Hurja Hassu Lukija: Ada Gootti

10.8.2016

Chris Riddell - Ada Gootti ja Humisevan karju (#3)

"Ada Gootti istui siipinojatuolissa
Kalmatollon kartanon kirjastossa."

kirjan alku

Olen alkanut joka vuosi odottaa Ada Gootin ilmestymistä, sillä sen ilotteleva ja hauska tyyli osuvat makuuni. Tänä vuonna ilmestyneestä Ada Gootti ja Humisevan karjusta tuli tähän mennessä ilmestyneen sarjan kirjoista lempparini! Pottereidenkin suomentajana tunnettu Jaana Kapari-Jatta sopii mainiosti Ada Gootti -kirjoihin, sillä erikoislaatuisempaa sanastoa suomeksi tähänkin on pitänyt keksiä.

Maailmakuulut kirjailijat saapuvat esittelemään uljaita koiriaan Kalmatollon kartanon kirjalliseen koiranäyttelyyn. Kalmatollon yössä on kuitenkin meneillään jotain kummaa: on outoja jalanjälkiä, öisiä ulvahduksia, epäilyttävä määrä pureskeltuja kenkiä… Saavatko Ada ja Ullakkokerhon väki selvitettyä mysteerin ennen kuin seuraava täysikuu koittaa? Takakansi

Ada Gootti -sarjan kolmannessa osassa päästään nauttimaan Chris Riddellin vääntelemistä kirjallisuuden tutuista hahmoista. Mielikuvitus on lentänyt hänen tehdessä omat versiot tutuista kirjailijoista ja heidän kirjoistaan kuten Karu Austenin Järjettömyys ja tunteettomuus ja Georgie Eliotin Mylly joen hampaissa. Melkein toivoisin, että olisin ollut lapsi näiden ilmestyessä, sillä hahmot ovat hauskoja ja tapahtumat vauhdikkaita. Aikuiset taas ymmärtävät paremmin kirjan intertekstuaaliset viittaukset.

Ensimmäistä kertaa pääsin tunnustelemaan kirjan kansia (edelliset osat luin kirjastolainoina, joten kontaktimuovi esti aikeet). Ihanaa kun kirjojen ulkoasuunkin panostetaan näin paljon! Elämys kaikilla tavoilla: sisällöllisesti ja visuaalisesti. Kirjan lopusta löytyy tuttuun tapaan minikirja.

_______

Chris Riddell - Ada Gootti ja Humisevan karju

(Goth Girl and the Wuthering Fright, 2015)

Gummerus, 2016

Kustantajalta
Tähtiä: ★★★★★

Ada Gootti -sarja
Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit (#2)
Ada Gootti ja hiiren haamu (#1)

3.3.2016

Chris Riddell - Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit (#2)

"Ada hypähti seitsemän pienen savupiipun yli
eleganteilla mustilla nuorallatanssijantossuillaan."

kirjan alku

On viimein tullut aika järjestää perinteikkäät täysikuukestit ja Kalmatollon suuret leipojaiset. Kalmatollon kartano täyttyy kuuluisista taiteilijoista, kokeista ja muista merkittävistä vieraista. Ada Gootti aavistelee kuitenkin, että Nurjamaa juonii jotain... Kaiken lisäksi Adan ujolla kamaripalvelijalla Marylebonella on yllättävä salaisuus, ja vaikuttaa pahasti siltä, että kaikki ovat unohtaneet Adan syntymäpäivän! Takakansi

Ada Gootti ja hiiren haamu oli viime vuonna yksi suurista ilostuttajista ja Adassa on paljon samaa kuin Bradleyn luomassa iki-ihanassa Flavia-hahmossa, jonka pariin itseasiassa palasin heti tämän kirjan jälkeen. Itsenäinen ja toimelias tyttö, joka ajautuu seikkailuihin kera mitä mahtavimpien seuralaisten. Periaatteessa kirjassa on yksi punainen lanka, jota rikastuttamaan on keksitty monia sivujuonteita, joita sitten käsitellään enemmän tai vähemmän.

Siitä ei pääse yli eikä ympäri, etteikö Riddellin kuvat olisi hyvin taidokkaasti tehty ja niitä onneksi esiintyy kirjassa melkeinpä joka sivulla. Hahmot ovat hyvin persoonallisen näköisiä, vaikka tällä kertaa tuntuikin heitä olevan ehkä vähän liian suuri joukkio. Monet olivat onneksi ennestään tuttuja edellisestä kirjasta.

Kirjan lopusta löytyy edellisen kirjan tapaan erillinen pieni suloinen tarina Adan kamaripalvelija Marylebonen elämästä. Tällä kertaa tarina oli erityisen toimiva ja vetävä. Tuollaiset pienet kivat lisäjutut ovat aivan ihastuttavia. Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit on nopea ja maukas luettava ja mikäli näitä suomennetaan vielä lisää, niin aion ehdottomasti lukea.