummaa: on outoja jalanjälkiä, öisiä ulvahduksia, epäilyttävä määrä pureskeltuja kenkiä… Saavatko Ada ja Ullakkokerhon väki selvitettyä mysteerin ennen kuin seuraava täysikuu koittaa? Takakansi

Ada Gootti -sarjan kolmannessa osassa päästään nauttimaan Chris Riddellin vääntelemistä kirjallisuuden tutuista hahmoista. Mielikuvitus on lentänyt hänen tehdessä omat versiot tutuista kirjailijoista ja heidän kirjoistaan kuten Karu Austenin Järjettömyys ja tunteettomuus ja Georgie Eliotin Mylly joen hampaissa. Melkein toivoisin, että olisin ollut lapsi näiden ilmestyessä, sillä hahmot ovat hauskoja ja tapahtumat vauhdikkaita. Aikuiset taas ymmärtävät paremmin kirjan intertekstuaaliset viittaukset.

Ensimmäistä kertaa pääsin tunnustelemaan kirjan kansia (edelliset osat luin kirjastolainoina, joten kontaktimuovi esti aikeet). Ihanaa kun kirjojen ulkoasuunkin panostetaan näin paljon! Elämys kaikilla tavoilla: sisällöllisesti ja visuaalisesti. Kirjan lopusta löytyy tuttuun tapaan minikirja.

_______

Chris Riddell - Ada Gootti ja Humisevan karju

(Goth Girl and the Wuthering Fright, 2015)

Gummerus, 2016

Kustantajalta
Tähtiä: ★★★★★

Ada Gootti -sarja
Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit (#2)
Ada Gootti ja hiiren haamu (#1)

Chris Riddell - Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit (#2)

"Ada hypähti seitsemän pienen savupiipun yli 
eleganteilla mustilla nuorallatanssijantossuillaan."

kirjan alku

On viimein tullut aika järjestää perinteikkäät täysikuukestit ja Kalmatollon suuret leipojaiset. Kalmatollon kartano täyttyy kuuluisista taiteilijoista, kokeista ja muista merkittävistä vieraista. Ada Gootti aavistelee kuitenkin, että Nurjamaa juonii jotain... Kaiken lisäksi Adan ujolla kamaripalvelijalla Marylebonella on yllättävä salaisuus, ja vaikuttaa pahasti siltä, että kaikki ovat unohtaneet Adan syntymäpäivän! Takakansi

Ada Gootti ja hiiren haamu oli viime vuonna yksi suurista ilostuttajista ja Adassa on paljon samaa kuin Bradleyn luomassa iki-ihanassa Flavia-hahmossa, jonka pariin itseasiassa palasin heti tämän kirjan jälkeen. Itsenäinen ja toimelias tyttö, joka ajautuu seikkailuihin kera mitä mahtavimpien seuralaisten. Periaatteessa kirjassa on yksi punainen lanka, jota rikastuttamaan on keksitty monia sivujuonteita, joita sitten käsitellään enemmän tai vähemmän.

Siitä ei pääse yli eikä ympäri, etteikö Riddellin kuvat olisi hyvin taidokkaasti tehty ja niitä onneksi esiintyy kirjassa melkeinpä joka sivulla. Hahmot ovat hyvin persoonallisen näköisiä, vaikka tällä kertaa tuntuikin heitä olevan ehkä vähän liian suuri joukkio. Monet olivat onneksi ennestään tuttuja edellisestä kirjasta.

Kirjan lopusta löytyy edellisen kirjan tapaan erillinen pieni suloinen tarina Adan kamaripalvelija Marylebonen elämästä. Tällä kertaa tarina oli erityisen toimiva ja vetävä. Tuollaiset pienet kivat lisäjutut ovat aivan ihastuttavia. Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit on nopea ja maukas luettava ja mikäli näitä suomennetaan vielä lisää, niin aion ehdottomasti lukea.

Hagridin sukulainen kenties?

_______

Chris Riddell - Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit

(Goth Girl and the Fete Worse Than Death, 2014)

Gummerus, 2016

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★½

Muita postauksiani:
Chris Riddell - Ada Gootti ja hiiren haamu

Chris Riddell - Ada Gootti ja hiiren haamu

"Ada Gootti nousi istumaan kahdeksanpylväisessä 
katosvuoteessaan ja tähyili sysipimeyteen."

kirjan alku 

Chris Riddell on lasten- ja nuortenkirjojen kuvittaja, mutta hän on myös itse kirjoittanut nuortenkirjoja.

Ada näkee isäänsä vain kerran viikossa teekupin äärellä, sillä tämän mielestä lasten tulee kuulua, mutta ei näkyä. Senpä takia Ada käyttää myös isoja, kömpelöitä saappaita, jotta isä kuulisi missä hän liikkuu ja ehtisi alta pois. Ei mikään kadehdittava isäsuhde. Adalla ei oikein ole ystäviä, kunnes eräänä yönä hän tapaa hiiren haamun nimeltä Ishmael. Samoihin aikoihin Ada liittyy myös salaiseen Ullakkokerhoon, joka on saanut vihiä kartanossa tapahtuvista hämäräpuuhista ja päättää ottaa niistä selvää.

Romaanin omalaatuisimpiin hahmoihin lukeutuu Adan kamaripalvelija, joka ei ujoudeltaan voi näyttäytyä, hänen pelkän murinan voi vain kaapin perukoilta kuulla ja en tiedä lasketaanko tätä ihan hahmoksi, mutta eräs irtonainen jalka aina kirjoittelee lukijalle huomautuksia joistain romaanin kohdista. Pikkasen outoa vaan. Lisäksi Adan isän harrastama potkupyöräily näytti muuten kivalta. Minäkin voisin aloittaa. Löytyisköhän jostain potkupyöräilytallia? Eikö?

"Pienestä väärinymmärryksestä huolimatta romaanikirjailijatar ja hirviö olivat eronneet hyvissä väleissä ja Napatutkija oli luvannut kertoa Mary Shellaisen seuraavaa romaania varten kaiken entisestä tyttöystävästään."

Kirjasta löytyy jatkuvalla syötöllä viittauksia vaikka mihin muihin kaunokirjallisiin teoksiin: Napatutkija, jonka kursi kokoon yliopisto-opiskelija kuulostaa kovin Frankensteinin hirviön kaltaiselta olennolta ja Adan kotiopettajattarista löytyy myös tutunkuuloisia nimiä kuten pingviinikävelyn omaava Hebe Poppanen, Jane Korvasta, joka yritti polttaa länsisiiven, tuli kovasti mieleen Jane Eyre, joka oli myös omalla tahollaan tekemisissä tulipalon kanssa ja hauskinpana paimenkoira Nanny Darling, joka pelkäsi Adan lentävän Mitä-Mitä-Maahan. Minussa nuo viitteet aiheuttivat lähinnä hilpeyttä, sillä ne kaikki eivät jää vain kopion tasolle, vaan Riddell on vienyt ideaa eteenpäin. Kalmatollon kartanon pihalta löytyy esimerkiksi Salainen puutarha Burnettin samannimisen kirjan mukaan, mutta heti sen vieressä on ovi, jossa lukee 'Vielä salaisempi puutarha'.

Olen täysin rakastunut Chris Riddellin kuvituksiin! Ne täydentävät tunnelmaa, enkä saa tarpeeksi noista kaikista pienen pienistä yksityiskohdista, joita hän kuviinsa pistää. Kirjan lukeminen vei yllättävän kauan ihan vaan sen takia, että jäin pitkäksi aikaa kuvia tuijottamaan. Magiaa.

Pisteenä i:n päälle kirjan lopusta löytyy ihastuttavan pieni Ishmael-hiiren kirjoittama kirja. Mahtavaa! Kirjan design on muuten huolella suunniteltu, sillä sivujen reunat on tehty aivan kiiltävän liiloiksi, mihin ilmiöön ensikerran törmäsin vasta Lumikki-trilogiaa lukiessani (josta postaus tulossa vasta myöhemmin). Tykkään kovasti ja suosittelen Ada Goottia kaikille lapsille, nuorille ja lapsenmielisille. En nimittäin epäile hetkeäkään, etteikö tämä iske nuoriin lukijoihin. Samaan syssyyn voisi suositella myös muita vähän samantyylisiä kirjoja kuten Alan Bradleyn Flavia de Luce-sarjaa ja Netta Walldénin Ruben-sarjaa.

_______

Chris Riddell - Ada Gootti ja hiiren haamu

(Goth Gild and the Ghost of a Mouse, 2013)

Gummerus, 2015

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★½