Pinkki ja pörheä

Tätä takkia on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa.

Ihan neljääkymmentä vuotta sentään neulomisessa ei mennyt (onhan allekirjoittaneella ikää vaivaiset 30 vuotta), mutta tammikuusta asti olen tämän vaatteen kanssa ahkeroinut. Välillä neulonut hullunkiilto silmissä, välillä rennosti langat lepattaen, välillä viskannut koko hönnän nurkkaan häpeämään. Kyllä se siitä suttaantui, onneksi. Vai mitä sanotte?

Pinky Pi(n)e

Malli: Pine cardigan / Helga Isager, Neuleiden neljä vuodenaikaa

Lanka: Isager Highland wool (100 % villa) väreissä wine, chili ja rose, 

Geilsk Tynd Uld (100 % villa) väreissä Hellpflaume ja Rosa 

Holst Garn Titicaca (100 % alpakka) värissä Blossom

Menekki: 487 g kokoon L

Puikot: 5 mm & 4 mm Knit Pro

Vaikuttava lankaluettelo, eikö? Siinä ehkäpä syy projektin venymiseen, sain nimittäin loisteliaan idean neuloa tämä oikeasti yksivärisen, varsin hillityn takin useammalla värillä. Eikä siinä vielä kaikki (vähemmällä hiusten repimisellä olisi selvinnyt jos siinä olisikin ollut kaikki), sillä toinen kuningasajatus teki tuloaan : yksivärinen patentti on nössöille, tehdäänpä takki kaksivärisenä patenttina!

Koko takki on neulottu yhdessä kahdella langalla, toisena lankana joko Highland Wool tai Tynd Uld, (näistä jälkimmäistä möi aikanaan Villavyyhti, josta pari kerää oli miunkin varastoihn päätynyt majaa pitämään), ja toisena ohuenohut alpakkapitsilanka, Holstin ihana Titicaca. Summa summarun: kaksiväriseen patenttiin tarvitaan erikseen sisäpuolen ja ulkopuolen lanka, joten työssä ollut koko ajan kiinni vähintään neljä lankakerää. 

Jokaisen patenttiosion jälkeen olen vaihtanut ulkopuolella näkyvää lankaa. Sisäpuolen patentissa kulkee koko työn ajan Higland Wool upeassa tummanpunavioletissa viininsävyssä, ja sama lankaa käytin myös kaksinkertaisena kaikissa resoreissa ja reunuksissa. Sitä olenkin joutunut ostamaan/tilaamaan lisää useammin kuin kerran, sekä Kässäkerho Pompomista että Titityystä. Myös Titicaca loppui kesken, mutta sitä sain lisää ihanalta neulojaystävältä, kun mistään kotimaasta ei kyseistä lankaa tahtonut enää löytyä. 

Tää alkaakin olla jo miun tavaramerkki, isojen neuleiden aloittaminen vajailla lankamäärillä, ja asian paikkailu sitten jos jonkinlaisilla ratkaisuilla. Muistatteko viime syksyn Hipleen (lanka loppui jo puolivälissä), tai parin vuoden takaisen Taskutakin (lanka loppui kyynärpäiden kohdilla)?

Pine cardiganin neulominen aloitetaan alareunan resorista, ja posotetaan briossia ilman mitään sen kummempia muotoiluja kainaloihin asti. Ohje käski neuloa hihat tasona, mutta sellaset hullutukset mie jätin huomiotta ja tikutin hihat rivakasti pyörönä. Kaikki osat sitten yhdistettiin ja neuloskeltiin kaarroke kaventaen noiden väliraitojen kohdalla kohti pääntietä. 

Niskassa iski ohjeenmuokkaajan osalta ensimmäinen tenkkapoo: lyhennettyjä kerroksia! Helpommin sanottu kuin tehty, kun nerokas neuloja oli vaihtanut alun perin yksivärisen patentin kaksiväriseen, ja näin ollen lyhennettyjen kerrosten korkeus tulisi olemaan jotain ihan muuta, mitä ohjeen suunnittelijalla oli mielessään. Asian ratkaisi alpakkalanka, joka oli kanssaneulojan anteliaasta lahjoituksesta huolimatta aivan loppumetreillään: Neuloin lyhennettyjä kerroksia vain pari, ja nekin ihan omilla spekseillä. Sitten loppui alpakka. Aloitin Pääntien resorin, ja neuloin sitten sen puitteissa lyhennettyjä kerroksia niskaosan korottamiseksi niin paljon kuin kehtasin. Aika reiluksi tuo pääntie edelleen jäi ja takaa antavaksi, mutta ei sieltä sentään lapaluut vilku.

Takki on aivan uskomattoman pehmeä, kevyt, ilmava ja ihanan vuhveloinen! Alpakkalanka tuo neulepinnalle eräänlaisen pörhön ja hohteen, olematta kuitenkaan tässä tapauksessa liian karvainen tai variseva. 

Ja onhan tää nyt just eikä melkein miun värinenkin!

Ohje kyllä varoitti hihojen olevan melko reilun mittaiset, ja että normaalimittaiset hihoista saisi jättämällä yhden patenttiosion pois. Tätäkään en uskonut, joten nyt miulla on sitten hihoja vaikka muille jakaa...

Onks vähän reilu?


Mitä välii!


Kuvat otti viime viikonloppuna rakas ystäväni Lahdessa. Kännykkäkameran kanssa saa vain haaveilla syväterävyyden säädöstä ja muista tehokeinoista, mutta kuvista tuli kyllä aikas hyviä. Kiitos Sonja!

Sadonkorjuulla tammikuussa

Vuosi sitten lapsi valitsi itselleen takkilangat Dropsin alpakka-alesta, ja JO NYT on takki valmis. Pitkähköt toimitusajat tässä neulomossa...

Sadonkorjuutakki

Malli: Harvest cardigan / Tin Can Knits
Lanka: Drops Nepal (65 % villaa 35 % alpakkaa) lämpimän oranssina
 + luonnonvalkoista raidoiksi
Menekki: 452 g kokoon 8-10 vuotta
Puikot: 5 mm Knit Pro

Tämä olikin sitten loppujen lopuksi käsityöhistoriani nopein neuletakki, alle viikossa valmista. Varsinainen pikaneule, pointsit erittäin hyvin kirjoitetulle ja johdonmukaiselle ohjeelle!

Harvest Cardigan on ilmaisohje, josta löytyy kokoja kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Liljalle valitsin lasten suurimman koon, ja neuloin vielä sekä vartalo-osaan että hihoihin lisää pituuta. Taisin kerrankin onnistua tekemään neuleen, jossa on kasvunvaraa! Yleensä arvioin lapseni pienemmiksi kuin he ovat (vaikka mukamas olen mitannutkin), ja teen liian sopivia vaatteita, jotka jäävät pieneksi kahden viikon päästä valmistumisestaan.

Kahdeksan kerää oranssia Nepalia olisi luullut riittävän yhdeksänvuotiaan lapsen takkiin, mutta kohti helmaa tikuttaessani huomasin, että lyhyeksi jää. Miten miusta tuntuu, että joka toisesta aloittamastani projektista loppuu lanka kesken...

Valkoista Nepalia hommasin viime vuonna omaan takkiprojektiin, ja vastahakoisesti uhrasin nyt reunusten raidoitukseen niistä yhden kerän. Onneksi uhrasin, tuli nimittäin just eikä melkein sopivan mittainen vaate!

Muhkeat puunapit (saarnia?) on hankittu Joensuun Taikasormet -kässämessuilta ehkä kolme tai neljä vuotta sitten. Loppukäyttäjän mukaan olisi vielä tarvittu neljäs nappi, mutta miun silmään näyttää just hyvältä näin parittomalla nappimäärällä.

Muhkea takki lämmittää kivasti niskaa, ja takki aloitettiinkin neulomalla niskakappale, poimimalla sen sivusta silmukat ja jatkamalla raglanlisäyksin. Helppoa ja hauskaa! Tämän voisi neuloa pienemmälle tyttärellekin. Ja tarkemmin ajatellen miekin taidan haluta oman!

Ilmastointi kunnossa

Viime kesänä havaitsin tarvitsevani seuraavaksi kesäksi ehdottomasti keveän kesäneuletakin. Neulefestareilla heinäkuussa olin nimittäin ainoa henkilö koko Toivola vanhalla pihalla, jolla ei ollut villatakkia tai -paitaa päällä. Tai siltä miusta ainakin tuntui. Ja koska miehän en todellakaan käytä villaisia vaatteita kesähelteellä (kärsin kuumasta säästä muutenkin tarpeeksi), piti siis neulomani puuvillainen, silkkinen tai pellavainen takki.

(Mainittakoon, että kesäkuiduista neulottuja tunikoja ja toppeja löytyy kahden käden sormilla laskettava määrä kaapeista, mutta takki huusi poissaolollaan.)

Ihastuin jo huhtikuussa retriitillä Neulistin Sielukas -takkiin, jonka mallikappaletta hän siellä viikonloppuna tikutteli. Ostin PomPomista jo Holst Garnin Coastitkin takkia varten, mutten sitten kuitenkaan jaksanut odottaa toukokuun loppua ja ohjeen ilmestymistä. Siispä toisen luottosuunnittelijan takki puikoille! 

Vadelma-Vianne

Malli: Vianne / Andi Satterlund

Lanka: CEWEC Savanna (50 % puuvillaa, 30 % silkkiä, 20 % nylonia)

Menekki: 232 g kokoon L

Puikot: Knit Pro 4,5 mm

Neuloin pari vuotta sitten Andi Satterlundin Hetty -takin, joka on siitä lähtien ollut yksi käytetyimmistä neuleistani. Tykästyin jo silloin hänen tyyliinsä neuloa saumattomasti istutetut hihat, joten kun hyvän takkimallin tarve iski pikaisesti, suuntasin heti Andin Ravelry-kauppaan - enkä turhaan. Viannessa ihastuin etureunojen pitseihin ja selän ilmastointiin, antaa raikkaiden kesätuulosten puhaltaa!

Neulominen sujui sutjakkaasti hartioilta aloittaen alas helman resoriin, seuraavaksi hihat ja lopuksi etureunojen reunukset napinläpineen. Ei siis yllätyksiä ohjeessa, hyvin kirjoitettu ja selkeä, voin suositella!

 Laitoin takkiin ohjeen mukaisesti viisi napinläpeä ja nappia, vaikka ylimmäinen olisikin selvästi tarpeeton, sen näki myös ohjeen kuvista. Mallitakin ylimmäinen nappi näytti kuitenkin ihan hauskalta "koristeelta" etureunalla, mutta miun versiossa tuo ylin nappi näyttää olevan matkalla maata kiertävälle radalle tai muuten vaan karkaamassa. Saatanpa napsaista sen pois, jos alkaa liikaa häiritsemään sen harhaileva luonne... Sievät kookosnapit löytyivät Kuopion Napista ja Nauhasta, tietenkin.

Takillinen kesälankoja lähti matkaani jo viime kesänä Oulun Lankamaailmasta. En ole täyssilkkilangan ystävä vaikka silkin tunnusta pidänkin, ja arvelin tällaisessa puuvilla-silkki-nylon -seoksessa kuidun pääsevän oikeuksiinsa. Uskoin myös langan sisältämän nylonin vahvistavaan vaikutukseen. Neuletuntuma oli kuitenkin ihan kuin lyhytkuituista bourettesilkkiä neuloessa: pehmeän hauras. En sentään onnistunut katkaisemaan lankaa kertakaan kesken työn, mutta läheltä piti... 

Vadelmanpunainen väri on kuitenkin aivan ihana, ja valmis takki pehmeä ja kevyt, vaikka paksuhko onkin. Onneksi on ne ilmastointireiät! Vähän kyllä liioittelin lankaa ostaessa, tähän meni vain vajaat viisi kerää, ja saman verran jäi vielä jäljelle.

Ohjeen mukaan takki olisi neulottava DK -vahvuisesta villasta. Miun lankavalintani oli hivenen ohuempi mutta samalla joustamattomampi, joten arvelin normaalin L-kokoni olevan oikea valinta. 

Lopputulosta zuumaillessa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että M-kokokin olisi riittänyt, kädentiet olivat nimittäin melko reilut ja täten hihatkin turhan väljät (vaikka niitä kaventelinkin ohjeesta poiketen). Tämän vuoksi tavanomainen pingotus vaihtui neuleen kasteluun ja tarkkaan asetteluun kuivumisalustalle, pitsit auki ja muut osat typistettynä tiiviiksi. Väljähköhän siitä silti tuli, muttei mielestäni liian reilu. Ja eipähän kiristä!

Kuvasimme Niinan kanssa Vianneani viime lauantaina Knit in Public -päivänä Kuopion Tuomiokirkon juurella. Siitä jatkoimme sitten Salacavalan terassille yhteisneulomaan skumppalasien äärelle. 

Luulisi siis, että tämä harvinainen vapaapäivä olisi kirvoittanut edes jokusen hymyn kasvoilleni tässä kuvaussessiossa. Jostain syystä kaikissa kuvissa, joissa miulla oli edes hymynhiven huulilla, oli myös tukka pystyssä, neule rutussa tai päästäni näytti kasvavan puunrunko. Siispä näillä nyrpeilykuvilla mennään. Ei miuta oikeesti siis ketuta, onhan uusi mainio takki! Ja kohta aloitan myös sen Sielukkaan neulomisen, koska eihän nyt yhdellä keveällä kesätakilla pärjää.

Siivekkäät

Tunnettu tosiseikka on, etten mie saa retriiteillä neulottua juuri mitään. Tai jos saan, joudun purkamaan kaiken kotiin päästyäni. Ihka ensimmäisellä savolaisella neuleretriitillä vuonna 2012 neuloin kaksi päivää mekon helmaa, jonka huomasin sunnuntaina olevan kierteellä: purkuun. Seuraavana vuonna onnistuin neulomaan yhden kerroksen sukkaa. Viime vuonna neuloin pitsitakkia, jonka kaarrokkeen ulkonäköä vihasin valmiina: purkuun. Ja niin edelleen.

Siksi kanssaneulojat olivat hämmästyksissään (kuten myös mie itse), kun onnistuin sekä aloittamaan että peräti saamaan jotakin valmiiksi tämän vuoden Kieroissa Puikoissa (lisää itse retriitistä edellisessä postauksessa). Tosin en tälläkään kertaa neulonut juuri mitään, sen sijaan virkkasin. Ehkä kannattais vaihtaa lajia?

 Siivekäs I

Malli: Swing set cardigan / Linda Permann, kirjasta Virkkaa pikkuväelle

Lanka: Araucania Ruca (100 % viskoosia sokeriruo'osta)

Menekki: 92 g kokoon 3-4 v

Koukku: 3 mm Clover

Nuorempi tytär tarvitsi syntymäpäiviään varten jonkinmoisen boleron mekkosensa kanssa käytettäväksi. Erehdyin antamaan ipanan itse valita langan sitä varten, ja esitellessäni erilaisia pastellisia puuvillasekoitteita jostain niiden alta pulpahti lankalaatikon pintaan yksinäinen Ruca-vyyhti järkyttävine väriyhdistelmineen. En muista ikinä tätä lankaa ostaneeni, joten se lienee opiskeluaikaisen työharjoittelupaikkani peruja. Sokeriruo'osta valmistettu lanka on ominaisuuksiltaan hyvin lähellä bambulankaa, kiiltävää, raskasta ja laskeutuvaa.

Lähes vastentahtoisesti tartuin koukkuun, mutta lanka olikin ihan sutjakkaa virkattavaa ja pinnasta tuli yllättävän sievää. Virkkaaminen aloitettiin pääntieltä, ja ällistykseni oli rajaton kun helman pitsiosaan päästyäni langan värit alkoivat läikittyä leveäksi pystyraidoitukseksi! Tällaista ei voi suunnitella. Tai voi, mutta se tuskin olisi onnistunut, ainakaan miulta.

Tein bolerosta niin pitkän kuin lankaa riitti. Ohjeen mukaan hihoihin olisi vielä virkattu muutamia kerroksia, mutta miusta tällainen kevyt kesävaate ei tämän pidempiä hihoja tarvinnut. Napeiksi sitten hohtavat helminapit ja avot, nätti ko sika pienenä!

Paitsi että. 

Lapsi ei ollut retriitissä mukana, joten sovitusta ei voinut tehdä: liian pienihän siitä tuli. Jostain syystä kuvittelen jälkikasvuni paljon todellista pienemmäksi, kun he eivät ole näköpiirissäni. Virkkaamani koko oli ohjeen suurin, mutta lankani ja koukkuni suositusta ohuemmat.

Juupajuu.

Siispä uutta lankaa etsimään. Tällä kertaa valitsin langan korkeimman omakätisesti, ja Wollmeisen jämät pääsivät hyötykäyttöön. Mallia en kokenut tarpeelliseksi vaihtaa, takki oli helppoa ja nopsaa virkattavaa.

Siivekäs II

 Malli: Swing set cardigan / Linda Permann, kirjasta Virkkaa pikkuväelle

Lanka: Wollmeise Twin väreissä Himbeere ja 0-Rh-negativ 

Menekki: 80 g suurennettuun kokoon 3-4 v

Koukku: 3 mm Clover

Tällä kertaa jatkoin kaarroketta syvemmäksi ja loin kainaloiden alle enemmän tilaa, jolloin minitakista tuli sopiva. Wolmeisen ovat jäännöstä muutaman vuoden takaisesta Happy Street -huivistani. Lankaa olisi kyllä saanut olla enemmän, kernaasti olisin virkannut helmaan vielä muutaman kerroksen pitsiä. Ohjeen mukaan virkattu takkihan yltäisi lantiolle, mutta malli näyttää kyllä ihan uskottavalta boleromittaisenakin. Kirsikkana kakun päällä on suloinen kangaspäällysteinen tyttönappi.

Iiris oli suorastaan haltioissaan saadessaan  uuden juhlaboleron päälleen synttärijuhlapäivänä!

Ilme onneksi kirkastui kakun äärellä onnittelulaulun raikuessa. Kolmevuotiaan hiustyyli on rennon lennokas!

Kakkosversiosta tuli siis sopiva. Villasekoitelanka oli yllättävää kyllä huomattavasti ikävämpää virkattavaa kuin edellinen viskoosisisarensa, eikä se laskeudukaan yhtä kauniisti valmina vaatteena. Muuntokuiduillekin on siis paikkansa, vaikka suurimman osan vuodesta keskitynkin suitsuttamaan luonnonkuituja!

Sokeriruokotakki kääriytyi lahjapaperiin odottamaan serkkutytön kaksivuotispäiviä, ne saapuvatkin onneksi pian ja ensimmäinenkin takki saanee oikeankokoisen käyttäjän.

Neljätoista nappia

Aloitanpa uuden neulevuoden komeasti takilla, jonka piti kylläkin valmistua vanhan vuoden viimeisenä isona neuleena. Toisin kävi. Vuosi sitten tähän samaan aikaan esittelin hupparitakin, jonka valmistuminen oli myös venähtänyt vuodenvaihteen yli. Tästähän voisi tehdä perinteen!

 Kinda Muddy Cardi

Malli: Downtown block / Veera Välimäki

Lanka: Madelinetosh Tosh DK (100% superwash merinoa) värissä Badlands

Menekki: 555 g muokattuun kokoon L

Puikot: 4 mm Knit Pro

Yleensä blogipostausta kirjoittaessani kerron ensin mallista, ohjeesta ja neulekokemuksesta. Nyt teen poikkeuksen ja aloitan langasta, koska se on ehdottomasti tärkein asia tästä projektista puhuttaessa.

Kun nuorempi tytär syntyi lähes kolme vuotta sitten, sain silloisilta opiskelukavereiltani lahjaksi lahjakortin Titityyhyn (ihan paras vauvalahja!). Tilasin kortilla viisi vyyhtiä käsinvärjättyä Madelinetoshin merinoa, kauniissa ruskeanharmaassa värissä nimeltä Badlands. Tarkkaan katsoen vyyhdeistä löytyy myös sinertäviä ja kellertäviä sävyjä, upea värjäys kertakaikkiaan! En ollut tätä ennen raaskinut ostaa näitä arvokkaampia lankoja yksittäisiä vyyhtejä enempää. Sittemmin langanosto-omatuntoni on ilmeisesti kokonaan irtisanoutunut, eikä miulla ole enää mitään vaikeuksia tuhlata investoida laadukkaisiin materiaaleihin.

Ihastuin lankaan niin tulisesti, että se saikin odottaa yli kaksi vuotta arvoistaan neulemallia. Tähtäimessä oli takki, jossa tapahtusi jotain, mutta ei liikaa. Ainaoikeaa ei saisi olla, eikä pitsiä tai palmikkoja ylenmäärin. Sileääkin pintaa pitäisi mallista löytyä, mutta täysin sileä perustakki oli ehdottomasti poissa laskuista.

Vihdoin viime syksynä ohje ja malli kohtasivat! Downtown Block -takin ohje oli viihtynyt neulejonossani jo vuosia, tarkemmin syyskuusta 2012. Kätevä tuo Ravelryn kirjasto, paljastaa kaikki vaietut salaisuudet... Kyseessä on tosiasiassa tyköistuva, pitkähihainen ja lantiolle yltävä perustakki, jonka juju on joustinneuleisessa miehustassa. Olen meinannut aloittaa tämän milloin mistäkin langasta, mutta jostain syystä en ollut ikinä ryhtynyt tuumasta toimeen, ennen kuin nyt!

Ja kyllä kannattikin pantata ohjetta melkein viisi vuotta ja hillota lankoja lähes kolme vuotta, tämä yhdistelmä on todellakin ment to be! Aloittaessani olin kyllä ajatellut neuloa takin ohjeen mukaan pitkähihaiseksi ja vähän vyötärön yli yltäväksi, mutta neuleen edetessä päässäni muodostui selkeä kuva pitkästä, lyhythihaisesta ja liivimäisestä neuletakista, just sellaista vaatekaappini kaipaisi.

Downtown Block aloitetaan tuttuun tapaan pääntieltä, muotoillaan hieman korkeammaksi niskasta, ja posotellaan menemään raglanlisäysten kera kunnes on aika erottaa hihat miehustasta. Jätin hihasilmukat odottamaan, neuloin käsillä olevan vyyhdin loppuun, tikuttelin välissä pienet hihat, ja neuloin lopulla langalla helmaa niin pitkäksi kuin mahdollista. Neuloin kyllä vähän liiankin pitkälle jos tarkkoja ollaan, lanka loppui päättelykerroksella 30 silmukkaa ennen loppua. Purin toisesta hihasta vähän, ja päättelin helman silmukat loppuun. En jaksanut enää purkaa toista hihaa saman mittaiseksi, joten jompikumpi hihoista on nyt yhden kerroksen pitempi kuin toinen (en edes muista kumpi, eikä se käytössä näy). Valmis neule painoi ilman nappeja komeat 555 g, eli tuhteja vyyhtejä olin saanut!

Ohjetta en seurannut oikeastaan enää kaarrokkeen jälkeen, ohjeen mukaan kierretty joustin olisi nimittäin vaihdettu sileään neuleeseen jo kainaloiden kohdalla. Miun mielestä sitä piti ehdottomasti jatkaa rinnan alapuolelle oikeanlaisen muodon aikaansaamiseksi, joten niin tein. Neuloskelin myös vyötärömuotoiluja oman makuni mukaan, ja lantiolle tuli lisättyä roimasti leveyttä. Taattua Veera-laatua ohje kuitenkin oli, voin suositella!

Katse ihmettelemään pysähtyneille ohikulkijoille :D

Vähän hirvitti, että tuli neulottua liian nafti takki, päätelty ja napitettu neule näytti nimittäin hyvin hyvin kapealta. Olin valmistautunut ankaraan pingotukseen, mutta kastelu ja mittoihin kuivumaan asettelu riittivät mainiosti. Takki sopii kuin mittatilaustyö (mikäpä muukaan), vaikka joissain kuvissa näköjään napit näyttävät olevan sinkeällä. Totuus on toinen, takki nimittäin istuu kivasti, ei kiristä tai purista! Nappilistan näennäinen irvistely johtunee sen joustinneuleesta, herää kysymys onko joustinneule paras vaihtoehto nappilistan pohjaksi?

Kyllä, eilen paistoi pirtsakka pakkasaurinko, ihan häikäisi! Kiitokset kaverille kuvausavusta, aika kivoja otoksia ensikertalaiselta :) (Ensi kerralla valitaan paikka, jossa taustalta ei löydy yllättäviä voimajohtoja, ja ohikulkijoita on vähemmän, Tuusniemellä ei olla totuttu haustausmaan aidoilla kävelijöihin.) Kesällä suorassa auringonpaisteessa neulekuvaaminen ei välttämättä ole hyvä idea, mutta tämä harvinainen talviauringon pilkahdus mahdollisti langan kauniin sävyn vangitsemisen jokuseen kuvaan. Huraa!

Miulla on uusi luottoneule, tätä olen käyttänyt valmistumisesta lähtien joka päivä. Huraa!

Letkeä alpakka

Olen antanut itseni ymmärtää, että alpakat on sellasia rentoja, niityillä hengailevia eläimiä, jotka ei vähästä hätkähdä. Saatan olla täysin väärässä, mutta sen tiedän, että alpakan karvapeitteestä kehrätystä langasta tulee varsin lupsakka takki!
 

Mellow Alpaca

Malli: Taskutakki / Veera Välimäki, kirjasta Lankaleikki

Lanka: Drops Classic Alpaca luonnonbeigenä ja

 Hjertegarn Vidal Alpaca luumun värisenä

Menekki: 720 g (!)

Puikot: Knit Pri 4,5 mm

Aloitin tämän takin heti punahilkkahupputakkini valmistuttua, jotta miulla olisi jotain kuvattavaa huhtikuisessa Kierot Puikot -retriitissä. Takki-pannahinen vain meni valmistumaan yli kuukauden etuajassa. No onpahan mihin kääriytyä jos maaliskuu vielä yllättää neulojan pakkasilla. Tässä takissa nimittäin on lääniä. Tähtäsin pepun peittävään takkiin L-koon silmukoilla, ja lopputulos peittäisi useammankin samankokoisen ahterin ja jatkuu polvitaipeisiin asti. Kädet sentään ylettää niihin taskuihin!

Taskutakin rakenne on jännä, hyvin samanlainen kuin pari vuotta sitten neulomassani Edestakaisin-liivissä joka löytyy myös samasta neulekirjasta. Ensin neulotaan takin kaulus ja etukappaleet ns. poikittain, sitten kaarroke ja lopuksi takakappale. Taskut syntyvät siinä sivussa, ja viimeiseksi tietysti vielä tikutetaan hihat. Taskutakin toteutuksia on ravelryssa useita kymmeniä, joista selvisi mallin ongelmakohdat ja tarvittavat muutokset. Kuten moni muukin ennen minua, jätin pois kaarrokkeessa etukappaleen lisäykset kokonaan, ja vältin näin kainalopussien syntymisen. Inhoan liian tiukkoja hihoja vaatteissa, mutta tämä takkini on varsin rennon letkeä, ja kainaloissa on hyvin tilaa vaikka ketunhäntiä säilytellä.

Ohjeessa neuvottiin vaihtamaan neuleeseen eri kokoisia puikkoja vähän väliä (tai siltä miusta tuntui), mutta mie tikutin menemään koko matkan neljäpuolosilla. Näin jälkeenpäin näkee että neloset olisi riittäneet, samoin yhtä pykälää pienempi ohjekoko olisi ollut parempi. Ihan en nimittäin osannut odottaa että takki venähtäisi kastelusta näin hurjasti. Kyllä, tunnen alpakan rennon luonteen ja kyllä, olen neulonut täysalpakkaisia takkeja ennenkin, mutta lanka yllätti silti.

Kauniin luonnonbeiget Dropsin Classic Alpacat raahasin joskus Malmösta asti, kun halvalla sain. Sittemmin langan valmistus on lopetettu. Kahdentoista kerän olisi luullut riittävän takiksi, mutta mitä vielä! Tein toivioretken Kuopion Nappiin ja Nauhaan löytääkseni mahdollisimman samantyyppistä lankaa, ja päädyin kauniin tummanviolettiin Hjertegarnin Vidal Alpacaan. Hihat siis saivat täyden pituutensa, ja nyt tietysti nuo hihansuut ovat pikantti yksityiskohta ja täysin suunniteltu juttu, jos joku kysyy. Hyvin ne takkiin sopivatkin! Molemmat langat olivat alpakkaisen pehmoisia ja mukavia neulottavia. Vidal Alpaca on aavistuksen ohuempaa, mutta eroa ei huomaa valmiista neuleesta.

Langan menekki on mysteeri. Classic Alpacaa oli satavarmasti 12 kerää eli 600 g. Ostamani kaksi Vidal Alpaca-kerää (á 50 g) eivät kuluneet loppuun hihansuita neuloessa. Näin ollen takin pitäisi painaa noin 650-670 g. Vaaka kuitenkin näyttää lukemiksi 720 g! Joko miulla olikin 13 kerää classic alpacaa (epäilen suuresti ettei ollut) tai sitten kerät olivat huiman ylipainoisia.

Sain tuhottua lankavarastossa jo lähes viisi vuotta majailleet kerät, ja miulla on kiva uus takki = tyytyväinen neuloja. Aika näyttää, osaanko käyttää tällaista vailla kiinnitysmekanismia olevaa vaatetta.

Kahdesti neulottu

Valmistuipas kerrankin jotain sään mukaista vaatetusta, paksulankatakki juuri parahiksi paukkupakkasille! Tällä uusi neulevuosi avautuu komeasti.

 

Punahilkka

Malli: Bridget Hoodie / Carol Feller, Knitscene Fall 2012

Lanka: Pirtin Kehräämön karstalanka tex 220 x5 (100 % villaa) koe-erästä.

Menekki: 691 g M/L -koon takkiin

Puikot: 7 mm

Postauksessa ennen joulua kerroin epäonnistuneesta takintekeleestä. Oli seitsemän vyyhtiä tömäkkää villaa joka tahtoi takiksi, mutta en millään löytänyt sopivaa mallia. Aloittelin Suvi Simolan Juulia, ja neuloin Veera Välimäen Comfort Cardin lähes valmiiksi, ennen kuin uskoin ettei lanka riitä haluamaani takkiin. Yllättävän vähän löytyy malleja paksusta langasta ylhäältä alas neulotuille takeille! Tai ainakaan sellaisille johon riittäisi vaivaiset 700 grammaa... Jo epätoivoon vaipuneena silmiini sattui vihdoin sopiva malli muutaman vuoden takaisesta Knitscene -lehdestä. Tämä huppari aloitettiin kyllä alareunasta, mutta ohjeen mukaan lankani metrit riittäisivät ohjeen isoimpaankin kokoon, joten rohkenin pistää takin puikoille. Ja hyvin siinä sitten kävikin kuten kuvista näkyy!

 Aloitin neuleen M-koon silmukoilla, mutta tein etureunan lisäyksiä kunnes pääsin L-koon silmukkamääriin. Neuletiheyteni oli hieman ohjetta tiiviimpi, joten mittaillen ja laskeskellen neuloin takin kahden koon väliltä. Miehusta neulottiin ensin kainaloihin asti ja jätettiin odottamaan, seuraavaksi neulottiin hihat, ja yhdistettiin viimein kaikki samalle puikoille kainaloiden kohdalla ja posotettiin menemään saumattomasti loppuun saakka. 

Kainalon alle ei ohjeessa jätetty silmukoita lainkaan, mutta mie tein lisäyksiä sen verran enemmän että sinne jäi muutaman silmukan vara. Kokemukseni mukaan näin neule on tilavampi käsivarren alta ja istuu paremmin, eikä kinnaa päällä. Raglan-kavennukset tein ohjetta kapeammalla "nauhalla", koska se näytti mielestäni näin paksussa langassa muutoin liian leveältä. Hupun tein silmukalleen ohjeen mukaan, ja nyt toivon etten olisi. Huppu on hivenen liian pitkä, ja se ei ole mielestäni tarpeeksi "syvä", eli sitä ei siis saa vedettyä tarpeeksi syvälle päähän.

Lanka on taannoin Pirtin Kehräämöstä ostamaani paksua karstalankaa, koe-erää jossa sadan gramman vyyhdissä on noin 100 metriä. Karstalankojen tapaan tämäkin oli karkeaa ja suorastaa tikkuista, mutta tehokkaan kastelun ja kuivatuksen jälkeen se pehmeni ja rentoutui, sekä hieman pörhistyikin. Paljaalla iholla tätä ei kyllä kärsisi pitää, mutta eipä ole tarkoituskaan.

Kauniit kiinnityshakaset olen ostanut joskus muinoin ensimmäisellä Karnaluksin reissulla, ja hillonnut nappilaatikon pohjalle Sitä Oikeaa takkia varten. Sopivat tähän kuin nyrkki silmään, eikö vaan! Nämä hakaset onkin miun lempijuttu tässä takissa :) Ja tykkään myös selän palmikkopitsistä, paksulangassa pitsikin saa ihan uuden, rouhean ilmeen.



Joskus näköjään kannattaa neuloa vaate useamman kerran!

Kiitos Niinalle pakkasessa hytisemisestä kameran kanssa :)