Kiitos. Hyväksyttävä on tosiasiat, joita en voi muuttaa.
Yleensä miehen asiat, jotka ovat kateissa, ovat minun huolellisesti tallentamiani. Ja minun tavarani miehen. Tässä yhteydessä pinnasänky voidaan siis lukea minun tavarakseni. Tuo sitteri sen sijaan on minun huolimattomuuttani hukkaama...
Ihan eri tasolla harmittaa tuo jukeboksi, siitä en välittäisi puhua. Vielä kun syypääksi voi epäillä metriheikkejä.
Toisin kuin muut kuvatut esineet, pinnasängyn ruuvit ovat varmuudella jossain. Mutta jaksanko etsiä vai haenko Pelastusarmeijalta uuden. Kas siinäpä jälleen ekologinen ja ajankäytöllinen dilemma...
Meidän kolmevuotias löysi juuri kolmen päivän etsintöjen ja paniikin jälkeen minun avaimeni lelulaatikosta. Kas miten olin tullutkaan ne sinne laittaneeksi - vai olinko. :)
Niin tuttua! Meillä on useampia paikkoja, joihin laitetaan kaikki tärkeä jemmaan. Yhdessä on ruuvit ym. (yksi kokonainen hylly sisävarastossa) ja toisessa ruuvit ym., jotka eivät kuulu sisävarastoon (se on tietenkin ulkovarastossa, ja ero sisällä ja ulkona säilytettävien ruuvien välillä on ilmiselvä). Ruuveja on varmuuden vuoksi myös muualla, paremmassa tallessa. Erilaisissa purkeissa, joita on ripoteltu tasaisesti ympäri kotia, on yhteystietoja, kuitteja, kortteja, pienesineitä ja muuta tärkeää. Paras jemma on avainrasia, jossa oikeasti säilytetään kaikki avaimet. Tiedän myös missä se on. Lasten kätköt on sitten asia erikseen.
Heh. Sisäruuvit ja ulkoruuvit, no mutta totta kai :D Noita jemmoja on meillä myös ihan älyttömästi. Tyyliin vaatteiden mukana tulevat varanapit (ihan kuin niitä tosipaikan tullen etsisi/löytäisi), pikkuleluja, hakaneuloja, kolikoita ja matkamuistoja. Niin ja ruuveja. Tai sitten pinoja joissa lasten piirroksia, kuitteja ja tutkintotodistuksia...
Mulla on (ollut) tällaisten asioiden suhteen melko hyvä muisti, mutta nyt kun jemmaajia on neljä, ei ole enää mitään toivoa tietää missä mikäkin on.
Heh, juuri pengoin eteisen kaapista lapsen huoneen hyllyyn tarvittavia pidikkeitä - jotka toki oli purkissa siinä hyllyllä (mä en tietenkään ollut niitä asettanut niin ilmeiseen paikkaan).
Kaapit... Uskaltaako niistä edes aloittaa! Minä olen muissa asioissa käynyt hiljan läpi asuntomme yläkaappeja. Tajuten, että niihin ei ole koskettu muuttomme jälkeen eli kolmeen vuoteen. Tämä todistaa, että erilaiset jemmalaatikot voisi oikeasti vain suoraan hävittää. Puhumattakaan siitä tavarasta, joka on varastossa...
Mutta onnea löydön johdosta! :D Minun tämän kertaisille tavaroilleni ei vielä näy onnellista loppua.
Haaveilen säännöllisesti omasta huoneesta, jossa ei kävisi koskaan kukaan muu kuin minä. Kun jättäisin tärkeän paperin pöydälle, löytäisin sen siitä. Voisin ylipäätään jättää tavaroita alle 1,5 metrin korkeudelle ja luottaa siihen, että ne edelleen löytyisivät sieltä mihin jätin ne.
Mua aina jotenkin ahdistaa hukassa olevat esineet. Kieltämättä ahdistus on vähentynyt äitiyden myötä. Ilmeisesti siedätyshoitoa. Aina on jotain hukassa. Kyllä ne avaimetkin aina ovat löytyneet, viimeistään kahden viikon päästä. Ja, totta puhuakseni ja viitaten ylempään kommenttiisi, kengästä. ;)
Ah, mä en uskalla edes haaveilla moisesta, mutta nyt kun sanoit... Mikä autuus!
Mä olen sellainen järjestelemällisen epäjärjestyksen ihminen. Mulla on työpöydälläkin aina parikymmentä kirjaa ja mappia yhtä aikaa aika ja papereita siellä täällä - mutta tiedän aina missä mikäkin. Nyt kun sekoittamassa on kaksi muuta ja siivoamassa (vääriin paikkoihin) yksi, tämä järjestelmä ei todellakaan toimi! Hyvin ahdistavaa, kyllä. (Ja työpapereita en edes kuvittele levittäväni kotona. Onneksi ei just nyt tarvitsekaan.)
Voi, tuo jukeboksi :( Meillä on oikeasti vaatehuoneessa (=romuvarasto) rasia niitä nappeja varten, lähinnä niitä on käytetty askarteluun. Ruuvit taas vainoharhaisena pilkunnussijana teippaan kiinni asianmukaiseen huonekaluun, muuten ne häviävät aivan varmasti, been there done that.
Niin juu ja kaapit, juuei mennä sinne. Meillä on kätevästi muuton jäljiltä puolenkymmentä purkamatonta pahvilaatikkoa rappusten alla, olen harkinnut josko osan (miehen tavaroita sisältävistä) vaivihkaa veisi roskiin. Että huomaisiko se ikinä mitään.
Melkoista nerokkuutta tuo ruuvien teippaaminen! Mä löysin kaapista pakasterasian, mihin oli miehen käsialalla tekstattu "pinnasänky". Muutossa ruuvit siis olivat vielä hyvin jemmattuna, seuraavalla purkukierroksella ei enää...
Mä olen parissa viime muutossa tehnyt sellaisen liikkeen, että olen hävittänyt varaston tavaroista valtaosan, mutta sitten se varasto on täytetty uusilla kamoilla. Tämän seurauksena olen ymmärtänyt, että jos tavaran varastoi, sen voisi melkein yhtä hyvin hävittää (matkalaukut ja sesonkituotteet, kuten sukset ja hiekkalelut poislukien).
Minä ymmärrän!
VastaaPoistaPahinta on, että meillä kuvassa näkyvät esineet ovat yleensä huolellisesti minun tallentamiani.
Kiitos. Hyväksyttävä on tosiasiat, joita en voi muuttaa.
PoistaYleensä miehen asiat, jotka ovat kateissa, ovat minun huolellisesti tallentamiani. Ja minun tavarani miehen. Tässä yhteydessä pinnasänky voidaan siis lukea minun tavarakseni. Tuo sitteri sen sijaan on minun huolimattomuuttani hukkaama...
Ihan eri tasolla harmittaa tuo jukeboksi, siitä en välittäisi puhua. Vielä kun syypääksi voi epäillä metriheikkejä.
Huoh. Taas se Joku on piilottanut tärkeät asiat. Nimim. Pinnasängyn ruuveja viime viikolla etsinyt.
VastaaPoistaToisin kuin muut kuvatut esineet, pinnasängyn ruuvit ovat varmuudella jossain. Mutta jaksanko etsiä vai haenko Pelastusarmeijalta uuden. Kas siinäpä jälleen ekologinen ja ajankäytöllinen dilemma...
PoistaAhhahhaa! Päivän paras!
VastaaPoistaSamaistun täysin.
Kiitos. Kyllähän ne murheet toisten iloksi muuttuu.
PoistaKiitos vertaistuesta!
VastaaPoistaOle ystävällinen. Kyllä se tietysti lämmittää, että muilla on samoja ongelmia. Vaikka enemmän lämmittäisi, että muilla olisi ja meillä ei.
PoistaHaha! Ihan mahtava! Ja liian tuttua :) Nimim. Kotiavaimet hukassa
VastaaPoistaKiitos. Tuttua on, totta tosiaan... Tsekkasitko kengät?
PoistaMeidän kolmevuotias löysi juuri kolmen päivän etsintöjen ja paniikin jälkeen minun avaimeni lelulaatikosta. Kas miten olin tullutkaan ne sinne laittaneeksi - vai olinko. :)
PoistaEn muuten oo tsekannut kenkiä.. enkä lelulaatikkoa. Kiitos vinkeistä ;)
PoistaNiin tuttua! Meillä on useampia paikkoja, joihin laitetaan kaikki tärkeä jemmaan. Yhdessä on ruuvit ym. (yksi kokonainen hylly sisävarastossa) ja toisessa ruuvit ym., jotka eivät kuulu sisävarastoon (se on tietenkin ulkovarastossa, ja ero sisällä ja ulkona säilytettävien ruuvien välillä on ilmiselvä). Ruuveja on varmuuden vuoksi myös muualla, paremmassa tallessa. Erilaisissa purkeissa, joita on ripoteltu tasaisesti ympäri kotia, on yhteystietoja, kuitteja, kortteja, pienesineitä ja muuta tärkeää. Paras jemma on avainrasia, jossa oikeasti säilytetään kaikki avaimet. Tiedän myös missä se on.
VastaaPoistaLasten kätköt on sitten asia erikseen.
Heh. Sisäruuvit ja ulkoruuvit, no mutta totta kai :D Noita jemmoja on meillä myös ihan älyttömästi. Tyyliin vaatteiden mukana tulevat varanapit (ihan kuin niitä tosipaikan tullen etsisi/löytäisi), pikkuleluja, hakaneuloja, kolikoita ja matkamuistoja. Niin ja ruuveja. Tai sitten pinoja joissa lasten piirroksia, kuitteja ja tutkintotodistuksia...
PoistaMulla on (ollut) tällaisten asioiden suhteen melko hyvä muisti, mutta nyt kun jemmaajia on neljä, ei ole enää mitään toivoa tietää missä mikäkin on.
Heh, juuri pengoin eteisen kaapista lapsen huoneen hyllyyn tarvittavia pidikkeitä - jotka toki oli purkissa siinä hyllyllä (mä en tietenkään ollut niitä asettanut niin ilmeiseen paikkaan).
VastaaPoistaKaapit... Uskaltaako niistä edes aloittaa! Minä olen muissa asioissa käynyt hiljan läpi asuntomme yläkaappeja. Tajuten, että niihin ei ole koskettu muuttomme jälkeen eli kolmeen vuoteen. Tämä todistaa, että erilaiset jemmalaatikot voisi oikeasti vain suoraan hävittää. Puhumattakaan siitä tavarasta, joka on varastossa...
PoistaMutta onnea löydön johdosta! :D Minun tämän kertaisille tavaroilleni ei vielä näy onnellista loppua.
Haaveilen säännöllisesti omasta huoneesta, jossa ei kävisi koskaan kukaan muu kuin minä. Kun jättäisin tärkeän paperin pöydälle, löytäisin sen siitä. Voisin ylipäätään jättää tavaroita alle 1,5 metrin korkeudelle ja luottaa siihen, että ne edelleen löytyisivät sieltä mihin jätin ne.
VastaaPoistaMua aina jotenkin ahdistaa hukassa olevat esineet. Kieltämättä ahdistus on vähentynyt äitiyden myötä. Ilmeisesti siedätyshoitoa. Aina on jotain hukassa. Kyllä ne avaimetkin aina ovat löytyneet, viimeistään kahden viikon päästä. Ja, totta puhuakseni ja viitaten ylempään kommenttiisi, kengästä. ;)
Ah, mä en uskalla edes haaveilla moisesta, mutta nyt kun sanoit... Mikä autuus!
PoistaMä olen sellainen järjestelemällisen epäjärjestyksen ihminen. Mulla on työpöydälläkin aina parikymmentä kirjaa ja mappia yhtä aikaa aika ja papereita siellä täällä - mutta tiedän aina missä mikäkin. Nyt kun sekoittamassa on kaksi muuta ja siivoamassa (vääriin paikkoihin) yksi, tämä järjestelmä ei todellakaan toimi! Hyvin ahdistavaa, kyllä. (Ja työpapereita en edes kuvittele levittäväni kotona. Onneksi ei just nyt tarvitsekaan.)
Voi, tuo jukeboksi :( Meillä on oikeasti vaatehuoneessa (=romuvarasto) rasia niitä nappeja varten, lähinnä niitä on käytetty askarteluun. Ruuvit taas vainoharhaisena pilkunnussijana teippaan kiinni asianmukaiseen huonekaluun, muuten ne häviävät aivan varmasti, been there done that.
VastaaPoistaNiin juu ja kaapit, juuei mennä sinne. Meillä on kätevästi muuton jäljiltä puolenkymmentä purkamatonta pahvilaatikkoa rappusten alla, olen harkinnut josko osan (miehen tavaroita sisältävistä) vaivihkaa veisi roskiin. Että huomaisiko se ikinä mitään.
PoistaMelkoista nerokkuutta tuo ruuvien teippaaminen! Mä löysin kaapista pakasterasian, mihin oli miehen käsialalla tekstattu "pinnasänky". Muutossa ruuvit siis olivat vielä hyvin jemmattuna, seuraavalla purkukierroksella ei enää...
PoistaMä olen parissa viime muutossa tehnyt sellaisen liikkeen, että olen hävittänyt varaston tavaroista valtaosan, mutta sitten se varasto on täytetty uusilla kamoilla. Tämän seurauksena olen ymmärtänyt, että jos tavaran varastoi, sen voisi melkein yhtä hyvin hävittää (matkalaukut ja sesonkituotteet, kuten sukset ja hiekkalelut poislukien).